Työpäällikkö

Janne Mönkkönen

Olen syntynyt Tuusniemellä. Olen vanhin lapsi, pikkuveli on kolme vuotta nuorempi. Synnyinkotini oli maatalo ja opin työnteon jo varhaisessa vaiheessa. Koulut kävin tosin Kuopiossa, eli sikäli olen kaupunkilaispoika.

Olen naimisissa, perheeseeni kuuluvat vaimo sekä 5, 7 ja 8-vuotiaat tyttäret. Asun omakotitalossa Petosella, talo on suurimmalta osin itse tehty. Kesämökki on rakennettu ja kaikki asunnot, joissa tähän mennessä on asuttu olen itse remontoinut.

Anna aikaa päätöksille

Isäni teki maatalon töiden lisäksi aina myös rakennustöitä. Kuljin hänen mukanaan ihan pienestä pitäen. Sitten 15-16 -vuotiaana pääsin itsekin töihin - harjanvarteen, muurarin apulaiseksi ja lautapojaksi.

Muutakin olen ajatellut. Lukion jälkeen ostin oikiksen kirjat, mutta oli niin kaunis kesä, että se meni töissä enkä jaksanut lukea. Välillä olin töissä myös Atrialla, hain jopa opiskelemaan Hämeenlinnaan lihanjalostuksen teknikkokoulutukseen. Sinne päästyäni ostin auton; suunnitelmissa oli ruveta ajelemaan Kuopion ja Hämeenlinnan väliä. Lihanjalostus rupesi kuitenkin tuntumaan aika kapealta sektorilta. Palasin takaisin rakennusalalle.

Tein rakennushommia ja vaimo opiskeli. Olin Helsingissäkin raksahommissa pari vuotta. Kun vaimo rupesi valmistumaan ja pääsi tilinsyrjään kiinni, päätin lähteä vuorostani opiskelemaan. Kuopion teknillinen opisto, eli teku, oli pyörinyt päässä välillä etu- ja välillä taka-alalla ja sinne sitten hain.

Kouluaikana tein kesät töitä rakennuksilla ja opiskelukaverin kanssa aloimme rakentaa omakotitaloja "pitkästä tavarasta". Soitimme reippaasti tontin saaneille ja kysyimme, tarvitsetteko tekijää. Kolme taloa tuli tehtyä, mutta kyllä me valmistuttiinkin siinä samalla, vuonna 1995. Kaverilla on nyt oma rakennusliike, minä puolestani aloitin syyskuussa 1996 Skanskalla muottikirvesmiehenä, Tamfeldtin viiratehtaan laajennustyömaalla. Palkankin muistan vielä, se oli 59,20 markkaa tunti.

Vuonna 1997 sain ylennyksen työnjohtajaksi. Siirtyminen entisten työkavereiden esimieheksi sujui mutkattomasti; otettiin kavereiden kanssa töiden jälkeen pienet tipat konjakkia. Sain tietysti vähän kuulla vinoilua, että "kyllä sitä nyt ollaan valakee kypärä piässä" ja ettei muka samassa kopissa enää voitaisi taukoja pitää, mutta se oli sellaista hyväntahtoista suunsoittoa.

Nuorempana työnjohtajana olin vuoteen 2000, jolloin pääsin vastaavaksi mestariksi Karelia-parketin tuotevarastotyömaalle. Aika pian kuitenkin, lokakuussa 2001 siirryin työmaalta konttorille, työpäälliköksi. Ehkä sitä olisi voinut tehdä muutaman kohteen enemmän vastaavana, mutta kyllä minä hyvin olen perillä siitä työstä.

Työ on kokonaisuuksien hallintaa

Työpäällikön homman voisi tiivistää lauseeseen "työmaan tehokas pyöriminen aikataulussa ja sovituin kustannuksin, hallittu luovutus ja tyytyväinen asiakas". On muitakin tavoitteita, kuten se, että rakennetaan niin työntekijöiden kuin käyttäjienkin kannalta turvallisesti ja ympäristö huomioon ottaen.

Tietokone on välttämätön työväline. Erilaisin järjestelmin seurataan esimerkiksi tehokkuutta reaaliaikaisin kustannuksin, aikataulua, laatua, turvallisuutta, jätemääriä, mahdollisia luovutusvirheitä ja reklamaatioita. Skanskalla on oma toimintajärjestelmä, joka on trimmattu työvälineeksi. Se ei ole pelkkiä ohjeita mapissa, vaan ihan todellista tekemistä.

Olen kyllä melkoinen suodatin johdon ja työmaan välillä. Kannatan itse avointa viestintää, se on ainoa keino viedä sovitut asiat eteenpäin. Se ei ole ihan helppoa, sillä asiat näyttävät sieltä työmaan vinkkelistä niin erilaisilta kuin konttorilta. Mutta kun yhteinen tavoite on selvä, niin kyllä ne näkemyksetkin siitä yhtyvät. Omien toimintatapojen muuttaminen on vaikeaa, eiköhän meistä jokainen sen tiedä.

Koko ajan on kiire. Se kai on yleistä tällä alalla. Ajankäytön hallinta on yksi tärkeimmistä taidoista. Päivät menee nopiaan kun on niin iso rengas ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä. Yhteyttä pidetään laskentaan, hankintaan, työmaihin, asiakkaisiin, eli siis rakennuttajiin ja jonkin verran käyttäjiin. Sitten ovat vielä alihankkijat, tavarantoimittajat ja erilaiset viranomaiset.

Yhteydenpidon lisäksi on hoidettavia rutiineja, kuten laskujen hyväksyminen - se onneksi tapahtuu nykyään jo koneellisesti. On monen sorttista raportointia. Mestareiden kanssa käydään ennustepalaveri kuukauden tai kahden välein. Näissä palavereissa käydään läpi työvaiheitten valmiusasteet, kustannukset, aikataulu ja hankintatilanne. Kerran viikossa käyn sitten läpi työmaiden tilanteen koneella, mutta ei se koskaan korvaa henkilökohtaisia käyntejä. Pitää käydä paikan päällä katsomassa ja kuuntelemassa, onko niitä huolia ja murheita.

Neuvotteluja, yhteistyötä ja sovittelua

Työmaalla osallistun isoimpien työurakoiden sopimusneuvotteluihin ja työmaakokouksiin. Parhaillaan minulla on seitsemän työmaata, eli se tietää yhtä työmaakokousta viikossa; viime viikolle niitä tosin kasautui kolme. Tarvittaessa osallistun myös työmaiden urakoitsijapalavereihin.

Laskentaosaston kanssa on tiivistä yhteydenpitoa, sillä meiltä lähtee kolmesta neljään tarjousta joka kuukausi. Skanskan Itä-Suomen alueen johtoryhmä on kerran kuussa. Aluejohtajan kanssa pohdimme ja suunnittelemme tulevaisuutta, etsimme sopivia rakennuskohteita.

Erityisen kiire on työmaata aloitettaessa. Silloin on urakkaneuvotteluja, allekirjoituksia, miehityksen ja aikataulun suunnittelua, on otettava vakuutuksia, hankittava takuita ja vakuuksia. Oma rumbansa on siinäkin kun työmaa loppuu. On sisäpuolisten ja ulkopuolisten töiden luovutukset ja aika tiheään erilaisia vierailuja. Valmistumisen jälkeen on vielä hoidettava mahdolliset takuukorjaukset. Siihenhän sitä näillä laatu- ja toimintajärjestelmillä pyritään, että saataisiin hommat kerralla oikein ja valmiiksi, ettei tarvitsisi jälkeenpäin korjata.

Henkilöstöasiat vievät myös aikansa. Suurin haaste on saada kullekin työmaalle oikeanlaista työvoimaa oikeaan aikaan. Hoidan myös rekrytointia, tänäänkin on ehtinyt tulla jo kolme puhelua työnhakijoilta.

Monen sorttista tossunkuluttajaa on asialla. Kysyn yleensä puhelimessa vain perusasiat. Eli mihin tehtävään hakee, minkä ikäinen on, missä asuu ja missä on ollut aikaisemmin töissä. Se ei oikein vakuuta, jos ääni tulee kuin maan alta tai on ylipirteä. Sitten kun tavataan, tykkään että käsipäivää pitää sanoa ja katsoa silmiin. Tärkeintä on olla oma itsensä, teeskentelyn huomaa helposti. Ei pidä esittää muuta kuin on, eli hiljainenkin voi olla hyvä työntekijä. Pääasia, että on halu tehdä ja on rehellinen siinä, mitä osaa ja mitä ei. Sopivaan työhön sijoittuminen on motivaation säilymisen kannalta tärkeää. Yritän laittaa nuoria vanhempien työntekijöiden mukaan oppimaan ja yleensäkin haluan tukea nuoria, että tulisivat tälle alalle.

Vaatimuksia, haasteita, mahdollisuuksia?

Rakennusalalla väki ikääntyy. Lama "tappoi" ikäpolven 35 - 50 vuotta, eli heitä ei työmailla ole tarpeeksi. Eikä nuoria hakeudu alalle riittävästi, vaikka olisi hyvin haasteellisia paikkoja tarjolla. Ala tarjoaa hyvin monipuolisen kentän, jolta löytää oma paikkansa. Perinteisten alan ammattien lisäksi tarvitaan ihmisiä, jotka hallitsevat hyvin tietotekniikan ja erilaisten tietojärjestelmien kehittämisen niin rakentamista kuin asiakkaitakin palvelemaan. Myös ympäristöteknologian asiantuntemus nousee arvossaan koko ajan.

Työpäiväni alkaa virallisesti kahdeksalta, mutta heti seitsemän jälkeen tulen töihin. Vaikka sen päivän kuinka suunnittelee etukäteen, niin hyvin usein tulee yllättäviä tilanteita, jotka muuttavat suunnitelmat kokonaan. Joskus sitä käy aika kovilla kierroksilla ja vie töitä kotiin; jos ei repussa niin päässä ainakin. Se on tämän työn huono puoli, ettei tahdo työpäivä riittää. Kaikki työhön kotona käytetty aika ja energia on tietenkin pois perheeltä.

Toisaalta, hyvin eläväinen työympäristö ja vaihtelevuus on myös työn hyvä puoli. Kovasti tehdään töitä, mutta silti sekaan mahtuu aina reilua ja hurttia huumoria. Työssä on juuri sopivasti rutiinia ja vaihtelevuutta. Sidosryhmä on iso ja vaihtelee osin kohteen mukaan.

Uuttakin oppii koko ajan; ei nyt mitään sellaista että "oho!", mutta kuitenkin. Ja kokemus karttuu. Rakennusala menee vauhdilla eteenpäin ja tässä yrityksessä saa itsekin olla muutosmoottorina, se pitää virkeänä.

En osaa sanoa, millainen toimenkuvani on viiden vuoden kuluttua. Uralla eteenpäin pääsy edellyttää varmasti lisää talouspuolen koulutusta, joissain tehtävissä vaaditaan DI:n paperit. Nyt olen joka tapauksessa lähdössä talon sisäiseen johtajakoulutukseen.

Silloin koen onnistuneeni, kun ollaan kohteen luovutustarkastuksella ja vastaava mestari ja asiakas kummatkin hymyilevät leveästi!