Kustannustoimittaja

Antti Kasper, 27

Muokatessani kirjailijan tekstiä pyrin nostamaan esiin hänen tyyliään ja ominaispiirteitään, hänen ääntään. Kustannustoimittaja tarjoaa tekijälle uusia näkökulmia hänen tekstiinsä, mutta ei määrää kirjailijaa tekemään niin tai näin. Tehtäväni on auttaa kirjailijaa eikä kirjoittaa itseäni sisään hänen kirjaansa.

Kirjailijan suhde omaan teokseensa on intiimi, kustannustoimittajan ja kirjailijan välinen vuorovaikutus herkkää ihmissuhdepeliä. Sanomalehtikriitikko voi puhua yleisellä tasolla "laahaavasta kerronnasta" tai "sekavasta lopusta", mutta ollakseni hyödyksi minun pitää tarjota kirjailijalle konkreettisia muutosehdotuksia.


Kaikki käsikirjoitukset kaipaavat muokkausta

Kun toimitan minulle tutun kirjailijan teosta, aloitan tavallaan valmiilta pohjalta. Tiedän millaista panosta kirjailija minulta odottaa. Tuiki tuntemattoman käsikirjoituksen kohdalla haen myös tuntumaa itse kirjoittajaan. Mieluummin tapaan hänet kuin vaikkapa lähettelen sähköpostia.

Keskustelen tekijän kanssa, kommentoin ja perustelen näkemyksiäni. Joskus muutosehdotukset ovat pieniä, joskus saatan ehdottaa teokseen hyvinkin radikaaleja, rakenteellisia muutoksia. Ulkopuolinen huomaa usein sellaista, minkä nähdäkseen kirjoittaja itse on liian lähellä tekstiään.

Jotkut kirjailijat haluavat näyttää hyvinkin keskeneräistä tekstiä, jotkut tuovat käsikirjoituksen kustantajalle vasta, kun se on heidän mielestään valmis. Useimmat kirjailijat kuuntelevat mielellään toimittajaa ja haluavat työstää tekstiään eteenpäin. Melkein kaikki käsikirjoitukset kaipaavat muokkausta tavalla tai toisella. En ole koskaan nähnyt esikoiskirjaa, joka olisi saapunut kustantamoon täysin valmiina.


Korjaukseni ovat vain ehdotuksia

Kustannustoimittajan pitää uskaltaa kommentoida mitä tahansa teokseen liittyvää. Jos luottamusta kirjailijan ja toimittajan välille ei synny, työ on mahdotonta. Silloin kannattaa miettiä toimittajan vaihtamista. Tekijän ja toimittajan tulee luottaa yhteistyönsä mielekkyyteen.

Editointitarpeet riippuvat täysin tekstistä. Saatan puuttua niin tekstin tyyliin kuin sisältöönkin, ehdotan huonosti toimivien tai kokonaisuutta häiritsevien osien muokkausta, lyhennystä johonkin kohtaan, kiinnostavan henkilöhahmon osuuden vahvistamista, kerrontaratkaisun vaihtamista.

Korjaukseni ovat kuitenkin aina vain ehdotuksia. Kirjailija päättää lopullisesta menettelystä. Hän saattaa hyväksyä muutokseni sellaisenaan tai ratkaista asian itse. On palkitsevaa seurata, kuinka kirjailija löytää pulmaan oivaltavimman ratkaisun. Vaikka korjaan tekstiä, ilmaisu on kirjailijan oma. Kun kirja valmistuu painosta, se on kirjailijan kirja, kaikki teksti on hänen hyväksymäänsä.


Pitää uskoa ja sitoutua

Työskentelen Kustannusosakeyhtiö Teoksen kustannustoimittajana. Nuori, pieni ja dynaaminen Teos julkaisi ensimmäisen toimintavuotensa aikana kaksikymmentäneljä teosta. Kohtalainen tulos neljän hengen työntekijäjoukkoon nähden. Kenenkään meistä ei tarvitse miettiä, mihin aikansa käyttää.

Isossa kustannusyhtiössä toimittaja lähinnä lukee käsikirjoituksia ja editoi. Täällä Teoksessa kaikki tekevät kaikkea. Varsinaisen toimitustyön lisäksi huolehdin painotaloyhteyksistä, valitsen kirjoille graafiset suunnittelijat, neuvottelen heidän kanssaan ja osallistun markkinointiin. Pystyn vaikuttamaan paitsi kirjan sisältöön myös sen graafiseen suunnitteluun, painoasuun ja markkinointiin.

Teemme kustannuspäätökset kollektiivisesti. Ennen kuin jokin teos päätetään julkaista, olemme kaikki tutustuneet siihen. Näin pienessä talossa jokaisen työntekijän pitää uskoa ja sitoutua julkaistavaan tuotteeseen. Isojen talojen päällikköorganisaatio ei sovi meille.


Mestariteos ei paljastu aloitussivulta

Kustantajan tulevaisuus on uudessa kirjoittajapolvessa. Toimitan julkaistavia kirjoja ja etsin uutuuksia samanaikaisesti. Vaikka jokin käsikirjoitus ei herätä täällä mitään tuntemuksia, jokin toinen kustantaja saattaa kiinnostua siitä.

Käsikirjoituksista vain pieni osa päätyy kirjaksi. Jos alku puhuttelee minua, luen tietenkin koko tekstin. Haluan nähdä, kantaako teksti vielä sadan sivun jälkeenkin, loppuun asti. Mestariteosta ei voi tunnistaa ensimmäiseltä sivulta, ei toiseltakaan. Mahdottomat tapaukset tunnistaa heti.

Luen nopeasti, minun täytyy. Käsikirjoituspino on valtava. Käsikirjoitus voi tuntua keskeneräiseltä, mutta jokin siinä koskettaa minua. Otan yhteyttä kirjoittajaan ja suunnittelemme yhdessä jatkon. Esikoisten kohdalla ratkaisevaa onkin usein se, onko kirjoittaja valmis ja kykenevä muokkaamaan tekstiään eteenpäin.


Jokaiseen kirjaan pitää riittää ideoita

Kustannustoimittaja ei kirjoita kirjaa uudestaan vaan muokkaa tekstiä. Joskus yksi editointikerta riittää. Tekijä tutustuu muutosehdotuksiin ja päättää, mitä niistä haluaa käyttää hyväkseen. Usein toimitustyö sisältää montakin editointikierrosta.

Alussa kiinnitän huomioni kirjan sisältöön ja rakenteisiin, luen ja teen merkintöjä käsikirjoitukseen. Muutaman päivän työ. Laajan teoksen yksityiskohtaisessa editoinnissa voi hyvin vierähtää viikko.
Käyn kirjailijan kanssa läpi muutosehdotukset. Kun kirja on sekä kirjailijan että minun mielestäni valmis, voimme miettiä kirjan ulkoasua ja markkinointia.

Kuvitettujen tietokirjojen kohdalla prosessi on monivaiheisempi. Toimittaja koordinoi mm. kuvaoikeuksien hankkimista.

Toimitan samanaikaisesti useita eri työvaiheessaan olevia kirjoja. Jokaiseen pitäisi riittää innostusta, aikaa ja ideoita. Itse editoin mieluiten kotona. Toimistossa usean tunnin keskittyminen ei onnistu. Työpaikalla aika menee puheluihin, sähköpostiin ja juoksevien asioihin.


Kirja menestyy vain omilla ansioillaan

Kirjan menestys ei välttämättä kuvaa kustannustoimittajan ammattitaitoa. Vaikka teos ei kohauttaisi eikä tuottaisi kaupallista hyötyä, uskon toimittamani kirjan arvoon ja omaan työhöni. Iloitsen tietenkin, kun yleisö löytää kirjan ja kriitikot ylistävät. Kunnia ja maine kuuluvat kuitenkin kirjailijalle.

En oikein usko, että kukaan hakeutuu kustannustoimittajan ammattiin tavoitellakseen julkisuutta tai päästäkseen "piireihin". Kustannustoimittaja saa palkintonsa muualta kuin parrasvaloista. Voin vaikuttaa taustalla ja tehdä työtä hyvän kirjan eteen.

Toki kustantaminen on paitsi kulttuuri- myös liiketoimintaa. Kaupalliset menestykset ovat välttämättömiä yhtiön taloudelle.

Kustantajan markkinoinnilla voidaan kyllä edistää hyvän ja yleisöä kiinnostaneen kirjan menestystä. Mutta jos kirja ei puhuttele lukijoita, kustantaja satsaus ei tuota suurempaa tulosta. Tavallaan on helpottavaa todeta, että kirjan sisältö lopulta ratkaisee. Kirja menestyy Suomessa vain omilla ansioillaan.


Alalla kuudetta vuottani

Suurelle yleisölle kustannustoimittajan ammatti on aika tuntematon. Kun kerron olevani kustannustoimittaja, ei yleensä seuraa jatkokysymyksiä. Kustannustoimittajaa luullaan joko pelkäksi oikolukijaksi, kielentarkastajaksi tai haamukirjoittajaksi, jota tekee kirjan kirjailijan puolesta.

Mikään näistä harhaluuloista ei tietenkään pidä paikkaansa. Ennen alalle tuloa tosin minäkin luulin, että kustannustoimittaja lähinnä korjaa lyöntivirheitä oikovedoksiin.

Opiskelin Helsingin yliopistossa kirjallisuutta ja muita humanistisia aineita, kirjoittelin samanaikaisesti jonkin verran lehtijuttuja sinne tänne. Vanhempani eivät olleet kirjailijoita, mutta kotona luettiin paljon. Kenties lukemisen kulttuuri ohjasi minut opintoihini.

Aloitin urani ison kustantamon ulkomaisen kirjallisuuden toimituksessa. Sieltä pääsin kotimaisen kaunokirjallisuuden osastolle. Kustannusyhtiö Teokseen tulin yrityksen perustamisvaiheessa. Alalla olen kuudetta vuottani. En suunnitellut kustannusalaa ammatikseni. Tunsin vetoa tutkimustyöhön, mutta en toisaalta uskonut viihtyväni kapea-alaisessa, suurta erikoistumista edellyttävässä työssä.


Rakkaudesta kirjallisuuteen

Kaikki alalla toimivat ammattilaiset lukevat paljon. Vaikka tiettyjä jaettuja käsityksiä hyvästä kirjallisuudesta toki on, usein kuitenkin puhutaan makuasioista. Joku pitää jotakin kirjaa nerokkaana, toisen mielestä se on roskaa. Onneksi maahamme mahtuu useita eri kustantajia, ja vielä enemmän kustannustoimittajia.

Kirjoja julkaistaan aikaisempaa enemmän ja niitä tuottaa entistä lukuisampi joukko sekä isoja että pieniä kustantajia. Lahjakas nuori kirjoittajasukupolvi tekee tuloaan Suomessa. Nautin saadessani olla mukana julkaisemassa hyviä kirjoja.

Omassa työssäni saan lukea mielin määrin. Luen vapaa-aikanakin. Huvikseni, rakkaudesta kirjallisuuteen. Silti kustannustoimittajankin tulisi muistaa rentoutua, pitää vapaata ja seurata maailmaa ympärillään. Kiireelle ja rutinoitumiselle ei saa antaa periksi, silloin katoaa juuri se työssä tarvittava herkkyys.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila