Konemestari

Toni Haakana, 26

Alkuperäinen kipinä ammattiini tuli siitä, kun pääsin kokeilemaan hinaajalla ajamista. Se tuntui hyvältä. Olen syntynyt Hämeenlinnassa ja asunut Punkalaitumella. Merikaupunkiin Raumalle muutin tavattuani vaimoni. Hänen isänsä on vanha kalastaja ja teki konemestarin työtä. Hän pyysi minua työpaikalleen tekemään jotain pientä hommaa. Tarkoituksenani oli ansaita vähän rahaa. Yrityksen johtaja korottikin palkkaa ja kehotti opiskelemaan.

Monimuoto-opiskelulla ammattiin

Aluksi tein hinaajassa kansi- ja kunnostamistyötä. Harjoittelin samalla konepuolen töitä. Opiskelun aloitin koneenhoitajan kurssilla. Sitä kautta sain koneenhoitajan pätevyyskirjan. Seuraavaksi suoritin alikonemestarin kurssin. Molemmat olivat noin puolen vuoden pituisia. Lisäksi suoritin vielä vahtikonemestarin kurssin. Monimuoto-opiskelu mahdollisti samanaikaisen työssäolon. Koulutuksen pituuteen vaikutti se, että olin käynyt lukion. Koulutusvalintaani vaikutti se, etten punavihersokeuden takia voi saada pätevyyttä kansipuolelle. Aluksi olin pettynyt, kun sain tietää etten koskaan voisi ajaa hinaajaa.

Työstä hinaajalla

Toimin hinaajassa konepäällikkönä. Hinaajan konehuoneessa ei välttämättä työskentele muuta henkilökuntaa. Työ hinaajalla on monipuolista. Pienien hinaajien tehtävänä on talviaikaan jäänmurto ja laivanavustukset. Avustamme myös laivoja telakalta. Yrityksellämme on myös matkahinaajia, jotka vetävät proomuja Itämerellä paikasta toiseen. Proomuissa kuljetetaan sellaisia lasteja, joita ei teitä pitkin voida kuljettaa. Käytössämme on vielä isompi alus, nk. ankkurinkäsittelyhinaaja, joka on Pohjanmerellä öljynporauslautan tukialuksena. Eniten työ sisältää laivojen ja proomujen hinaamista. Laivat tarvitsevat apuamme erityisolosuhteissa, silloin, kun on tuulta ja myrskyä.

Laivan keinuessa kahdeksan metrin aallokossa työskentely ei välttämättä ole enää kivaa. Hinaajatöissä on paljon vaaratekijöitä. Avustamme isoja laivoja. Pienestä koostaan huolimatta hinaajassa on paljon voimaa ja suuret koneet. Hinaajat ovat yleensä vain 25- 30 metrisiä. Siinä vaiheessa kun isot laivat eivät pärjää, me autamme niitä. Yrityksemme on lisäksi erikoistunut pelastustoimintaan. Jos laiva ajaa karille, me lähdemme paikalle auttamaan. Pelastustyöhön voi kerrallaan kulua parista vuorokaudesta pariinkin kuukauteen.

Talviaikaan hinaajat hoitavat sataman jäänmurron, koska isot jäänmurtajat eivät mahdu satamaan. Tarvittaessa autamme laivoja myös ulkomereltä satamaan saakka. Pääasiallinen työpaikkani on Raumalla, mutta toisinaan saan työkomennuksia muuallekin. Jos työtoveri matkahinaajallamme sairastuu, on tuurattava. Lyhyimmät komennukset ovat parin päivän pituisia, pisimmät voivat olla pari kuukauttakin. Viime talvena meidät tilattiin Viroon jäänmurtoon. Komennusmatkoja olen tehnyt Ruotsista Latviaan, Liettuaan ja Saksaan. Lähdöt tulevat hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Lähtö voi tulla vaikka keskellä yötä..

Vakiohinaajassa on yleensä kuukausi työtä ja kuukausi vapaata. Työjaksolla normaalityöviikko tehdään päivätyönä ihan niin kuin missä tahansa muussakin työpaikassa. Kun hinaaja on satamassa, tehdään huoltotöitä. Silloinkin on oltava valmiina hälytyksien varalta.

Laivat tulevat satamaan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jos lähden neljältä kotiin, voi olla että tunnin päästä soikin puhelin ja on lähdettävä jäänmurtoon tai hinauskeikalle. Puhelimen on oltava aina auki ja melkein kenkienkin valmiina menoon. Tällä hetkellä meillä on puolen tunnin-tunnin hälytysaika. Pelkästä päivystyksestä ei makseta, mutta hälytyksistä saa hälytysrahaa ja ne ovat ylitöitä. Työni voi käytännössä rytmittyä esimerkiksi niin, että olen viikon vapaalla ja viikon töissä ja taas viikon vapaalla. Sitten voinkin olla vaikka kolme kuukautta töissä.

Alalle tulevan on valmistauduttava siihen, että työssä ollaan pitkiäkin aikoja poissa kotoa. Täytyy olla tosi ymmärtäväinen puoliso. Jos on lapsia, ainakin toisella on oltava säännöllinen työ. Työhön on hyvin sidottu, vapaa-aikaansa on työjakson aikana mahdotonta suunnitella. Silloin tällöin voi ottaa vapaata ylitöiden vastineeksi. Vapailla korvataan menetettyä vapaa-aikaa.

Satamahinauksia suoritettaessa meitä on aluksella vain kolme: konemestari, kansimies ja kapteeni. Miehistömme on silloin niin pieni, että konemestarinkin on autettava kansitöissä. Merillä, jos olemme koko ajan ajossa, ajamme niin sanotusti kuuskuus vahtia. Se tarkoittaa, että olen kuusi tuntia hereillä ja kuusi tuntia vapaalla. Esimerkiksi niin, että kello 12-18 olen vahdissa ja klo 18-24 nukun ja vietän vapaa-aikaani. Perämies ja kapteeni hoitavat ajamisen kumpikin omassa vahdissaan.

Työssäni olennaisinta on teknisten laitteiden kunnossapito, korjaus ja käyttö. Korjaus ja huolto ajoittuvat satamassaoloaikaan. Hinausten aikana ja merellä korjaukset täytyy tehdä paikan päällä mahdollisuuksien mukaan. Joskus on pakko laittaa ankkuri mereen korjauksen ajaksi. Jos vika on pieni, voidaan odottaa rantaan pääsyä. Jos mitään vikaa ei ole ja ollaan merellä, teen tarkastuskierroksia tai huollan esim. generaattoria. Seuraan mittareita, säädän öljynpaineita ja moottorikierroksia. Huolehdin, ettei tulipalovaaraa synny. Kaikki ongelmat pyritään ennaltaehkäisemään. Riskitekijöitä on useita ja ne tulee ajoittain huomioida. Jos jonkun unohtaa, tulee monta lisää.

Työn vaatimuksista

Konemestarille tulee aika usein tilanteita, joissa on osattava ratkoa ongelma nopeasti. Koneiden hälyttäessä vikatilanteesta on toimittava harkitusti. Jos tekee jotain hätiköityä, tulee helposti lisävahinkoa. Oikeaan ratkaisuun täytyy löytyä nopeasti vastaus. Harvoin on aikaa miettiä. Isoja laivoja vedettäessä hinaaja toimii niin suurilla tehokkuuksilla, että virheet ovat hengenvaarallisia. Koneitten kanssa tulee aina uusia tilanteita.

Jokaisen laivan konehuone on erilainen. Konehuoneessa on paljon erilaisia koneita, putkia ja pumppuja. Joka kerta kun menee uuteen konehuoneeseen, se näyttää todella sekavalta. Uudella hinaajalla on ensin tutkittava laitteet ja mihin mikäkin putki menee. Koulussa saa yleistä tietoa, mitä soveltaa eri aluksiin. Opiskelun perusteella tietää, mitä konehuoneesta etsii. Paljon on oman aktiivisuuden ja uteliaisuuden varassa. Koneiden toimintaa on selvitettävä mm. ohjekirjoista ja kyselemällä. Konepuolella on osattava kysellä. Tietoa ei saa kyselemättä. Laivassa aiemmin työskennellyt konemestari perehdyttää uuden työntekijän. Pätevyys tässä ammatissa tulee vasta pitkän kokemuksen myötä. Asiat menevät harvoin niin kuin kirjoissa esitetään.

Merialalle lähdetään melko nuorena. Vaikka hinaajassa on raskaitakin töitä, hyväkuntoiset pärjäävät vanhempanakin. Hinaajissa on keskimäärin melko iäkkäitä työntekijöitä.

Tässä työssä on oltava tiedonjanoa ja halua kehittää itseään. Ei riitä, että vain ajautuu töihin, vaan oma motivaatio on tärkeä. Käytäntöön soveltamisen taito muuttuvissa olosuhteissa on tarpeen. Merellä työhön vaikuttaa monta vaihtuvaa elementtiä. Ihan helpolla ei työssä pääse. Täytyy tulla toimeen pienessä työyhteisössä. On osattava keskustella toisten kanssa ja selvittää mahdolliset ristiriitatilanteet. Sisäänpäinkääntynyt ei työssä pärjää. Hurttiakin huumoria on siedettävä. Jos ulkomailla kommunikoidaan laivojen kanssa, joutuu käyttämään englannin kieltä. Olen huomannut, ettei kielitaito välttämättä ole kaikkien laivojen edustajilla kovin hyvä.

Tavoitteenani on ylikonemestarin tutkinto. Nykyisessä elämäntilanteessa en pysty ajattelemaan mitään pitkää opiskelua, mutta monimuoto-opiskelu onnistuisi jatkossakin hyvin. Elämäntilanteeni ei salli täysipäiväistä opiskelua.

Koulutuksen lisäksi ylikonemestarin pätevyyden saavuttaminen vaatii työkokemusta. Suomessa pätevyysvaatimukset kulkevat käsi kädessä aluksen koneen tehojen kanssa. Mitä enemmän on koulutusta, sitä enemmän annetaan hevosia käsiin. Ammatissani tarvitaan tietynlaista sähköosaamista. Toivoisin hallitsevani sen paremmin. Ilman insinöörin tutkintoa se voi olla vaikeaa, vaikka perusasiat hallitsisikin.

Työn parhaita puolia on vaihtelevuus. Samoin työn vapaus. Työyhteisössä jokainen tietää mitä tekee, toisen tekemiseen ei tarvitse puuttua. Onnistumisen kokemukset liittyvät tilanteisiin, joissa jokin kone on hajonnut ja kun sen hätätilanteessa pystyy korjaamaan toimivaksi ja nopeasti.

Ammatinvalintani oikeellisuus on ajan myötä vain vahvistunut. En jaksaisi ajatella toimistotyötä tai työtä tehtaassa. Tämä työ ei ole niin aikaan sidonnaista. Jos joutuisin valitsemaan ammattini nyt uudelleen, valintani olisi vain vahvempi. Peruspalkka on huono, mutta verotus on pieni. Ja ylityökorvaukset lisäävät ansioita huomattavasti.

Haastattelu ja teksti: Kirsimarja Alenius
Kuvat: Jukka Uotila