Kiinteistönhoitaja

Heikki Martikainen, 34 v.

Toimin liikepaikkojen ja virastojen kiinteistönhoitajana. Tärkeimmät työkaluni ovat pakki, roskaharja, kännykkä ja Wille-traktori. Puhdistan ulkoalueet ja korjailen pikkuvikoja. Saan viralliset toimeksiannot kännykkääni, mutta kun kiinteistön työntekijällä on toiveita, hän nykäisee minua hihasta. Sitten mennäänkin vaihtamaan lamppua. Hyvä, asiat tulevat kuntoon.

Työskentelen Lassila & Tikanojan Riihimäen toimialueella. Vastaan kahden tavaratalon ja neljän virastotalon kiinteistönhoidosta. Ensisijainen tehtäväni on pitää ulkoalueet kunnossa. Kierrän vakioreitit, saan ohjeita esimieheltäni, mutta ratkaisen itse työtehtävien kiireellisyysjärjestyksen. Päivärutiini katkeaa aika usein vikailmoitukseen.

En mieti koskaan, mikä tarkasti ottaen kuuluu kiinteistönhoitajalle, mikä jollekin muulle osaajalle. Teen minkä osaan ja pystyn. Erikoisammattimiehen töihin en tietenkään kajoa. Vaihdan lamput, avaan vesi- ja viemäritukokset. Jos ovi repsottaa, korjaan. Kaikissa tapauksissa menen paikan päälle, otan yhteyttä palvelun tilanneeseen henkilöön, tutkin vaurion ja teen johtopäätökseni. Jos omat taitoni eivät riitä, pyydän apua kollegoilta, kysyn ohjeita laitetoimittajalta tai tilaan palvelun erikoisliikkeeltä.

Roskat eivät häviä lumeen

Aloitan työpäiväni aamuseitsemältä tavaratalon roskalenkillä. Lenkin pituus riippuu vuodenajasta ja päivittäisestä tilanteesta. Asiakkaat roskaavat, heittävät kääreet ja kuitit maahan. Kun lumet sulavat, roskia on tavallista enemmän. Ihmiset kai kuvittelevat roskien häviävät lumeen. No, otan silloin vähän tarkemmin. Joskus kerään roskat pensaista, sillä sinnekin niitä jostain syystä ajautuu.

Aamukierros on ohi parissa tunnissa. Jos on satanut lunta, auraustyö voi viedä koko päivän. Vain hätätapaus, äkillinen vesivahinko tai vastaava keskeyttää lumityöt. Työryhmässäni jaamme lumityöt tarpeen mukaan kolmen kiinteistönhoitajien kesken. Jos yksi ei ehdi, toinen saattaa ehtiä. Liukkailla keleillä myös hiekoitan ulkoalueet. Teen kaiken auraus- ja hiekoitustyön traktorilla, siirryn sillä myös kohteesta toiseen, sillä työtraktori soveltuu maantieajoon. Willen vauhti ei päätä huomaa, mutta näkeepä maisemia.

Päivän aikana tapaan kollegani kahvitauoilla. Silloin tarkistamme keikkatilanteen, suunnittelemme seuraavan päivän töitä ja mietimme, mitä apua kukin tarvitsee. Toimeksiannot, keikat tulevat suoraan kännykkään sisäisen viestijärjestelmän kautta. Jos mahdollista hoidan omat keikkani alta pois, käyn ilmoitetussa kohteessa, suoritan työn ja kuittaan sen tehdyksi. Jos tänään ei kohdalleni satu keikkaa, huomenna niitä on kaksi.

Iltapäivällä hoidan muiden vastuullani olevien kiinteistöjen ulkoalueet, teen kierrokset kellareissa ja käyn katoilla tarkistamassa ilmanvaihtokoneet. Seuraan kiinteistöjen lämpötiloja, tarkkailen vedenkulutusta ja raportoin poikkeamista. Kerran kuussa testaan paloilmoitinlaitteet. En juuri liiku kiinteistöjen asiakastiloissa, mutta tapaan niiden henkilökuntaa. Kun ihmiset pysäyttävät ja esittävät toiveitaan, tunnen olevani tarpeellinen. Negatiivista palautetta en ole koskaan saanut. Perussuomalaiseen tapaan kaikki on hyvin silloin, kun mitään ei kuulu.

Ilahdun, kun pyydetään apua

Jos roskat jäisivät keräämättä, vessanpöntöt avaamatta ja vesijohtovesi valuisi lattioille, kiinteistönhoitajaa osattaisiin kaivata. Koen tekeväni tarpeellista mutta huomaamatonta työtä. Firman työasu päällä olen toki näkyvillä. En kulje selkä kyyryssä vaan ilahdun, kun minulta pyydetään apua. Toimin ihmisten keskellä, antaudun juttusille ja otan selvää asioista. Kiinteistönhoitajan on uskallettava ottaa kontaktia.

Olen huomannut tarpeelliseksi pitää yhteyttä kiinteistöjen vastuuhenkilöihin. Vaikka mitään ei olisi vialla, soitan tai pyörähdän kysymässä, onko heillä mitään sydämellä. Mitä useammin näytän naamani kiinteistön henkilökunnalle, sen rohkeammin he oppivat vetämään minua hihasta. Luontevan kommunikoinnin seurauksena tulevat hoidetuksi sellaisetkin asiat, jotka muutoin jäisivät ilman huomiota.

Teen päivätyötä. Viikon kestoinen päivystysvuoro sattuu kohdalleni vain kuuden viikon välein. Kiireaikoina ja kollegojen sairaslomien aikana työvauhti on kova, ja keikat saattavat venyttää työpäivää. Aloittaessani tässä työssä yllätyin, kuinka paljon toimenkuvaani kuuluukaan ulkotyötä, kesällä roskalenkit ja nurmikonhoito, talvella auraus ja hiekoitus. Väsyin helposti, ja olin iltaisin kuin raittiin ilman myrkytystilassa.

Työkokonaisuuteeni ei kuulu ainuttakaan ikävää työtehtävää. Olen sen verran uusi alalla, että jännitän joskus onnistumistani, mutta haluan kokeilla kaikkea ja yrittää suoriutua turvautumatta ulkopuoliseen apuun. En sutaise koskaan, teen työni huolellisesti loppuun asti, sillä minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Teen viikoittaiset kiinteistökierrokset esimieheni kanssa, saan vinkkejä ja ohjeita, mutta pomo ei käy tarkistamassa työni jälkeä. Toimin oman harkintakykyni pohjalta. Suunnittelen joskus vapaa-ajallani seuraavan päivän töitä ja järkevää tapaa edetä niissä. Kun asioin liikekeskuksissa, silmäilen päällisin puolin, onko kaikki kunnossa, ja palavatko kaikki valot.

Lapiota ja harjaa tarvitaan aina

Peruskoulun jälkeen suoritin ammatillisessa oppilaitoksessa suurtalouskokin linjan. Tein jonkin verran keittiöapulaisen hommaa, käytännössä tiskasin, mutta keittiöalalla ei näyttänyt olevan tarjolla mitään minulle soveltuvaa. Kaikkialle haettiin vuosikymmenien kokemuksen omaavaa 25-vuotiasta kokkia. Ei mitään toivoa, ja lamakin painoi päälle. Hakeuduin toisenlaisiin hommiin.

Kymmenen vuotta sitten aloitin toimistovahtimestarin työt. Kahdessa työpaikassani hoidin sisäistä postia ja tein kiinteistönhuoltotöitä. Asuin Riihimäellä ja matkustin päivittäin töihin Helsinkiin. Perheessäni oli kolme lasta, ja avovaimoni kävi kolmivuotyössä. Kun näin kiinteistönhoitajan työpaikka-ilmoituksen, se sanoi minulle: hae minua, hae minua! Mietin, laskin ja päätin hakea. Vajaa vuosi sitten aloitin nykyisen työni Riihimäellä, lähellä kotiani.

Jos mikään ei mene pieleen, pääsen lähiaikoina kiinteistöhuollon oppisopimuskoulutukseen. Työssäni en osaa vielä kaikkea, koulussa saisin lisää ammatillista pohjaa ja valmiuksia tehdä nykyistä vaativampia korjaustöitä. Olen tykästynyt työhöni, ja vakaa aikomukseni on pysytellä alalla. Kiinteistönhuolto on jo ulkoistettu, vain kilpailutus saattaa tuoda yllätyksiä työpaikoille, mutta työn luonne tuskin muuttuu miksikään. Nurmikko kasvaa, lunta sataa, ja roskat lentelevät entiseen malliin. Traktorilla pääsee, muta ahtaissa paikoissa on noustava koneen päältä. Lapiota ja harjaa tarvitaan aina.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila