Dramaturgi

Pipsa Lonka, 34 v.

 

Uutta alkuperäisestä

 

Dramaturgi sovittaa näyttämölle toisen kirjoittamaa tekstiä. Vain osa alkuperäisteoksesta mahtuu mukaan. Tarina muuttuu väistämättä, mutta niin pitää tapahtuakin. Ei ole järkeä kirjoittaa samaa teosta kahteen kertaan.

 

Olen dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Omaa näytelmääni voin kirjoittaa ilman kiirettä. Dramatisointityö valmistuu sovitussa aikataulussa. Oman tekstin materiaalin äärellä koetan olla kärsivällinen. Vähitellen kaaoksesta alkaa avautua merkityksiä. Ja jos onnistun, nuo merkitykset koskettavat toisen ihmisen sielua.

 

Uuden synnyttäminen on dramatisoijan syy dramatisoida. Pyrkimyksistään huolimatta dramaturgin tulee kunnioittaa alkuperäisteoksen henkeä, muotoa ja rakennetta. Sitä vastaan ei saa sotia. Tekijällä on suoja teokseensa.

 

Taito valita ja rajata on dramaturgin ammattiosaamista. Dramaturgi kirjoittaa ja muokkaa. Jos hän kirjoittaa tekstiä, jota otaksuu tilaajan toivovan, kyseessä ei ole taideteos. Dramaturgin pitää näkökulmallaan yllättää tilaaja.

 

 

Analysoin, työstän ja kirjoitan

 

Väline ohjaa kirjoitustyötäni. Teatterissa puhe tarvitsee ympärilleen tilaa ja tapahtumia. Oopperassa kieli muuttuu musiikiksi. Tehdessäni librettoa Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -teokseen hain laulullista ja soinnullista kieltä myös Aleksis Kiven alkuperäistekstistä.

 

Väline vaikuttaa lukukokemukseenkin. Olin lukenut Monika Fagerholmin romaanin Säihkenäyttämö ennen kuin sitä ehdotettiin dramatisoitavaksi Radioteatterille kuunnelmaksi. Kun sitten tarkastelin teosta kuunnelma lähtökohtanani, nousi siitä erilaisia asioita esiin. Lähestymiskulman rajaaminen vei aikansa. Viisisataasivuinen kirja ei sellaisenaan taivu kuuteenkymmeneen minuuttiin.

 

Joskus alkuperäisteksti vain ei ole minua varten. Kun en usko voivani tuoda teokseen omaa näkökulmaa, kieltäydyn tarjotusta työstä.

 

Dramaturgin on tunnettava kirjallisuuden lainalaisuudet. Hänen pitää ymmärtää teoksen rakenne ja logiikka. Rakenteen purku vaatii aikaa ja istumalihaksia. Niinpä istun tietokoneen ääressä, analysoin, luonnostelen ja arvioin, mikä osa tekstistä muotoutuu puheeksi, mikä ei.

 

Vain harvoin lähestymistapa löytyy rationaalisella päätöksellä. Etsin muotoa kokeilemalla ja testaamalla. Jossain vaiheessa huomaan, mikä syöttää tarinaa eteenpäin. Vyyhti avautuu. Tavoite täsmentyy. Näytelmälle syntyy kaari. Kenties jo kuukaudessa kirjoitan ensimmäisen raakaversioni.

 

Analysoin, työstän ja kirjoitan lisää versioita. Mykkä ja hiljainen työvaihe kestää aikansa. Edettyäni riittävän pitkälle haluan kuulla, millaisia ajatuksia tekstini herättää. On luontevaa luetuttaa teksti kollegoilla.

 

 

Oma näytelmä syntyy vaivihkaa

 

Lukioaikana harrastin teatteria, kävin näytöksissä ja tein itsekin pikkunäytelmiä. Lukiossa myös kuulin ammatista nimeltä dramaturgi. Myöhemmin opiskelin yliopistossa kirjallisuutta ja dramaturgiaa. Pyrin Teatterikorkeakouluun kahdeksan vuoden aikana. Vasta viidennellä kerralla tärppäsi.

 

Vaikka opiskelu otti voimille, olen edelleen kiitollinen opiskelupaikastani. Sain aikaa ja paikan kirjoittaa. Tein lukevan dramaturgin työtä KOM-teatterin KOM-tekstissä. Tutustuin uusiin käsikirjoituksiin ja annoin palautetta kirjoittajille.

 

Suurin osa dramaturgeista tekee minun laillani kahta työtä; dramaturgin ja näytelmäkirjailijan työtä. Dramaturgin toimenkuvaani kuuluu dramatisoinnin lisäksi lukevan dramaturgin työ eli toisen näytelmäkirjailijan teoksen lukeminen ja palautteen antaminen siitä sekä esitysdramaturgin työ.

 

Dramatisointityö alkaa usein toimeksiannosta, näytelmäkirjailijan työ lähtee tarpeesta kirjoittaa. Omat näytelmäni syntyvät vaivihkaa.

 

Aloitan työn salaa itseltäni, kirjoittelen vihkoihin, hankin taustamateriaalia, luen ja katselen kuvia, kunnes jossain vaiheessa materiaalia on kertynyt tarpeeksi ja voin kirjoittaa ensimmäisen version näytelmästä. Ensimmäisen kirjoitusvaiheen ajaksi raivaan itselleni aikaa heittäytyä näytelmäni maailmaan.

 

 

Heppoista tekstiä en halua päästä tuotantoon

 

Näytelmäkirjailijan työ vaatii rohkeutta olla yksin. Dramaturgin työ on luonteeltaan sosiaalisempaa mutta vaatii sitoutumista. Dramatisointityö vie kuukausia, jopa vuoden. Näytelmän kirjoitusprosessi kestää yleensä vuoden tai pari.

 

Teen mielelläni lapsille ja nuorille suunnattuja näytelmiä. Lastennäytelmä sallii vaikeiden asioiden käsittelyn toisenlaisessa mittakaavassa. Kun minulta pyydettiin näytelmää peliriippuvuudesta, kirjoitin näytelmän pelikoneesta nimeltä Ahmatti, joka nielaisee kokonaisen päiväkodin. Näytelmän teemat avautuivat käsittelemään erilaisten riippuvuuksien ohessa myös syrjäkylien autioitumista.

 

Näytelmäkirjailijoiden perustaman Teksti-yhteisön järjestämät lukupiirit ovat minulle näytelmäkirjailijana tärkeä työkalu. Kokoonnumme, luemme ääneen ja kommentoimme tekstejämme. Näytelmän muuttuminen puheeksi on avaava hetki. Kollegojen tuki on yksinäisessä ammatissa elintärkeää. Heppoista tekstiä en halua päästä tuotantoon.

 

Näytelmän toteuttava yhteisö muodostuu ohjaajasta ja teatterin muusta henkilökunnasta. Saan teatteriyhteisöltä palautetta tekstin viimeistelyä varten. Työ on valmis, kun en löydä tekstiin mitään lisättävää, enkä poistettavaa. Annan näytelmän käsistäni. Teos ei enää tarvitse minua.

 

 

Ura muodostuu tehdyistä töistä

 

Historiallisesti katsoen ei ole nykyisyyttä parempaa aikaa työskennellä näytelmäkirjailijana. Teatterimaailmassa ilmapiiri on tekstille myönteinen. Suuret laitokset, Kansallisteatteri tiennäyttäjänä, haluavat tilata kotimaisia näytelmiä. Kansallisteatterissa resursseja käytetään raikkaalla ja monipuolisella tavalla. Tänä päivänä teatterille on kunnia-asia tuottaa suomalaisia kantaesityksiä.

 

Saatan aistia ajassa kulttuurivihamielisyyttä, mutta uskon taiteelle löytyvän tilaa jatkossakin. Vaikka näytelmäkirjallisuudella menee hyvin, kaipaan teattereihin riskiottokykyä ja entistäkin suurempaa valmiutta kokeiluun. Tunnen hienoja, järkyttävän tunnevoimaisia ja nerokkaita näytelmätekstejä, joita kukaan ei ole vielä rohjennut tuoda näyttämölle.

 

En ajattele uraani dramaturgina tai näytelmäkirjailijana. Ura ei ole suunniteltavissa. Se muodostuu tehdyistä töistä. Aikomukseni on pysytellä taiteilijana. Suojelen aikomustani kirjoittamalla hyvin.

 

Muiden palaute, positiivinen tai negatiivinen merkitsee vähemmän kuin oma tuomioni. Menen eteenpäin näköpiirissäni seuraava teksti. Ilahdun kyetessäni ilmaisemaan jotain, minkä en tiennyt olevan ilmaistavissa.

 

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki