Metsätalousinsinööri

Teija Vihervaara, 36
Hämeenlinna

Työskentelen puunhankintaesimiehenä Koskitukki Oy:n palveluksessa. Tehtäväni on yhdellä virkkeellä sanottuna ostaa puuta yrityksemme sahalle. Asun Hämeenlinnassa, mutta vastuualueeni kattaa myös lähikunnista Hattulan, Hauhon, Kalvolan ja osan Pälkäneestä. Suurin osa työpäivistä kuluu siihen, että kiertelen metsänomistajien metsissä ja tapaan metsänhoitoyhdistysten edustajia. Yritän tehdä heidän kanssaan puukauppoja.

Koska välimatkat ovat suhteellisen pitkät, auto on välttämätön. Ajokilometrejä kertyy suhteellisen paljon. Virallista työaikaa ei ole, mutta työehtosopimuksessa viikkotyöajaksi on merkitty 40 tuntia. Saan itse päättää jokaisen työpäivän ohjelman ja oman ajankäyttöni. Kukaan ei ole hengittämässä niskaan. Olen kuin yrittäjä, mutta kuitenkin toisen työnantajan palveluksessa.

Jaan Hämeenlinnassa kollegani kanssa pienen toimistohuoneen. Yleensä noin yhtenä päivänä viikossa hoidan pelkästään paperitöitä toimistolla. Teen kauppoihin liittyviä tilityksiä, ajomääräyksiä, puiden korjuuseen ja kuljetukseen liittyviä asiakirjoja. Näitä toimintoja varten on omat tietokoneohjelmat, joita oppii käyttämään suhteellisen helposti.
Hyvin paljon liikun päivisin kuitenkin metsissä. Metsänomistajien lisäksi käyn tapaamassa metsäkoneurakoitsijoita ja seuraan, kuinka korjuut ovat edistyneet.

Noin kerran kuussa eri alueiden puunhankintaesimiehet kokoontuvat yrityksen päätoimipaikalle Kärkölään. Meitä on Koskitukissa noin parisenkymmentä. Käymme läpi omien esimiehiemme kanssa kulunutta kuukautta ja suunnittelemme seuraavaa. Meille annetaan hintaohjeistuksia. Työni on hyvin itsenäistä, vaikkakin meillä on selvät raamit, joiden mukaan toimimme.

Puukauppa on luottamuskauppaa

Puukaupat syntyvät yleensä kahta kautta: metsähoitoyhdistys joko laittaa leimikon päätehakkuuseen ja pyytää tarjouksia metsäyhtiöiltä. Puunhankintaesimies yrittää saada kaupat itselleen tekemällä mahdollisimman hyvän tarjouksen. Toinen tapa on tehdä suoria kauppoja. Olen silloin itse yhteydessä metsänomistajiin.

Puukauppa on luottamuskauppaa. Metsät ovat ihmisten omaisuutta. Monet omistajista ovat tarkkoja siitä, kenelle puuta myyvät. Jos on jo tehnyt hyvin onnistuneet kaupat jonkun metsänomistajan kanssa, hänen kanssaan on helpompi asioida uudelleen.

Kilpailu on kovaa. Usein puusta on pulaa, ja silloin on myyjän markkinat. Tapaamisissa yritän antaa myyjälle mahdollisimman hyvän kuvan yhtiöstämme. Kerron heille, miksi hänen kannattaisi myydä leimikko juuri meille. Tietysti yritän etsiä ja ostaa juuri sellaista puuta, josta yrityksemme on eniten kiinnostunut. Sahalle tarvitsemme eritoten tukkipuuta. Toisinaan puusta voi olla ylitarjontaa. Se antaa meille ostajille paremmat neuvotteluasemat.

Kaupantekohetkellä yritän olla oma reipas ja hyväntuulinen. On tärkeä tulla juttuun erilaisten ihmisten kanssa. Kaupantekohetkellä ei ole hyvä nököttää hiljaa. Yritän aina keksiä jotain mukavaa juteltavaa.

Oma vapaus palkitsee

Pidän itsenäisestä työskentelystä paljon verrattuna siihen, että olisin toimistossa kahdeksasta neljään. Voin hoitaa omia asioitani päivisinkin, kunhan vain pidän kiinni siitä, että hoidan työni ja kaikki vastuualueeni puukaupat. Rutiineja ja säännöllisiä työaikoja kaipaavalle tällainen työskentely ei sovi.

Kovin usein en myöskään näe työkavereitani. Soittelemme silloin tällöin keskenämme, kun haluamme purkaa työhön liittyviä yhteisiä paineita ja pulmia. Huonona puolena itsenäisissä työajoissa on myös se, että työasioista saatetaan soitella iltaisinkin.

Nautin omasta vapaudesta ja päätäntävallasta. Työssä riittää aina jotain vientiä ja jännitystä. Jos on sopinut liian tiukan aikataulun päivälle, kiire voi yllättää. Saatan päivän aikana tehdä useammankin kaupan ja käydä parissa eri metsässä.

Miesvaltainen ala

Päätös hakeutua metsäalalle kypsyi pikkuhiljaa. Kun valmistuin lukiosta, selailin monia ammatinvalintaoppaita. Mielessä oli esimerkiksi merikapteenin ura. Päätöstäni metsäalan koulutussuunnasta auttoi se, että tykkäsin liikkua metsässä ja halusin työn, jossa saan olla ulkona. Lukion jälkeen työskentelin vuoden sairaalassa. Se kokemus vahvisti minulle, etten halua naisvaltaiselle alalle.

Hain muutamaan otteeseen Evon metsäoppilaitokseen. Pääsin ja valmistuin sieltä 1997 AMK -metsätalousinsinööriksi. Koulutus kesti neljä vuotta. Tittelinimike saattaa tuntua vähän harhaanjohtavalta, koska insinööreiltä perinteisesti odotetaan vankkaa teknillistä osaamista ja matemaattisia taitoja. Meille metsätalousinsinööreille riittää perusmatematiikan osaaminen, sillä koulutuksen painopiste on metsäaineissa.

Ala on edelleen miesvaltainen, vaikka naisia tulee koko ajan lisää. Oman luokkani opiskelijoista jopa puolet oli naisia. Taidan silti olla meistä ainut nainen, joka on saanut täsmälleen koulutusta vastaavaa työtä.

Ensimmäinen työpaikka kiven takana

Työpaikan saanti ei ollut helppoa. Metsätalousinsinöörejä valmistuu paljon, ja töitä on tarjolla valmistuviin verrattuna suhteellisen vähän. Töitä hakiessani törmäsin jatkuvasti siihen, ettei kokemusta vielä ollut.

Seuraavana keväänä valmistumiseni jälkeen sain toimistosihteerin äitiyslomasijaisuuden Hämeenlinnan Metsäkeskuksesta. Vaikka toimistosihteerin työ olikin vain paperityötä toimistossa, työkokemuksena se oli erittäin hyvä: käsittelin kuitenkin koko ajan metsäasioita. Minulle oli tuolloin tärkeintä saada alan kokemusta. Olisin ollut valmis ottamaan vastaan mitä tahansa työtä, joka vain jotenkin liittyi metsään.

Kouvolan ja Sysmän kautta Hämeenlinnaan

Äitiyslomasijaisuuden jälkeen muutin Kouvolaan, lähelle Valkealaa, josta sain alueneuvojan vuorotteluvapaan sijaisuuden. Kenttähommista minulla ei ollut mitään kokemusta, ja ensimmäiset kaksi viikkoa työ olikin yötä päivää mielessä. Mutta jos vain halua riittää, ihminen kyllä oppii. Työnantajani huomasi, ettei tuo hullumpi likka ollutkaan! Vuorotteluvapaan jälkeen minut olisi vakinaistettu, mutta samaan aikaan pääsin Koskitukille.

Onneakin oli mukana. Olin 80 hakijan joukosta toinen, joka valittiin Koskitukille. Alussa työskentelin vuoden korjuutyönjohtajana Sysmässä. Kun Hämeenlinnasta vapautui nykyinen työpaikkani, hain sitä sisäisessä haussa. Halusin muuttaa takaisin kotikaupunkiini.

Varsinkin monet alalle tulevista miehistä harrastavat metsässä liikkumista, kuten metsästystä tai kalastusta. Heillä tai heidän perheellään saattaa olla metsää. Itse tulin täysin "piirien ulkopuolelta",
sillä suvussani ei ole metsänomistajia.

Työ vastannut odotuksia

Jo opiskeluvaiheessa ajattelin, että haluan töihin metsäyhtiöön. Työ on kaikin puolin vastannut odotuksiani. Silti kaikki aiemmat työpaikkani ovat olleet todella opettavaisia. Olen ollut töissä valtiolla ja yksityisellä puolella, nyt työskentelen teollisuudelle. Erilaiset työkokemukset ovat antanut perspektiiviä omaan työskentelyyn.

Periaatteessa metsätalousinsinööri voi työllistyä mihin tahansa työtehtävään, mikä liittyy metsään. Meitä on paljon esimerkiksi metsäyhtiöissä, yhdistyksissä ja metsäkeskuksissa.

Stressinsietokyky auttaa

Työn huonona puolena voisi mainita ajoittaisen stressin. Varsinkin vanhemmat työntekijät kertovat työtahdin kiristyneen. Siihen on tosin menty joka alalla. Minulla ei ole perhettä, mutta jos sellainen olisi, joutuisin varmaankin muuttamaan työskentelytapojani.

Itselläni on suhteellisen hyvä stressinsietokyky. Jos työasiat pyörivät illalla päässä, pyrin ajattelemaan jotain muuta. Hyvä mittari löysätä tahtia on se, jos ei meinaa saada unta. Itselläni on aina ollut hyvät unenlahjat.

Opiskelu työn ohessa mahdollista

Monet metsätalousinsinöörit jatkokouluttavat itseään. Myös oma työnantajani on suhtautunut kouluttautumiseen myönteisesti. Työkaverini ovat ottaneet lisäkursseja markkinoinnista, mikä tukee hyvin koulutustamme ja työtämme.

Olisi hyvä pyrkiä jatkokouluttamaan itseään, sillä ainakin minulla on välissä tunne, että hallitsen jo työn mitä teen. Uuden oppiminen pitää yllä mielenkiintoa.

Metsätalousinsinööreillä on myös mahdollisuuksia uralla etenemisen. Varsinkin isommissa metsäyhtiöissä on hyvin monenlaisia tehtäviä, ja osaaminen kehittyy työtä tehdessä. Uskon, että omalla kohdallani uralla nousu tarkoittaisi kuitenkin sitä, ettei työni olisi enää yhtä vapaata. Toimistotyöt lisääntyisivät. Ainakin tällä hetkellä pidän siitä, että olen jatkuvassa liikkeessä.


Haastattelu ja teksti: Marjut Tervola
Kuvat: Jukka Uotila