Multimediakäsikirjoittaja

Terttu Terho

Teen multimediakäsikirjoituksia ja graafista suunnittelua Everscreen Oy:ssä. Teemme uusmediatuotteita monille eri alustoille: CD-rompuille, verkkoon, erilaisiin oppimisympäristöihin, ja ns. multiplatform-tuotteita, jotka käyttävät hyväkseen useita eri välineitä. Olen toiminut myös tuottajana. Minulla on ollut siinä mielessä aika tyypillinen kuvio tällä alalla, että olen tehnyt useammanlaisia töitä ja kouluttanut itseäni aina uusiin tehtäviin.

Opiskelin alun perin Taideteollisessa korkeakoulussa elokuva- ja tv-alaa. Siellä sain pohjakoulutuksen käsikirjoittamiseen. Koulutuksen jälkeen toimin kuitenkin ensin freelance-graafikkona ja pilapiirtäjänä. Laman myötä lähdin hakemaan lisäkoulutusta, törmäsin multimediaan ja ihastuin. Huomasin, että siinä pääsen käyttämään sekä elokuvallista että graafista osaamistani.

Tarinoiva käyttötaiteilija

Multimediakäsikirjoittajan työ ei ole tekstin tuottamista vaan kerronnan suunnittelua hyvin vaihteleville ilmaisumuodoille. Se tarkoittaa sitä, että osaa kertoa tarinoita kuvalla ja äänellä, kirjoittaa dialogia, suunnitella äänimaailmoja ja rakenteita ja käsikirjoittaa ohjelmaan interaktiivisuuden - eli että osaa hyödyntää kaikkia multimedian tarjoamia mahdollisuuksia.

Työssäni visuaalisuus on hyvin tärkeää. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi välttämättä osata piirtää, vaan sitä, että osaa hahmottaa asioita kuvina. On vaikea kuvitella, että ihminen joka ei ole lainkaan visuaalisesti suuntautunut kiinnostuisi tästä alasta. Toinen tärkeä ominaisuus on mediataju. Työni on siis pääasiassa aivan muuta kuin kirjoittamista. Käsikirjoittaja-nimike ei olekaan kovin hyvä sana kuvaamaan tätä työtä. Multimediakäsikirjoittaminen on lähempänä elokuvan tai teatterin ilmaisua kuin kirjoittamista. Isoissa tuotannoissa varsinainen teksti voidaankin tilata toimittajalta.

En pidä itseäni vapaana taiteilijana vaan käyttötaiteilijana ja viestinnän tekijänä. On tärkeää ymmärtää tämä ero. Tässä työssä en ainoastaan "toteuta itseäni". Mukana on aina työn tilaaja, jonka toiveet ja tarpeet on ymmärrettävä. On myös pidettävä mielessä millaiselle yleisölle multimediaa ollaan tekemässä ja mitkä yleisön tarpeet ovat. Tätä saattaa joskus joutua selvittämään myös työn tilaajalle. Olen tavannut alan ihmisiä, jotka eivät ole tehneet näitä asioita itselleen selväksi ja jotka siksi ovat ajautuneet voimakkaisiin ristiriitatilanteisiin.

Multimediaprojekteista

Projektien liikkeelle lähtemisen tavat ovat hyvin erilaisia. Ideat voivat syntyä joko firman sisällä tai sitten saamme tilauksen asiakkaalta. Yleensä olen mukana jo tarjousvaiheessa keskustelemassa asiakkaan kanssa. Isoimmat projektit alkavat esitutkimusvaiheella, jossa kartoitetaan, mitä ollaan tekemässä. Monesti asiakkailla on valmiina niin sanottu asiakäsikirjoitus, jonka pohjalta käsikirjoittaja laatii multimediakäsikirjoituksen.

Asiakäsikirjoituksessa määritellään, mitä halutaan sanoa. Multimediakäsikirjoituksessa suunnitellaan miten ja millä keinoin se sanotaan. Usein asiakkaalle joudutaan myös selvittämään, mitä multimedialla voidaan tehdä ja mitä ei. Käsikirjoitusvaiheilla on erilaisia nimiä ja määritteitä tuotantotalosta ja projektista riippuen.

Käsikirjoittajalla on siis tärkeä rooli jo projektin alkuvaiheessa. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Alkuaikoina joutui tappelemaan, että pääsi mukaan alkusuunnitteluun. Asiakkaat eivät ole aina ymmärtäneet multimediakäsikirjoituksen roolia tuotannossa. Pelkän asiakäsikirjoituksen pohjalta multimediaa ei kerta kaikkiaan voi tehdä. Sama kehitys on tapahtunut elokuva- ja televisiopuolellakin. Aiemmin käsikirjoittaja ohitettiin sielläkin usein, nyttemmin käsikirjoittajien ja myös tuottajien arvostus on noussut paljon.

Mediakäsikirjoitusta sanotaan myös tuotantokäsikirjoitukseksi. Siinä on näkyvissä koko tuotannon kulku kaikkine yksityiskohtineen. Se ohjaa tuotantoa ja jää dokumentiksi projektista. Multimediassa on hirveästi erilaisia pieniä asioita, jotka pitää saada järjestykseen. Yhdessä tuotannossa voi olla satoja tiedostoja eri versioineen, valtava määrä kuvia ja kuvatekstejä, äänikansioita ym. Se on kuin silppusäkki. Käsikirjoittajan pitää hallita palaset. Hyvä käsikirjoitus sekä kantaa ideaa ja sanomaa että pitää käytännön työn kasassa.

Kun juttu on hyvin suunniteltu, sitä on myös helpompi tarvittaessa muuttaa tuotannon kuluessa. Pystyy näkemään, miten aiottu yksikin muutos vaikuttaa kokonaisuuteen. Kaaostilanteessa se ei onnistu. Tuottajana toimiminen on ollut minulle hyödyllistä aikaa. Siinä olen mennyt koko prosessin läpi alusta loppuun ja nähnyt käsikirjoituksen merkityksen kokonaisuudelle. Kiinteä suhde tuotantoryhmään on edelleen tärkeä. Saan palautetta ja pystyn kehittymään koko ajan.

Kun tehdään elokuvaa, projektissa on aina mukana käsikirjoittaja, tuottaja ja ohjaaja. Multimediaprojekteissa erillistä ohjaajaa ei ole. Käsikirjoittaja joutuu usein jatkamaan tuotannossa myös ohjaajan roolissa, vaihtamaan vain hattua. Hänhän on jo sisällä aineistossa. On hyvä saada palautetta viimeistään siinä vaiheessa, keskustella tehdyistä ratkaisuista. Muiden kommentit avaavat usein uusia näkökulmia.

Käsikirjoittaja tekee ohjelmoijan kanssa töitä tiiviisti yhdessä jo ideointivaiheessa. Mitä interaktiivisempi tai pelimäisempi lopputuloksesta halutaan, sitä enemmän teemme yhteistyötä. Ohjelmoija kertoo, mikä on mahdollista ja mikä ei ja antaa vinkkejä ratkaisuista, joita en ole tullut itse ajatelleeksi. Minun on osattava myös selittää asiakkaalle, miksi jotkut muutokset eivät enää ole mahdollisia projektin loppuvaiheessa ja miksi nämä asiat on lyötävä lukkoon aikaisemmin. Tai miksi jokin pieneltä vaikuttava muutos maksaakin paljon.

Yhteistyötä tehdään myös projektin loppuvaiheessa, kun tuotetta koostetaan ja ohjelmoidaan valmiiksi. Sitä vaihetta voisi verrata elokuvan leikkaukseen, koska silloin tehdään myös taiteellisia ratkaisuja ja viimeistellään kerronta.

Monia polkuja uusmedia-alalle

Multimediakäsikirjoittajaksi tullaan hankkimalla tarvittava ammattitaito, pelkkä lahjakkuus ei riitä. Nykyisin alalle on jo saatavissa koulutusta. Monet hankkivat alan koulutuksen toisen ammatin lisäksi. Teitä on edelleenkin monia. Raja ammattilaisten ja ei-ammattilaisten välillä on liukuva.

Sain ensimmäisen multimediakeikkani freelancerina vuonna 1994 ja siitä asti minulla on ollut töitä. Alussa taidettiin kuitenkin väliin elää pelkällä innostuksella. En halunnut kuitenkaan jatkaa freelancerina, vaikka se käsikirjoittajalle olisikin mahdollista. Halusin jatkuvuutta, taloudellisesti vakaampaa elämää ja mahdollisuutta keskittyä ammattitaitoni kehittämiseen. En myöskään pitänyt siitä, että kun heitin käsikirjoituksen johonkin firmaan, en sen jälkeen tiennyt mitä sille tapahtui. Halusin mukaan tuotantoryhmään ja halusin kuulua kiinteämmin työtiimiin.

Referenssini hankin freelancerina. Tein muun muassa erilaisia yritysmultimedioita, kirjoitin yhden jutun WSOY:lle. Tein koululaisille epilepsiasta kertovan rompun, jolla voitin pronssia Media and Message -kilpailussa. Siinä vaiheessa minulla alkoi olla näyttöä niin paljon, että hain ja pääsin Everscreenille töihin.

Nyt tilanne on aivan erilainen kuin silloin kun me pioneerit tulimme alalle. Ensimmäiset ammattilaiset tulivat näihin töihin hyvin erilaisista taustoista ja niin on tietysti vieläkin. Nykyään on kuitenkin tarjolla jo monenlaista multimediakoulutusta. En osaa sanoa, mikä koulutus sitten on hyvä tai riittävä. Kynnys saada ensimmäinen työ voi olla korkea. Pelkästään multimediakursseja käymällä ei välttämättä pääse töihin, vaan on oltava näyttöä. Uskon monien polkujen olemassaoloon jatkossakin, alalle voi tulla montaa reittiä eikä mitään valmista reseptiä ole.

Ryhmätyötä ja aivoriihiä

Toivon, että uusmedian sisältö säilyisi laadukkaana vaikka yhtiöt ja niiden taloudelliset paineet kasvavat. Että juttuja ei aleta tehdä liukuhihnalta johonkin tiettyyn formaattiin. Jos näin käy, kaikki luova ja persoonallinen siirtyy johonkin muuhun välineeseen. Tuotantoryhmä on kuin jazzyhtye, jolle käsikirjoittaja antaa teeman, jota jokainen sitten lähtee varioimaan. Käsikirjoitusta ei toteuteta mekaanisesti. Se elää koko ajan ja lopputulos on parempi kuin alkuperäinen käsikirjoitus. Uskon, että ryhmän hyvä henki näkyy valmiista tuotteesta.

Multimedia on siis joukkuelaji. Jotta alkuperäisidea toteutuisi ja mielellään vielä paranisi matkalla, riippuu siitä, miten hyvin ryhmän jäsenet ymmärtävät toisiaan ja miten he kommunikoivat keskenään. Käsikirjoittajan työnkuvaan kuuluu myös asiakassuhteiden hoito, ja lisäksi ollaan paljon tekemisissä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Sosiaalisuus on tässä työssä ällistyttävän keskeistä. Kun alalle haetaan ihmisiä, kommunikaatiotaidot ovat valinnassa ihan tärkeimmästä päästä. Ei auta vaikka joku olisi miten taitava tahansa, jos hän ei pysty työskentelemään ryhmässä. Työ ei ole siis yksinäistä, vaikka tietyt työvaiheet tehdäänkin yksin.

Ideat syntyvät aivoriihissä, joita pidetään paljon etenkin projektien alussa. Itse saan ideoita lukemalla hyviä kirjoja, katsomalla elokuvia ja käymällä taidenäyttelyissä. Kannattaa pitää mieli hyväntuulisena ja virkeänä. Ylitöiden pitää olla poikkeus eikä sääntö. Jos ihminen palaa loppuun, hänen luovuutensa häviää. Jos alkaa tuottaa asioita hirveää vauhtia ja stressaantuu, voi elää harhaluulossa, että saa myös enemmän aikaan. Todellisuudessa kiireessä ei kuitenkaan ehdi kyseenalaistaa mitään ja näkökulma kapeutuu.

Työ uusmedia-alalla

Uusmedia-ala on vailla historian painolastia ja tämä mahdollistaa tietynlaisen vapauden. Ala muuttuu kuitenkin nopeasti ja vaatii jatkuvaa itseopiskelua. Aina kun luulee, että osaa jonkin jutun, tulee uusia tekniikoita, jotka taas muuttavat kaiken. Se on haasteellista ja joskus vaikeaakin. Tälle alalle aikovan täytyy pitää jatkuvasta uuden oppimisesta. Joskus olisi mukava jäädä kehittelemään juttuja pidempään, mutta siihen ei yleensä ole mahdollisuutta. Valmiiksi saatetusta työstä ei siis kauan ehdi iloitsemaan, koska tahti on niin tiivis.

Uusmedia-alalla ihmisten työnkuvat muuttuvat ja elävät jatkuvasti. Siinä mielessä ne ovat kuitenkin eriytyneitä, ettei kenenkään tarvitse olla mikään renessanssinero. Monista alueista kukin poimii itselleen sopivimmat, joilla lähtee kehittämään osaamistaan. Jos yrittää haukata liian ison palan, ei välttämättä opi mitään kunnolla.

Käsikirjoittaja joutuu omaksumaan nopeasti mitä erilaisimpia asioita ja aihepiirejä. Jos teen romppua neurologiasta tai ydinvoimasta, minun on ensin perehdyttävä aiheeseen. Vaikka projektissa käytetään aina asiantuntijoita, minun on omaksuttava tietosisältö tasolle, jossa pystyn hyödyntämään heitä. On hirveän hauskaa saada palkkaa siitä, että tutustuu uusiin asioihin. Hauskin vaihe työssä on juuri tutustumis- ja ideointivaihe.

Kaikissa töissä on tietysti myös rutiininsa Ideoiden toteuttaminen käytännössä vaatii kärsivällisyyttä ja raakaa työtä. Projektin loppupuolella voi olla koviakin onnistumisen paineita. Tämä työ sopii sellaisille ihmisille, jotka kestävät jatkuvaa epävarmuuden tilaa ja riittämättömyyden tunnetta.

Työssäni myös englannin kielen taito on tärkeää. Kansainvälistyminen alalla on tapahtunut hyvin nopeasti. Neuvottelujen työkieli on usein englanti, materiaali on englanninkielistä ja tuotteet saatetaan kääntää vaikka viidelletoista eri kielelle. Kielen lisäksi pitää opiskella myös eri kulttuurien tapoja. En kuitenkaan kirjoita englanniksi, vaan valmiit tekstit käännätetään ammattimaisilla kääntäjillä.

Uusmedia-alan kiihkeydessä on kyse siitä, että tekninen kehitys etenee nopeasti. Ei sen takia saa kuitenkaan tulla vauhtisokeaksi. Pitää muistaa, että tämä työ on suunnattu ihmisille eikä ihminen ole muuttunut miksikään ihan viime aikoina. Toisaalta, koska ala on nuori ja myös tekijät ovat nuoria, on luonnollista että ilmapiiri on hektinen. Se on ihan positiivistakin. Itseään ei kuitenkaan kannata polttaa nuorena loppuun, sillä tätä työtä voi tehdä vielä viisikymppisenäkin, mistä itse olen elävä esimerkki.