Ostaja

Liisa, 31 v

Olen lähtöisin pikkukaupungista. Sisareni työskentelee myös kaupallisella alalla. Isäni on puuseppä. Äitini on osastosihteerinä valtion palveluksessa.

Lukion jälkeen lähdin au-pairiksi. Sen jälkeen en oikein tiennyt, mitä halusin tehdä. En kuitenkaan halunnut pitää toista välivuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Menin kauppaoppilaitokseen ulkomaankauppalinjalle. Ajattelin, että se on yleissivistävä koulutus. Kauppaoppilaitoksen jälkeen pääsin yliopistoon maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan lukemaan elintarvike-ekonomiaa. Opiskelin aktiivisesti viitisen vuotta. Olin opiskelun ohella töissäkin.

Nykyiseen työpaikkaani tulin siten, että yksi opettajani suositteli mentorin hankkimista yrityksistä. Minä sain mentorikseni tukkuliikkeen hedelmä- ja vihannesosaston tuoteryhmäjohtajan. Kävin haastattelemassa häntä työelämän asioista ja sitten pääsin kesätöihin tänne. Käsittelin hedelmien ja vihannesten laskuja parina kesänä. Sen jälkeen jäin vuodeksi määräaikaisena liikkeen ostoryhmään. Sinä aikana aloitin graduni tekemisen. Sitten minut vakinaistettiin ja olen ollut viitisen vuotta hedelmien ja vihannesten ostajana.

Olen aina ollut kiinnostunut elintarvikkeista. Kokin ammatti ei kuitenkaan houkutellut. En ole ollut erityisen vahva kielissä tai matematiikassa. Pidin yliopistokoulutuksesta. Vaikka minulla oli elintarvike-ekonomia pääaineena, siihen sisältyi kuitenkin elintarviketieteellisiä perusopintoja sekä ravitsemustiedettä, mikä minua erityisesti kiinnosti. Samoin markkinointi ja muut kaupalliset aineet. Opintoni ovat olleet hyvä pohja nykyiseen työhöni.

En vieläkään tiedä, onko tämä minun alani ja kuinka pitkään tulen viihtymään. Minulla ei ollut tästä ammatista mitään mielikuvia. Toisaalta minulla ei ole mitään haaveammattiakaan, johon haluaisin vaihtaa. Jokin kotiin tai vaatetukseen liittyvä ala olisi ehkä saattanut kiinnostaa.

Tiivistä yhteistyötä eri tahojen kanssa

Meillä on ostajia, muutama tuoteryhmäpäällikkö, myyntihenkilöstöä ja tavararyhmäjohtaja. Ostot on jaettu tuotekohtaisesti. Tuurailemme toisiamme tarvittaessa ja tehtäviä hoidellaan läheisessä yhteistyössä myynnin kanssa.

Ostajan päätehtävä on tavaran hankinta. Oikeat tuotteet on saatava oikean määräisinä oikeaan hintaan ja oikeaan aikaan. Tuotteita on oltava myynnissä päivittäin. Tällä alalla ne ovat tuoretuotteita, joten on oltava hyvin tarkka kierrossa ja kaikessa, mikä hankintaan liittyy. Olemme tiiviissä yhteistyössä logistiikan kanssa.

Hankin sekä kotimaisia, että ulkomaisia tuotteita pääasiassa yksin. Kuitenkin kausisuunnittelussa olemme yhteistyössä tuoteryhmäpäällikön ja myynnin kanssa. Yksittäisiä kampanjoita tehdään viikoittain myynnin toimeksiantoina. Hankimme tuotteet ja kilpailutamme tavarantoimittajia. Kotimaisella puolella tavarantoimittajat hoitavat kuljetukset aika pitkälti itse, mutta isompia kampanjoita suunnittelemme logistiikan kanssa varastoinnin ja jakelun kannalta. Tuontipuolella huolinta hoitaa tavarankuljetuksen Suomeen. Tuonnin kanssa sovitaan päivittäin muun muassa lastauspaikoista.

Valitut tavarantoimittajat ovat viljelijöiden muodostamia osuuskuntia, joiden laatuasiat on tarkistettu. Ostamme vain luotettavilta tavarantoimittajilta, jotka ovat hoitaneet kaikki ympäristö- ja työlakivelvoitteensa. Voi olla kymmeniä pakkaamoita joille kymmenet viljelijät toimittavat tavaraa.

Kotimaisia tuotteita ostetaan jonkun verran suoraan yksittäisiltä viljelijöiltä, mutta tilakoot kasvavat koko ajan ja viljelivät tekevät yhteenliittymiä markkinoinnissa. Viljelijät keskittyvät viljelyyn ja laatuun. Muut tahot hoitavat myynnin ja markkinoinnin.

Ostajan itse täytyy tietää tilattavat määrät. Olemme jakaneet tuotteet kunkin henkilön kiinnostuksen mukaan. Kaikki ostajat eivät kielitaitovaatimusten vuoksi pysty hankkimaan tuontitavaraa. Kokemus ja kiinnostus vaikuttavat tuotevalikoimaan. Välillä vaihdamme tuotteita. Ostajista joku saattaa jäädä pois ja uusia tulla tilalle.

Markkinatilanne määrää, mitä lajikkeita mistäkin alkuperämaasta ostetaan. Ala on hyvin sesonkiluonteinen. Tällä hetkellä hankin paprikat ja sipulit. Ostan paprikoita Israelista, Marokosta ja Espanjasta. Espanjan kausi loppuu kohta. Sitten siirrytään Hollantiin ja Suomenkin kausi alkaa jossain vaiheessa. Markkinatietoa saamme kauppojen henkilöstöltä. Siitä pystymme päättelemään, mitä kilpailijat tekevät. Meillä on myös pitkäaikaiset suhteet tavarantoimittajiin sekä koti-, että ulkomailla.

Tavoitteena on, että on oikeanhintaista tavaraa ja oikeat tuotteet myynnissä. Markkinatilanne ja sääolosuhteet vaikuttavat erittäin paljon tuotteiden hintoihin ja siten myynnin kasvuun. Yleensä menee niin, että kun säät ovat hyvät, tavaraa tulee paljon ja hinnat painuvat alas. Toisaalta jos myrskyää jossain päin Eurooppaa tai Suomessa sataa avomaakaudella, tavaraa on vähän saatavilla ja hinnat nousevat.

Olen ollut viisi vuotta täällä töissä ja sinä aikana ostamani tuotteet ovat vaihtuneet muutamaan kertaan. Kehityn koko ajan ja joka päivä opin jotain uutta. Tuoteryhmä kehittyy, tuotteet ja tavarantoimittajat vaihtuvat, samoin erilaiset logistiset mallit. Tietojärjestelmät ovat keskeisiä toiminnassa. Järjestelmiin kirjataan ostot, joita huolinta seuraa. Samoin varasto pystyy seuraamaan tavaratoimitusten liikettä.

Mitä ostajan on osattava?

Ostajan työhön ei ole mitään tyypillistä koulutusta. Tänne ei perinteisesti haeta niinkään jonkun koulutuksen saanutta henkilöä, vaan päteviä ihmisiä. Työ opettaa. Ostossa on yliopistotutkinnon suorittaneita agronomeja, kauppakorkeakoulusta valmistuneita ja myös suoraan peruskoulusta tulleita. Jonkin verran ostajia on siirtynyt logistiikan puolelta. He ovat olleet ensin varastossa töissä ja sitten lähteneet opiskelemaan kaupallista alaa. Jonkin verran liikettä on ollut myös myynnistä ostoon.

Kaupan alan peruskoulutus on hyvä, koska tuotteet joutuu itse hinnoittelemaan. Tosin senkin voi oppia työn ohella. Ostajalle on eduksi nopea reagointikyky ja hyvät sosiaaliset taidot. Työ on kiireistä, paljolti puhelimitse tehtävää palvelutyötä. Monta asiaa on tehtävä yhtä aikaa. On oltava valmis nopeisiin muutoksiin. Jämäkkyyttä vaaditaan aika paljon. Tuotteet ovat sellaisia, että ne pilaantuvat helposti. Ongelmiin on tartuttava nopeasti.

Tuotenimikkeinä hedelmiä ja vihanneksia on aktiivisesti myynnissä noin 600. Uusia tuoteryhmiä ei juuri tule. Mutta esimerkiksi sipuleihin saattaa kuitenkin tulla joku uusi lajike tuoteryhmän sisälle. Kukin ostaja hoitaa koko tuoteryhmänsä. Minulla on tällä hetkellä tuotenumeroita tai eri tuotevariaatioita noin jotain 70. Jos ostan irtotavaraa, joka pakataan eri suuruisiin pakkauksiin, se nostaa tuotelukumäärää. Meillä on pakkaamo, jonka kanssa tehdään yhteistyötä. Kaikkien eri tuote-erien kierto on seurattava ja pakkaukset hinnoiteltava.

Tuotteiden kuljetusaika riippuu ostomaasta. Israelista tuotteiden kuljetus Suomeen kestää seitsemän päivää. Kauppaan meiltä menee kuormia päivittäin. Menekki- ja kampanjatietojen perusteella kukin ostaja arvioi omien tuotteittensa osalta, miten paljon tavaraa menee ja kuinka nopeasti se meiltä kiertää ulos. Hollannin kaudella tuotteet ovat kahdessa päivässä Suomessa. Espanjasta matkaan kuluu 5-6 päivää. Sipulit Uudesta-Seelannista matkaavat Suomeen kahdeksan viikkoa. Toisaalta ostan joka päivä myös kotimaisia sipuleita. Aamulla tilattuina ne ovat parhaimmillaan kaupassa jo seuraavana päivänä.

On ajateltava myös logistista tehokkuutta. Ei ole järkevää kuljettaa yhtä lavaa joka päivä, vaan täytyy saada suurempia eriä liikkeelle kerralla. Suomi on logistisesti iso maa. Tavaran kierto pitää optimoida ja toisaalta on huomioitava hankinnasta syntyvät kustannukset.

Henkilö joka haluaa työskennellä itsenäisesti omassa rauhassa, ei tässä työssä viihtyisi. Ostajan työ on stressaavaa. Puhelin soi taukoamatta, myyjät liikkuvat ja tavarantoimittajat soittavat. Laadunvalvonnan kanssa pitää valvoa laatua ja reklamoida tarvittaessa tavarantoimittajille.

Tavara-ala määrittää melko pitkälle itse, mitä tehdään ja milloin. Itse pystyn jonkun verran päivittäin päättämään, mitä mihinkin kellon aikaan teen. Kun tilaus on saapunut tavarantoimittajille, siitä lähtien muodostuvat aikataulut, joita on noudatettava. Periaatteessa meillä on liukuva työaika, mutta me palvelemme myyjiä. Joka aamu on aamupalaveri, jossa pitäisi olla paikalla kertomassa ajankohtaista omista tuotteista. Silloin käymme läpi tuotteet ja hinnat ja opastamme myyjiä siinä, mitä on myytävänä tänään tai mitä tuotteita on tulossa. Asioita ei voi päiväksikään jättää oman onnensa nojaan. Joka päivä voi tapahtua jotain, mihin ostajana on reagoitava. Kaupat keskittävät nykyään aika pitkälti ostonsa loppuviikkoon. Torstai on normaalisti viikon kiireisin päivä.

Palautteen ja työn tulokset näkee päivittäin. Myyjiltä kuulee palautteen, jos tuotteet ovat väärän hintaisia. Laadunvalvonta varastossa pitää hereillä siitä, minkä laatuista tavara on, mitä on ostettu, onko se liian vanhaa ja alkaako myynnillä olla kiire. Seuraamme päivätasolla myynnin kehitystä tuoteryhmittäin. Esimiehet antavat palautetta aika harvoin. Työ on sikäli itsenäistä, että oma esimies ei siihen juuri puutu, ellei itse pyydä apua. Työssä on mahdollista oppia uutta, kuten neuvottelutaitoja ja kieliä. Myös atk -puolella tulee koko ajan uusia ohjelmia, joiden käyttämistä voi itse harjoitella tai pyytää opastusta.

Hyviä puolia työssä on kiihkeys ja nopearytmisyys. Aika ei käy pitkäksi. Töitä on niin paljon kuin jaksaa tehdä. Hetkittäin liiallinen kiire tosin kääntyy huonoksi puoleksi.

Työssä onnistumisen tunne tulee kun olen onnistunut hoitamaan jonkun kampanjoinnin hyvin, tuote on ollut hyvälaatuinen ja sitä on ollut riittävästi. Hankinnat perustuvat kuitenkin aika pitkälti omaan arvioon. Jos joku kampanja epäonnistuu pahasti, sen kokee henkilökohtaisena osaamisen puutteena. Vaikeudet pitää ottaa vain osana työtä, eikä henkilökohtaisena epäonnistumisena. Jos tuote on tullessaankin huonoa, ei siihen ole mitenkään voinut välttämättä varautua.

Minulla työ ei vaikuta vapaa-aikaan tai perhe-elämään muutoin, kuin joskus yllättäen tulevina kausiluonteisina ylitöinä. Periaatteessa työaika vaihtelee klo 8-16 , klo 7-17 tai klo 7-18 välillä. Öitä tai viikonloppuja ei tarvitse olla töissä muulloin, kuin työmatkoilla silloin tällöin. Muutama ulkomaanmatka on vuodessa.

Mielestäni ostajaa arvostetaan yleisesti. Meillä on hyvin vahva yhteishenki tiimin myyjien ja ostajien kesken. Ostajat muodostavat oman ammattikuntansa. Paikanvaihto tulee mieleen sellaisina hetkinä, kun on ollut oikein ylenpalttisen kiireistä ja stressaavaa pitkään. Silloin miettii, onko tämä kaiken arvoista.

Tässä työssä ei ole muita terveysriskejä, kuin normaalin toimistotyön riskit, mikä tarkoittaa liikaa istumista ja huonoa työasentoa. Työuupumista voi tulla, jos tuntuu, että ei ole saanut mitään valmista ja joka päivä samat ongelmat ja samat haasteet ovat edessä. Uupumusta voi aiheutua myös liiasta työmäärästä, josta ei selviä normaalin työajan puitteissa.

Ikä ei juurikaan vaikuta ostajan työhön. Kokemus tietysti vaikuttaa. Toisaalta pitää olla valmis uusiutumaan koko ajan ja muuttamaan ajatusmaailmaansakin. Tämä työ ei pysy samanlaisena. On oltava valmis oppimaan uutta. Jos oppiminen onnistuu, ei iällä ole merkitystä.

Tämä on vaihteleva, nopearytminen työ. Mikään päivä ei ole ihan samanlainen kuin edellinen. Koko ajan tapahtuu. Jos pitää kielistä, täällä niitä pääsee käyttämään. Työmatkat ulkomaille ovat mielenkiintoisia. Pääsee matkustamaan ja näkemään, miten eri tuotteita viljellään.


.