Hammasteknikko

Petri Mertanen, 31 v.

Valmistan hammasprotetiikan tuotteita, pieniä kappaleita ihmisen suuhun. Olen käsityöläinen ja teen pikkutarkkaa työtä. Suun sisällä millimetri on pitkä matka. En koskaan näe potilasta mutta ajattelen häntä. Teen hampaan osaa kuin korua. Teen sitä kuin omalle mummolleni.

Työskentelen hammasteknikkona Hammaskeskus Oy:ssä Helsingin Sörnäisissä. Yritys valmistaa kaikkia hammas- ja leukaprotetiikan tuotteita, minun erikoisalaani ovat metallirunkoiset osaproteesit. Kaikilla Hammaskeskuksen työntekijöillä on joko hammasteknikon tai hammaslaborantin koulutus.

Ihmiset saattavat kuvitella hammasteknikoiden kasaavan vain louskuvia tekohampaita, mutta todellisuudessa teknikot valmistavat korkeatasoista suun alueen erikoistuotteita. Teemme yhteistyötä hammaslääkäreiden kanssa. Lääkäri vastaa potilaan hoidosta, hammasteknikot keskittyvät tekniikkaan. Minä näen potilaan ainoastaan silloin, kun hän tulee laboratorioomme hammasvärin määritykseen.

Hampaat kuin sormenjäljet

Kun hammaslääkäri havaitsee potilaansa tarvitsevan proteettisen osan suun alueelle, hän tilaa sen meiltä. Kyse voi olla kiinteästä tai irtoproteesista, kokonaisesta tai vain proteesin osasta. Potilas voi tarvita hammaskruunun, hammaspaikan, sillan, implantin tai vaikkapa oikomislaitteen. Yrityksen työnjohto käy läpi kaikki tilaukset ja jakaa työtehtävät kahdelletoista hammasteknikoille kunkin teknikon osaamisalueen perusteella.

Saan työtilauksen mukana tarkan selostuksen hammaslääkärin toiveista, usein myös piirustuksen. Joskus saan käyttööni vanhan rippikuvan potilaan hampaista. Jos potilaalta puuttuu vain yksi hammas, viereisen perusteella voidaan päätellä puuttuvan hampaan muoto. Lääkäri edellyttää, että tuote vastaa hänen tilaustaan, mutta voin tehdä rakenteellisia muutosehdotuksia. Metallirunkoisten osaproteesien kohdalla minulta jopa toivotaan suunnitteluapua. Tunnen fysiologiaa ja päänalueen anatomiaa ja tiedän, miten ratkaisevaa on saada tuote suuhun istuvaksi. Epäsopiva proteesi voi aiheuttaa kipuja potilaalle. Proteettisen tuotteen pitää tuntua luontevalta potilaan suussa. Hampaat ovat kuin sormenjäljet, yksilöllisiä ja aina erilaisia.

Teen proteesista ensin vain rungon, jota hammaslääkäri sovittaa potilaalleen. Vasta kun saan lääkärin ja potilaan kommentit, rakennan tuotteen valmiiksi. Osan valmistukseen kuuluu lukuisia työvaiheita. Teen kipsimalleja ja kaavioita, sulatan vahaa ja valan metallia, kovetan muovia painekattilassa, kerrostan posliinia, kiinnitän osia, hion ja kiillotan. Hammasproteesien materiaalina käytetään muun muassa akryylimuovia, metallia, posliinia ja keraameja. Runko-osakin voi olla muovia, mutta yleensä valmistan sen titaanista tai kromikoboltista. Suomessa kultahampaan ei haluta loistavan suussa, siksi se pinnoitetaan posliinilla tai valokovetteisella muovilla.

Pieni kiire sopii minulle

Käytän valukonetta, laserhitsauslaitetta, jyrsintä, hiekkapuhallinta, sekoitinta ja höyrypesuria. Tärkeimmät työvälineeni ovat kuitenkin kipsipuukko, kaasuliekki, pora ja kumit. Suojalaseja ja maskia tarvitaan monessa työvaiheessa. Käytän usein myös kuulosuojaimia, sillä osa laitteista pitää aikamoista mekkalaa. Moni hammasteknikko on joutunut luopumaan ammatista allergiaoireiden vuoksi, joten akryylimuovia ei ole syytä työstää ilman suojakäsineitä. Valmis tuote on kuitenkin turvallinen.

Voin päättää itse, miten järjestän työni. Useimmiten asetan vahatut työt uuniin yön ajaksi, valan ne aamulla, hion ja kiillotan ne aamupäivän aikana, iltapäivällä vahaan seuraavan päivän työt ja teen kiireellisiä korjaustöitä. Tilaukset limittyvät toisiinsa, ja jokainen työ etenee omassa vaiheessaan. Saatettuani yhden vaiheen loppuun, siirryn seuraavaan. Pieni kiire sopii minulle.

Proteesin valmistus sovituksineen kestää yli viikon. Jokaiselle työlle on olemassa viitteellinen ohjeaika, jota noudatetaan jos vain pystytään. Ruuhka-aikana toimitusajat voivat venyä. Potilaan kannalta se on ikävää, sillä tavanomainen valmistumisaikakin tuntuu hänestä pitkältä. Jos potilas on tyytymätön proteettiseen tuotteeseen, etsin hammaslääkärin kanssa soveliaan kompromissin.

Jokainen hammasteknikko tekee työnsä yksin, mutta suuressa ryhmässä on mahdollista kysellä kollegojen näkemyksiä ja etsiä yhdessä parasta ratkaisua. Pidän itseäni hyvänä ammattilaisena, olen saanut kehuja hammaslääkäreiltäkin, mutta tiedän voivani kehittyä vielä paremmaksi.

Käsityö tuli kohdalleni vahingossa

Lukion jälkeen hain opiskelupaikkaa valtiotieteellisestä tiedekunnasta, mutta en päässyt yliopistoon, eikä minusta luultavasti olisi toimittajaa tullutkaan. Yhteishaussa asetin hammasteknikon koulutuksen viimeiselle sijalle, koska en tiennyt alasta juuri mitään. Menin Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian pääsykokeisiin ja tulin valituksi. Aloin tajuta opiskelevani käsityöammattia ja huomasin nauttivani työn konkreettisuudesta.

Hammasteknikon työssä tarvitaan silmän ja käden yhteispeliä ja hyvää värinäköä. Pitää ymmärtää mittasuhteita ja ulottuvuuksia. Taiteellisuuskaan ei ole pahasta. Sain koulussa aina kympin kuvaamataidosta, silti en piirrä erikoisen hyvin, mutta osaan veistää kappaleen. Kaksi viikkoa valmistumiseni jälkeen pääsin määräaikaiseen työsuhteeseen nykyiseen työpaikkaani, ja työsuhde vakinaistettiin muutaman kuukauden kuluttua. Pidän ammatinvalintaani onnenpotkuna, sillä käsityö tuli kohdalleni vahingossa.

Koulussa ammattiin saa hyvän perustuntuman, mutta ammattilaiseksi opitaan vain tekemällä.. Alkuvaiheessa seuraavan päivän työt kummittelivat mielessä iltaisin, mutta seitsemän ammattilaisvuoden jälkeen en enää mieti työasioita vapaa-ajalla. Kun aloitin uraani, huomasin tuijottavani ihmistä suuhun. Nyt olen palannut entiseen, katson keskustelukumppaniani silmiin.

Suun seutu pidetään kunnossa

Hammasteknikot toimivat usein itsenäisinä yrittäjinä, mutta minä viihdyn suuressa porukassa. Joskus tuntuu kuin kävisin askartelukerhossa. Saan ratkaista ongelmia, tehdä käsilläni kaunista jälkeä, jutella työkavereiden kanssa ja nauttia palkkaa. Vaihtelevat työvaiheet estävät kyllästymisen ja puutumisen. Työnantaja odottaa tietenkin hyviä tuloksia, ja mielestäni saamme sellaisia aikaan.

Kiire on joskus kamala, ja teemme silloin pitkää päivää. Stressinsietokykyä ja kärsivällisyyttäkin tarvitaan. Jos työ epäonnistuu, pitää jaksaa aloittaa alusta. Moni koulusta valmistunut teknikko ei jää alalle, vaan lähtee opiskelemaan jotain aivan muuta tai hakeutuu muihin töihin. Osa pyrkii hammaslääketieteelliseen, hammaslääkärin tutkinto mielessään.

Opiskeluaikana harjoittelin hammasteknikon ammattia Skotlannissa ja perehdyin myös kasvoprotetiikkaan, tein tekosilmiä, korvia ja neniä. Skotlannissa ei ollut harvinaista kohdata ihmisiä, joilta puuttui osa hampaista. Suomessa suun seutu pidetään hyvässä kunnossa. Jos hampaan paikkaus ei riitä, voidaan turvautua irroitettaviin tai kiinteisiin proteeseihin, tai yksittäisiin implantteihin. Hampaiden estetiikkaan kiinnitetään nykyisin valtavasti huomiota. Mekin valmistamme usein muotteja hampaiden valkaisuun tai vaikkapa posliinikuoret omien hampaiden päälle. Suomessa omat hampaan pyritään säilyttämään niin pitkään kuin mahdollista. Tekohampaita ei enää hankita rippilahjaksi.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila