Kulttuurisihteeri

Tuuli Tokkola, 39 v

Koin aikamoisen kulttuurishokin saapuessani kaupunkilaisasenteella Tuusulan maaseutuympäristöön. Olin aikaisemmissa työtehtävissäni tottunut suoraan toimintaan. Sovin asiat kiireellisillä puhelinsoitoilla. - Kuule hei, voisitko mitenkään järjestää, kiitos! Täällä asiat näytettiin hoidettavan toisin. Ensin tavataan, ollaan kasvotusten ja vasta sitten käydään käsiksi työhön.

Naapurit tulevat tutuiksi vain tutustumalla, opin pitämään tuosta perustuusulalaisesta otteesta. Asukkaat arvostavat täällä kotiseutuaan. Omassa työssänikin haluan vahvistaa heidän sitoutumistaan lähiympäristöönsä, juurruttaa.

Vastaan kunnan lastenkulttuurista

On ilahduttavaa havaita, että jopa kyläyhteisöt haluavat vaikuttaa kulttuurin keinoin. Helsingistä katsellen saattaa vaikuttaa hämmentävältä, että myös maaseudun ihmiset osaavat vaatia siinä missä city-ihmisetkin. Vanhat herratkin lähtevät mukaan toimintaan. Kulttuurivirkamiehen on helppo tuottaa sisältöä motivoituneiden sidosryhmien tuella, hyvän yhteistyöverkoston avulla.

Kunnassa toimii kaksi kulttuurisihteeriä. Kollegani vastaa aikuisille suunnatusta kulttuuritarjonnasta, minä lastenkulttuurista, yhdestä kunnan määrittämästä painopistealueesta. Kuulumme kulttuuri- ja museotoimen hallinnonalaan. Kun omat kätemme eivät riitä, voimme palkata jonkin verran lisäapua.

Diplomaatin taitoja

Kulttuurisihteerin virat keksittiin perustaa maahamme joskus 1970-luvulla. Tänään nimike kalskahtaa hassusti byrokratialle ja luo mielikuvan paikallaan istumisesta. Todellisuudessa työni on liikkuvaa, teen kaikkea mahdollista esiintymispaikan lattiasiivouksesta hienopiirteiseen suunnitteluun. Kunnan hallinto on toki hierarkkinen mutta ei välttämättä byrokraattinen. Tuusulassa ainakin löytyy joustoa, eikä minun arkisin tarvitse pörrätä jakkupuvussa.

Työssäni organisoin ja yritän ymmärtää kaikkia yhteistyökumppaneitani. Päiväkodin työntekijöitä, kunnan muita viranhaltijoita, kulttuurin harrastajia ja yhdistysten toimihenkilöitä. Luulen tuntevani hyvin myös taiteilijoiden työkentän, vaikken taiteilija olekaan. Ei lääkärinkään tarvitse sairastaa tauteja pystyäkseen niitä hoitamaan.

Ammattilaisten kanssa työ sujuu vaivattomasti, joidenkin kohdalla harmittaa. Pyrin ottamaan huomioon kaikkien osapuolten mielipiteet, ja tavoittelen kaikkialla diplomaattista ratkaisua kadottamatta päämäärääni.

Lapset nauravat ja kommentoivat

Totutan lapsia kulttuurin kuluttajiksi. Vedän heitä kulttuurin ja taiteen pariin, nauttimaan palveluista ja harrastamaan itse. Uskon, että kulttuuria ymmärtävä on aina jollain tapaa hyvä ja humaani ihminen. Haa, kyllä se niin vaan menee.

En kategorisoi populaari- ja korkeakulttuuria. Hyvä telkkariohjelma ja kamarikuorokonsertti saattavat tuottaa saman kokonaisvaltaisen mielihyvän. Haluan tarjota taidenautintojen lomassa avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta.

On lapsia, joita ei koskaan viedä minnekään. Minusta yksikin taide-elämys, vaikkapa päiväkodissa hankittu, vaikuttaa lapseen myönteisesti. Kulttuurituotteen pitää tietenkin olla korkeatasoinen ja kiinnostava, en voisi koskaan tarjota lapsille roskaa. Vastaan työstäni lapsille, teen niin hyvää jälkeä, että tulosta kehtaa näyttää ja katsoa. Nautin, kun lapset nauravat herkeämättä ja kommentoivat.

Tuttuus luo turvallisuutta

Tuusulassa isät saapuvat teatteriesityksiimme lastensa kanssa ja kuljettavat heitä animaatio- ja taikurikursseille. Meillä on suuri määrä suosittuja tuotteita, jo perinteeksi muodostuneita korkeatasoisia tapahtumia. Skidiviikot, isänpäiväkonsertit, lasten itsenäisyyspäivät. Niiden päälle vielä pajat, kurssit ja kesätapahtumat.

Tuttuus luo turvallisuutta asiakkaisiimme. Kaikki osaavat odottaa tapahtumiamme ja niiden vaihtuvaa sisältöä. Yritämme kehitellä kunkin teeman ympärille kaupallisesta kulttuuritarjonnasta poikkeavaa ohjelmaa. Pelkät pääsylipputulot eivät onneksi ohjaa liikaa toimintaamme. On hienoa, kun pojat nikkaroivat ja pelaavat jalkapalloa, mutta vaihtoehtoistakin pään ja käden toimintaa tarvitaan.

Tapahtuman jälkeinen haikeus

Työni jaksottuu projektiemme mukaan. Valmistelen määräajoin suuria tapahtumia, hankin ohjelmaa, neuvottelen lastenkulttuuriammattilaisten kanssa, suunnittelen kirjallista materiaalia, hankin opettajia kursseillemme. Kiire pitää vauhdissa. Joskus tuntuisi hienolta vain suunnitella kokonaisuuksia, irrottautua vaikkapa vuodeksi virkavapaalle ja palata tuoreiden ideoiden kanssa.

Kun haluan työskennellä rauhassa, tulen aikaisemmin tai jään työhön illaksi. Kokouksia ja palavereja riittää, valmistelen ja pyrin toteuttamaan luottamustoimielimien asettamat tavoitteet. Suuren tapahtuman järjestäminen etenee usein saman kaavan mukaan. Suunnittelu, itse tapahtuma, tapahtuman purku ja tapahtuman jälkeinen haikeus.

Kun kolmetuhatta lasta on vyörynyt ohi, paukut ovat vähissä. Onneksi voin kollegani kanssa vuorotella ja vetää välillä ilmaa. Meillä ei ole käytössämme omia kulttuuritiloja, joten juoksemme ympäri kylää, myymme pääsylippuja, kannamme tuoleja ja pesemme lattioita varsinaisen työmme lisäksi.

Kannukset ilmaisella työllä

Tulin Tuusulan kulttuurisihteeriksi kuusi vuotta sitten. Opiskelin Turussa ja tein alan pätkätöitä, osallistuin projekteihin, toimin Turun taiteilijaseuran sihteerinä ja Vantaan kulttuuriohjaajan äitiyslomansijaisena. Nykyinen toimeni on ensimmäinen vakituinen työni.

Kulttuurialalle aikovan pitää valitettavan usein hakea kannuksensa ilmaista työtä tekemällä. Kehotan vakavasti harkitsemaan. Meiltä edellytetään tiukkaa sitoutumista ja ainaista valmiudessa oloa.

Kulttuurisihteerin paikkoja on vähän. Saman koulutuksen saaneet ihmiset työskentelevät tiedottajina, tuottajina ja managereina yksityisissä yrityksissä, ohjelmatoimistoissa tai ammattimaisesti toimivissa yhdistyksissä. En vastusta tehokkuutta ja tulosvastuuta, mutta yksityisen firman pitäisi tuntua erityisen kiinnostavalta, jotta voisin sellaisessa työskennellä.

Tuomme kuntiin good-williä

Luultavasti kymmenenkin vuoden päästä maassamme toimii kulttuurisihteerijärjestelmä. Tiukkoina aikoina tosin kulttuurista säästetään yleensä ensimmäiseksi. Olisi sulaa hulluutta hävittää meidät, me tuomme kuntiin good-williä ja positiivista näkyvyyttä pienellä rahalla. Kohtalomme riippuu ihmisten, äänestäjien arvostuksista.

Seuraan kulttuurin ja taiteen tilaa ja haen vaikutteita. Kuuntelen musiikkia, kierrän näyttelyissä ja seuraan esityksiä. Luultavasti kiinnostuksen kohteeni näkyvät työssänikin. Kenties onnistun tuomaan Tuusulaankin jotakin uutta ja ajankohtaista.

Pidän itseäni hyvänä ammattilaisena. Aloitin kaksikymppisenä, nyt kokemuksen kautta alan pikkuhiljaa löytää tekemiseeni varmuutta. Mikään ei enää hämmästytä. Tunnen taiteen kenttää ja opiskelen jatkuvasti lisää. En halua jämähtää paikalleni. Olisi surullista huomata jääneensä jälkeen asiakkaistaan.

Viihdyn Tuusulassa ja teen työtä tosissani, mutta en sulje pois muitakaan mahdollisuuksia. Kuntasektori sopii minulle. Kulttuurihallinto luotiin käytäntöä varten, lait säädettiin kuntalaisten vuoksi. Toivottavasti järjestelmää ei romuteta eikä kaikki palvelujamme yksityistetä.

Olemme me täällä pohtineet yksityistämisen hyviäkin puolia. Saattaisimme uudistusten myötä päästä kunnon palkoille. Leikittelen joskus ajatuksella toimia jollakin mediaseksikkäämmällä alalla, mutta mahtaisinko viihtyä moisessa? Sivusta seuranneena vaikuttaa siltä kuin työntekijöiltä revittäisiin päänahkoja.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle