Konstaapeli

 

Nina Vesikko, 34

Poliisisarjoissa rikostutkijoilla on mitä hienoimpia laitteita, joiden avulla selvittää rikokset. Rikosjäljet näkyvät välittömästi. Kaikki näyttää selkeältä ja yksinkertaiselta ja jutut selviävät ilman suurempia ongelmia.

Todellisuudessa rikospoliisin käytännön työ on sitä, että tutkitaan, tutkitaan ja tutkitaan. Kärsivällisellä työllä suljetaan pois seikkoja, jotta löydettäisiin edes jotain johtolankaa.

Eivätkä kuulustelut ole mitään psykologisia hiostustilaisuuksia. Televisio luo myös mielikuvan, jossa poliisin arkipäivää olisivat hurjat takaa-ajot, ammunta ja dramaattiset pidätykset. Enin osa työpäivistä on rauhallisia ja suurin osa jutuista selviää puhumalla ilman voimankäyttöä.

Uravalintoja

Poliisin työ oli aina kiinnostanut minua, mutta ajattelin sen olevan raskasta vuorotyötä ja ettei se sopisi naiselle, varsinkaan jos haluaisi perustaa perheen. Lukion jälkeen suoritin tradenomin tutkinnon suuntautuen markkinointi- ja yritysviestintään. Valmistumiseni jälkeen olin alan töissä, mutta Poliisikoulu vaihtoehtona oli jäänyt kytemään mieleeni. Pohdin, jos vanhana mummona alkaisin harmitella, miksen hakenut Poliisikouluun, vaikka poliisin ammatti minua kiinnostikin. Otin asioista selvää ja hain kouluun.

Olen jo lapsesta harrastanut urheilua. Pääsykokeen fyysiset testit eivät tuntuneet liian raskailta. Mielestäni hyvällä valmistautumisella niistä kyllä suoriutuu. Jos ei ole harrastanut mitään liikunnallista, täytyy harjoitella enemmän. Kokeissa testattiin myös mm. äidinkielen taitoja ja psykologisia ominaisuuksia. Pääsin Poliisikouluun ensi hakemalla.

Valmistuin tammikuussa 2003. Sain viran Alavudelta Pohjanmaalta. Työskentelin pääosin rikostutkinnassa, mutta viikonloppuisin myös kenttätyössä. Kolmisen vuotta sitten siirryin Tampereen kihlakunnan poliisilaitokselle rikostutkintaan vanhemmaksi rikoskonstaapeliksi. Tällä hetkellä teen viestintävastaavan tehtäviä ylikonstaapelina. Sain näin tilaisuuden yhdistää aiemman koulutukseni ja työkokemukseni opit nykyisessä työssäni.

Työssä pärjää taitava puhuja ja keskustelija.

Kenttätyö tuntui minusta melko raskaalta, varsinkin siihen kuuluva vuorotyö. Joskus yövuorossa minulla oli vaikeuksia pysyä hereillä. Alusta alkaen koin, että rikostutkinta olisi minulle sopivinta, mielenkiintoisinta työtä. Olenkin suuntautunut rikostutkinnan puolelle, jossa työ on itsenäisempää kuin kenttätyö ja se on päivätyötä. Minua on aina kiinnostanut myös psykologia ja ihmisen mieli. Ajattelin, että voisin hyödyntää psykologisia taitojani paremmin tutkinnassa.

Rikostutkinta on itsenäistä ja pitkälti omien aikataulujen sanelemaa. Enin osa työstä on yksin työskentelyä. Konsultoimme toisiamme hankalissa jutuissa. Työ tehdään pääsääntöisesti omassa työhuoneessa kuulustellen ihmisiä ja puhelimitse asioita hoitaen. Rikospaikoilla tosin käydään ja lisäkuulusteluja voidaan tehdä ihmisten kotonakin.

Kentällä hälytystehtävät määräävät työn rytmin ja partiossa liikutaan parina. Työolosuhteet vaihtelevat: välillä ollaan maantiellä talvipakkasella, välillä ihmisten kodeissa ja toisinaan taas ihmisten keskellä suurissa tapahtumissa; siellä, missä poliisia tarvitaan. Eteen voi tulla voimankäyttötilanteita ja yllättäviin tilanteisiin on varauduttava. Se voi olla stressaavaa. Kenttätehtävissä aloitetaan joka päivä lähes "puhtaalta pöydältä", tutkinnassa pöydällä odottavat vanhat jutut ja uusia tulee tasaisesti.

Poliisin työ ei edellytä välttämättä fyysistä vahvuutta ja isoa kokoa, vaan ennemminkin kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa ja ongelmanratkaisukykyä. Tässä työssä pärjää taitava puhuja ja keskustelija, oli hän sitten mies tai nainen. Psykologinen silmä kasvaa työssä. Tietyt uhkaavat tilanteet oppii näkemään jo ennalta.

Tutkinnassa poliiseja on rajallinen määrä ja uusia juttuja tulee jatkuvasti. Kaikki eivät jaksaisi sitä, että pöydällä on kymmeniä keskeneräisiä asioita viikosta ja kuukaudesta toiseen. Niitä ei välttämättä saa haluamallaan tavalla eteenpäin. On hyväksyttävä, että tekee sen, minkä työpäivän aikana ehtii. Seuraavana päivänä voi taas jatkaa.

Kuulusteluja ja selvittelyjä

Tutkintavastuussa oleva rikostutkijaryhmä hoitaa kaikki ne jutut, joita kentällä sinä aikana sattuu. Osa asiakkaista tulee itse tekemään rikosilmoituksen, esimerkiksi varastetusta autosta. Tekijä jää useimmiten poliisin selvitettäväksi. Kaikki rikokset eivät selviä.

Tehtäväni tutkijana on selvittää mahdollisimman hyvin, miten kaikki tapahtui. Kuulustelut on järkevintä tehdä heti, kun kaikki yksityiskohdat ovat asianomistajalla ja mahdollisilla todistajilla muistissa tuoreeltaan. Siitä lähtee rikoksen purkaminen. Työtä tehdään tavallaan aikaa vastaan. Tarkistan asianosaisen esittämät johtolangat. Mietin, mistä asiaan saisi lisävalaisua: valvontakameroista, tutulta portsarilta, naapureilta yms. Muistelen, onko kaupungissa tapahtunut jotain muuta, mihin tapaus saattaisi liittyä.

Kuulustelutekniikoita on monenlaisia. On taito käyttää oikeaa tyyliä oikeaan ihmiseen. Kuulusteluissa voi joskus huomata asianomaisen ajattelevan epänormaalilla tavalla. Silti on löydettävä yhteinen kieli. Onnistuminen vaikuttaa jutun päätökseen ja siihen, miten hyvät eväät syyttäjä saa mahdolliseen oikeudenkäyntiin. Joskus ratkaisu on hyvinkin pienistä sanankäänteistä kiinni. Kaikki jutut eivät pääty syyttäjälle vaan tutkinnanjohtaja voi tietyissä tapauksissa päättää tutkinnan.

Kuulustelut tehdään tavallisimmin kahden kesken asianosaisen kanssa. Tutkijan on pyrittävä huomaamaan, jos kuulusteltava yrittää valehdella. Taitava tutkija ennakoi, millä tavalla kuulusteltava voisi valehdella. Rikoksesta epäiltyjen kuulustelu on haastavinta. Todistaja ja asianomistaja ovat velvoitettuja lain nojalla puhumaan totta, mutta rikoksesta epäilty ei; epäillynhän ei tarvitse osoittaa itseään syylliseksi. Erään kollegani tietokoneessa lukee ihan tarkoituksella kuulusteltavan näköpiirissä: "Jos aiot valehdella, sinulla pitää olla hyvä muisti".

Tavallinen rikostutkijan työpäiväni sisältää monenmoista: kuulusteluja, kuulusteluaikojen sopimista, sakon tiedoksiantoja, silminnäkijöiden etsimistä, oikean omistajan etsintää varastetuille tavaroille, puheluita asianomistajille ja todistajille, lausuntojen pyytämistä sekä erilaisia selvityksiä. Voin käydä myös esim. vaateliikkeessä selvittämässä jonkun tietyn vaatteen myyntipaikkoja tai kenkäliikkeessä kyselemässä jostakin tietystä jalkineesta.

Tapahtumapaikalla käyn valokuvaamassa ja tarvittaessa tekemässä piirroksia. Rikospaikalla käytetään erilaisia jauheita, massoja, folioita ja papereita, joilla jälkiä ja näytteitä taltioidaan. Tarvittaessa paikalle voi hälyttää tekniikan eli teknisen rikostutkimuskeskuksen tutkijat. Kaikkea ei tarvitse itse osata.

Palaset loksahtelevat vähitellen paikoillensa

Tutkijan työ on asioiden loogista linkittämistä. Ideaalitilanteessa palaset loksahtelevat vähitellen paikoillensa. Yleensä aina joku tietää jotain, joku on nähnyt jotain ja rikospaikalle jää aina jokin jälki. Poliisin työtä on löytää jälki ja hänet, kuka sen on aiheuttanut. Se on kuin palapelin palojen yhdistämistä. Juttujen tutkinta vie päivästä kuukausiin, joskus jopa vuosiin. Tavoitteena on mahdollisimman kattava ja hyvä esitutkinta. Syyttäjä tekee poliisin esitutkintapöytäkirjan pohjalta ratkaisun jatkotoimenpiteistä.

Tutkimusmahdollisuudet ovat lisääntyneet dna-tutkimuksen myötä. Vanhoja rikoksia voidaan selvittää sen avulla. Tietyn asteiseen rikokseen epäillyltä otetaan dna-näyte, jota voidaan verrata aiemmilta rikospaikoilta löydettyihin näytteisiin. Se voi tuoda aikojenkin päästä ratkaisuja rikoksiin.

Joskus työ on riitojen selvittämistä ja sopimista. Aina ei tarvitse tehdä rikosilmoitusta, vaan voidaan yrittää auttaa asianosaisia sopimaan asia keskenään. Valitettavasti minulle on tullut tuntuma ihmisten uusavuttomuudesta keskinäisten erimielisyyksien selvittämisessä. Poliisille tullaan kantelemaan asioissa, jotka voisi sopia suoraan naapurin tai tuttavan kanssa. Ollaan jollain lailla kyvyttömiä lähestymään toista ihmistä.

Tampereen poliisin etuna on sosiaaliasema Paussin sijaitseminen samassa rakennuksessa. Jos alaikäinen tuodaan poliisiasemalle, sosiaalitoimen puolelta voi joku tulla välittömästi keskustelemaan nuoren kanssa. Tarvittaessa sosiaalityöntekijä voi lähteä poliisin mukaan esimerkiksi kotihälytystehtävälle.

Omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa työnkuvaansa

Poliisin viestintävastaavan rooli poikkeaa perinteisestä viestintävastaavan tai -päällikön työstä. Tutkinnalliset syyt rajoittavat sitä, mitä voi kertoa ja milloin. Vääränlainen tiedottaminen voi vahingoittaa tutkintaa. Yleensä vastuussa oleva tutkinnanjohtaja tiedottaa esitutkinnasta. Työtehtäväni liittyvät ulkoiseen ja sisäiseen viestintään ja sidosryhmäyhteistyöhön. Lisäksi pidän mm. laillisuuskasvatustunteja peruskoulussa.

Poliisin työ on moniulotteista. Se kattaa kaiken sen, mitä elämään liittyy. Raskasta työssämme on kuolinviestin vieminen ja ihmistragedioiden näkeminen. Vakavat onnettomuudet jäävät mieleen. Ammattimaisella suhtautumisella hyväksyy, että tällaista voi tapahtua. Työssä on myös osattava toimia paineen alla ja otettava vastaan negatiivistakin palautetta. Poliisi joutuu olemaan aina esillä ja katseiden kohteena. Samoin poliisin toiminta on usein arvostelun kohteena.

Koen onnistuneeni, kun nuori rikoksentekijä herää ajattelemaan tekojensa seurauksia tai kun tutkimani jutun epäilty tuomitaan teostaan rangaistukseen. Työssäni on palkitsevaa, jos en kohtaa samaa henkilöä - rikoksesta epäiltyä - uudelleen töissä. Onnistumisen iloa saan myös siitä, että koen voivani vaikuttaa ihmisten turvallisuusasioihin ja auttaa heitä. Ongelmalliset tilanteet voivat joskus ratketa siten, että ihmiset hakeutuvat poliisin kautta oikeanlaisen avun piiriin.

Poliisin koulutuksella voi työskennellä hyvin erilaisissa työtehtävissä. Työn ohessa kouluttautumalla voi hankkia lisäosaamista itseään kiinnostaviin tehtäviin. Opintoja voi myös jatkaa alipäällystö- ja päällystötasolla poliisiammattikorkeakoulussa. Omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa työnkuvaansa paljon.

Organisaation sisältä löytyy lukuisia työpaikkoja. Vaihtoehtoja ovat mm. poliisiammattikorkeakoulu, ministeriö sekä poliisin eri yksiköt. Ei välttämättä ole helppoa päästä heti niihin työtehtäviin ja -paikkaan, mihin haluaa, mutta sitkeys yleensä palkitaan.

Haastattelu ja teksti: Kirsimarja Alenius