Metsäkoneenkuljettaja

Osmo Kääriäinen, 36

Valmistuin peruskoulun jälkeen metsuriksi. Armeijan ja muutaman vuoden työskentelyn jälkeen huomasin kuitenkin, että halusin muualle: ainainen metsässä tarpominen ja lumessa kahlaaminen kyllästytti. Hakeuduin yksivuotiseen metsäkonekouluun Jämsänkoskelle, sillä metsäkoneenkuljettajan ammatti tuntui luonnolliselta jatkumolta. Sain töitä heti valmistuttuani. Olen nyt ajanut monitoimikonetta eli motoa 14 vuotta.

Asun Parolassa lähellä Hämeenlinnaa, missä sijaitsee työnantajani Metsäkonepalvelu Oy:n huoltotilat. Metsäkonepalvelu on yksi maan suurimmista metsäkoneurakoitsijoista. Yrityksen kalustoon kuuluu noin 30 konetta. Meitä kuljettajiakin on reilut kolmekymmentä. Työskentelemme ympäri Hämettä suhteellisen isolla alueella.

Puunkorjuupaikat vaihtelevat. Yleensä viivyn samassa metsässä muutaman päivän. Jos kyse on isosta leimikosta, työmaalla voi vierähtää viikkokin. Pääsääntöisesti matkani työmaalle ei ole kuitenkaan tuntia pitempi. Ajan matkan työnantajan avolava-autolla, sillä vien metsään mukanani aina myös polttoaineita ja öljyjä.

Itsenäistä ja yksinäistä työtä

Metsäkoneenkuljettajan työ on yksinäistä - olenhan päivät itsekseni metsässä. Toisaalta työskentely on vapaata ja omaehtoista, kukaan ei ole katsomassa perään. Kellokorttia ei ole. Pidän itsenäisestä työskentelystä.
Aloitan työt yleensä aamu kuudelta ja palaan neljältä iltapäivällä. Jos töitä on enemmän, päivät voivat venyvät myöhempään iltaan.

Talvi on yleensä vuoden kiireisinä aikaa. Kesällä monet peltotiet ja kuusikot ovat liian pehmeitä ajettaviksi - varsinkin sateisina kesinä. Männikön harvennuksia pystyy tekemään jonkin verran kesälläkin, sillä männyt viihtyvät kuusia kovemmalla maalla.

Metsäkoneenkuljettajan työ vaatii pitkää pinnaa. Pimeinä aamuna joskus on tullut mieleen, että on hulluutta lähteä metsään. Olisi varmasti helpompiakin paikkoja tehdä työtä.

Korjuujälkeä tarkkaillaan

Tehtäväni on kaataa puita, karsia oksia ja harventaa metsää. Avohakkuissa puut kaadetaan kokonaan sovitulta alueelta. Harvennuksissa vain huonompi puuaines otetaan pois ja kasvatettavat puut jätetään metsään.

Harvennukset ovat avohakkuita mielekkäämpiä ja haastavampia. Niiden tekemiseen on omat kriteerinsä. Korjuutavat poikkeavat riippuen siitä, onko kyseessä metsän ensimmäinen vai myöhempi harvennus. Joitain metsiä harvennetaan kolmekin kertaa ennen viimeistä päätehakkuuta.

Metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt tekevät metsiin tarkastuskäyntejä seuratakseen metsäkoneenkuljettajan tekemien harvennusten ja työn laatua. Kontrolli on tiukka.

Puuta ei saa vioittaa

Työ vaati keskittymistä ja hyviä hoksottimia. Joudun koko ajan tekemään päätöksiä ja ratkaisuja yksin. Vaikka monitoimikoneen oma tietokone opastaa työskentelyä, itse täytyy esimerkiksi päättää, mistä kohtaa ja miten kaataa puun. Puita ei saa vioittaa koneella ajaessa. Hakkuu tai harvennus pitää hoitaa niin, että koneet aiheuttavat ympäristölle mahdollisimman vähän haittaa.

Työ on henkisesti raskaampaa kuin fyysisesti. Koneenkuljettaja työskentelee kuitenkin koko ajan toisen omistamassa metsässä ja puu on arvokasta raaka-ainetta. Kaikkia ei pysty miellyttämään, vaikka oman työnsä yrittäisi hoitaa kuinka hyvin.

Kiinnostusta riitettävä koneisiin

Jokainen metsäkoneenkuljettaja huolehtii käyttämästään koneesta. Siksi koneista on oltava myös kiinnostunut. Muuten niiden kanssa ei jaksaisi pyöriä päivää metsässä. Pienet huollot ja korjaukset teen itse metsässä. Vaihdan öljyt ja hoidan rasvaukset.

Koneen ketjun eli sahan terä myös yleensä tylsyy, tai saattaa osua vaikkapa kiveen. Se täytyy silloin vaihtaa uuteen. Metsässä sattuu usein pieniä haavereita, eikä paikalle voi hälyttää korjausmiestä. Silloin täytyy soittaa korjaamolle. Metsäkoneenkuljettajan täytyy osata kertoa asentajalle, mitä osia hän koneeseen tarvitsee. Asentajat tuovat varaosat metsään. Joskus joudun soittamaan myös koneen maahantuojalle.

Tulosta täytyy tehdä

Metsäkoneenkuljettajan täytyy pärjätä yksin metsässä. Jos ei pärjää, se tulee työnantajalle melko äkkiä selväksi. Urakoitsijoilla on tietyt vaatimukset siitä, miten homman pitää toimia. Me ajamme metsäkoneilla, joiden arvo markoissa voi olla noin 2,5 miljoonaa. Koneiden kalleus tuo työskentelyyn tiettyjä paineita. Kuskia, joka ei tee tulosta, ei pidetä työssä kauan.

Periaatteessa metsäkoneenkuljettajan tulisi osata ajaa mitä tahansa konetta. Usein käy kuitenkin niin, että kuljettaja erikoistuu tiettyyn konetyyppiin tarpeen mukaan. Minä ajan monitoimikonetta eli harvesteria. Puiden pinoamiseen ja tien varteen kuljettamiseen on oma kone, kuormatraktori. Toiset kuskit ovat erikoistuneet sen ajamiseen.

Kilpailuttaminen tuo paineita

Suurin osa metsäkoneenkuljettajista on töissä urakoitsijalla. Jotkut ovat ryhtyneet myös itsenäisiksi yrittäjiksi. Metsäyhtiöillä ei ole enää omia metsäkoneenkuljettajia ollenkaan kuten ennen.

Urakoitsijat ja metsäkoneyrittäjät kantavat itse riskit kalliista konekalustostaan. Kilpailu työmaista on kovaa, sillä yleensä metsäyhtiöt kilpailuttavat urakoitsijat. Taksoista käydään aika ajoin koviakin neuvotteluja. Jos taksoja kiristetään, se vaikuttaa myös meidän metsäkoneenkuljettajien palkkoihin.

Erilaiset maastot tuovat vaihtelua

Viihdyn työssäni vaihtelevasti. Aina välissä tulee katseltua muitakin töitä. Lähinnä olen miettinyt puutavara-autonkuljettajan ammattia, sillä minulla olisi siihen tarvittava rekkakortti.

Toistaiseksi olen pysynyt motokuskina, sillä työ on kuitenkin aika vaihtelevaa. Erilaisissa maastoissa täytyy toimia koneen kanssa eri tavalla. Leimikot ovat erilaisia. On männikköä, kuusikkoa ja koivikkoa. Metsäkoneenkuljettajan täytyy tietää, kuinka kutakin puulajia tulee käsitellä.

Koneen ajamiseen erilaisissa maastoissa on omat niksinsä. Menee aikansa ennen kuin ne kaikki oppii ja alussa työskentely uudessa maastossa voi kestää. Työssä kehittyy kuitenkin koko ajan. Kokenut kuski osaa käsitellä konetta monipuolisesti ja työt hoituvat huomattavasti nopeammin kuin tottumattomalla kuljettajalla.

Tärinästä selkävaivoja?

Metsäkoneen tärinä saattaa aiheuttaa joillekin kuljettajille selkävaivoja. Tärinästä on viime aikoina yritetty tehdä tutkimuksia. Tulokset ovat kaiketi vielä kesken.

Itse en ole tärinästä kärsinyt, mikä voi johtua myös siitä, ettei monitoimikoneella ajeta päivässä pitkiä matkoja. Motolla liikutaan eteenpäin pikku hiljaa tasaista vauhtia. Tärinä ja huojunta ei ole niin kovaa kuin kuormatraktoria ajaessa. Kuormatraktorihan liikkuu koko ajan edestakaisin, kun kuljettaja hakee kaadettuja puita metsästä ja vie ne tienvarteen pinoon. Myös maasto voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon kone heiluu.

Koneet myös istuttavat puita

Ammattimiehille löytyy tällä alalla varmasti tulevaisuudessakin töitä. Usein kuulee valitusta siitä, ettei ammattitaitoisia kuljettajia tahdo saada mistään. Tuntuu, että heistä on jatkuva pula.

Metsäkoneenkuljettaja saa varautua myös siihen, että koneet kehittyvät jatkuvasti. Meidän työpaikalle on tullut nyt esimerkiksi yksi sellainen kone, jota käytetään myös taimien istutuksessa. Koneeseen vaihdetaan silloin harvesteripään sijaan istutuspää. Istutettavat taimet ovat yleensä alle kaksivuotiaita, noin 15-30 senttiä pitkiä. Luulen, että istutuskoneet yleistyvät tulevaisuudessa eikä metsäkoneenkuljettaja enää pelkästään kaada puita.

Haastattelu ja teksti: Marjut Tervola
Kuvat: Jukka Uotila