Laulaja-lauluntekijä

Timo Kiiskinen 42 v.

Laulunteko muistuttaa käsityötä. Teen laulua kuin venettä, en tosin tiedä minkälaista. En mieti, en analysoi. Kuuntelen tarinaani kärsivällisesti, pidän pään kylmänä ja annan laulun rakentua - orgaanisella tavalla.

Laulu ikään kuin luo itsensä. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä aion sanoa. Tekeminen lähtee vauhtiin ideasta, kenties vain yhdestä sanasta. Minä teen ja täytän tyhjää. Kun tajuan, mitä tavoittelen, laulu alkaa saada merkityksiä.

Laulu on näkökulmani johonkin kokemukseen, jonka haluan ilmaista. Analyysillä en tee yhtään mitään. Kyse on näkemisestä ja kokemisesta. Ammennan visuaalisesta kokemusmuististani. Jotkut hetket puhuttelevat minua, ja minä kirjoitan niistä.

Analyyttisyys voi tulla mukaan myöhemmin. Hyvä laulu voi sisältää painavaa asiaa ilman järkevää analyysiakin. Asia vain pitää ilmaista vaivattomasti.

Kun musiikki ja sanat yhdistyvät, tapahtuu paras mahdollinen. Syntyy tehokasta viestintää. Ajatellaanpa raamatun luomistarinaa. Alussa oli sana. Mitä luultavimmin se sana laulettiin.

Lauluja klassisista aiheista

Teen lauluja klassisista aiheista. Elämästä ja kuoleman läsnäolosta, rakkaudesta ja yksinäisyydestä. Isot vastakkainasettelut kiinnostavat minua. Arkielämässäkin rakkaus ja kuolema kulkevat käsikkäin. Varjo seuraa aina kulkijaa.

Lauluissani on yleistajuinen sävy. En tee koskaan niin monimutkaista sanoitusta tai sävellystä, että kuulija ei ymmärtäisi. Pitäydyn yksinkertaisessa. Pitääkö kuulija laulustani, on toinen asia.

En tiedä, miksi juuri minä teen lauluja. Kenties osaan sanoa kolmessa minuutissa asioita, jotka jengi tajuaa.

Lauluntekijä kertoo aina jotakin itsestään. Minunkin lauluni liittyvät jollakin tavalla minuun. Jos tiedän itse esittäväni laulun, teksti vastaa silloin tarkasti myös omaa maailmankuvaani. Kun kirjoitan lauluja muille artisteille, en tutki vastaavuutta niin tarkasti. Oikeastaan silloin voin sanoa sanottavani vapaasti ilman leimautumisen pelkoa.

En tee enää huonoja lauluja

Olen tehnyt mielettömän määrän lauluja. Mukaan mahtuu paljon kyseenalaista ja keskinkertaista, mutta enää en tee huonoa laulua valmiiksi asti. Jos huomaan, että laulu epäonnistuu, heitän sen roskiin. Pyrin valloittamaan maailman joka kerta. Se kuuluu luovan tekemisen ideaan.

Rämpytän aamulla kitaraa useamman tunnin. Teen muutaman melodian. Pidän tauon ja ruokailen. Kuuntelen aikaansaannoksiani. Jos jokin kiinnostaa, jatkan siitä ja hahmottelen tekstiaihioita. Olen kärsimätön. Jos en saa laulua heti alulle, se unohtuu.

Näin on ollut aina. Vain hyvin harvoin tiedän etukäteen lauluni aiheen. Silloin pohjalla täytyy olla todella vahva ja kantava dramaturginen idea.

Laulu voi syntyä kymmenessä minuutissa, mutta siihen saattaa mennä parikin viikkoa.

Kun tajuan, mitä olen tavoittelemassa, teen laulun loppuun. Valmiiksi saattamisen hetki on merkityksellinen ja hienovarainen. Siinä vaiheessa voin vielä pilata lauluni tuhannella tavalla.

Äänitän valmiin biisin. Soitan kitaraa ja laulan. En tunge mukaan muita soittimia, en edes soita erikoisen hyvin. Laulan taustalle stemmoja saadakseni kaiken kuulostamaan paremmalta, mutta en ryhdy sovittamaan lauluani.

Musiikin tuottaja haluaa usein materiaalin raakana ja koskemattomana. Sellainen jättää tilaa omaperäiselle sovitukselle. Hyvä tuottaja suhtautuu äärimmäisen vakavasti ensikuunteluun. Hän luo puitteet kuuntelulle ja keskittyy. Sovitusta varten annan ohjeita ja vinkkejä vain, jos niitä kysytään. Luotan siihen, että muutkin tekevät hyvää jälkeä.

Oma osuuteni päättyy siihen, kun biisi soi radiossa. Sen jälkeen laulu on olemassa minulle vain ihmisten puheissa.

Teen vuodessa kolmisenkymmentä laulua. Niistä julkaistaan vain kourallinen. Onneksi ne ovat soineet hyvin ainakin toistaiseksi. Tuloni muodostuvat tekijänoikeuskorvauksista. Laulujen pitää soida, muuten en elä

Antautumista elämälle

Aloitin laulunteon parikymppisenä. Sitä ennen olin jo soittanut ja keikkaillut intohimoisesti. Musiikki täytti silloinkin elämäni. Kasvoin jazzmuusikoiden ympäröimänä. Me kuuntelimme ja opettelimme täsmällistä soittoa. Silloin ei puhuttu mitään lauluntekemisestä. Se tuli minusta, sisältäni.

Asia vain kiinnosti hemmetisti. Kukaan ei oikeastaan kannustanut eikä opettanut, mutta tunsin osaavani tehdä biisejä. Uskon siihen itsepintaisesti edelleenkin. Musiikki vaatii hetkellistä antautumista elämälle. Tarvitaan synnynnäistä harmonian tajua, uteliaisuutta ja sanallisen ilmaisun kykyä.

Aluksi esitin itse omat lauluni. Ensimmäisestä levystäni tuli läpimurto. Se soi radiossa huomattavan paljon, ja oikeastaan vakiinnutin heti asemani lauluntekijänä. Olen tehnyt viisi omaa levyä. Ensimmäisen levyni aikana keikkailin paljon, nyt vain hyvän tilaisuuden tullen. Pidän esiintymisestä, mutta elääkseni esiintymällä minun pitäisi tehdä 150 keikkaa vuodessa.

En tunne menestyksen reseptiä

Viime vuosien aikana olen saanut tehdä lauluja menestyneille artisteille. Joskus vain kaikki sattuu kohdalleen. Onnistunut laulu, hyvä esitys ja sovitus. Mielestäni olen tehnyt paljonkin hyviä lauluja, mutta ne eivät ole aina saavuttaneet kuulijaa. Tsägäjuttuja. En tunne menestyksen reseptiä, mutta tiedän sen liittyvän hyvään yhteistyöhön.

Suomessa on loistavia lauluntekijöitä, mutta vähän mielenkiintoisia artisteja, jotka eivät itse tee lauluja. Tanssi-iskelmä ei minua enää kiinnosta. Sillä rintamalla ei näy mitään musiikillisesti mielenkiintoista. Ahneus on vallannut iskelmämarkkinat. Ne tuottavat musiikkia, joka ei kuulosta miltään. Sääli perinteitä. Arvostan vanhaa suomi-iskelmää.

Olen tehnyt pitkään lauluja muille. Voisin lauleskella itsekin jotain, tutkiskella mitä tällä hetkellä ajattelen elämästä. Minua innostaisi levyttää laulettua jazzia. Olen suomentanut tosi hienoja jazzklassikoita. Miten yksinkertaisesti ja upeasti voidaankaan esittää vahvaa sanomaa!

Kävin taannoin esittämässä omia julkaisemattomia laulujani. Ne kuulostivat ihmeen hyviltä yksin soitettuina ja laulettuina. Miksi en siis itsekin voisi taas levyttää. Mutta jos kansa on sitä mieltä, että muiden laulamana lauluni kuulostavat paremmilta, hyvä niinkin.

Täydellinen laulu

Ainoa motiivini tehdä tätä työtä on täydellinen laulu. Olen tavoitellut sitä koko ikäni. Täydellinen laulu, tunnen ja kuulen sen. Kyse on vain siitä, kuinka hyvin osaan käyttää työkaluja. Tekovaiheessa jokainen biisi tuntuu täydelliseltä. Loppuvaiheessa tunne katoaa. Silloin pitää vain pelastaa se, mikä on pelastettavissa.

Kansanlaulut ja popmusiikki ovat ainut oppini. Popmusiikkia olen kuunnellut enemmän kuin lääkäri määrää. En koskaan opiskellut musiikkia enkä kirjallisuutta, mutta ei kansanlaulujakaan kukaan opettanut tekemään. Ei ollut Kalevala-opistoja. Väki on laulanut ja keksinyt kaiken omasta päästään. Minusta se kuulostaa juurevalta ja koskettavalta lähtökohdalta.

Kansanlaulu on kaikkialla samanlaista. Minäkin teen lauluja kaikille tutuista aiheista. Laulujen tekeminen kansainvälisille markkinoille houkuttelee. Olen mielestäni monipuolinen ja ennakkoluuloton lauluntekijä. Ja minullahan on kansainvälinen kustantaja.

Suomalainen popmusiikki menestyy maailmalla. Olen tehnyt muutaman hitin Suomeen, miksen sitten muuallekin. Kansainvälisyys ei tarkoita yksinomaan menestystä Englannissa ja Yhdysvalloissa. On muitakin maita. Minun täytyisi ensin löytää a-luokan kääntäjä. Enemmän kuin puolet laulun tehosta syntyy sanoituksesta.

Minun ei tarvitse koko aika tehdä lauluja. Kun kuppi on juotu tyhjäksi, sen täytyy päästä täyttymään. Muuten ihminen jää jauhamaan samoja asioita. Haluan joskus vain ihmetellä, matkustaa, kuunnella ja katsella maailman menoa. Materiaalia ei kerätä. Se tulee luokse.

Laulu on oma tapani ottaa yhteys ihmisiin, tapa kommunikoida maailman kanssa. Siksi kai teen lauluja. On yllättävää havaita, kuinka syvältä laulu koskettaa yhtä, ja kuinka vähän se merkitsee jollekin toiselle.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle