Merikapteeni

Veikko Engren, 59 v.

 

Aluksen päällikkö kantaa kokonaisvastuun

 

Kun aluksella kaikki on hyvin, päällikön ei tarvitse puuttua laivan kulkuun. Vastuu korostuu poikkeustilanteissa. Silloin meriturvallisuutta vaarantavaan uhkaan on reagoitava nopeasti. Päätökset tekee kapteeni yksin. Kukaan ei ole neuvomassa.

 

Merikapteenin ammattiosaaminen perustuu hyvään pohjakoulutukseen ja pitkäaikaiseen merenkulkukokemukseen.

 

Navigointitaito kehittyy vuosien myötä, vähä vähältä. Lopulta se  on kuin aisti takaraivossa. Laivan keinunta, sumu tai tutkakuva aktivoivat sen ja saavat tekemään oikeita ratkaisuja.

 

Olen kulkenut merillä vuosikymmenet ja kolunnut sinä aikana toistakymmentä laivaa. Lähdin merille suoraan käytyäni keskikoulun. Perämiehen pätevyyden sain yhdeksäntoistavuotiaana. Merikapteenin tutkinnon suoritin kaksikymmentäkolmevuotiaana. Aloitin meriurani rahtilaivoissa mutta melko pian päädyin matkustajalaivoihin.

 

Silja Serenadin päälliköksi minut valittiin vuonna 1993. Alus henkilöstöineen, tuhansine matkustajineen ja lasteineen ovat vastuullani, mutta en stressaannu vastuusta. Luotan laivan henkilökuntaan ja omaan ammattitaitooni.

 

 

Kapteeni toteuttaa varustamon lupaukset

 

Laiva on poikkeuksellinen työpaikka. Puolet vuodesta ollaan merellä muusta maailmasta eristetyn työyhteisön keskellä. Työtä tehdään ja työstä puhutaan. Se on porrastettu vahtivuoroihin ja vapaavuoroihin, mutta vapaa-aikana ei poistuta työpaikalta. Käytössä ovat sosiaalitilat ja internetyhteydet. Meno laivoilla on tänä päivänä kuitenkin niin hektistä, että vapaavuoroilla pääasiassa levätään.

 

Tuottavuussyistä laivat käyvät satamassa vain kääntymässä. Merimies ei ehdi tutustua kaupunkeihin. Useissa maissa laivasta poistuminen on suorastaan kielletty. Päällystö tekee paperitöitä. Yhä useammin istun toimistossani, kirjoitan raportteja ja vastailen varustamon kysymyksiin.

 

Silti työ merillä kiehtoo. Se on elämäntapa Työ on itsenäistä, vapaata ja vastuullista. Pitkää työjaksoa seuraa yhtä pitkä vapaa.

 

Laivan henkilökunta jakaantuu kansi-, kone- ja taloushenkilöstöön. Yliperämies, konepäällikkö ja intendentti vastaavat yksiköistään suoraan laivan kapteenille. Yliperämies organisoi kansimiesten työt. Vahtiperämies avustaa, navigoi ja ohjaa laivaa.

 

Meriturvallisuuteen liittyvät asiat ratkaisee päällikkö. Tiukassa paikassa muut tuskin haluaisivatkaan osallistua päätöksentekoon.

 

Navigointi kesäaikana on vaivatonta. Autopilotti vie laivan tuttua reittiä Helsingistä Tukholmaan ja takaisin. Näillä vesillä myrskykään ei ole ongelma. Kova tuuli vaikeuttaa manööverejä vain satamassa. Satamassa tartun itse ohjaksiin. Laivan liikuttelu ahtaassa tilassa vaatii kokemusta. Ohjautuvuuteen vaikuttavat niin keulapotkurit, peräsimet kuin potkurivirratkin.

 

Talvi tuo komentosillalle lisää haasteita. Reitin suunnittelu riippuu aina vallitsevasta jäätilanteesta, joista saamme etukäteen hyvät tiedot. Jäänavigointi on minulle mieleistä ja hauskaa  työtä. On harkittava ja etsittävä järkevä ja turvallinen reitti. Jos laiva juuttuu jäihin, niin vain käy. Sekin kuuluu talvimerenkulkuun.

 

Laivan turvallisuus perustuu kansainvälisiin, kansallisiin ja varustamon omiin määräyksiin. Toimimme niiden mukaan. Jos tekniikka pettää, otamme käyttöön laivan varajärjestelmät. Yllätyksiä sattuu harvoin, vaarallisia tilanteita tuskin koskaan.

 

Suomalaista laivapäällystöä arvostetaan

 

Merenkulun osuus rahtiliikenteestä kasvaa kaikkialla maailmassa. Mitkä valtiot huolehtivat merenkulusta, se onkin toinen juttu. Kuljetukselta edellytetään toimitusvarmuutta, mutta hinta merkitsee enemmän kuin turvallisuus. Elinkeinoelämälle on samantekevää, minkä lipun alla laivat seilaavat.

 

Eurooppalaisissa laivoissa noudatetaan eurooppalaista lainsäädäntöä ja EU:n turvallisuusmääräyksiä. Kolmansien maiden alukset kulkevat säännösten ulottumattomissa. Pahimmillaan laivat on miehitetty osaksi täysin ammattitaidottomalla porukalla.

 

Kaikkien Itämerellä liikennöivien laivojen turvallissertifikaatit eivät kestä päivänvaloa. Operoimalla viranomaisten hiljaisella hyväksynnällä ne vaarantavat meriturvallisuuden.

 

Suomi on yksinäisen saaren asemassa. Vienti ja tuonti edellyttävät meriliikennettä. Kauppalaivastomme kuitenkin pienenee pienenemistään. Suomen lippu alkaa olla kohta harvinainen näky aluksen perässä.

 

Suomalaista kansipäällystöä arvostetaan maailmalla. Etelän kapteeni ei kenties koskaan ole nähnyt lunta. Meille talvimerenkulku kuluu merenkulkijan perusosaamiseen. Koulutuskin meillä on huippuluokkaa, mutta onko niin jatkossakin? Jos kauppalaivasto kutistuu, työtilaisuudet vähenevät, koulutustarve poistuu ja suomalainen merenkulku näivettyy.

 

 

Hyvä päällikkö jättää porukalle liikkumavaraa

 

Minä lähdin merille, kun suomen kauppalaivastoon kuului toista sataa alusta. Luontainen soveltuvuustestini oli kahden vuoden miehistöharjoittelu laivoilla. Opiskelu merimiehestä merikapteeniksi työharjoitteluineen vei yhdeksän vuotta. Tänään kipparikoulutuksesta selviää kuudella vuodella, ja valitettavasti opiskelun voi aloittaa ilman merikokemusta.

 

Nuori saattaa haaveilla merikapteenin ammatista tietämättä lainkaan, miten merellä ja laivayhteisöissä toimitaan. Hän saattaa kuvitella uniformun ja arvomerkkien tuovan ammattiin hohdokkuutta. Työ on toki mielenkiintoista muttei hohdokasta. Se on rankkaa työtä.

 

Olisi sääli, jos nuori havaitsisi soveltumattomuutensa ehdittyään ja aloittaa opiskelun.

 

Pääsin kokeilemaan merielementtiä viisitoistavuotiaana. Jo pikkupoikana olin karkaillut Turun satamaan katselemaan laivoja ja haaveilemaan merikapteenin urasta. Isoisäni oli ollut merillä, ja isäkin aikoi lähteä, mutta sota muutti suunnitelmat.

 

En ole hetkeäkään katunut ammatinvalintaani. Merelläolo on minun juttuni. Olen sisäistänyt sen, mutta en siitä huolimatta aio pidentää työuraani. Saisivat kehittää järjestelmän, joka motivoi nuorta työhön kymmenen vuotta nykyistä aikaisemmin.

 

Siirryn eläkkeelle vuoden lopulla. Siihen asti nautin työstäni.

 

Laivan ilmapiiri ja miehistön viihtyvyys lähtevät aluksen päälliköstä. Varustamo antaa suuntaviivat, päällikkö rakentaa oman linjansa. Asiat laivalla voidaan tehdä monella tavalla. Hyvä päällikkö ei sotkeudu kaikkeen vaan jättää porukalle liikkumavaraa.

 

Kipparille on annettu suuri vastuu. Kun kipparia kuunnellaan ja häneen luotetaan, raskas vastuu muuttuu iloksi.

 

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki