Ammattikorkeakoulun opinto-ohjaaja

Ritva Liinamaa, 48 v

Olen kotoisin Seinäjoelta ja pohjalainen identiteetti on minussa vahvasti mukana. Vanhempani olivat opettajia, isä ala-asteen rehtori ja äiti luokanopettaja. He opettivat samassa koulussa koko ikänsä. Kun olin pieni perheemme asui opettajien asuntolassa. Siellä asui paljon vanhempieni ikäisiä opettajia, joten meitä lapsiakin pyöri pihalla parisenkymmentä. Se oli turvallinen ja miellyttävä ympäristö asua.

Vanhempieni lisäksi kaksi sisarustani, heidän miehensä ja useita serkkujani on opettajina. Itselleni opettajuus ei ollut itsestäänselvyys eikä perimmäinen lähtökohta. Nuorena vahva alueeni oli liikunta, erityisesti naisvoimistelu. Mutta en ollut kiinnostunut liikunnanopettajan ammatista. Minua kiinnosti hoitotyö, erityisesti fysioterapeutin ammatti.

Fysioterapeutista opoksi

Valmistuinkin fysioterapeutiksi Helsingissä vuonna 1976. Ensimmäinen työpaikkani oli Vantaan terveyskeskuksessa. Pidin työstäni valtavasti. Tein lähinnä erilaisia ohjaus- ja neuvontatöitä, vedin mm. selkä-, niska- ja reumaryhmiä sekä lasten astmaryhmiä. Aloitin kuitenkin parin vuoden päästä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa kansanterveystieteen opinnot työtilanteeni turvaamiseksi.

Opintojeni ohessa aloitin työt Jyväskylän terveydenhuolto-oppilaitoksessa fysioterapian tuntiopettajana. Huomasin pitäväni opettamisesta ja ryhdyin miettimään keinoja, joilla pätevöityä opettajaksi. Kahden vuoden opiskelun jälkeen liikuntatieteellisen opinnot jäivät kesken, ja lähdin Ouluun vuoden mittaiseen erikoislääkintävoimistelijakoulutukseen. Sen päätyttyä jatkoin suoraan sairaanhoidonopettaja-koulutukseen, jota kesti kaksi vuotta. Valmistuttuani toimin Seinäjoen terveydenhuolto-oppilaitoksessa jaostonjohtajana. Perustin ja käynnistin siellä tuolloin alkamassa olevat fysioterapeutti- ja kuntohoitajakoulutukset. Työskentelin siellä kolme vuotta opettaen fysioterapiaan liittyviä aineita.

Sitten muutin takaisin Helsinkiin ja aloitin fysioterapian opettajana terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Vuonna 1987 tapahtuneen keskiasteen koulu-uudistuksen yhteydessä kiinnitettiin huomiota siihen, että peruskoulujen ja lukion tapaan myös ammatillisissa oppilaitoksissa tarvitaan opinto-ohjaajia. Innostuin ajatuksesta ja kävin Hämeenlinnassa oppilaanohjaajakoulutuksen. Eli olen ihan niitä ensimmäisiä ammatillisia opoja Suomessa.

Alkuaikoina olin puolet työajasta fysioterapian opettajana ja toisen puolen opona. Ammattikorkeakoulu-uudistus alkoi 1990-luvun alussa, jolloin ammattikorkeakoulun lehtoreilta alettiin vaatia ylempää korkeakoulututkintoa. Saadakseni pätevyyden jatkoin Jyväskylän liikuntatieteellisessä aikoinani aloittamiani opintoja. Valmistuin terveydenhuollon maisteriksi. Saadakseni yleisen opokelpoisuuden täydensin koulutustani Jyväskylän yliopiston opinto- ohjaajakoulutuksessa. Nykyään en enää opeta ammattiaineita, vaan olen viimeiset kolme vuotta toiminut päätoimisena opona.

Päätökseeni ryhtyä opinto-ohjaajaksi ei liittynyt erityisiä intohimoja, vaan useampia erillisiä tekijöitä. Olen aina ollut uudistumishaluinen, halunnut elää laveasti tätä elämää ja katsoa mitä muuta voisin tehdä. Kuultuani opokoulutuksesta ajattelin heti sen olevan työtä, josta varmasti pitäisin. Tämän työn itsenäisyys ja siihen kuuluva asioiden järjestely sekä koordinointi ovat aina kiinnostaneet minua, entistä aktiivipartiolaista.

Opon työn ja roolin olen saanut luoda alusta asti ihan itse. Kukaan ei ole koskaan antanut ohjeita siitä, miten minun pitäisi tämä homma hoitaa ja mitä tähän toimenkuvaan kuuluu. Tietysti valtakunnalliset tapaamiset ja yhteistyö toisten opojen kanssa antavat vaikutteita tähän työhön, mutta omalla persoonallisuudella ja tavalla tehdä työtä on merkittävä rooli.

Työtehtävät

Ammattikorkeakoulu-uudistus muutti työni toimenkuvaa. Monet aiemmin tekemistäni töistä, kuten opintojen etenemiseen liittyvät asiat sekä henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatimisen ohjaaminen, sekä osittain myös henkilökohtainen ohjaus, ovat siirtyneet opettajatutoreille eli oman koulutusohjelman opettajille. Opojen työstä puhuttaessa ohjausjärjestelmä koostuu erilaisesta neuvonnasta ja opintojen aikana tapahtuvasta ohjauksesta sekä uraohjauksesta eli työelämään siirtymisen ohjauksesta.

Ammattikorkeakoulujärjestelmässä opon työ muodostuu viidestä vaiheesta. Niistä ensimmäinen alkaa jo ennen opintoja mm. puhelinneuvonnan ja markkinointitilaisuuksien muodossa. Toisessa vaiheessa eli opintojen alkuvaiheessa työt keskittyvät ensimmäisiin koulupäiviin. Silloin me opinto-ohjaajat yhdessä opettaja- ja opiskelijatutoreiden kanssa autamme uusia opiskelijoita heidän opintoihin orientoitumisessaan. Kolmannessa vaiheessa eli opintojen etenemisvaiheessa painottuu henkilökohtainen ohjaus. Pyrimme auttamaan opiskelijaa tilanteissa, joissa hän ei syystä tai toisesta etene opinnoissaan, hänelle kertyy poissaoloja tai hän ryhtyy epäilemään olevansa väärällä alalla.

Henkilökohtaisessa ohjauksessa käy nykyään noin 10-15 opiskelijaa viikossa, mikä on aiempaa huomattavasti pienempi määrä. Henkilökohtaiset ohjaukset vaativat aikaa ja todellista paneutumista asiaan. Henkilökohtainen ohjaus on todellista uraohjausta, johon tutoropettajilla ei välttämättä ole aikaa.

Neljännessä vaiheessa eli opintojen päättövaiheessa työ painottuu opiskelijoiden työelämään siirtymiseen eli ulosohjaukseen. Järjestämme työnhakukoulutusta ja työvoimatoimistotilaisuuksia sekä autamme työnantajayhteyksien avaamisessa ja työelämään verkottumisessa. Viidettä vaihetta kutsutaan jälkiseurannaksi, jossa ammattikorkeakoulu pitää yhteyttä entisiin opiskelijoihin työelämäyhteyksien säilyttämiseksi. On mukavaa saada koulun entisiä opiskelijoita kertomaan abiturienteille suunnattuihin markkinointitilaisuuksiin opiskelusta koulussamme. Lisäksi entisten opiskelijoiden toivotaan palaavan takaisin suorittamaan jatko- ja erikoistumisopintoja. Me opinto-ohjaajat markkinoimme ja kerromme näistä mahdollisuuksista.

Opinto-ohjaajan työnkuvaan kuuluvat omien opiskelijoiden ohjauksen lisäksi markkinointi ja tiedotustehtävät, opiskelijavalintaan liittyvien tietojen jakaminen, opiskelijavalinnan koordinointi ja kehittämistyö. Kaiken tämän ennakoivan työn tavoitteena ammattikorkeakoulun kannalta on luonnollisesti se, että oikea ihminen on oikeassa paikassa - hänellä on motivaatio, tarvittavat taidot ja valmiudet. Opona tilannetta ajattelee tietysti myös opiskelijan kannalta, eli toivoo opiskelijan olevan omalta kannaltaan oikeassa paikassa.

Henkilökohtainen ohjaus

Yhdellä lauseella kuvattuna henkilökohtaisen ohjauksen tärkein tavoite on tukea opiskelijaa antamalla hänelle välineitä tehdä omaa uraansa koskevia ratkaisuja. Perusohje on se, että opiskelijalle ei saa antaa valmiita ratkaisuja, vaan hänet on saatava ajattelemaan ja löytämään itsensä kannalta paras ratkaisu kulloiseenkin tilanteeseen ja ilmaantuneeseen ongelmaan. Toki on tilanteita, jolloin joutuu selkeämmin sanomaan suoraan jonkun asian, tai ainakin antamaan selkeät toisensa poissulkevat vaihtoehdot.

Henkilökohtaisessa ohjauksessa käyville pyrin aina antamaan kotiläksyn: mietipä tätä kysymystä, teepä tällainen ajatusleikki, piirrä tai hahmota tämä tilanteesi jne. Me saatamme myös yhdessä opiskelijan kanssa piirtää ja hahmottaa hänen tilannettaan, jolloin erilaisten avainkysymysten esittäminen on helpompaa. Yksi työn haasteista on löytää oikeat sanat ja kysymykset, jotta saisin opiskelijan itse ajattelemaan ja löytämään itsensä kannalta parhaan ratkaisun.

Usein käsiteltävät asiat ovat hyvinkin vaikeita. Esimerkiksi opiskelijan halu lopettaa koulunkäynti on asia, joka vaikuttaa hänen koko loppuelämäänsä. Siinä tilanteessa opon pitäisi kyetä hahmottamaan hänen kannaltaan parempi vaihtoehto: jatkaminen vai lopettaminen.

Ammattikorkeakoulussamme on tällä hetkellä kaksi opinto-ohjaajaa. Joskus me oikein puhkumme innosta intensiivisen ohjauksen jälkeen, jossa on joutunut tosissaan miettimään ja laittamaan itseään likoon. Vaikeuksistaan ja haasteistaan huolimatta henkilökohtainen ohjaus on tämän työn kohokohtia. Eilenkin luonani kävi eräs poika, joka puolitoistatuntisen ohjauksen jälkeen oli valmis jatkamaan opintojaan. Hän kertoi jälkikäteen puhumisen ja tunteiden purkamisen riittäneen hänelle ajatusten selkiyttämiseen. Henkilökohtaisessa ohjauksessa opinto-ohjaaja pääasiassa kuuntelee ja onkin erittäin tärkeää, että nuorella on joku, joka häntä kuuntelee. Juuri tähän meitä opoja tarvitaan. Aineopettajilla ei ole välttämättä resursseja sellaiseen.

Matkan varrella on ollut todella vaikeitakin tilanteita. Kaksi kertaa olen joutunut viemään opiskelijan taksilla jatkohoitoon psyykkisten asioiden vuoksi. Usein taustalla on yksityiselämän ongelmat, joissain tapauksissa myös opiskelupaineet. Nämä tilanteet ovat erittäin hankalia sen vuoksi, että me opot emme ole psykologeja emmekä psyyken alueen ammattiauttajia. Tärkeintä on huolehtia siitä, että opiskelija pääsee ajoissa ammatti-ihmisen luo. On valitettavaa, että ammattikorkeakouluista on poistettu psykologit, sillä erilaiset ja eri syistä johtuvat psyykettä kuormittavat ongelmat ovat nuorten keskuudessa lisääntyneet.

Itsenäistä ja arvokasta työtä

Parasta työssäni on itsenäisyys. Olen saanut luoda työni oman persoonallisuuteni mukaan. Toisaalta tätä työtä joutuu tekemään aika yksin. Muut eivät tiedä mitä minä teen eivätkä myöskään osaisi välttämättä antaa neuvoja, vaikka niitä tarvitsisin. Tällä hetkellä meidän opojen tilannetta vaikeuttaa ammattimme epäselvä paikka ammattikorkeakoulun organisaatiossa. Peruskoulun ja lukion puolella opoilla on vahva asema ja arvostus. Ammattikorkeakouluissa tämä vielä on käymistilassa. Uskon kuitenkin tilanteen korjautuvan täälläkin, sillä ohjausjärjestelmään on ammattikorkeakouluissa ryhdytty kiinnittämään enemmän huomiota. Opinto- ja uraohjaus on saamassa vahvemman aseman. Sen myötä opinto-ohjaajia koulutetaan ja palkataan lisää myös ammattikorkeakouluihin.

Koen tekeväni työtä, jota arvostetaan ja jota myös itse arvostan. Työni hienoimpia hetkiä ovat ahaa-elämykset, joita henkilökohtaisen ohjauksen puitteissa tapahtuu aina kun olen kyennyt antamaan opiskelijalle oikeita välineitä auttaa itseään. Vastaavasti työni heikoimmat hetket koen tilanteissa, joissa en ole kyennyt auttamaan opiskelijaa. Tällöin väistämättä kokee ammattitaitonsa riittämättömäksi.

Koen olevani oikealla alalla ja olen erittäin tyytyväinen työhöni. Toisaalta olen positiivinen luonne, ja olen aina pitänyt kaikesta, mitä olen tehnyt. Kuitenkaan en palaisi entisiin tehtäviini. Nautin olla tässä ja nyt. Uskon siis tekeväni tätä työtä eläkkeelle asti.

Aloitekyvystä, rohkeudesta esiintyä ja olla ihmisten seurassa eli ulospäinsuuntautuneisuudesta on hyötyä tässä työssä. Koska pidän itse työstäni voin suositella sitä muillekin. Tämä työ sopii ihmisille, jotka kaipaavat itsenäistä työtä ja haluavat käyttää persoonallisuuttaan hyväkseen työssään. Vahva koulutus ja opettajakokemus luovat perustan tämän työn tekemiselle.