Lavastaja

Päivi Kettunen, 44 v.

 

Lavastaja luo elokuvalle tunnelmaa

 

Elokuva on ohjaajan taideteos. Lavastaja auttaa ohjaajaa löytämään teokselle visuaalisen ilmeen ja oikean tunnelman. Hän johtaa lavastusryhmää ja työskentelee tuotantoryhmässä muiden elokuva-ammattilaisten kanssa.

 

Teatterissa esityksen pitää näkyä katsomon takarivillekin. Niinpä lavastus on selkeä ja erottuva. Elokuvateatterissa kamera tuo tapahtumat lähelle katsojaa, joten lavastuksen tulee kestää yksityiskohtien tarkastelu.

 

Katsoja hyväksyy pelkistetyn lavastuksen teatterissa. Elokuvassa pelkistäminen usein vain hämmentää. Monien katsojien mielestä kotimaisen elokuvan pitää näyttää samalta kuin todellisuus. Lasten- ja epookkielokuvan kohdalla toki joustetaan.

 

Epookkielokuvassa vanhan ajan tuntu luodaan patinoimalla. Katsoja kuitenkin hyväksyy ruskeaksi tai värittömäksi sävytetyn elokuvan, vaikka todellisuus on aina ollut värillinen.

 

Olen suorittanut Taideteollisen korkeakoulun lavastustaiteen maisterintutkinnon ja erikoistunut elokuva- ja televisiolavastukseen. Viidentoista vuoden aikana olen toiminut lavastajana lukuisissa televisiosarjoissa ja elokuvissa, joista epookkikerrontaa edusti JP Siilin käsikirjoittama ja ohjaama Härmä.

 

Härmä on puukkojunkkarista kertova tarina, jonka tapahtumat sijoittuvat 1800–luvun Pohjanmaalle. Vanhan ajan tuntu elokuvaan saatiin realistisella ajankuvalla, ei keinotekoisella sävytyksellä. Härmä on värikylläinen, oikeasti värillinen elokuva.

 

 

Lavastussuunnitelma - näkemykseni elokuvan tunnelmasta

 

Lavastaja saa toimeksiantonsa usein tutun ohjaajan tai tuottajan välityksellä. Kun ohjaaja ja lavastaja ovat kerran tulleet juttuun, he luultavasti toimivat työparina myöhemminkin. Olen lavastanut lähes kaikki JP Siilin ohjaamat elokuvat, joten oli luontevaa vastata myös Härmä -elokuvan lavastuksesta.

 

Tutustuttuani elokuvakäsikirjoitukseen alan kerätä työni pohjaksi visuaalista materiaalia: elementtejä, jotka saattaisivat ilmentää elokuvan lopullista tunnelmaa. Ideat voivat syntyä tunnetilasta, elämyksestä tai vaikkapa yksittäisestä väristä.

 

Härmän lavastusta suunnitellessani satuin huomaamaan videoteoksen, jossa mustiin puetut miehet kantoivat ruumisarkkua hiekka-aavikolla. Ajattelin tietenkin Pohjanmaata. Tulevassa elokuvassa hautajaissaattue saisi kulkea huojuvan viljapellon viertä.

 

Lavastussuunnitelma on aina ehdotus, oma näkemykseni elokuvan tunnelmasta. Esittelen sen ohjaajalle ja kuvaajalle. Jos he tuntevat samoin, olen antanut sysäyksen elokuvan visuaaliselle maailmalle.

 

Elokuvan tuotantovaihetta varten laadin työsuunnitelman. Se sisältää tilakuvauksen, lavastepiirrokset, rakennepiirrokset, rekvisiittalistan ja kustannusarvion. Myös osallistuminen kuvauspaikkojen etsimiseen kuuluu työhöni.

 

Elokuvassa on kymmeniä kohtauspaikkoja. Pienet sisätilat saatetaan rakentaa studioon, ulkokuvaukset tehdään useimmiten autenttisessa ympäristössä. Lavastusta tarvitaan myös ulkona. Tosin, päähenkilön kulkiessa ladon ohi poikkeamatta sisään, seinäkulissi riittää.

 

Lavastusryhmä jakaantuu lavasterakennusryhmään ja rekvisiittaryhmään. Lavasterakennusryhmään kuuluvat lavastemestari, lavastemaalari ja lavasterakentajat. Lavastemestari on ammattirakentaja, joka vastaa rakenteiden kantavuudesta ja turvallisuudesta. Ammattirakentaja rakentaa oikein. Lavastaja luo katsojalle vain illuusion.

 

 

Valvon rakentamista ja oman ryhmäni työtä

 

Härmä -elokuvaa varten onnistuimme löytämään lähes autenttisen asuinympäristön juuri Härmästä. Alue muotoutui 1800-luvun umpipihaksi lisärakentamisella.

 

Poistimme nykyaikaan viittaavat osat, kohensimme päärakennusta, rakensimme porttirakennuksen, pärekattoja, karjarakennuksen ja jatkoimme aittariviä. Teimme maastoon polut, aidat ja tien. Tien varrella kasvoikin sopivasti ruista.

 

Isossa tuotannossa itselläni ei ole aikaa osallistua rakentamiseen. Valvon rakentamista ja rakennusryhmäni työtä. Valaisutiimi toimii kuvaajan alaisuudessa, mutta ennakoin myös valaisun tarpeet. Olisi harmillista, jos lavastus menettäisi tehonsa valoon.

 

Oleellinen osa lavastusta on rekvisiitta. Elokuvatuotannossa siitä vastaa lavastajan johdolla rekvisiittaryhmä. Se sisustaa ja huolehtii kuvauspaikalle niin huonekalut kuin hillopurkitkin.

Kuvauspaikkarekvisitööri huolehtii rekvisiitasta kuvauspaikalla.

 

Talous ja tiukat budjetit asettavat rajoituksensa elokuvanteolle. Lopputulos on kompromissien summa. Alati muuttuvat reunaehdot panevat etsimään optimaalisia ratkaisuja. Ennen elokuvaan käytettiin neljäkymmentä kuvauspäivää, tänään käytetään korkeintaan kolmekymmentä.

 

Työtahtia on tiivis. Kuvauspäivänä ei taukoja pidetä. Kun yhdessä kuvauspaikassa kuvataan, toisessa puretaan jo kuvattua, kolmannessa ja neljännessä rakennetaan uutta. Viides on kenties vasta lavastajan päässä.

 

Lavastaja tuntee elokuvatuotannon kustannus- ja aikataulupaineet. Hänen pitää ennakoida, elää tätä päivää ja vielä huomistakin. Hänen on ymmärrettävä rakentamista ja osattava välittää tietoa ohjattavilleen. Hyvä lavastaja pitää tunteet aisoissa kiireenkin hetkellä. Hän lopettaa päivän työt ajoissa, sillä väsynyt ryhmä tekee vain sutta.

 

 

Ryhmän ilmapiiri ja onnistumisen tunne palkitsevat

 

Alunperin opiskelin keraamikoksi. Myöhemmin suoritin reksvisiitanvalmistan puolivuotisen kurssin ja päädyin Yleisradion palvelukseen järjestäjäksi ja rekvisitööriksi. Totuin isojen tuotantojen rytmiin, työskentelin lavastajien kanssa, kiinnostuin alasta ja pääsin lopulta sitä myös opiskelemaan.

 

Taideteollisen korkeakoulun lopputyönä toimin lavastajana Johanna Vuoksenmaan ohjaamassa Nousukausi -elokuvassa. Aloin saada toimeksiantoja ja opin valtavasti uutta.

 

Tänään vaihdan jatkuvasti työmaata ja työnantajaa. Vietän viikkoja kuvauspaikoilla, teen töitä mihin tahansa vuorokauden aikaan, mutta ei haittaa. Olen oppinut sietämään free lance -ammattiin liittyvää perusepävarmuutta. En hätäänny helposti. Toistaiseksi työtä on ollut tarjolla.

 

Intohimoni työhön ei synny palkkiosta vaan elokuvan valmistumisprosessista. Ryhmän ilmapiiri ja tunne omasta onnistumisesta palkitsevat, eivät niinkään menestys tai elokuvan katsojaluvut.

 

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki ja Malla Hukkanen