Ympäristökasvattaja, biologi

Katja Viberg, 37 v.

Kestävä kehitys vaatii herättelyä

Kestävän kehityksen kasvatus on herättelyä sosiaaliseen ja ekologiseen vastuuseen. Yhteisöllisyys edistää vastuullisuutta. Kokonaiskuva luonnosta ja yhteiskunnasta puolestaan auttaa ymmärtämään, miten omat valinnat ja osallistuminen vaikuttavat ympäristön tilaan.

Teen ympäristökasvatustyötä päiväkodeissa, leikkipuistoissa, kouluissa ja nuorisotaloilla. Tuon niissä esille globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmaa. Olen mukana mahdollistamassa ihmisen ja luonnon hyvinvointia lisääviä toimintatapoja. Edustan ympäristöä säästävää ajattelutapaa koski se sitten liikkumista, energiankäyttöä, kulutustottumuksia tai kasvispainotteista ruokavaliota.

Aloitin työni pääkaupunkiseudun 4V-hankkeessa vuosi sitten. Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien sekä Kierrätyskeskus Oy:n yhteinen projekti luo edellytyksiä kestävälle, viihtyisälle ja vastuulliselle kaupunkiasumiselle. Hanketta rahoittavat kunnat, EU:n aluekehitysrahasto EAKR ja Uudenmaan liitto.

Osa projektin työntekijöistämme rakentaa kestävän asumisen työkalupakkia yhdessä vuokra-asuntokiinteistöjen isännöitsijöiden kanssa. Minä teen yhteistyötä Helsingin hankealueella työskentelevän kasvatushenkilöstön kanssa. Toimipisteeni on Mellunmäen kulttuuri- ja vapaa-ajantila Mellari.

Kolmevuotisen 4V-hankkeen tunnuskirjaimet ovat viesti kumppaneillemme: välitä, vaikuta, viihdy ja voi hyvin.


Yritän sujahtaa sisään yhteisöihin

Ympäristökasvattajan työn yleiset tavoitteet perustuvat kansallisiin ja kansainvälisiin kestävän kehityksen sitoumuksiin. Käytännön työtäni ohjaa 4V-hankesuunnitelma yksityiskohtaisine tavoitteineen. Hankepäällikkö ja ohjausryhmä päättävät suurista linjoista, kymmenhenkinen työyhteisömme toteutuksesta. Koska kyseessä on EU-rahoitteinen hanke, hallinnointi ja raportointi vie melko suuren osan työajastani.

Toimialueillamme Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä sijaitsee 180 päivähoidon, opetustoimen ja nuorisotoimen yksikköä. Vedän kursseja ja organisoin yhteisöllisyyteen ja kestävään kehitykseen liittyviä tapahtumia. Työni lähtee kasvatusammattilaisten tarpeista ja toiveista. Oma viestini välittyy lapsille ja nuorille heidän kauttaan.

Teemme yhteistyötä yli kuntarajojen, ja keksimme yhdessä.

Päiväkodissa kestävään kehitykseen saatetaan perehtyä nukketeatterin avulla tai ompelemalla vanhoista lakanoista käsipyyhkeitä. Koulun kakkosluokkalaiset pääsevät opettamaan lajittelua esikoululaisille. Kenties "Onnellinen kaupunki" rakennetaan tarinoin, piirroksin ja sarjakuvin.

Kun Mellunmäessä huomattiin, että kaikki vanhemmat eivät mielellään saavu koulutiloihin, järjestimme koulujen ja päiväkotien yhteisen vanhempainillan Mellariin. Sali oli täynnä. Vierailija Laukaalta kertoi kyläprojektista, lähipoliisi Mellunmäen tilanteesta, ja radiopersoona Njassa käytti tilaisuudessa lähiöisän puheenvuoron.

En tarjoa yhteistyökumppaneilleni valmiita malleja vaan tukea ja apua. Olen kuulolla ja yritän sujahtaa sisään yhteisöihin. Koulut ja päiväkodit elävät kiireen keskellä. Henkilökunnalla on muitakin hankkeita vireillä. Maassamme on kouluja ja päiväkoteja, joissa tehdään mielettömän hienoa ympäristötyötä, mutta valitettavan monessa koulussa ei ole vielä edes aloitettu.

Jos halua ja uskallusta löytyy, koulutyötä voitaisiin katsella kestävän kehityksen linssien läpi. Kestävä kehitys saattaisi kehittyä kokoavaksi, oppilaiden osallisuutta korostavaksi teemaksi. Sen alle mahtuvat niin turvallisuuskasvatus, liikennekasvatus, kaveruushankkeet, tukioppilastoiminta kuin pihatalkootkin.


Ekologisesti vastuullisia toimintamalleja

Arkipäivääni kuuluu toimistotyötä, yhteydenpitoa puhelimella ja sähköpostilla. Valmistan oppimateriaalia, laadin tiedotuskirjeitä ja osallistun nettisivujen suunnitteluun. Jonkin verran saan apua Helsingin kaupungin vakituisilta työntekijöiltä. Hankkeen alkuvaiheessa vietin lähes puolet ajastani yhteistyö kouluilla, päiväkodeissa, leikkipuistoissa ja nuorisotaloilla suunnittelemassa yhteisiä juttuja.

Tunnen tekeväni tärkeää työtä. Viihdyn työyhteisössäni, jossa voin vapaasti luoda oman työtapani. Tavoittelen yhdessä muiden kasvattajien kanssa uusia näkökulmia tai uusia toimintamalleja, jotka jäisivät yleiseen käyttöön avuksi viranomaisille. Hyvän mallin päälle on taas helppo rakentaa entistä jalostuneempi malli.

Pidän projektitöistä, mutta perheellisenä osaisin jo arvostaa työpaikkaa, jossa kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta joka kolmas vuosi. Luonto on innostuksen ja kiinnostuksen kohteeni. Se on ohjannut myös koulutus- ja ammatinvalintojani. Opiskelin ekologiaa ja ympäristönhoitoa Jyväskylän yliopistossa, josta valmistuin filosofian maisteriksi.

Työskentelin kaksi vuotta projektisihteerinä Luonto-Liiton luontokerhotyössä ja toimin luontokoulun Agenda-projektissa. Äitiyslomani jälkeen olin mukana Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran Ekoarki -hankkeessa ja Kierrätyskeskuksen Uusi Elämä-Uus Elu -hankkeessa. Ennen nykyistä työtäni sijaistin vuoden Suomen luonnonsuojeluliiton järjestösihteeriä.

Minulla on ekologin perusnäkemys siitä, miten maailma toimii, ja miksi se ei kohta toimi ollenkaan. Osaan silti suojata itseni maailman murheelta, enkä ahdistu jokaisesta katastrofista. Ekologisesti vastuulliset toimintamallit on mahdollista omaksua ilman maailman ymmärrystäkin, mutta kokonaiskuva luonnon ja yhteiskunnan mekanismeista auttaa näkemään oman toiminnan merkityksellisyyden.


Yhteisöllisyys kehittyy pienin askelin

Onnellisuustutkimusten perusteella elämä länsimaissa on huonoissa kantimissa. Onnellisuus ei olekaan lisääntynyt bruttokansantuotteen kasvaessa. Silti yhteisöllisyys on noussut jonkinlaiseksi trendiksi, joka toivottavasti kantaa pidempäänkin. Yhteisöllisyyden nousu ja keskustelu ilmastomuutoksen vaikutuksista edesauttavat kestävän kehityksen toteutumista. Ympäristötyöstä katoaa piipertämisen leima. Ihmiset alkavat pitää kestäviä toimintatapoja normaalina, järkevänä käyttäytymisenä.

Ympäristökasvatustyöstä kiinnostuneet hakeutuvat alalle monin tavoin. Kestävää kehitystä voi nykyisin opiskella vaikkapa ammattikorkeakoulussa. Biologia on aina hyvä väylä, mutta alalle kaivataan yhteiskuntatieteilijöitä ja kasvatustieteilijöitä. Ehkäpä helpoin reitti alalle ovat ympäristöjärjestöt ja kehitysyhteistyöhön keskittyvät organisaatiot, joissa näkökulmia on monia. Työkulttuurikin lienee joustavampi kuin julkisen hallinnon virastoissa.

Ympäristökasvatustyössä tavoitellaan elinikäistä oppimisprosessia, jossa yksilön ja yhteisön tietotaito ja toimintatavat tukevat kestävää kehitystä. Tehokkuusluvut ovat toissijaisia. Koulu- ja päiväkotimaailmassa pitää luoda oppimiselle suotuisa, yhteisöllinen ilmapiiri. Tärkeintä on siis puhua, vakuuttaa, luoda kontakteja, vetää ihmisiä mukaan ja etenkin muistaa kiittää heitä. Ihmisten toimintatavat muuttuvat hitaasti. Yhteisöllisyyskin kehittyy pienin askelin. Kiitos ja kannustus tekevät pienistä askeleista suurempia.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle