Vuoropäällikkö

Christer Grundström, 47 v.

Graafiselle alalle on jo kauan povattu lohdutonta tulevaisuutta, mutta en näe ympärilläni kriisin merkkejä. Internet ei tuhonnutkaan sanomalehteä. Painotyötä tehdään tänään enemmän kuin koskaan. Jos sanomalehtipainot kuolevat, kuolema tulee olemaan hidas.

Vantaan Martinlaaksossa sijaitseva Sanomapaino on Suomen suurin sanomalehtipaino. Päätuote on Helsingin Sanomat, jota painetaan 350.000 numeroa päivässä. Yövuoro painaa Hesaria, päivävuorot sen liitteitä, muita sanomalehtiä ja asiakastuotteita. Painokoneet käyvät muutaman tunnin taukoa lukuun ottamatta vuorokauden ympäri. Vuosituhannen vaihteessa hankittu painokone edustaa alansa kansainvälistä huippua. Aiomme painaa sillä lehtiä vielä kaksikymmentä vuotta.

Painotekniikka on kehittynyt valtavasti. Digitalisoitumisesta ja automaatiosta huolimatta kehitys on edennyt pienin harppauksin. Se näkyy parhaiten henkilökuntamäärän muutoksessa. Tullessani alalle sanomalehden postituslinjalla työskenteli kolmekymmentäviisi ihmistä. Nyt selvitään neljällä työntekijällä.

Varaan resursseja painotyölle

Sanomapainossa työskentelee 240 työntekijää. Sanomalehden tekotavasta johtuen päivittäinen henkilökunnan tarve kasvaa mentäessä yötä kohti. Henkilökunta on jakautunut neljään osastoon ja viidentoista työntekijän tuotantotiimeihin, joita vuoropäälliköt vetävät. Vuoropäälliköt ovat yleensä suorittaneet teknisen alan tutkinnon, mutta minä olen pitkänlinjan ammattilainen.

Suunnittelen painon toimintaa ja varaan resursseja. Huolehdin siitä, että osastoilla on oikea määrä työntekijöitä oikeaan aikaan. Esimiehenä yritän luoda työpaikalle kannustavan ja motivoivan ilmapiirin. Selvitän ristiriitatilanteita ja käyn kehityskeskusteluja. Työntekijät odottavat työnjohdolta muutakin kuin vain resursseja. Vuorovaikutus, kuuntelu ja keskustelu ovat oleellinen osa työtäni.

Ennen kuin sanomalehti päätyy tilaajan aamukahvipöytään, on tapahtunut paljon. Helsingin Sanomien toimitus sijaitsee Helsingin keskustassa. Toimittajien jutut siirtyvät sähköisesti Martinlaakson painotaloon. Jutut ovat aluksi vain bittivirtaa ja valmiiksi taitettuja sivuja tietokoneellani. Teen materiaalista ajo-ohjelman painokoneelle. Ajo-ohjelmassa määritetään, mitkä sivut painetaan missäkin painoyksikössä. Helsingin Sanomat syntyy kahdesta osasta, joiden sivujuoksutuksen tekee vuoropäällikkö. Juoksutuksen voi suunnitella oikein vain yhdellä tavalla.

Sanomalehden rakenne on valmis viimeistään kolmelta iltapäivällä. Silloin tiedetään lopullinen sivumäärä ja painotalon yömiehityksen tarve. Sivut saapuvat painoon tasaisin välein pitkin iltaa. Jokainen toimittaja haluaa juttunsa viime hetkellä, joten loppuillasta syntyy ruuhkaa. Valmiit sivut tulostetaan alumiinisille painopelleille, jotka kiinnitetään painosylintereille. Kun painokone käynnistyy iltakahdeksalta, kaikki tietävät tehtävänsä ja osaavat työnsä.

Paperirullat valmistuvat tuotantoon. Kuorimisen jälkeen vihivaunut kuljettavat rullat kolmelletoista painoyksikölle, joista kukin valmistaa kahdeksan aukeamaa, broadsheet-sivua. Tunnissa valmistuu satakaksikymmentätuhatta 48-sivuista lehteä. Kun valmistelutyö on tehty, painoyksiköt toimivat automaattisesti. Työ muuttuu laaduntarkkailuksi ja valvonnaksi.

Paperiradat kuljettavat valmiita sivuja. Sivut ohjautuvat auroina taittolaitteeseen, sieltä limivirtana viiteen postitusmoduuliin. Postituksessa lehden eri osat yhdistetään, varustetaan liitteillä, niputetaan, suojataan, sidotaan ja siirretään kuljetusjärjestelmään. Viivakoodien perusteella lehtiniput ohjautuvat kuljetusautoihin ja maailmalle.

Esimiestaito teknistä osaamista tärkeämpää

Normaalityöpäivänä aloitan aamukuudelta. Teen raportin valmistuneesta tuotannosta, tarkistan päiväsuunnitelman ja hankin kaiken tiedon tulevasta painotyöstä. Pidän tiimipalaverin, jossa käymme porukalla läpi päivän työt. Voisin viedä laput ihmisten työpöydille, mutta on hauska aloittaa päivä yhdessä.

Isossa järjestelmässä esiintyy aina häiriöiltä, ja viivytys ketjun alkupäässä viivästyttää koko prosessia, mutta viat korjataan ja painotyö jatkuu. Jos painokoneen ohjausjärjestelmä vioittuisi, käyttäisimme vanhaa painokonetta tai siirtäisimme työn muihin painotaloihin. Onneksi tuotanto ei ole halvaantunut vielä koskaan.

Tunnen painoprosessin hyvin, mutta en ratko teknisiä ongelmia. Näin isossa talossa tuotantoketju toimii ilman työnjohdon päivittäistä ohjaustakin. Minun tehtäväni on etsiä paras asiantuntemus. Esimiestaidot menevät teknisen osaamisen edelle. Esimies on osavastuussa työntekijöiden työviihtyvyydestä. Tiimit työskentelevät hajallaan, joten hänen pitää järjestää mahdollisuudet vuorovaikutukselle. 1990-luvun puolivälistä asti on tehostettu. Tehokkuutta pitääkin tavoitella, mutta jossakin kulkee raja, jossa ihmisten kestäminen loppuu.

Painotyöstä on tullut näyttöpäätetyötä. Niin on ikävä kyllä käynyt työnjohtotyöllekin. Vietän paljon aikaa tietokoneen ääressä. Valmistelen tätä päivää, ja valmistelen seuraavan viikon työsuunnitelmaa. Käyn kokouksissa, tapaan muuta henkilökuntaa, kiertelen työntekijöiden parissa ja juttelen. Työ ihmisten kanssa on hallintoa ja koneita haasteellisempaa.

Vuoropäällikön roolistani pääsen irti työpäivän jälkeen helposti, sillä joku tulee jatkamaan siitä, mihin minä jäin. Sen sijaan tuotantopäällikön varamiehen tehtävät mietityttävät kotonakin. Suunnittelen tuotantopäällikön kanssa koko vuoden resurssitarvetta, omaa tuotantoa ja asiakkaiden painotyötilauksia.

Painetun viestinnän on pakko kehittyä

Lukioaikana pääsin kesätöihin helsinkiläiseen kirjapainoon. Aioin lopettaa työn syksyllä ja aloittaa veturinkuljettajakurssin, jolle minut valittiinkin. Syksyllä Helsingin Sanomat osti kirjapainon, ja esimieheni kehotti jäämään uuden omistajan, hyvän talon palvelukseen. En mennyt veturimiesoppiin, keskeytin lukion ja jäin töihin kirjapainoalalle.

Työskentelin postituksen koneenhoitajana kaksikymmentä vuotta, toimin luottamusmiehenä kymmenen vuotta, suoritin erikoisammattitutkinnon, tein projektitöitä ja siirryin kuusi vuotta sitten esimiestehtäviin. En ollut asian suhteen aloitteellinen, mutta en vastustanutkaan ehdotusta. Nyt kuulun keskijohtoon, luovin yritysjohdon ja henkilökunnan välimaastossa. Suodatan molempiin suuntiin.

Aika on mennyt vilauksessa. Aloitin käsiladonnan aikana, nyt latojien ammattikunta on kadonnut. Siirryin pikkuhiljaa lyijykaudesta digitaaliaikaan. Olen nähnyt kirjanpainoalan muutokset läheltä, mutta tunnen oikeastaan vain yhden tavan, Sanomapainon tavan toimia. Työsuhteeni ei ole koskaan ollut vaarassa. Viihdyn hyvin porukassani. Emme jätä lehteä kesken, vaikka työaika päättyy.

Työnjohtajan pitää hallita työnsä, sillä hän vastaa painotyöstä myös asiakkaille, lehden tilaajille. Saan työstäni suoraa palautetta, ja tiedän missä mennään, vaikka konkreettiset mittarit puuttuvatkin.

Tiedän, että minulla on varaa parantua ja kehittyä. Sanomalehdenkin pitää parantua. Painetun viestinnän on pakko kehittyä pystyäkseen haastamaan verkkolehdet.

Haastattelu ja teksti:Jukka Vuolle