Voimistelun ammattivalmentaja

Ulla Meltsas, 48 v.

Elämys menestystä tärkeämpää

Valmentajan onnistumista mitataan usein kisamenestyksellä. Tärkeämpää on kuitenkin urheilijan kokemus. Valmentaja on onnistunut työssään, kun valmennettava saa elämyksiä ja viihtyy lajin parissa.

Rytminen voimistelu on tyttöjen laji. Sen pariin hakeutuvat luontaisesti notkeat lapset ja nuoret. Valmennukseeni voi tulla kuka tahansa. Tavallinen ja huippulahjakas saavat täsmälleen yhtä paljon huomiota.

Voimistelu aloitetaan yleensä 5-7 vuoden iässä, mutta harrastus kestää vain aikansa. Iän myötä lihasmassa kasvaa. Liikkuvuus kärsii, selkä jäykistyy. Kun paikat eivät enää kestä rasitusta, harrastuksesta luovutaan.

Luopuminen voi tapahtua murrosiässä, mutta valmennuksen vaikutus kestää huomattavasti pidempään. Nuori on hankkinut kokemuksia, jotka kannustavat jatkamaan liikkumista.

Työskentelen Turun Liikuntaseuran rytmisen voimistelun valmentajana. Uskon valmennettavien viihtyvän tunneillani. Nautin niistä itsekin. Innostuksen palo tyttöjen silmissä kertoo, että olen saanut jotain aikaiseksi.


Valmentajana ja kasvattajana

Rytminen voimistelu on fyysisyyttä vaativa monipuolinen taitolaji. Välineinä käytetään narua, vannetta, palloa, nauhaa ja keiloja. Rytminen kokonaisuus syntyy voimistelijan ja välineen liikkeestä sekä musiikista.

Valmennusfilosofiat vaihtelevat. Venäläiset korostavat baletinomaisuutta, bulgarialaiset urheilullisuutta. Minun mielestäni hyvä fysiikka takaa onnistuneen suorituksen. Nopeus, liikkuvuus, ketteryys kehittyvät fyysisyyden myötä.

Valmennuksen alkumetreillä keskityn fysiikkaan. Lajitaidot, vartaloliikkeet ja välinehallinta tulevat mukaan myöhemmin. Välineistä ensimmäisenä opitaan naru. Taitojen karttuessa välineitä lisätään.

Rytmisen voimistelun liikkeet vaativat kovaa ponnistelua. Venyttely ja lihasten lämmittely on olennainen osa treeniä. Varmistun, että asennot tehdään virheettömästi. Jos spagaatti ei ota luontuakseen, jääköön vaillinaiseksi ja korjautukoon myöhemmin.

Opetan liikkeet, ohjaan ja tarkkailen valmennettavieni kehitystä. Käytän esimerkkeinä edistyneitä oppilaita. Oppilaiden mielestä on kunnia-asia päästä loistamaan muiden edessä.

Kehitys on vuosien työn tulos. Siksi valmentajan pitää toimia pitkäjänteisesti. En ehdota yhdeksänvuotiaalle kuutta treeniä viikossa. Alussa riittää pienempikin määrä. Tärkeintä on nousujohteisuus. Kun lapsi huomaa onnistuvansa, hänelle syntyy voimistelun nälkä.

Liikkeitä, ohjelmia ja harjoitusmääriä lisätään pikkuhiljaa. Kaikissa harrastajissa on potentiaalia, mutta vain lahjakkaimmat yltävät huipulle. Jossain vaiheessa eriytän valmennuksen, sillä nuori kehittyy vain omantasoisessaan ryhmässä.

Olen valmentaja ja kasvattaja, lempeä ja tiukka. Vaadin hyviä käytöstapoja. Harjoituksiin tultaessa tervehditään, poistuessa hyvästellään. Harjoitustila pidetään kunnossa, ja kisoissa käyttäydytään asiallisesti.

Harrastuksesta ammatti

Ei riitä, että valmentaja tuntee lajin hienoudet. Hänen pitää osata siirtää tieto valmennettavilleen. Opin taitoa omalta kilpailuvalmentajaltani. Luultavasti minussa on myös luontaista liikesilmää ja ripaus musikaalisuutta.

Aloitin rytmisen voimistelun kaksitoistavuotiaana Turun Kisatovereissa. Kilpailin yksilörytmisen SM-tasolla. Juniori-ikäisenä olin mitalitason voimistelija. Treenasin paljon ja kilpailin.

Senioritasolla en päässyt mitalien makuun. Silti harjoittelin, opiskelin kauppaopistossa, työskentelin hetken pankissa ja harrastemielessä myös valmensin.

Kun lopetin kilpailemisen, minua pyydettiin valmentajaksi Turun Urheiluliittoon. Ottaessani työn vastaan olin ensimmäinen rytmisen ja joukkuevoimistelun päätoiminen ammattivalmentaja. Harrastuksesta tuli ammatti.

Ura Turun Urheiluliiton päävalmentajana kesti yli kaksikymmentä vuotta. Työn ohella suoritin liikunnanohjaajan tutkinnon Pajulahden valmennuskeskuksessa. Kartutin anatomian ja fysiologian tietämystäni ja sain lisävalmiuksia työhön.

Tänään toimin kuudetta vuotta Turun Liikuntaseuran valmentajana. Saan palkan valmentamisesta, seuran asioita hoidan omalla ajallani. Free lance -valmentajana ohjaan muitakin valmennusryhmiä ja vedän voimisteluleirejä.

Mieluinen työ palkitsee

Työviikkoni on kuusipäiväinen. Vain sunnuntait ovat vapaita, mutta nekin menevät usein kisamatkoihin. Arkisin työskentelen seuran toimistolla. Valmennettavat tulevat tunneille vasta koulupäivän jälkeen. Oma työpäiväni päättyy iltamyöhällä.

Työ on ajoittain raskasta, mutta se palkitsee. Saan tehdä mieluisaa työtä ilman niskaan huohottavaa esimiestä. Alaisena olisinkin hankala tapaus. Kaipaan itsenäisyyttä ja mahdollisuutta toteuttaa ideani.

Valmentajana en luule osaavani kaikkea. Hankin uutta tietoa ja pidän yhteyttä kollegoihini.

Nautin saadessani tuottaa iloa rytmisen voimistelun harrastajille. Kilpailuhenkisyyttäni pääsen toteuttamaan huippuvalmennettavien kautta. Kenties myös kävelyharrastukseni on eräänlaista kilpailua. Saatan haastaa itseni kävelemään Turusta Naantaliin ja takaisin.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki