Terveyskeskuslääkäri

Jari Mäkelä

"Lääkärin kutsumus" on juhlava ilmaus. Minulle se tarkoittaa empatiaa, halua auttaa ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Ne ovat lääkärille tärkeitä ominaisuuksia ja niitä syitä, joiden takia minä olen terveyskeskuslääkäri.

Terveyskeskuslääkärit ovat ensilinjan kohtaajia

Työpaikkani on Tikkurilan terveysasema Vantaalla. Pääosa työstäni on vastaanottotyötä. Päivän mittaan tapaan potilaita vastaanotolla ja puhun heidän kanssaan paljon myös puhelimessa. Suuri osa työstä on keskustelua ja potilaiden informointia.

Potilaiden lääkäriin hakeutumisen syyt vaihtelevat laidasta laitaan. Terveyskeskuslääkärit ovat ensilinjan kohtaajia. Meille tulevat kaikki mahdolliset ihmiset ja sairaudet. Siinä on tämän työn houkuttelevuus. Osalla vastaanotolle tulijoista on selkeä sairaus, ja silloin pyrin tekemään yhtä perinteistä lääkärintyön osaa: määrittämään mikä sairaus on kyseessä ja miten sitä hoidetaan. Parantajan rooli on kuitenkin vain yksi lääkärin monista rooleista. Yhtä lailla kuin parantaja, lääkäri on auttaja, helpottaja ja lohduttaja.

Vastaanottojen lisäksi teen päivystyksiä. Päivystän kolmesti kuussa päivystyspisteessä, oman terveysaseman ulkopuolella. Kuukaudessa päivystän yhden päivän viikonloppuna ja kaksi päivää viikolla. Päivystys poikkeaa vastaanottotyöstä paljon, sillä potilasmateriaali on toisenlaista. Päivystykseen tulee vaikeita tapaturmia, rintakipupotilaita ja sydäninfarktipotilaita. Tahti on usein kiivas ja ratkaisuja täytyy tehdä nopeasti.

Vedän lasten kuntoutustyöryhmää

Suurimmalla osalla terveyskeskuslääkäreistä on vastaanottojen lisäksi noin yksi päivä viikossa, jolloin he hoitavat muita tehtäviä. Minä vedän lasten kuntoutustyöryhmää. Se on moniammatillinen työryhmä, jonne ohjautuu hoitoon lapsia ja nuoria, joilla on ongelmia kehityksessä. Yksi suuri ryhmä on alle kouluikäiset, joilla on ongelmia kielen kehityksen kanssa. Toinen on kouluikäiset, joilla on oppimishäiriöitä.

Työryhmässä on minun lisäkseni puheterapeutti, psykologi, fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja kuntoutussihteeri. Mietimme minkälaisia toimia kunkin lapsen kohdalla tarvitaan ja laadimme kuntoutussuunnitelman.

Lasten ja nuorten kuntoutusryhmä on toiminut Vantaalla kaksikymmentä vuotta. Tällaiset ryhmät eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä. Tavallisempaa terveyskeskuslääkärin arkea ovat neuvolat ja kouluterveydenhuolto. Aikaisemmin minäkin kävin lääkärinä lastenneuvolassa. Edelleen minulla on muutamia kouluja, joissa käyn pitämässä terveystarkastuksia. Lisäksi vastuullani ovat nuoruustyypin sokeritautipotilaat, joita käy luonani laajemmalta alueelta Tikkurilasta.

Teen myös pienkirurgisia leikkauksia

Terveyskeskuslääkärin toimenkuva riippuu paljon työpaikasta. Olen ollut Tikkurilassa vuodesta 1991. Yksi syy minkä takia olen viihtynyt täällä, ovat tämän terveyskeskuksen hyvät tutkimusmahdollisuudet. Jos on halua ja taitoa, potilaan ongelmaa pystytään selvittämään omassa terveyskeskuksessa aika pitkälle.

Meillä on oma laboratorio, röntgen ja leikkaussali. Teemme itse suoliston ja mahalaukun tähystyksiä. Kerran viikossa käy ulkopuolisia lääkäreitä tekemässä esimerkiksi sydämen rasituskokeita ja hermoratatutkimuksia. Minä teen pienkirurgisia leikkauksia leikkaussalissa yhtenä iltapäivänä viikossa. Suurin osa tekemistäni leikkauksista on pinnallisia luomien poistoja, näytepalojen ottoa, varpaiden leikkauksia, ja muita pieniä operaatioita, jotka tehdään paikallispuudutuksessa.

Terveyskeskuslääkärin työssä pääsee kohtuullisiin ansioihin. Nykyään kunnat ostavat terveyskeskuksien lääkäripäivystystä paljon yksityisiltä yrityksiltä, jotka vuokraavat työvoimaa. Sellaisessa firmassa yleislääkäri voi tienata melko mukavasti. Päivystyksen ulkoistaminen on laajeneva ilmiö. Etenkin yöpäivystäjät tulevat yhä useammin yksityisistä lääkärivuokrausfirmoista. Päivystyksien tekeminen on kuitenkin urakkatyötä, ja pelkästään tehtynä se ei ole kovin mielekästä.

Halusin työskennellä ihmisten parissa

Lääkärin ammatti ei ole ollut minulle johtotähti lapsesta asti. Mutta muistan puhuneeni alakouluikäisenä että minusta tulee korvalääkäri. Suvussani ei ole lääkäreitä, eivätkä vanhempani esittäneet mitään toiveita mitä minun pitäisi tehdä. Olen kuitenkin ollut pienestä pitäen sosiaalinen. Lähtökohtani hakeutua lääkäriksi oli yksinkertainen - halusin työskennellä ihmisten parissa.

Ammatinvalintaani vaikutti myös, että minulla oli lukiossa kavereita, jotka olivat pyrkimässä lääketieteelliseen. Oma motivaatio tuli testatuksi pääsykokeissa perinpohjin. Jouduin pyrkimään kolme kertaa ennen kuin pääsin sisään. Minulla ei ollut lukiotodistuksessa huippuarvosanoja, joten minun oli saatava pääsykokeessa korkeat pisteet. Kolmannella yrityksellä luin kokeisiin melkein kokonaisen vuoden, ja sitten tärppäsi. Muualle en pyrkinyt, koska tiesin haluavani lääkäriksi.

Suurta lääkärin kutsumusta en vielä lääketieteelliseen pyrkiessäni tuntenut. Kutsumus on tullut vasta myöhemmin, työn myötä. Kutsumus on määritellyt sitä, että olen töissä juuri terveyskeskuksessa. Terveyskeskuslääkärin työ on hyvin potilaskeskeistä. Missään muussa lääkärintyössä suhde potilaaseen ei pääse kehittymään samalle tasolle.

Lääkäriksi oppii ajan myötä

Lääkärin työ vaatii vahvaa psyykeä ja rohkeaa mielenlaatua. En usko, että kaikista on tähän ammattiin. Tai ainakaan kaikki eivät viihtyisi lääkärin työssä. Hyvä puoli lääkärin koulutuksessa on, että sitä kautta voi suuntautua hyvin erilaisiin tehtäviin. On suuri joukko lääkäreitä, jotka eivät ole ollenkaan tekemisissä potilaiden kanssa. He tekevät tutkimusta, ja se on ihan toinen maailma.

Terveyskeskuslääkärin työ tapahtuu vastaanottotilanteessa. Se tekee siitä myös vaativaa. Vastaanottotilanteen sujuminen on osin kiinni lääkärin persoonasta. Huonoimmassa tapauksessa kohtaaminen potilaan kanssa voi mennä täysin pieleen. Työtä helpottaa, että noin puolet vastaanotolleni tulevista potilaista on tuttuja jo entuudestaan. Pitkäaikaisesta hoitosuhteesta on hyötyä sekä lääkärille että potilaalle.

Terveyskeskuksessa lääkärin henkilökohtainen vastuu on iso, ja työ on elämistä epävarmuuden kanssa. Kaikkien potilaiden kohdalla ei aina voi tehdä kaikkia mahdollisia tutkimuksia. Kun ammattitaito karttuu, oppii näkemään milloin tarkemmat tutkimukset ovat tarpeen ja milloin eivät.

Läheskään aina ei ole mahdollista keskustella ratkaisuista kollegojen kanssa, ja monesti päätöksiä joutuu tekemään yksin. Sairaalassa lääkärit tekevät päätöksiä enemmän ryhmässä. Työpaikkana terveyskeskus on kuitenkin vähemmän hierarkkinen kuin sairaala. Vuosien mittaan lääkärien ja hoitajien välinen hierarkia on vähentynyt. Lääkäri ja hoitaja ovat työpari, joka hoitaa potilasta yhdessä.

Lääkäriksi oppii ajan ja kokemuksen myötä. En usko, että lääkäriopiskelijat kestävät katsella isoa leikkausta sen paremmin kuin muutkaan ihmiset. Pikku hiljaa leikkausten näkemisestä tulee arkipäivää. Samoin ihmisten tutkimiseen vastaanotolla tottuu. Potilaalle voi olla ainutkertainen kokemus, että tuntematon ihminen tulee fyysisesti niin lähelle. Lääkärille ihmisen tutkiminen on rutiinia. En muista, milloin viimeksi olisi tuntunut kiusalliselta tehdä jotain tutkimusta.

Välillä huomaa että on menetellyt väärin ja valituksia tulee. Siltä on mahdotonta välttyä, vaikka olisi kuinka kokenut. En menetä yöuniani sen takia, mutta vastavalmistunut voi menettääkin. Lääkärin työ vaatii epävarmuuden sietämistä ja sellaista luonteenlaatua, ettei jää liikaa miettimään virheitään. Jos ottaa kaiken kauhean henkilökohtaisesti, oma terveys alkaa kärsiä. Iso vastuu voi pelottaa vastavalmistuneita lääkäreitä ja karsia halukkuutta tulla terveyskeskukseen töihin.

Erikoistun yleislääketieteeseen

Parhaillaan jatkan opintoja Helsingin yliopistossa. Olen erikoistumassa yleislääketieteeseen. Erikoistuminen antaa syvemmän tietämyksen yleislääkärin työtä varten. Jatko-opinnoissa on paljon sellaista, mitä ei lisensiaattitutkinnosta saa. On biomedisiinisen tietämyksen laajentamista ja sairaalaharjoitteluakin. Sellaisten tietojen ja taitojen hankkimista, joita tarvitsee tehdäkseen yleislääkärin työtä laadukkaasti.

Erikoistumisesta huolimatta suunnittelen jatkavani nykyisessä työssäni. Iän myötä ihmiset muuttuvat monesti hallintopeikoiksi. Minäkin toimin kaksi vuotta vastaavana terveyskeskuslääkärinä täällä Tikkurilassa. Halusin vastaavan lääkärin tehtävistä pois, koska töitä alkoi olla liikaa.

Olen myös valtakunnallisen terveyskeskuslääkäriyhdistyksen puheenjohtaja ja tarvitsen aikaa järjestötoiminnan pyörittämiseen. Toiveeni on, että voisin tulevaisuudessa yhdistää potilastyön ja hallinnolliset tehtävät.

Väestövastuu - asukkaat per lääkärinvirka

Ongelmallisinta terveyskeskuslääkärin työssä on, ettei työmäärää voi itse riittävästi määritellä. Vantaalla, kuten yli puolessa Suomen kaikista terveyskeskuksista toimitaan väestövastuuperiaatteella. Väestövastuumallissa kunnan asukkaat jaetaan virassa olevien lääkärien kesken. Kullakin lääkärillä on tietty määrä ihmisiä, joiden hoidosta hän vastaa. Kunta määrittää kuinka monta lääkärinvirkaa kunnassa on.

Minun väestökokoni on 2 200 ihmistä, ja se on lähellä nykyistä keskiarvoa. Minulla ei ole säännöllistä työaikaa, mutta olen sitoutunut hoitamaan oman väestöni. Keskimäärin teen kahdeksan tunnin päiviä. Ahdinko terveyskeskuksissa on paikoitellen paha. Tikkurilan alueella asuu 45 000 ihmistä ja lääkärinvirkoja on kaksikymmentä. Tikkurilassa rakennetaan koko ajan. Muutama uusi kerrostalo tietää monta sataa ihmistä lisää terveydenhuoltoon. Pahimmillaan Tikkurilassa on ollut kuuden lääkärin vaje. Se heijastuu muiden lääkäreiden työhön.

Väestömäärät on liian isoja suurimmassa osassa Suomea. Joissain terveyskeskuksissa yhden lääkärin vastuulla on yli 2 500 ihmistä. Se aiheuttaa lääkäreille stressiä. Stressi tulee kun kiire on niin iso, ettei sitä enää hallitse.

Tyytyväinen potilas motivoi jatkamaan

Lääkärin työ on ollut eri tavalla vaativaa kuin opiskelijana kuvittelin. Gloriahetkiä tv-sarja Teho-osaston tyyliin ei paljon ole. Terveyskeskuslääkärin työssä on harvemmin kyse suoranaisesta hengenpelastamisesta. Sen sijaan pienemmässä mittakaavassa onnistumisen hetkiä kokee. Viikoittain on kokemuksia, joissa tiedostaa että potilas kokee saaneensa avun ja on tyytyväinen. Sen aistii, vaikkei potilas sitä aina sanallisesti toisikaan ilmi. Ne tilanteet motivoivat jatkamaan tätä työtä.

Lääkärien keskuudessa terveyskeskuslääkärin status ei ole korkeimmasta päästä. Jokainen tietysti peilaa oman ammattinsa arvoa toisten ihmisten käsityksistä. Minulla on vanhoja opiskelukavereita, jotka ovat edenneet pitkälle tutkijoina akateemisessa maailmassa.

Joskus syyllistyy itsekin ajattelemaan, että on vain terveyskeskuslääkäri. Silloin joutuu palauttamaan mieleen, etteivät akateemiset oppiarvot ole kaikki kaikessa. Jos ei itse arvosta ammattiaan, eivät muutkaan sitä tee. Terveyskeskuslääkärin työ on arvokasta, ja työn tärkeys saa minut pysymään tässä ammatissa.

Haastattelu ja teksti: Niina Mäkeläinen
Kuvat: Jukka Uotila