Perämies

Kirsi Ylärinne, 27 v

En muista, mistä sain alun perin idean merenkulusta ammattina. Olen Haapavedeltä Pohjanmaalta kotoisin eli en ole edes asunut lähellä merta. Kaupallinen alakin kiinnosti, mutta lukion jälkeen päädyin Rauman merimiesammattikouluun. Silloin ei vielä ollut ammattikorkeakoulua. Kaksivuotisen ammattikoulun jälkeen olin vuoden verran töissä laivalla. Jatkoin opiskelua opistopuolella perämiesluokalla. Perämiesluokkaa kävin kaksi vuotta, sitten palasin taas töihin. Suoritin vielä vuoden kestävän kapteeniluokan. Koko opiskeluajan tein töitä lähes kaikkina loma-aikoina. Alun alkaenkin halusin päällystön ammattiin. Miehistön työt tiesin fyysisesti raskaammiksi, vaikka kai niissäkin pärjäisi.

Koulutus ja urakehitys

Pätevyys merimiesammatteihin saavutetaan tutkinnon lisäksi suoritettavalla työharjoittelulla. Perämiehen pätevyyskirjaan vaaditaan 360 merityöpäivää. Käytännössä se tarkoittaa melkein kahden vuoden työkokemusta. Meritöissä kaikki kansipuolelle suuntaavat aloittavat puolimatruusin töistä eli uralla on edettävä askel kerrallaan ylöspäin. Moni joutuu odottamaan ensimmäistä perämiehen paikkaa kauan. Uralla eteneminen vaatii kaikentasoisten laivatöiden hallitsemista. Koulutuksen jälkeen ei kannata pettyä, jos aluksi joutuukin tekemään yksitoikkoisempiakin töitä. On hyödyllistä, että päällystö tuntee alaistensa työt omakohtaisesti. Vaikka olisi mahdollista suorittaa koulutus yhtenäisesti ihan kapteeninkin tutkintoon asti, jo kouluaikana kannattaa hankkia työkokemusta. Suosittelen töihin hakeutumista jo heti perusopintojen jälkeen, koska silloin näkee mitä työ todellisuudessa on.

Kansipuolella työskentelevät puolimatruusi, matruusi, pursimies ja perämiehet. Puolimatruusi siivoaa, tekee kunnostus- ja huoltotöitä sekä toimii kansivahtina ja vahtimiehenä merivahdeissa. Matruusi tekee astetta vaativampia merimiestöitä. Pursimies on kansipuolen miehistön esimies. Perämiehet ovat työnjohtajia. He valvovat että kaikki toimii niin kuin kuuluu ja vastaavat omalta osaltaan esimerkiksi lastauksesta. Laiva on lastattava määrätyllä tavalla, jotta sen vakavuus pysyy oikeanlaisena. Laivan ollessa merellä perämies ajaa laivaa. Yleensä laivoissa on kolme perämiestä, jotka vuorottelevat. Vain harvat tietävät, että perämies on se, joka laivaa merellä ohjaa. Yleensä se oletetaan kapteenin tehtäväksi. Sitä vastoin kapteeni tekee lähinnä hallinnollisia töitä. Hänellä on viime kädessä päävastuu laivasta. Kapteeni on laivan ohjaimissa yleensä laituriin tultaessa ja siitä lähdettäessä. Joissain laivoissa kapteeni delegoi paljonkin tehtäviä perämiehille. Riippuu kapteenista, miten hän antaa perämiesten harjoitella mm. laituriin tuloa ja laiturista poislähtöä.

Koulusta saa tietopohjan, mutta vasta käytännön harjoittelussa oppii hallitsemaan erilaisia laivoja. Koulussa ei saa tyyppikoulutusta tiettyyn laivaan, vaan pätevyyden työskennellä useanlaisissa laivoissa. Vaikka perustoiminnat ovat samanlaisia, monessa asiassa on laivakohtaisia eroja. Mm. lastausjärjestelmät ja navigointijärjestelmät eroavat toisistaan. Yhtiöissä toimintatavat ja reitit vaihtelevat. Nykyään jo koulutusaikaan sisältyy harjoittelua. On tapana, että perämies opettaa oman vahdin aikana esimerkiksi perämiesluokkaa käyvää harjoittelijaa. Harjoittelija työskentelee siten valvonnan alaisena.

Olen työskennellyt aina tankkilaivoissa, ensin puolimatruusina, sitten perämiehenä. Ensimmäinen laiva, jolla työskentelin, kulki lähinnä Suomen rannikolla. Vain silloin tällöin käytiin pidemmällä. Se oli lähinnä raskaan polttoöljyn ajamista välillä Porvoo-Raahe. Perämiesluokalta päästyäni olin kemikaalilaivassa, jolla ajoimme Keski-Euroopassa. Reittinä ei ollut mitään määrättyä linjaa, vaan se vaihteli jatkuvasti. Kävimme mm. Belgiassa, Hollannissa, Grönlannissa, Ruotsissa ja Venäjällä. Työtä tehtiin noin viiden viikon jaksoissa. Miehistö vaihdettiin siellä missä pystyttiin. Kävimme sen verran usein Suomessa, että useimmiten vaihto tapahtui jossain Suomen satamassa. Joskus joutui matkustamaan vaihtopaikkaan ulkomaille. Raakaöljylaivalla työskennellessäni ajoimme öljynporauslautoille Pohjanmerellä Englannin sektorilla.

Maailmaa nähdäkseen ei merille kannata lähteä

Tällä hetkellä työskentelen öljytankkerissa. Merimatkat ovat lyhimmillään vuorokauden pituisia, pisimmillään parikin viikkoa. Seilaamme pääasiassa Pohjanmerellä. Lastaussatamassa voidaan olla useitakin päiviä. Öljysatamat ovat yleensä kaukana kaupungeista. Satamassa oloaikana ehtii vain harvoin maihin. Toisinaan lastaamme öljynporauslautoilta, jonka jälkeen lasti ajetaan johonkin satamaan. Öljytankkereissa näkee lähinnä öljysatamia ja rantoja. Maailmaa nähdäkseen ei merille kannata lähteä. Nykyään suomalaiset laivat ajavat hyvin vähän pitkiä matkoja.

Teemme töitä yhtäjaksoisesti noin kuusi viikkoa, ja sitten on aina kuusi viikkoa vapaata. Vahtivuoro voi olla esimerkiksi klo 8-12 ja illalla klo 20-24. Välillä on siis kahdeksan tuntia vapaata. Vahti tarkoittaa perämiehen osalta merellä ollessa laivan ohjaamista. Laivan ollessa satamassa olen lastiohjaamossa valvomassa lastausta. Laivaa lastattaessa on valvottava mm. sitä, että lasti menee oikeaan tankkiin ja oikealla nopeudella. Päivien työt vaihtelevat. Lisäksi jokaisella perämiehellä on omat vastuualueensa, josta pitää huolehtia. Esimerkiksi yliperämies vastaa lastiin liittyvistä asioista. Ykkösperämies on laivan lääkäri ja huolehtii navigointilaitteista. Kakkosperämies voi vastata erimerkiksi ympäristöasioista ja pelastusvälineistöstä. Jokainen tekee oman alueensa tarkastuksia ja huoltoja. Työssä olennaisinta on lastin vieminen perille mahdollisimman turvallisesti ja nopeasti.

Laivan ohjaamisessa tärkeimmät työvälineet ovat tutka, kompassi ja merikartta. Uusissa laivoissa on hienoja laitteita, kuten elektroniset kartat ja satelliittipaikannusjärjestelmät. Reittiä ajetaan niiden mukaisesti. Ohjaus toimii automaatio-ohjauksella. Lähes kaikki on automatisoitua, mutta laitteiden toimintaa valvotaan jatkuvasti. Olen nyt työskennellyt laivassa yhteensä yhdeksän vuotta, ja sinä aikana on tietotekniikan käyttö lisääntynyt huimasti. Uusia ohjelmia tulee jatkuvasti. Nuorille ohjelmien omaksuminen on helpompaa, koska tietotekniikka on jo lähtökohtaisesti tuttua.

Päiväsaikaan perämies on yksin komentosillalla, mutta yöllä on yleensä seurana puolimatruusi tai matruusi. Juttuseura auttaa hereillä pysymisessä. Samalla matruusi ns. tähystää. Automaation seuraamisen lisäksi ympäristöä on tarkkailtava silmämääräisesti.

Talviaikaan varsinkin Pohjanmerellä tuulee usein. Koviakin myrskyjä on. Myrskyssä tärkeintä on välttää laivalle aiheutuvia vahinkoja. Siihen voi vaikuttaa kulkusuunnalla ja vauhdilla. Pakkasella tulee huomioida kansirakenteisiin roiskuvan veden jäätyminen. Jos ajaa tuulta vastaan, jää voi kerääntyä vaarallisenkin nopeasti ja pahimmillaan aiheuttaa aluksen kallistumisen. Luonnon olosuhteet täytyy ottaa aina huomioon.

Miehistöstä

Vapaa-aika laivalla kuluu pitkälti nukkumiseen. On nukuttava silloin kun pystyy. Luen paljon. Laivalla on myös kuntosali ja sauna sekä mahdollisuus katsoa elokuvia. Koska itse työ on niin tiivistä yhteistyötä työtovereiden kanssa, on vapaa-aikana mukava vetäytyä omaan rauhaan.

Alan miesvaltaisuus yllätti. Ammattikoulussa opiskelun aloitti samaan aikaan useampikin naispuolinen, mutta monet lopettivat kesken. Kapteeniluokalla olinkin ainoa nainen. Kansi- ja koneosastojen miehistöstä ja päällystöstä naisia on vain muutama prosentti. Naisia työskentelee enemmän talouspuolella. Talouspuolen ammatteja ovat stuertti, kokki ja talousapulainen. Naisia on melkein kaikissa merenkulun ammateissa. En ole kokenut naiseuttani työssäni mitenkään ongelmaksi. Joskus tosin tulee tunne, että naisena joutuu tekemään enemmän töitä paikkansa lunastamiseksi. Nykyään työkalut ja laitteet auttavat fyysisissä töissä. Merimieslääkärintodistuksessa vaaditaan, että täytyy pystyä keskiraskaaseen työhön. Tilanteessa, jossa ei jaksa, voi aina pyytää apua. Laivassamme perämiehen varsinainen ulkotyö rajoittuu satamaan tuloon ja lähtöön, jolloin perämies valvoo aluksen kiinnitystä ja irrotusta.

Laivassamme on puolalainen miehistö ja suomalainen päällystö. Kone- ja kansimiehistö ja talouspuolen henkilökunta ovat puolalaisia. On hyvin tavallista, että laivoissa on monia eri kansallisuuksia. Konemestari, perämiehet, päällikkö ja konepäällikkö ovat suomalaisia. Suomalaisissa laivoissa on yleensä suomalainen miehistö. Eri kansallisuuksien työkulttuurissa on paljon eroja. Olen huomannut, että suomalaiset ovat oma-aloitteisimpia. Monissa kulttuureissa ollaan totuttu työtehtävien tarkkaan määräämiseen. On opittu siihen, että asioita ei saa tehdä ennen kuin käsketään.

Työn vaatimukset

Kielitaito on ehdoton edellytys työssä. Englanti on "merikieli". Muidenkin kielten hallinta on eduksi. Kielitaidon kehittämisessä on oltava aktiivinen. Toki töissäkin oppii koko ajan. Englannin kielen käyttö on jokapäiväistä: yhteydenpito toisiin laivoihin, kommunikointi liikenteenohjauskeskusten ja luotsien kanssa ja kaikki lastiin liittyvät ilmoitukset ja selvitykset tapahtuvat englanniksi. Hätätilanteissa on viestitettävä selkeästi muille aluksille. Miehistön kanssa kommunikoidaan laivassamme englanniksi, samoin kaikki paperit ja kirjallisuus ovat englanniksi.
Tunnen itseni päteväksi siihen työhön mitä nyt teen. Joka päivä laivassa oppii uutta. Se on oppimista myös mahdollista tulevaa yliperämiehen paikka ajatellen.

Laivatyössä on osattava pitää puolensa ja tiedettävä oma paikkansa. Laivojen työympäristö on vieläkin melko hierarkkinen. Esimerkiksi miehistölle on usein oma päivähuoneensa ja päällystölle erikseen, joissain laivoissa jopa ruokaillaan eri messeissä. Laivalla työskenneltävän on oltava valmis noudattamaan sääntöjä. Jo turvallisuuden takia laivalla on oltava tarkat säännöt. Turvamääräykset sisältävät tiukkoja määräyksiä henkilökohtaisesta suojautumisesta ainakin kemikaali- ja tankkilaivoissa. Niiden noudattamisella estää altistumisen vaarallisille aineille.

Laivatyössä on pärjättävä yhtäjaksoisesti suljetussa ympäristössä kuusi viikkoa ns. normaalielämän ulkopuolella. Puhelin- ja sähköpostiyhteydet eivät välttämättä toimi muutoin kuin satamassa. Toisaalta pidän siitä, että merellä ollessa on aikaa olla itsekseen. Hytit ovat laivassamme pienen yksiön kokoisia. Ainakin suomalaisissa laivoissa henkilökunnan asuintilat ovat viihtyisät. Kaikille työ ei sovi. Laivalla on pakko tulla siellä työskentelevien ihmisten kanssa toimeen. Se on kirjaimellisesti työskentelyä samassa veneessä. Sosiaalisuus on tarpeen. Laivalla on vaikea eristäytyä. Puolisoni työskentelee toisella laivalla päällikkönä, ja se osaltaan helpottaa työaikoihini sopeutumista. Aina työvuorot eivät mene hyvin yhteen ja silloin voi mennä pitkänkin aikaa ennen kuin olemme yhtä aikaa maissa. Yhteistä aikaa ei pidä itsestään selvyytenä.

Jos tulee helposti huonovointiseksi merenkäynnissä, kannattaa miettiä jotain muuta ammattia. Jonkin verran merenkäyntiin voi tottuakin. Joskus saa tehdä töitä tosissaan pystyssä pysymiseksi. En ole huomannut pelkääväni merenkäyntiä. Mitä kauemmin on laivalla työskennellyt, sitä enemmän laivaan luottaa.

Tiedän kollegoja, jotka ovat vaihtaneet vanhempana ihan toisenlaisen uransa merityöhön. Kaikenlaisesta elämänkokemuksesta on alalla hyötyä. Jos omaksuu nopeasti asioita, voi urakehitys olla vanhempanakin nopeaa. Fyysisesti työ ei ole niin rankkaa, etteikö vanhempikin työssä pärjäisi. Normaalilla kunnolla pärjää laivalla. Tietyt työt asettavat suurempia vaatimuksia fyysiselle kunnolle, esimerkiksi luotsin on pystyttävä kiipeämään laivaan huonollakin kelillä.

Laivoissa, joissa on tiukka aikataulu, työ voi olla stressaavaa. Normaalitoiminnassa en koe työtä stressaavaksi. Omien toimintatapojen parantamista miettii kyllä jatkuvasti. Kuljetettaessa suuria öljylasteja on luotettava omaan ammattitaitoonsa, siihen, että osaa tehdä työn niin, ettei vahinkoja synny. On säilytettävä tilannetietoisuus ympärillä olevista tekijöistä ja varasuunnitelmat ongelmien varalta. Vastuu on suuri. On pystyttävä luottamaan myös miehistöön. Työ on tiimityöskentelyä. Koen työni mielenkiintoiseksi ja haastavaksi.

Haluaisin jossain vaiheessa kouluttautua lisää, jotta voisin jäädä myös maihin töihin. Minua kiinnostaisi lähinnä kaupallinen ja juridiikan sekä logistiikan opiskelu. Kuuden viikon vapaa mahdollistaa opiskelun työnkin ohessa. Toivoisin työni liittyvän aina jollain tavalla merenkulkuun. Maissa sellaisia töitä on mm. varustamoissa, satamalaitoksissa ja luotsin työ. Varustamoissa töitä on esimerkiksi kansitarkastajana tai rahtaus- ja operointitehtävissä. Satamalaitoksissa työskentelevät mm. satamamestari ja satamakapteeni. Useaan paikkaan vaatimuksena on merikapteenin pätevyyskirja tai -tutkinto. Minimiaika, jolla merikapteeninkirjat on mahdollista saada, on seitsemän kahdeksan vuotta. Se edellyttää tiivistä opiskelua ja työskentelyä.

Mereen elementtinä ei koskaan kyllästy. Kauniit saaristomaisemat, auringonlaskut ja -nousut sekä täysikuinen tähtitaivas ovat uskomattoman hienoja mereltä nähtyinä. Sellaisia elämyksiä ei koe maissa. Ja loman alkamispäivä on aina yhtä hieno.

Haastattelu ja teksti: Kirsimarja Alenius
Kuvat: Jukka Uotila