Art Director

Timo Huopalainen 27v
Mainostoimisto Tequila


Suvussani ei ole lainkaan visuaalista lahjakkuutta. Luulen, että kiinnostuin piirtämisestä siksi, että minulla oli tylsä lapsuus. Asuin kaukana muista lapsista enkä ollut tarhassa. Minulla ei ehkä ollut elämäni ensimmäisinä vuosina muuta tekemistä kuin piirtäminen.

Työskentelen Art Directorina mainostoimisto Tequilassa. Työni on markkinointiviestinnän, esimerkiksi mainoskampanjoiden, mainosten, yritysilmeiden ja internetsivujen suunnittelua. Karkean jaon mukaan AD vastaa visuaalisesta ilmeestä, copywriter tekstistä ja projektin johtaja tai planneri siitä, että asiakas saa, mitä on tilannut.

Työ tapahtuu tiiviissä tiimissä, jossa jokaisen on ymmärrettävä myös muiden vastuualueita. Hyvän AD:n on hallittava visuaalisten asioiden lisäksi jonkin verran kirjoittamista, markkinointia ja laajojen kokonaisuuksien suunnittelua. Esimerkiksi minulle kävi kerran niin, että asiakas halusi mainoksen nopeasti lehteen, ja parinani työskennellyt copywriter oli lomalla. Silloin jouduin kirjoittamaan myös tekstin pitkälti itse.

Periaatteessa AD:n työ on ideoimista ja suurten linjojen suunnittelua, ja assistentti hoitaa teknisen toteutuksen. Käytännössä harva AD pystyy olemaan tiukasti vain "taiteellinen johtaja", monet myös toteuttavat työn itse. Varsinkin, kun olen nuori ja teknisesti kohtuullisen taitava, myös minun on usein helpompaa ja nopeampaa tehdä työ itse kokonaan kuin selittää assistentille, miten ideani pitäisi toteuttaa. Riippuu tapauksesta, teenkö työn valmiiksi itse, vai delegoinko toteutuksen assistentille.

Työharjoittelusta palkkatöihin

Olen aina ollut aika hyvä piirtämään. Kuvaamataitolukiossa minulle valkeni, että haluan tehdä työkseni jotain, mikä liittyy visuaaliseen hahmottamiseen. Jossain vaiheessa mietin myös arkkitehtuurin opiskelua, mutta graafinen suunnittelu vei voiton. Tämä liittyi osaksi siihen, että arkkitehtuurin tekninen puoli tuntui ahdistavalta. Vaikka olin hyvä koulussa, matematiikka ja fysiikka olivat piinallisia, koska niissä piti tehdä läksyjä. Selvisin lukemalla kokeisiin viime tipassa. Se toimi hyvin muissa aineissa, mutta ei matematiikassa ja fysiikassa.

Hyviin graafisen alan kouluihin oli vaikea päästä, joten päädyin vähäksi aikaa Tampereen yliopistoon opiskelemaan tiedotusoppia, av-kulttuuria ja taidehistoriaa. Lopulta pääsin EVTEK -muotoiluinstituuttiin graafisen suunnittelun linjalle. Se oli ehkä liiankin käytännönläheinen koulu ja mielestäni on todella hyödyllistä, että ehdin pohtia yliopistolla myös teoreettisia kysymyksiä.

Päädyin opintojen kautta työharjoitteluun pieneen mainostoimistoon ja etenin koulun ohessa harjoittelijasta assistentiksi, graafiseksi suunnittelijaksi ja lopulta AD:ksi. Kun pienen toimiston meno alkoi ahdistaa, siirryin AD-assistentiksi isolle mainostoimistolle PHS:lle. Siitä päädyin noin vuosi sitten Tequilaan.

Suuri osa varsinkin nuorista alan työntekijöistä on käynyt Lahden muotoiluinstituutin, Taideteollisen korkeakoulun, EVTEKin tai vastaavan oppilaitoksen graafisen linjan, ja päätynyt alalle harjoittelun kautta. Yritykset saavat työharjoittelijoista ilmaista työvoimaa, ja jos osoittautuu hyväksi tyypiksi, kynnys palkata oikeisiin töihin on pienempi. Harva mainostoimisto hakee ihmisiä avoimilla rekrytoinneilla, vaan kaikki tapahtuu sosiaalisten suhteiden kautta.

Alalle on vaikea saada jalka oven väliin. Mutta kun pääsee sisään, eteneminen on lähinnä itsestä kiinni. Ala on pieni ja kilpailu kovaa, ja eri toimistojen välillä on aika suuri hierarkia. Eteneminen tapahtuu käytännössä usein niin, että kun onnistuu hyvin työssään, saa tunnustusta ja pyydetään arvostetumpaan toimistoon.

Ideointia ja stressinsietoa

Mainosala on jakautunut aika pitkälti isoihin toimistoihin, jotka tekevät suuria ja tärkeinä pidettyjä projekteja ja pieniin nyrkkipajoihin, joille jäävät muut työt. Työpaikkani, mainostoimisto Tequila, on hieman keskisuurta isompi, töissä on n. 50-60 henkilöä. Tequila ei ole sidottu yhteen mediaan, vaan käytössä on koko keinovalikoima printtimainonnasta televisioon ja internetiin. Käytännössä työni on pitkälti sitä, että puristamme copywriterin kanssa idean jutusta, jota asiakas haluaa viestiä, teemme luonnoksen ja toivomme, että se kelpaa asiakkaalle.

Mainostoimisto on ennen kaikkea ideakauppa. Parhaassa tapauksessa asiakkaan kanssa on alusta asti hyvä dialogi, että ollaan ajateltu tällaista, onko tämä teistä kehityskelpoinen. Alalla on ainainen valituksen aihe, että asiakkaat eivät ymmärrä tarpeeksi. Mutta osa työtä on kyky perustella ja myydä omat ideat asiakkaille. Luovuuden ja visuaalisen lahjakkuuden lisäksi tässä hommassa tarvitsee myös sosiaalisia ja kauppamiehen taitoja.

Hyvää idea on joskus vaikea tunnistaa. Mielestäni ideaa voi yrittää arvioida kolmella kriteerillä: kertooko se olennaisen halutusta jutusta, onko se omaperäinen ja onko se muistettava. Mainoksen idea ei saisi koskaan olla itsestään selvä tai sellainen, jonka voi sivuuttaa helposti. Monet ovat kirjoittaneet, että luovuus on pitkälti asioiden yhdistämistä uudella ja mielenkiintoisella tavalla. Toisaalta luovuutta ja ideointia ei pidä myöskään mystifioida. Ideointi on pitkälle tavallista ajatuskarttojen tekemistä. Kun saamme asiakkaan briiffin siitä mitä he haluavat, alamme tehdä listaa asioista, joita pitää sanoa ja niihin liittyvistä asioista. Sitten koitamme löytää niiden pohjalta uuden, kiinnostavan ja olennaisen tavan esittää asia.

Joskus idea tulee heti, mutta välillä sitä on metsästettävä pitkään, ja aina se ei meinaa tulla ollenkaan. Sellaisina hetkinä annan asian useimmiten olla vähän aikaa auki, ja palaan siihen seuraavana päivänä.

Vaikka ideointi ei toimi aikataulujen mukaan, töissä on usein tiukka deadline. Siksi AD:n työ vaatii jonkin verran paineensietokykyä, hirveän stressaaville tyypeille saattaa tulla ongelmia.

Joustamista ja onnistumisen tunteita

Työ on mainosalalla hyvin kausiluontoista. Kun Suomella ja yrityksillä menee hyvin, hommia on paljon, mutta laman aikana markkinoinnista karsitaan ensimmäisenä. Joku oli laskenut, että 90-luvun suuren laman aikana Suomesta katosi puolet alan työpaikoista. Tällä hetkellä työtilanne on kohtalainen. Alalle on suhteellisen vaikea päästä, mutta osaaville tyypeille löytyy kokemukseni mukaan töitä aika hyvin.

Työ on tilaustyötä ja välillä aikataulut tuottavat ongelmia. Silloin työaikalainsäädäntö saa välillä joustaa ja töitä tehdään niin pitkään, että tilaus saadaan valmiiksi. Kesälomien ympärillä on useimmiten hiljaista eikä aina tarvitse tehdä edes kahdeksantuntisia päiviä, mutta kiireisimpinä aikoina on venyttävä. Esimerkiksi eilen olin töissä aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Toisaalta myös toisella puolella joustetaan, eli jos vain neuvottelee ajoissa, ylitöitä voi pitää lomina aina, kun aikaa on.

Tässä työssä parasta on vaihtelevuus. Vaihtelua tulee jo siitä, että useimmiten työskentelen eri asiakkaiden kanssa samaan aikaan, eikä juuri koskaan joudu jumittamaan pitkään vain yhden projektin parissa. Toinen hyvä puoli on, että työstä saa palautetta. Monissa ammateissa joutuu puurtamaan loputtomasti ilman minkäänlaista palautetta, mutta tässä työssä matka ideasta lopputuotteeseen ei ole loputtoman pitkä. Kun työ onnistuu hyvin, siitä saa todellista tyydytystä. Toisaalta, kun töitä tehdään paljon ja nopeaan tahtiin, osa epäonnistuu väistämättä. Se täytyy vain sietää.

Mainosalasta liikkuu paljon myyttejä, joista jollain saattaa olla myös juuret todellisuudessa. Suhtautuminen moniin asioihin voi olla hyväksyvämpää kuin joillain muilla aloilla, koska yhteisöt eivät ole kovin suuria eivätkä byrokraattisia, asenteet ovat aika vapautuneita eikä kenenkään tarvitse päteä tai pönöttää.

Sellainenkin myytti on, että kukaan ei jää mainosalalta eläkkeelle. Se on osittain totta, varsinkin monet AD:t ja copywriterit siirtyvät viidenkymmenen ikävuoden jälkeen johonkin muualle.

 

Haastattelu ja teksti: Elina Hirvonen
Kuvat: Jukka Uotila