Laitoshuoltaja

Maija Lehtovuori, 53 v

Joskus työpäivä etenee niin mukavasti, että kaikkien hermot lepäävät. Kun ykskaks tilanne muuttuu, osastolla syntyy uskomaton vipinä. Virusuhka pistää sairaalan arvojärjestykset uuteen uskoon. Silloin entiset työkäytännöt vaihtuvat uusiin, ja kiire leimaa kaikkea tekemistä. Jos loma on kaukana edessäpäin, työtä tehdään silloin pelkällä sisulla.

Meilahden sairaala on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin suurin sairaala. Työskentelen sydänkirurgisella vuodeosastolla. Osasto on ostanut neljä laitoshuoltajan työpanosta laitoshuollon organisaatiolta. Henkilökuntaan kuuluvat lisäksemme kirurgit ja kaksikymmentä hoitajaa. Osastolla on kaksikymmentäviisi vuodepaikkaa.

Laitoshuoltajat vastaavat puhtaanapidosta, ruokahuollosta, välinehuollosta ja avustus- ja palvelutehtävistä. Ennen meitä kutsuttiin sairaala-apulaisiksi, mutta uusittu nimike kuvaa hiukan paremmin työmme sisältöä. Entiseen verrattuna laitoshuoltajan tehtävät ovat toki lisääntyneet, mutta työ on samalla muuttunut mielekkäämmäksi. Tänään laitoshuoltaja saa käyttää omaa päätään. Hän huolehtii itsenäisesti omasta työkokonaisuudestaan.

Pitää oivaltaa ja pysytellä tilanteen tasalla

Teen kaksivuorotyötä, päivisin työskentelen työparini kanssa. Toinen vastaa ruokahuoltotehtävistä, toinen huolehtii puhtaanapidosta. Päivärutiini ei perustu valmiiseen kaavaan. Yritän tehdä työni käytännöllisellä ja järkevällä tavalla. Aamuisin siivoan potilashuoneet, pesutilat ja kanslian. Kun saan tiedon potilassiirrosta, siivoan potilaspaikan, puhdistan vuoteen ja valmistan uuden vuoteen tulevalle potilaalle.

Potilasruokailu rytmittää työpäivää, sillä päivän aikana jaetaan aamupala, kaksi lämmintä ateriaa, iltatee ja mahdolliset välipalat. Huoltomiehet jakavat lämpövaunut, joilla ruoka kuljetetaan kerroksiin. Vien annostellut ateriat huoneisiin ja tarjoilen. Hyväkuntoiset potilaat voivat nauttia ruokansa päiväsalissa. Ruokailun jälkeen kerään astiat tiskiin. Seuraan osaston kokonaistilannetta ja teen pikkutyöt sopivissa välissä. Jos mehukierto tai roskakorien tyhjennys onnistuvat sovittua aiemmin, en jää odottelemaan. Tarvitsen pelivaraa, sillä uutta ja yllättävää saattaa ilmaantua milloin tahansa.

Iltaisin laitoshuoltaja toimii yksin. Kun kotiutettavien potilaiden määrä kasvaa, laitoshuoltajien pitää järjestää vuodehuolto porrastetusti. Iltavuorolainen ei välttämättä selviä yksin iltaruuhkasta. En halua tuottaa hänelle ylimääräistä päänsärkyä. Jään mieluummin auttamaan oman työvuoroni jälkeen. Kotiutusvaihe on aina kova ponnistus. Potilaalla on kiire kotiin, ja viivytykset hermostuttavat häntä. Usein kotiutus onnistuu kuitenkin vasta iltaruokailun jälkeen.

Määräajoin teemme perusteellisen osastosiivouksen. Kiillotamme lattiat ja pyyhimme yläpölyt. Käytämme puhdistusaineita, joiden ominaisuudet pitää tuntea. Ei auta lorautella miten sattuu. Ammattitaidoton käsittely pilaa puhdistettavat pinnat. Laitoshuoltajan täytyy toimia tehokkaasti. Hänen pitää oivaltaa ja pysytellä tilanteen tasalla, muutoin aikataulut eivät pidä. Itselleni on kertynyt vuosien tuomaa varmuutta, mutta silloin tällöin turvaudun työnjohtajien apuun. Laitoshuoltajat eivät tee lainkaan yötyötä. Jos yöllä sattuu jotakin, asiaan voidaan puuttua vielä aamullakin.

Laitoshuoltajankin täytyy pitää ihmisistä

Teen paljon potilaspalveluun liittyviä töitä hoitohenkilökunnan apuna. Mitä ikinä potilas pyytääkin, yritän auttaa. Käyn kanttiiniasioilla ja kuljetan potilaita tutkimuksiin. Ruokailun yhteydessä autan potilasta istumaan ja katson, että hän pärjää. Vaikeasti autettavan potilaan avuksi kutsun hoitajan.

Laitoshuoltajankin täytyy pitää ihmisistä. Sydänkirurgian osastolla potilaan hoitosuhde on lyhytaikainen, mutta viikossakin ehtii nähdä toipumisprosessin. Tämän päivän potilas ei valita. Hän keskustelee, kannustaa ja kiittää. En tuppaa itseäni potilaan seuraan, mutta rupattelen mielelläni. Joskus potilaat ovat niin puheliaita, ettei työnteosta tahdo tulla mitään.

Potilaspalvelutehtävät kuuluvat oikeastaan hoitohenkilökunnalle, mutta osastotyössä kaikkien pitää joustaa potilaan hyväksi. Kun hoitajat osallistuvat yhteiseen raporttitilaisuuteen, on luontevaa, että laitoshuoltajat huolehtivat potilaista. Yhteispelin pitää onnistua toisinkin päin. Jos kahvihuoneen tiskit kasautuvat, hoitaja saa ne pesukoneeseen siinä missä laitoshuoltajakin.

Hyvä työpari on voimavara. Kun koko henkilökunnan yhteistyö toimii, työnteko tuntuu miellyttävältä. Sairaalahierarkia on mennyttä aikaa. Laitoshuoltaja ja kirurgi voivat tänään puhua keskenään tasavertaisesti. Osastolla kenen tahansa idea otetaan huomioon, jos ideassa on järkeä.

Toimin kirurgisen osaston laitoshuollon vastuuhenkilönä. Teen viikonloppuisin ohjaajan työtä ja tuuraan häntä lomien aikana. Opastan uudet työntekijät työhönsä. Osaan kannustaa kollegoitani, mutta kielteisen palautteen antaminen käy minulta heikosti. Työ sairaalassa on kieltämättä kiireistä. Henkilökunta tuntuu aina olevan jäljessä tekemisensä kanssa. Sairaspoissaolot lisäävät kiirettä. Meillä kaikki laitoshuoltajat ovat tarvittaessa velvollisia siirtymään toisen yksikön sijaistyöhön.

Pidämme toistemme puolta

Lähdin työn perään Ilomantsin rajaseuduilta. Tein kotiapulaisen töitä ja ajauduin sairaala-apulaiseksi tuttavan innostamana. Työskentelin Mehiläisessä ja Meilahdessa. Kesken kaiken vaihdoin alaa ja ostin nakkikioskin Helsingin Topeliuksenkadulta.

Keitin sinappia päivisin ja myin nakkeja pikkutunneille asti. Työ oli rattoisaa, ja opin näkemään myös kaupungin kurjan puolen. Toimin itsenäisenä yrittäjänä kaksi vuotta, kunnes kyllästyin kaupungin byrokratiaan. Kun toivomani liikennejärjestelyt kioskialueella menivät myttyyn, lopetin ja palasin Meilahden sairaalaan ja jäin tänne.

Suoritin työnohjaajan kurssin viime vuosikymmenen alussa ja opettelin perehdyttämään uusia työntekijöitä. Siihen aikaan ei kuitenkaan löytynyt perehdytettäviä. Sairaala-apulaisista oli huutava pula. Kaikista palveluista jouduttiin tinkimään, vain välttämättömin hoidettiin. Houkuttelin väkeä ylitöihin muilta osastoilta, mutta työ tuntui turhalta. Viihdyin tehtävässä vain puoli vuotta ja siirryin takaisin osastolle. Halusin työhön, jossa minusta olisi eniten hyötyä.

Nykyisessä työssäni minua viehättää tuttuus, hyvä talo, ja mukavat työkaverit. Pidämme osastolla toistemme puolta. Potilaat saavat oikeudenmukaisen ja inhimillisen kohtelun. Monelle nuorelle laitoshuollon työ on pettymys, sillä tarjolla on heidän mielestään vain siivousta ja vuorotyötä. Ilman innostusta tähän työhön ei kannatakaan ryhtyä.

Kaksi vuotta sitten harkitsin vakavasti muutosta elämääni. Ilomantsin puolukkametsässä mietin paluuta kotiseudulle. Sairaalassa oli silloin rankkaa ja halusin sieltä pois. Jospa kokeilisin rohkeasti, kai minä jotakin keksisin? Tunne meni kuitenkin ohi, ja nyt uskon pysyväni alalla. Vuorotyökin sopii minulle, osaan katkaista viikon ilman viikonloppuakin. En sairasta juuri koskaan, ja minulla on pitkä pinna. Lottovoiton jälkeenkin uskon tekeväni tätä työtä.

Jossakin vaiheessa Meilahdessa huhuttiin laitoshuollon ulkoistamisesta. Huhu sai siivet ja osastoilla pelättiin irtisanomisia. Kyse oli kuitenkin vain työkäytännön muutoksista. Kun uusi sairaala valmistuu ja vanha Meilahti menee remonttiin, mitä sitten tehdään? Sen näkee sitten.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila