LVI-asentaja

Raimo Mikkola
Tekmanni Oy

Olen kotoisin Hartolasta. Isäni oli pienviljelijä, piti muutamaa lehmää. Kansakoulun ja kuusiviikkoisen kansalaiskoulun jälkeen menin Heinolan ammattikouluun. Ei siellä ollut linjoissa juurikaan valinnanvaraa. Minä menin metallipuolelle, valmistuin hitsariksi ja menin Högforsin patteritehtaalle töihin.

Tähän nykyiseen työhöni olen tullut muutaman mutkan kautta. 60-luvulla olin jonkin aikaa Termossa, mutta yksi pisimmistä työsuhteistani oli laitosmiehen työ Metsäliiton kiinteistössä Tapiolassa. Se talo rakennettiin 70-luvun puolivälissä ja rakennusaikana tutustuin myös tämän nykyisen firman työnjohtajiin. Olin Metsäliitossa lopulta 16 vuotta. Kun minua vuonna 1992 pyydettiin taas kerran tänne Tekmanille, niin sanoin itseni irti.

Työ on itsenäisyyteen ja vastuuseen kasvamista

Aloitin asennustyöt rakennuksilla, urakkaporukassa. Se oli kovaa duunia, mutta laitostyöhön verrattuna myös vaihtelevaa. Ei tarvinnut vuodesta toiseen mennä samaan paikkaan joka aamu. Toisaalta se oli joskus myös likaista ja pölyistä, etenkin saneerauskohteissa. Ikäkin tuntui jo painavan vähän luissa. Mutta kovaa urakkavauhtia piti jaksaa.

Aikataulut ovat nykyään tosi tiukkoja. Mutta jos asennoituu oikein ja ottaa haasteen vastaan, niin tehokas urakkaporukka myös tienaa hyvin. Yhtään "luimuria" se ei kyllä kestä, vaan jokaisen on otettava vastuu omasta työstään. Myös laatu on korvien välissä. Nämä meidän työtkin jäävät useimmiten piiloon katseilta, mutta on ne silti tehtävä hyvin.

Tärkeää on myös huolehtia omasta työturvallisuudestaan. Eli kypärät, turvakengät ja hengityssuojaimet on tarkoitettu käytettäviksi. Niska, hartiat ja selkä ovat myös kovilla, sillä työasennot ovat joskus tosi rasittavia. Minäkin olen ollut näiden vaivojen takia kuntoutuksessa. Työmenetelmät ovat onneksi kehittyneet. Nykyään on haaroitus- ja kierrekoneita ja myös valmiina paljon sellaisia osia, jotka piti ennen tehdä itse.

Tutkimalla ja kehittymällä eteenpäin

Olin asennustöissä kaikkiaan yhdeksän vuotta ja lopulta nokkamiehenäkin. Mutta en sitten oikein tykännyt siitä kun työasiat tuppasivat tulemaan kotiin asti. Nyt olen pian kolme vuotta tehnyt huoltotöitä. Olen kulkenut tekemässä vuosihuoltoja ja muita huoltosopimusten mukaisia töitä. Joskus on muutaman päivän äkkikeikkoja ja pieniä asennuksia. Tekmannin asennustöillä on kahden vuoden takuuaika ja sen puitteissa käydään asiakkaiden luona aina tarvittaessa.

Työssä auttaa huomattavasti se, että pääsen tutustumaan uudiskohteiden konehuoneisiin ja systeemeihin jo rakennusaikana. Ja myös se, että olen itse ollut asentajana. Eli kun menen korjaamaan jotain kohtaa, niin ymmärrän, miten se on alunperin tehty ja mitä mahdollisia erikoisratkaisuja siinä on käytetty. Asentajan ajatuksenjuoksun tuntemisesta on hyötyä.

Minulla on käytössäni huoltoauto, jossa kulkevat mukana kaikki työssä tarvittavat työkalut ja tarvikkeet. On vesi-imurit ja hitsauspullot. Apua joudun tilaamaan paikalle silloin, jos esimerkiksi tulee äkkihälytys ja kyseessä on niin suuri vuoto, ettei näillä vehkeillä tai yksin pärjää.

Tulen töihin seitsemäksi ja siinä kolmen, puoli neljän aikaan pääsen yleensä ajelemaan kohti Pornaisia. Joskus on niin kiire, ettei ehdi päivällä mihinkään ruokapaikkaan syömään. Silloin on hyvä, jos on eväät mukana. Ne voi syödä vaikka autossa.

Kokemusta ja ihmistuntemusta

Kaikkea vuosien aikana oppimaani olen nyt saanut käyttää hyväksi. Metsäliiton aikaan meitä koulutettiin paljon; monta kurssia kävin silloin. Laitteet kuitenkin kehittyvät kovasti ja siinä kehityksessä pitää pysyä mukana. Meillä on talonsisäistä koulutusta ja laitetoimittajat kouluttavat myös.

Tässä työssä tarvitaan kokemusta. On osattava itsenäisesti arvioida tilanteita ja ratkaista ongelmia, joskus nopeastikin. Ja pitää tulla toimeen asiakkaiden kanssa niin yrityksissä kuin yksityiskodeissakin. Huoltotyöt on tehtävä siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa asiakkaalle.

Pitää osata olla myös korrekti ja siisti. Silloin kun olin itse laitosmies, niin se aina keljutti, kun huoltomiehet eivät siivonneet jälkiään. Kun on itse ollut asiakkaana, niin siinä on oppinut ajattelemaan tätäkin työtä asiakkaan kannalta. Kaikkiin hommiin on suhtauduttava yhtä asiallisesti ja paneutuen, oli kyseessä sitten selvä vuoto tai "oudot äänet" putkistossa.

Jätän uudelle asiakkaalle aina käyntikorttini. Se omalla tavallaan osoittaa, että otan henkilökohtaisesti vastuun omasta työstäni. Minusta on kiva tuottaa asiakkaalle hyvä mieli. Ilmeisesti olen aika hyvin onnistunut, kun  "yhdeltä asiakkaalta" tuli kutsu itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Se oli kyllä aikamoinen yllätys - rouvallekin!