Kirurgi

Pasi Maaranen, 37
TAYS, sydänkirurgiayksikkö

Ompelu on oleellisin osa kirurgin työtä. Onnistunut suonien ja liitosten ompelu sekä kudosten taitava käsittely takaavat hyvän lopputuloksen. Kirurgin tulee siis olla jollakin tavoin lahjakas käsistään. Oma lahjakkuuteni ei riittäisi pienten hermojen ompeluun, käsikirurgiaan, millimetrintarkkaan mikroskooppityöhön. Suuren kokoluokan sydänverisuonikirurgia sopii minulle paremmin, suonet ovat jopa kolmen millimetrin vahvuisia. Osaan ommella vaatteitakin. Kun allergia yläasteella esti puutyöt, otin osaa tyttöjen kangaskäsitöihin. Nautin niistä ja pidän edelleenkin itseäni käsityöihmisenä.

Tavallisen työntekijäperheen nuorimmaisesta lääketiede tuntui varmalta akateemiselta uravalinnalta. Lääkärin ammatin arvostus, työllisyystilanne ja alan tarjoamat runsaat vaihtoehdot vaikuttivat nekin ratkaisuuni. Tulevan työn intiimi työtapa, ihmiseen kajoaminen ei pelottanut eikä hirvittänyt. Lääkärin työ ei edellytä lujia hermoja, ei myöskään raakaa luonnetta.

Jälkikäteen arvioituna taiteellisuus saattaa olla eduksi, kyky kuvitella asioita kolmessa ulottuvuudessa. Hyvä fyysinen kunto auttaa väsymykseen, epäonnistumisen sieto psyykkiseen kuormitukseen. Lääkärin pitää hyväksyä epäonnistumiset, sillä ihmisiä kuolee lääkärin kyvykkyydestä huolimatta.

Kirurgi tarvitsee rallikuskin luonnetta

Lääketieteen erikoisalat tarjoavat monimuotoisuudessaan vaihtoehtoja kaikenlaisille osaajille, eri luonteenpiirteillekin. Kirurgia lääketieteen erikoisalana sopii selväpiirteiselle ja suoraan eteenpäin pyrkivälle luonteelle, kuten minulle. Sisätautilääkärin sen sijaan on hallittava kokonaisuuksia, katseltava taakse ja sivuille.

Lääkärin pitää pystyä päättämään ja kantamaan vastuu päätöksestä. Yltiöpäisyys ja liika innokkuus eivät kuulu kirurgin ammattiin. Pelätä ei työssä kuitenkaan saa. Kirurgi tarvitsee rallikuskin luonnetta. On uskallettava ajaa pienessä sivuluisussakin, mutta nuotittamattoman pikataipaleen mutkaan pitää mennä varovasti. Kokemus opettaa nuotittamaan reitin. Ajo muuttuu sujuvaksi ja yllätyksiä sattuu entistä vähemmän. Osaava kirurgi ennakoi ja varautuu, hän näkee, mikä odottaa muutaman mutkan takana.

Lääkäreiden koulutusjärjestelmä koulutusvirkoineen kasvattaa vähin erin ammatillista osaamista. Valmistumiseni jälkeen kävin armeijan, jossa toimin lääkärinä. Armeijan jälkeen työskentelin Mikkelin keskussairaalassa, ensin sisätauteihin sitten kirurgiaan erikoistuvana lääkärinä. Melkein vuoden toimin silmätauteihin erikoistuvana erikoislääkärinä, mutta en oikein nauttinut. Viihdyin kirurgisen osaston työharjoittelupaikassani, ja hain kirurgian erikoistumiskoulutukseen.

Kun keskussairaala-ajan jälkeen hakeuduin Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, minulle tarjoutui mahdollisuus syventyä verisuonikirurgiaan. Siitä pidän eniten. Nykyisin työskentelen Tampereen yliopistollisen sairaalan sydänkirurgiayksikössä.

Luottamus parantaa hoidon tulosta

Monivuotisen koulutusputken ja työssä perehtymisen jälkeenkin yllätykset kirurgin ammatissa ovat mahdollisia. Viime viikolla huomasimme 60-vuotiaalla potilaalla aiemmin toteamattoman synnynnäisen sydänvian, sulkeutumattoman valtimotiehyeen. Ilman löydöstä läppäleikkaus olisi todennäköisesti epäonnistunut.

Kahden kirurgin yhteistyö mahdollistaa tarkat havainnot ja vähentää virhesuorituksia. Sydänleikkaus on ryhmätyötä, pääkirurgi vastaa operoinnista, toinen kirurgi avustaa. Toimenpiteen vaativuus vastaa työparin kokemusta. Vankka kokemus nostaa osaamisen tasoa. Juuri valmistuneelle lääkärille myönnetään oikeastaan vasta lupakirja, jonka valtuuttamana hän saa oikeuden kartuttaa omaa osaamistaan.

Kirurgin työ jakautuu kahteen luonteeltaan erilaiseen osaan, potilastyöhön ja leikkaukseen. Potilastyö perustuu asiakkaan ja kirurgin väliseen henkiseen vuorovaikutukseen. Leikkaus on potilaalle ainutlaatuinen tilanne. Hän myöntyy täysin kirurgin hoidettavaksi, antautuu nukutukseen, tiedottomuuteen, tilaan, jossa hän ei voi mitenkään vaikuttaa päätöksentekoon.

Oikeanlainen asiakaskontakti vähentää potilaan pelkoa, jännitystä ja epävarmuutta. Potilaan luottamus parantaa hoidon tulosta, ehdottomasti. Omalle kohdalleni ei ole sattunut tilannetta, jossa potilas kieltäytyisi leikkauksesta. Uran alkuvaiheessa kirurgi saattaa kokea leikkauksen itselleen liian vaikeaksi ja tarjoutuu vain avustamaan kokeneemman kollegan työtä. Omista mielihaluista täytyykin luopua potilaan eduksi. Potilaan tulee saada paras mahdollinen apu keinolla millä hyvänsä.

Miten suonia sydämessä kuljetetaan

Ennen leikkausta kirurgi kertoo potilaalle tulevasta leikkauksesta ja mahdollisista riskeistä ja vaaratekijöistä. Kirurgi keskustelee potilaan kanssa. On tilanteita, joissa kahdesta huonosta toimintalinjasta pitää valita parempi. Tehdäänkö monta ohitusta sydänkeuhkokonetta käyttäen ja hyväksytään aivohalvauksen riski vai suoritetaanko ohitusleikkaus ilman aivohalvauksen vaaraa tietäen, että potilaalle jää rintakipu? Sinänsä laadukkaita leikkauksia molemmat.

Kun potilas nukutetaan ja leikkaus aloitetaan, kirurgin työ vaihtuu tekniseksi, potilas muuttuu persoonasta kohteeksi. Leikkaukseen ryhtyessään kirurgi tietää mihin ryhtyy, kaikki on selvää. Viimeistään edeltävänä iltana kirurgi on viimeksi tavannut potilaan ja arvioinut lisätutkimustarpeen. Leikkausta edeltävien tutkimusten ja varjoainekuvauksen synnyttämän mielikuvan perusteella hän tietää, mitä sydänsuonia pitää ohittaa, millä suonilla se tapahtuu ja miten suonia sydämessä kuljetetaan.

Sydänkirurgisessa operaatiossa työskentelee steriilisti kaksi kirurgia ja instrumenttihoitaja. Sydänryhmään kuuluvat lisäksi anestesialääkäri ja -hoitaja, valvova hoitaja ja toinen keuhkokoneesta huolehtiva hoitaja. Tällainen ryhmä tarvitaan, jotta useita tunteja kestävä leikkaus sujuisi. Sormi ei saa mennä suuhun, eikä se menekään. Ryhmätyö ja kahden kirurgin kokemus takaavat sen.

Ompelutaidon lisäksi kirurgilta edellytetään paljon tietoa suppealta alueelta, tarvitaan laitehallintaa, vähän nokkeluutta ja luovuuttakin. Jos leikkauksen aikana syntyy erimielisyyttä, vastuullinen pääkirurgi tekee päätöksen. Leikkaus on apukirurgille aina jonkinlainen kouluttautumistilaisuus.

Television sairaalasarjat - lähes totta

Omassa yksikössäni tehdään vuodessa lähes tuhat sydänleikkausta. Leikkaussali on työpaikka, tiimi työyhteisö. Kun olemme kasvotusten useita tunteja, ammatilliset puheenaiheet loppuvat aika nopeasti. Työn lomassa puhelemme tavanomaisista arkihuolistamme, eilisestä ruuasta, pihan lumitilanteesta, lasten voinnista, kuin missä tahansa työyhteisössä. Television sairaalasarjat antavat kohtalaisen hyvän kuvan kirurgin työstä. Saippuasarjan ihmissuhteet ovat monimutkaisempia ja seksikkäämpiä, mutta itse työ ei paljonkaan poikkea todellisesta.

Työtä tehdään seisten. Toisin kuin ortopediassa sydänkirurgia ei ole voimalaji. Ei rasittavaa nostoa, vääntöä eikä vasarointia. Työn raskaus näyttäytyy päivystysleikkauksissa, jotka saattavat kestää yhtäjaksoisesti läpi yön, kahdeksan tuntia ilman taukoa. Fyysisestä ja psyykkisestä väsymyksestä huolimatta kirurgi ei saa tehdä virheitä. Kun varsinainen työ aamulla sitten alkaa, ei saa suuttua eikä tiuskia. Työtä voidaan onneksi mukauttaa vireystilaa vastaavaksi, ja väsyneelle lääkärille löytyy kevyemmän vastuun tehtäviä. Rekistereiden ylläpitoa, tulosten seurantaa, tutkimustyötä.

Operaation jälkeen leikannut kirurgi käy tapahtumat läpi potilaan kanssa. Työn tuloksen näkee parin päivän sisällä, usein jo seuraavana päivänä. Aina kaikki ei suju oletetusti. Toimenpidealan luonteeseen kuuluvat komplikaatiot, väistämättömät sellaiset. Niitä pyritään välttämään, mutta tekevälle sattuu. Potilaan toipumisen pitkittyminen harmittaa, mutta silloin tulee vain tehdä asiat uusiksi, toisella tavalla. Kirurgi tietää onnistuneensa leikkauksessa, kun potilas hymyilee ja kättelee. Äärimmäisen harvoin kirurgi jää kättelemättä.

Ammatin oppiminen vie aikaa

Kirurgin ammatissa yhdistyvät sopivasti joukkuetyö ja käsityö. Sydänkirurgialla ei vaikuteta kansanterveyteen, ainoastaan yksittäisen potilaan tilaan. Kirurginen yksikkö on asiantuntijaorganisaatio, jolle pitäisi mielestäni antaa nykyistä enemmän päätösvaltaa. Näin vältyttäisiin ylihallinnoinnilta.

Sydänkirurgit työskentelevät yliopistollisissa sairaaloissa, joten työmahdollisuuksia tarjoutuu vain kuudessa suomalaisessa kaupungissa. Koska maassamme toimii vain kaksi sydänkirurgista yksityistä sairaalaa, lääkäreiden yksityispraktiikka on harvinaista. Moni suomalainen sydänkirurgi hakee työkokemusta ulkomailta, harkitsen itsekin sellaista, ainakin koulutusmielessä. Kielitaito ei ole esteenä, sillä kaikki alan kommunikaatio tapahtuu englannin kielellä.

Urakehityksen alkuvaiheessa ammatin oppiminen vie aikaa, paljon enemmän kuin mitä virallinen työaika edellyttää, omaa aikaa, iltoja ja viikonloppuja. Kokeneenkin kirurgin pitää toki jatkuvasti päivittää tietojaan, mutta hän ei luultavasti ole perhettä perustamassa, hankkimassa lapsia tai rakentamassa taloa samanaikaisesti. Nuoren lääkärin ei kenties kannata yrittää saada kaikkea hetkessä, vaikka perhe ja lapset kuuluvatkin nuoren lääkärin elämään. Kaksi kirurgia samassa perheessä saattaa myös enteillä katastrofia. Mutta sydänkirurgi ja silmälääkäri - toimii!

Työ ja vapaa-aikakin tulisi osata erottaa toisistaan. Työstä nauttii selvästi enemmän, jos se ei täytä koko elämää. Hyvät harrastukset irrottavat työstä, veneily kaikkein parhaiten.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila