Maskeeraaja

Nina Orell, 33 v

Olen aina pitänyt piirtämisestä ja kaikenlaisesta käsillä tekemisestä. Lukion jälkeen pääsin Finnlaysonille Forssan-tehtaan mallipiirtämöön töihin. Haaveenani oli tekstiiliala, joten työ mallipiirtämössä oli oivallinen alku. Mallipiirtämössä tehtiin työpiirroksia kangasmalleista. Jokainen väri eroteltiin eri kaaviolle pikkutarkasti. Värikeittiösssä oli kymmeniä ja satoja väripurkkeja, joista laborantit tekivät väriseoksia. Niillä tehtiin kangaskuviot eri väreillä. Työskentelin myös tehtaan ateljeessa ja myymälässä eli näin kankaan koko kiertokulun. Toinen haaveeni oli lääkärin ammatti. Lukiossa minua kiinnosti mikrobiologia ja ihminen kokonaisuutena.

Vanhempani ovat yrittäjiä, ja olen tottunut tekemään töitä pienestä pitäen. Isälläni on vanerifirma, joka on alkujaan ollut isoisäni väri- ja rakennustarvikeliike. Hän maalasi taloja ja tauluja. Äitini tekee vammaisten lasten apuvälineitä. Nuorempana sanoin, että minusta ei tule ikinä ainakaan yrittäjää. Näin, että isä ja äiti olivat aina töissä, tekivät pitkiä päiviä, ei ollut joulu- eikä kesälomia ja työt olivat kotona hyvin lähellä.

Totesin, ettei minusta ole monen vuoden opiskelijaksi lääketieteelliseen, ja harkinnan jälkeen päätin hakea Tampereen kosmetologikouluun, johon minut hyväksyttiinkin. Hain ja pääsin vielä Helsingin kouluun, yksityiseen kosmetologikouluun. Jälkeenpäin ajatellen oli hyvä, että tulin Helsinkiin, koska maskeeraajan työtä ajatellen täällä on kaikki mediat ym. Kosmetologikoulussa opiskellessani huomasin ilmoituksen maskeerauskoulusta, johon vielä lisäksi hain. Kävin sitten kahta koulua yhtä aikaa, kosmetologikoulua aamulla ja maskeerauskoulua illalla, yöt luin kokeisiin. Koska aihe oli kiinnostava, suoriuduin molemmista hyvin.

"Maskeeraajan on varustauduttava kaikkeen"

Maskeerauskoulusta minut pyydettiin työhön Ryhmäteatteriin. Katsomosta käsin ei aavista miten paljon maskeeraukset teatterissa vaativat: oli pikavaihtoja, kesäteatterissa tuli välillä kaatamalla vettä, peruukit kastuivat ja niitä sitten kuivateltiin. Maskeeraajan tulee tuntea hyvin esitykseen liittyvien aikakausien historiaa ja muotia. Tarvitaan hyvää yleissivistystä, ja vaikkei kaikkea voi hallitakaan, on osattava kerätä tietoa ja kuvia. Maskeeraaja suunnittelee ja toteuttaa työn itsenäisesti omalta osaltaan. Yhteistyötä tehdään mm. pukusuunnittelijan, puvustajan, lavastajan, näyttelijöiden, tuottajan ja ohjaajan kanssa. Työskentelin yhden kesän assistenttina ja siitä ura sitten lähti käyntiin. En varsinaisesti ole hakenut työtä, vaan hyvin tehdyt työt ovat vaan poikineet toisia. Alusta alkaen olen toiminut joko freelancerina tai yrittäjänä.

Pääasiassa teen tv- ja teatteritöitä, kuvauksia lehtiin sekä koulutan. Studiollani järjestän meikkikursseja kuluttajille, ammattilaisille ja yrityksille. Tv- ja teatterityössä on paljon erilaisia vaiheita: Ensin on perehdyttävä siihen, miten kuvattavat ihmiset aidossa ympäristössään elävät, ja huomioida se meikin teossa, jotta lopputulos on aidon näköinen. Pitkän tv-sarjan kuvauksen ajan asuinkin kuvauspaikkakunnalla puoli vuotta. Luen ja puran käsikirjoitukset etukäteen. Ennen tuotantoa tapaan mm. pukusuunnittelijan tai puvustajan useamman kerran. Myös ohjaaja on mukana suunnittelussa. Kasvojen ja roolihahmon puvun on sovittava yhteen. Teatterissa valaistus valmistuu yleensä vasta viikkoa tai jopa päivää aiemmin, ja se saattaakin muuttaa maskeerauksen kokonaan. Jossain valossa maskeeraus ei näy ollenkaan tai näyttää ihan kamalalta. On oltava valmis muuttamaan äkkiä kaikki ja työskentelemään tarvittaessa vaikka yötä päivää. Hankin peruukit, irtoparrat, -kulmakarvat jne. etukäteen. On tiedettävä, mistä niitä saa ja nimenomaan edullisesti. Koska budjetit ovat aina rajoitetut, on käytettävä kekseliäisyyttä. Meikkitaiteilija kuuluu osana tuotantoryhmään. Pääasiana on hyvä tuotanto. Viime kädessä ohjaaja sanoo, mitä tehdään. Maskeeraaja ei voi sooloilla.

Kiinnostustani lääketieteeseen olen voinut työssäni soveltaa pelastusalan filmeissä, joissa lavastetaan onnettomuuksia ja tehdään ruhjeita ja vammoja. Olen tehnyt töitä myös uutisissa ja erilaisissa ajankohtaisohjelmissa. Työ tv:ssä on hyvin hektistä. Erään sarjan kuvauksissa meillä oli 84 erilaista kuvauspaikkaa kahden kuukauden sisällä. Se tarkoittaa aikamoista pakkaamista ja purkamista. Kohtauksia ei kuvata kronologisesti, vaan saatetaan vasta jälkikäteen kuvata se, mistä tultiin kyseiseen tilanteeseen. Jos sama kohtaus kuvataankin esim. kolmen viikon päästä, on meikkauksen ja kampauksen osalta tarkasti muistettava edellisen kuvauksen tilanne. Ja kaikki tapahtuu tosi kiireessä. Aikaa on usein vain muutama minuutti per näyttelijä. Samaan aikaan pitäisi olla kameran vieressä ja maskeerata jo seuraavia näyttelijöitä. Etenkin ennen päivän kuvausten alkamista meikkaukset ruuhkautuvat. 20 näyttelijän meikkaukseen saattaa olla vain pari tuntia aikaa. Loppupäivä on meikkien korjaamista ja odottamista. Selkeitä ruoka- tai kahvitunteja ei ole. Eikä kuvauspaikalta voi poistua ennen kuvausten loppumista. Maskeeraajan on oltava paikalla aina ensimmäisenä ja viimeisenä. Kuvauspäivän jälkeen pitää valmistautua jo seuraavaan päivään.

TV-kuvauksissa on usein ahtaat tilat. Maskeeraajan on löydettävä paikka, missä ei ole kuvauksen tiellä ja kuitenkin aina käsillä. Lähellä ei ole aina välttämättä vesipisteitä eikä peilejä eikä valoja. Kuuma kesä asettaa äärivaatimukset meikin kestävyydelle. Kuvauksiin meikatessa ei ole tarkoitus tehdä mahdollisimman ?kaunista? jälkeä, vaan ohjaaja saattaa päinvastoin haluta näyttelijälle vaikka silmäpussit. Tv-valaistus asettaa erityisiä vaatimuksia kuvattaville, eli lähes kaikissa ohjelmissa tarvitaan meikkausta. Maskeeraajan on varustauduttava kaikkeen, mukana on oltava myös nuppineuloja, laastareita jne. Maskeeraaja tekee yleensä myös kampaukset. Työvälineiden kuljettaminen paikasta toiseen on fyysisesti raskasta. Tarvikelaukku painaa noin 30 kiloa. Parhaimmillaan kuljetan normaalin matkalaukun kokoista laukkua, sitten vielä lentolaukun kokoista ja jätesäkillisestä peruukkeja mukana. Työn suuri rasitus tuleekin juuri kantamisesta. Siksi suosin laukkuja, joissa on pyörät alla. Myös hankalat staattiset työasennot aiheuttavat niska-hartiaseudun rasitusta.

Haaveenani oli meikkikauppa, ja nyt se sitten onkin totta. Yritykseni on laajentunut vauhdilla. Yrityksessäni on yhdestä viiteen työntekijää sekä harjoittelijoita kosmetologi- tai maskeerauskoulusta. Liikkeessäni käyvät asiakkaat, jotka haluavat juhlameikkejä tai jotka tulevat mm. kestovärjäyksiin ja kasvohoitoihin. Kestopigmentointi on uusin aluevaltaukseni. Vaikka olen tehnyt meikkausta jo kauan, koen sen silti haasteelliseksi. Siinä tarvitaan hyvää väri- ja muototajua sekä äärimmäisen vakaata kättä.

Asiakkaan tullessa meikkiin, kysyn ensimmäiseksi hänen toiveitaan ja esitän ehdotuksia. On kuunneltava asiakasta. Aina ei voi meikata ja hoitaa niin kuin itsestä tuntuu, vaan asiakas on huomioitava kokonaisuutena historioineen. Aloitan työn kasvojen pohjustamisesta valoilla ja varjoilla. Muokkaan kasvonpiirteitä, vaikka tekisin vain kevyenkin meikin. Aina työ ei ole helppoa. On kyse ihmisen ulkonäöstä: kaikki haluaisivat olla prinsessoja ja hehkeitä, vaikka meikkiin tultaisiin kuinka väsyneinä tahansa. Usein maskeeraaja on se, joka saa ensimmäisenä kaiken ärtyisyyden osalleen. Maskeeraajan on oltava hyvin neutraali, kun ihmiset avautuvat ja kertovat huoliaan ja surujaan. Sosiaalisten taitojen on oltava kunnossa. Myös hyvästä kielitaidosta on aina hyötyä.

"Koko alan on yhtä suurta muutosta koko ajan"

Maskeeraajan työ on mielenkiintoista, luovaa ja vaihtelevaa. Työn tavoitteena on toteuttaa asiakkaan toivomuksia ja produktioissa luoda roolihenkilö maskeerauksen avulla. Pitää olla innostunut kaikesta, jos haluaa alalle. Töitään ei voi valita. On oltava valmis tekemään kaikenlaista, kaikenlaisissa olosuhteissa ja kaikkiin kellonaikoihin, jos perustaa oman yrityksen. Tämä on vähän niin kuin vuorotyötä. On aamukuvauksia, yökuvauksia, iltakuvauksia ja joskus kuvauksia tehdään ympäri vuorokauden. Kuvaukset saattavat siirtyä, ja sen mukaan voi joutua muuttamaan koko aikataulunsa. Koko ala on yhtä suurta muutosta koko ajan. Yksi puhelinsoitto voi muuttaa kaiken. Silloin joutuu peruuttelemaan ja siirtämään muita menojaan. Maskeeraaja on yleensä silloin töissä, kun muut juhlivat. Jos taas työskentelee teatterissa, työtä tehdään iltaisin ja viikonloppuisin. Koska kotiintuloajat vaihtelevat suuresti, on lastenhoito järjestettävä sen mukaan. Puolisoni on myös yrittäjä, ja se varmasti auttaa häntä työaikojeni ymmärtämisessä.

Menen aina vähintään puolta tuntia varattua maskeerausaikaa aiemmin paikalle. Puran meikkaustarvikkeet sekä tutustun päivän aikatauluun ja ensimmäiseen meikkaukseen. Maskeeraaja ei voi olla myöhässä. Alkoholille tai tupakalle ei voi työssä haista. Maskeeraajan on oltava rohkea, puhelias, muttei liian puhelias, ymmärtäväinen, tietyllä tavalla nöyrä ja täsmällinen. Käden taitojen tulee olla ammattiin sopivat. Ammattini on muuttunut työssäoloaikanani paljon hektisemmäksi. Tavarataloissa meikattavia asiakkaita tulee puolen tunnin välein: otetaan meikit pois, tehdään uusi meikki ja välissä myydään kassillinen tavaraa. Huonoa tuultaan ei saa näyttää. Nopeus on valttia. Monilla on kovin ruusuinen kuvitelma maskeeraajan ammatista. Varsinainen meikkaus muodostaa vain pienen osan työstä. Ennen keikkoja on jo etukäteen suunniteltava ja aikataulutettava tehtävät. Erilaiset palaverit vievät aikaa, ennen kuin edes päästään varsinaiseen työhön. Keikan jälkeen on purettava ja puhdistettava kaikki välineet, aikaa menee myös tarvikkeiden purkamiseen, puhdistamiseen ja täydentämiseen. Siistit välineet ovat työssä olennaiset. Jos maskeeraajalla on oma myymälä, siivoamista on melko paljon. Ihmiset luulevat yleisesti, että kosmetologin ja maskeeraajan työ on samaa työtä. Kyseessä on kuitenkin aivan eri ammatti.

Parhaita hetkiä on produktion valmistuminen, tunne siitä, että on saatu valmiiksi jotakin. Kaikille työryhmän jäsenille se on merkittävä hetki. Tietysti tulee myös hetkiä, jolloin on väsynyt, ja silloin saattaa miettiä, että haluaisi tehdä ihan mitä muuta tahansa. Turhauttavaa on, jos asiakas on myöhässä tai esimerkiksi hääkampaukseen on varattu hyvin vähän aikaa. Kuitenkin asiakas odottaa aina yhtä laadukasta jälkeä. Pääsääntöisesti työ on mielenkiintoista ja antoisaa. En vaihtaisi päivääkään pois.

Maskeeraajan pitää kulkea silmät ja korvat auki. Katselen ihmisiä bussissa ja selailen ulkomaisia muotilehtiä. Kaikesta voi ottaa oppia. Muodit ja trendit vaihtuvat ja vaikuttavat haluttuihin väreihin ja tyyleihin. Perustekniikka ja koko työn perusta pysyvät kuitenkin lähes samoina. Pelataan väreillä ja vahvuuksilla. Piirustustaidosta ja mielikuvituksesta on apua. Ideat saattavat yllättää vaikka keskellä yötä. Sitten vain kirjoittamaan ja piirtämään idea muistiin.

Yrittäjyyden ehdoista

Pääsääntöisesti maskeeraajat työskentelevät freelancereina tai toiminimellä. Suosittelisin, että heti koulutuksen jälkeen hakeutuisi ensin jonkun toisen palvelukseen. Maskeeraajat voivat hakeutua konsulenteiksi ja kouluttajiksi maahantuojille tai laivoille esittelijöiksi. Yrityksen perustaminen on iso kynnys. Silloin pitäisi olla jo melko paljon töitä. On huomioitava, että töiden lisääntyessä myös kulut kasvavat ja tarvitaan toimitilat. On maksettava arvonlisäverot, sähkölaskut, internetmaksut, puhelinlaskut, vakuutukset ym. Myös freelancerin aloittamiskustannukset ovat korkeat. Hyvä meikkipakki saattaa maksaa 2000-3000 euroa. Mielestäni kannattaa sijoittaa käyntikorttiin ja www-sivuihin. Käyntikortti on ensimmäinen ja ?puskaradio? paras markkinointiväline. Ei kannata lähteä kuitenkaan aloittamaan liian suuresti, etteivät kustannukset nouse heti liian korkeiksi.

Yrittäjänä on sopeuduttava siihen, ettei tulevia työkeikkojaan voi etukäteen tietää varmasti. Useat työt tulevat muutaman viikon tai päivän varoitusajalla. Jotkut tekevät yhteistyösopimuksia esim. maahantuojien ja kampaamojen kanssa. Yrittäjänä huolehdittavaksi tulevat normaalit yritysrutiinit, kuten kirjanpidosta ja tilauksista huolehtiminen. Maskeeraajan on osattava markkinoida omaa työtään. Oheismyynti on merkittävä osa työtä. Omassa liikkeessäni on tuotteita aina ammattisarjoista luxusmeikkeihin. Itse olen oppinut kaupallisuuden jo kotoa. Pitäisi oikeastaan olla kosmetologi, maskeeraaja, kampaaja ja lisäksi omata vielä kaupallisen alan koulutusta, jotta tässä työssä pärjäisi parhaiten. Jos käy vain pelkän maskeerauskoulun, on aika tyhjän päällä, varsinkin jos on nuori ja kokematon. Koulutus antaa perustiedot, mutta tullakseen hyväksi maskeeraajaksi on tehtävä paljon työtä ja vain tekemällä oppii.

Haastattelu ja teksti: Kirsimarja Alenius
Kuvat: Jukka Uotila