Tekstiilitaiteilija

Tarja Wallius, 44 v

Äitini harrasti kudontaa. Muistan olleeni hänen mukanaan neuvonta-asemalla lajittelemassa matonkuteita värien mukaan. Isäni harrasti erilaisia käsitöitä mm. uistimien tekoa ja nahkaompelua. Hän teki melkein kaikki huonekalutkin kotiin. Isäni sisko oli ompelija. Hänen tyttärensä oli taidemaalari, joka toi meille lapsille aina värikyniä ja värityskirjoja. Sisareni kanssa piirsimme paljon, meillä ei oikeastaan muita harrastuksia ollutkaan. Isä kannusti: muista kouluarvosanoista ei ole väliä, kunhan piirustus on kymppi! Kuvaamataito olikin käsitöiden ohella lempiaineeni.

Kävin ammattikoulussa vuoden kestävän konepiirtäjän linjan ja luin iltalukiossa kieliä. Sain paperitehtaalta ensin konttorilähetin paikan, sitten pääsin tehtaan piirtämöön töihin. Siirryin tehtaan tytäryhtiöön, jossa opiskelin työn ohessa työteknillisessä koulussa koneteknikoksi. Koulutuksen jälkeen tein konesuunnittelutöitä ja viimeiset viisi vuotta olin kyseisen tehtaan palveluksessa mainossuunnittelijana markkinointiosastolla.

Nyt olen löytänyt oman juttuni

Kymmenen työvuoden jälkeen otin vuoden virkavapaata ja menin Kuusamon kansanopistoon graafisen ilmaisun linjalle. Ajattelin sen tukevan mainossuunnittelijan työtä. Minulla ei ollut mitään koulutusta, ja koin siksi itseni työssäni vähän epävarmaksi. Grafiikan linjalla opiskeltiin valokuvausta ja metalligrafiikkaa. Ajattelin opiskellessani, että nyt olen löytänyt oman juttuni. Aloin miettiä uudelleen, mitä haluan loppuelämältäni. Kansanopiston jälkeen menin vuodeksi takaisin töihin, jonka jälkeen pyrin käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen.

Kävin Varkauden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa yleisjakson, jossa tutustuttiin eri aloihin. Kolme kuukautta oltiin ompelupuolella, kolme kuukautta kudonnassa ja sitten puu- ja metallipuolella. Tekstiiliala tuntui läheisimmältä. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen pyrin Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen opistoon tekstiilipuolelle. Opiskelin yhteensä viisi vuotta.

Siihen aikaan ei voinut itse vaikuttaa oppiainevalikoimaansa. Kudonta oli pääaine, lisäksi opiskeltiin kankaanpainantaa, värjäystä, ompelua ja yleisaineita sekä kieliä. Haaveenani oli löytää tekniikka, josta pitäisin. Huomasin kankaan värjäyksen olevan kiinnostavinta. Meillä oli siitä vain lyhyt kurssi, jolla näin kuvia ympäri maailmaa batikkitekniikalla tehdyistä kankaista ja opin sen tuhatvuotista historiaa. Afrikassa, Aasiassa ja Indonesiassa on vieläkin batikkiperinteen taitajia. Halusin mennä johonkin alkuperämaahan oppimaan tekniikan kunnolla. Otin pankista lainan ja lähdin kolmen kuukauden työharjoitteluun Tansaniaan. Olin mukana käynnistämässä käsityökoulua. Opetin koulussa värjäystä ja samalla opin itsekin batikkivärjäyksen tekniikkaa.

Nyt artenomiksi valmistumisestani on kymmenen vuotta. Kertaakaan en ole ammatinvaihdostani katunut. Tällä alalla oleminen tuntuu minulle luontaisimmalta. Aikaisemmat opiskelut ja työt olivat jotenkin väkisin opettelemista. Heti valmistumiseni jälkeen sain ilmaisen työtilan eräästä kellarista. Into aloittaa omien töiden tekeminen oli valtava. Tein erilaisia kankaita, joita myin torilla ja myyjäisissä. Päätin jo heti alussa ryhtyä yrittäjäksi. Kävin kaksi eri yrittäjäkurssia.

Tuotteen täytyy olla omaperäinen

Vuonna 1995 perustin oman yrityksen. Olen rahoittanut yritystoimintani alusta alkaen tulorahoituksella. Se on ollut välillä tiukkaa. Koska varsinkin alussa tulorahoitus on pientä, lainarahoitus olisi helpottanut aloittamista. Toisaalta laina on pystyttävä maksamaan pois eli jos ottaa lainaa, on tiedettävä varmasti, että haluaa jatkaa toimintaa pidempään. Todellisuus käsityöalalla on, että myynnin pitäisi olla jo aika suurta ennen kuin yrittäjyys kannattaa. Liian aikaisin ei kannata yrittäjäksi ryhtyä. Ensin olisi hyvä hankkia kokemusta vieraan palveluksessa. Koemarkkinointia ja tuotteitakin kannattaisi olla valmiina ennen yrityksen perustamista. On myös suunniteltava tuotanto, eli tekeekö kaiken itse vai teettääkö osan työvaiheista jossain muualla. Useat käsityöläiset tekevät kaikki työvaiheet itse. Tuotteiden suunnitteluun ja tuotenäytteiden tekoon menee aikaa. Tuotteen täytyy olla omaperäinen. Ei kannata lähteä tekemään mitään samanlaista, mitä on jo markkinoilla. Kannattaa tutustua ensin alan tuotantoon sekä kotimaassa että ulkomailla. Omaleimaisuuden lisäksi tuotteen pitäisi olla sellainen, ettei sen valmistusta voida koneellistaa. Käsin tekeminen ei ole tuotteelle arvo sinänsä, jos tuote voidaan muutenkin tehdä.

Tein heti alussa päätöksen keskittyä batikkikankaiden suunnitteluun ja värjäämiseen. Muut työt teetän yhteistyökumppaneilla: vahanpoisto pesulassa, ompelu ompelijalla. Aluksi ostin vain saumurin ja ompelukoneen, joilla tein mallikappaleita, sekä värjäykseen tarvittavat välineet, kuten värjäyssaavit ja ?sangot, vahan sulatuskattilan ja siveltimet. Värjäämistäni kankaista tehdään vaatteita naisille ja miehille: takkeja, paitoja, hattuja, pipoja, solmioita, huiveja, kännykkäkoteloita ja passipusseja. Kankaista tehdään myös sisustuskankaita kuten verhoja, tyynynpäällisiä, patakintaita ja tabletteja. Valmistan myös verhoilukankaita ja taidetekstiilejä. Minulla on tietty mallisto ja yksittäisissä tilauksissa mukautan malleja haluttuihin tuotteisiin. Asiakkainani on pääasiassa yrityksiä, jotka tilaavat mm. yrityslahjoja. En tee varastoon vaan tilausten mukaan. Pyrin saamaan isoja tilauksia. Vuosien myötä olen oppinut, että isomman sarjan tekemisestä saa suhteessa enemmän voittoa.

Olen itse kehittänyt värjäystekniikan

Aloitan tuotteen valmistuksen kankaan hankkimisesta. Työssäni suunnittelun osuus on aika pieni. Piirrän ensin kuviot kankaalle. Batikkivärjäystekniikassa kuviot tehdään kankaalle mehiläisvahalla ja parafiinilla eli kangas vahataan. Sen jälkeen se värjätään. Väri ei tartu vahattuihin kohtiin. Kaikki värit perustuvat resepteihin. Väriyhdistelmät olen oppinut kokemuksen myötä. Tiettyä väriä ei kannata lähteä hakemaan, ellei kyse ole suuresta tilauksesta. Muutoin etsin värit jo kokeilemistani väriresepteistä. Olen itse kehittänyt värjäystekniikan. Värijauhe punnitaan ja sekoitetaan pieneen määrän vettä. Seos sekoitetaan sitten isoon saaviin. Värjään kerralla kolmesta kuuteen metriä kangasta. Tämän jälkeen huuhdon ne. Värjäysprosessi kestää pari tuntia. Teen kaiken käsin, niinpä työajastani suurin osa kuluu kankaiden värjäykseen. Isojen ja märkinä painavien kankaiden käsittely on melko raskasta. Toivoisin, että voisin joskus suorittaa värjäysvaiheen koneellisesti.

Kankaan painanta ja värjäys ovat eri tekniikoita. Painantaa voi tehdä kaikenlaisille kankaille. Värjäyksessä kankaan pitää olla sellainen, että väri tarttuu siihen. Kankaat on aina testattava. Tavarantoimittajalta saattaa tulla kymmenen kangasnäytettä, ja ne kaikki on testattava. Testauksella näen mikä kangas toimii parhaiten. Kun löydän luotettavan toimittajan, käytän samaa jatkossakin. Suomessa on kymmenen vuoden aikana mennyt tekstiiliteollisuusyrityksiä konkurssiin. Hyvätkin toimittajat voivat lopettaa, ja silloin joutuu taas etsimään uuden toimittajan.

Värjäyksen jälkeen kuivaan kankaan ja vien sen vahanpoistoon pesulaan. Sieltä kangas tulee muutaman päivän kuluttua takaisin mankeloituna. Se on silloin valmis leikattavaksi. Toimitan valmiiksi leikatun kankaan ompelijalle. Ommellut tuotteet viimeistelen ja pakkaan itse.

Koska teen kaikki työvaiheet itse, tarkkailen laatua koko ajan. Jos haluaa teettää töitä, on löydettävä sellainen yhteistyökumppani, joka tekee työt hyvin. Se ei ole yleensä helppoa. Minulla meni useampi vuosi, ennen kuin löysin siistiä jälkeä tekevän ompelijan. Kun löytää hyvän yhteistyökumppanin, hänestä kannattaa pitää kiinni. Jos haluaa hyvää laatua, on kaikki työvaiheet tehtävä hyvin.

Lähdin tekstiilialalle vähän idealistisesti

Pyrin suunnittelullisesti täydelliseen lopputulokseen. Minulle on tärkeää, että tuotteissani on kaikki kohdallaan ja että tuote näyttää hyvältä. Suunnittelijana olen oppinut luottamaan omaan näkemykseeni ja tyyliini. Suunnittelija kantaa vastuun tuotteesta, ja hänen on osattava yhdistää asiakkaan toiveet suunnittelullisesti hyvään tulokseen. Jos asiakas ehdottaa jotain sellaista, mikä ei mielestäni ole hyvän näköinen, se on sanottava asiakkaalle. Luotan omaan visuaaliseen näkemykseeni. Työn suunnittelu on pitkälti neuvottelua, ja se on sitä helpompaa mitä paremmin tulee ihmisten kanssa toimeen. Asiakkaan ideoita ei tietenkään pidä tyrmätä, mutta aina voi perustella miksi jokin asiakkaan ehdotus ei toimi esimerkiksi ompelullisesti. Kokemus tuo varmuutta. Minulle ekologiset arvot ovat tärkeitä ja pyrin tekemään hyvin suunnitellut, ajattomat mallit hyvästä materiaalista.

Asiakkaan tyytyväisyys on tärkeää. Toimitusajoista täytyy pitää kiinni. Joskus kuulee, ettei käsityöläisiltä voi tilata mitään, koska aikataulut eivät pidä. Myös käsityöläisen on ymmärrettävä, että tuotteen on oltava valmis luvattuna aikana. Se on osa ammattitaitoa. On osattava suunnitella aikataulunsa ja luvattava valmistusaikataulu realistisesti.

Ei riitä, että osaa tehdä tuotteen. Jos ei myy, ei saa toimeentuloaankaan. Myynti ja markkinointi sekä kontaktien ylläpito vievät aikaa. Ihmiset eivät löydä työhuoneelle ja harvalla on varaa hankkia työtila keskeltä kaupunkia liikekeskuksesta, ja vaikka olisikin, siellä pitäisi olla työntekijänä hoitamassa myyntiä. Ollessani markkinointiosastolla ajattelin, että inhoan ostamista ja myymistä. Lähdin tekstiilialalle vähän idealistisesti. Nyt olen ymmärtänyt, että ilman markkinointia en tule toimeen ja olen oivaltanut, mikä hyöty minulle työkokemuksestani on ollut. Käyn messuilla kerran vuodessa. Koska olen aiemmassa työssäni hoitanut liikelahjatoimintaa, oli markkinointi yrityksissä minulle siten tuttua. Silloin hain yritysasiakkaita suoralla kontaktilla ja messuilta.

Yllätyksenä tuli se, että kuluja on paljon. Jotta saisi edes työhuonekulut, yrittäjäeläkkeet ym. katettua, ei itselle välttämättä jää paljon. Vaikka teen työtä ja laskutan, asiakkaat eivät välttämättä maksa ajoissa. Sitten en pysty maksamaan omia laskujani. Oman talouden suunnittelu on vaikeaa. Rahantulon epävarmuus rasittaa työssä eniten, ja tilanne on tuttu useille kollegoillenikin. Isommissakin yrityksissäkään rahavirta ei kulje aina toivotulla tavalla. Liika työ ei stressaa vaan se, jos on vähän töitä. Perinteisesti käsityöläisillä joulu on kiireistä aikaa, mutta koska teen julkitilatöitä yrityksiin, tilauksia on yleensä tasaisesti.

Uniikkiteosten tekeminen vastapainona sarjatyölle

Kun valmistuin, haaveenani oli yksittäisten taidetekstiilien tekeminen. Pian valmistumiseni jälkeen sainkin ensimmäisen apurahan omaa näyttelyä varten. Tein kymmenkunta isoa pellavatekstiiliä. Yhtään en myynyt näyttelyssä. Sen jälkeen aloin miettiä, että jos haluan tehdä tätä ammatikseni, kuinka pystyn tulemaan toimeen taloudellisesti. Apurahoja ei voi yleensä saada ympärivuotisesti. Vaikka sarjatuotteita ei ole ehkä yhtä mielenkiintoista tehdä, tosiasia on, että isommilla tilauksilla saa parempaa palkkaa itselleen.

Alkuun tein näyttelyitä yritystoimintani rinnalla. Vaikka ideoita näyttelyihin tulee jatkuvasti, toteutan teoksia, kun on näyttely tulossa. Luonnoksia teen jatkuvasti. Uniikkiteosten tekeminen on vastapainona sarjatyölle. Omien näyttelyiden järjestäminen on kallista. Osallistun lähes vuosittain eri taidemuseoissa järjestettyihin yhteisnäyttelyihin. Yhden apurahan turvin osallistuin järjestettyyn kansainväliseen batikkitaidenäyttelyyn Belgiassa. Kansainvälisesti batikkitekniikka on yksi arvostetuimpia tekstiilitekniikoita, muttei niinkään vielä Suomessa, koska täällä tekniikan taitajia on niin vähän. Vaikka batikkitekniikka on sama kaikkialla, ilmaisukeinot vaihtelevat eri maissa. Olen töissäni modernisoinut batikkikankaiden muotokieltä. Kankaitteni kuviomaailma perustuu perusmuotoihin, kuten ympyrään, kolmioon, neliöön. Oma ilmaisu on minulle tärkeää. Yrittäjänä se jää vähemmälle. Pienenä haaveenani oli, että voisin joskus palkata työntekijän, jolloin voisin itse keskittyä enemmän uniikkituotteisiin.

Pitää olla jokin, millä erottuu muista

Kymmenen vuoden aikana kilpailu alalla on koventunut. Sen myötä myös tuotteiden laatu on parantunut. Aiemmin tehtiin vain hyvin perinteisiä käsitöitä. Nyt alalle on tullut uusia tekijöitä, jolla on uusia ideoita ja uusi värimaailma. Käsityöala on muuttunut yrittäjämäisemmäksi. Pelkällä peruspoppanan valmistamisella ei enää menesty. Pitää olla jokin, millä erottuu muista. Menestyminen käsityöläisenä on mahdollista, mutta se vaatii työtä. On turha kuvitella pääsevänsä käsityöammatissa helpommalla kuin jossain muussa työssä. Käsityöammattien arvostus on noussut.

Käsityöammattia voi harjoittaa myös jonkun toisen ammatin ohessa, harrastuksena ja mielen piristyksenä. Voisi myydä yksittäisiä tuotteita silloin tällöin. Olen kuullut, että alamme työntekijöitä on opiskellut esimerkiksi hoitoalalle. On mahdollista yhdistää ammattitaidot, ja toimia vaikka toimintaterapeuttina. Vanhempana on ehkä vaikeaa enää aloittaa käsityötoimintaa kovin laajana. Minullakin meni lähes kymmenen vuotta, ennen kuin se oli hyvin käynnissä. Mutta koska meillä on vain tämä yksi elämä, jos nykyinen työ tuntuu siltä että ei kerta kaikkiaan siinä viihdy, miksei voisi hakea vaihtoehtoja.

Tekstiilisuunnittelijan koulutuksella voisin työskennellä myös teollisuudessa suunnittelijana, mutta teollisuus työllistää vain harvoja. Alalla on todella vähän työpaikkoja toisen palveluksessa. Monet käsityöalan ammattilaiset toimivat opettajina, ohjaajina tai kudontaneuvojina. Yrittäjyys on keino työllistää itsensä, mutta oman yritysidean keksiminen ja kannattavan yrityksen luominen on vaikeaa. Monella koulusta valmistuneella on kuva, että työ on pelkkää suunnittelua. Suunnittelu on tosiasiassa vain pieni osa työtä. Yrittäjän tulee huolehtia kaikesta itse ihan käytännön siivouksesta markkinointiin.

Haastattelu ja teksti: Kirsimarja Alenius