Lastentarhanopettaja, Annika

Annika Pulakka, 28

Maa, meri ja laiva. Kun huudan nimen, lapset juoksevat lattialle merkittyyn kohteeseen. Uusi nimi, ja joukko ryntää uuteen paikkaan. Eteen, taakse tai sivulle. Leikkiessään lapset oppivat samalla käsitteitä ja suuntia.

Piiloleikissä etsitään kätköpaikkoja eri korkeuksilta, ylhäältä ja alhaalta. Lautapelissä heitetään noppaa ja opetellaan äänteitä ja lukumäärien vastaavuutta. Silmäluku vie kenties s-kirjaimeen. Siitä syntyy helposti siili.
Siili, kaksi tavua, kaksi taputusta.

Eskarit ovat jo isoja

Lamminpään päiväkodissa Tampereella toimii kahdenkymmenen lapsen esiopetusryhmä. Minä, toinen lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja vedämme tätä ryhmää. Esiopetus eroaa huomattavasti päiväkodin tavanomaisesta perushoidosta. Päiväkodin pienempien kanssa keskitytään perusasioihin, päivärytmiin ja käytöstapoihin. Usein sovitellaan nukkumisasioita. Eskarit ovat jo isoja, hehän lähtevät kohta kouluun.

Esikoululaisen työpäivä kestää neljä tuntia. Aamupäivisin toimimme ryhmissä, iltapäivällä ulkoilemme tunnin ajan. Osa lapsista jää vielä iltapäivähoitoon, jolloin työ jatkuu pienemmällä ryhmällä. Päivät menevät siivillä. Iltapäivisin saattaa jäädä aikaa suunnitella seuraavan päivän sisältöä.

Jaamme ison ryhmämme usein kahteen osaan. Me lastentarhanopettajat huolehdimme kasvatuksellisesta näkökulmasta, lastenhoitaja keskittyy perushoidon tehtäviin, pukeutumistilanteiden ja ruokailun järjestämiseen. Tiimissämme kaikki olemme samanarvoisia. Jaamme vastuuta tasapuolisesti ja huolehdimme omista erityisosaamisalueistamme. Lastentarhanopettaja kantaa esiopetusryhmässä kuitenkin päävastuun.

Mikä sujuu, missä tarvitaan tukea

Monet lapset tulevat esikouluun ilman aikaisempaa päiväkotikokemusta. Pyrimme kartoittamaan kunkin lapsen yksilölliset taipumukset. Selvitämme yhdessä vanhempien kanssa, mitkä asiat sujuvat, missä tarvitaan tukea.
Kuusivuotias kuuluu automaattisesti esiopetuksen piiriin. Hänen koulukypsyytensä arvioidaan esikouluaikana. Esikoululaisella on mahdollisuus jäädä esiopetukseen vielä toiseksikin vuodeksi. Kuusivuotiaalla lapsella on yhtäläinen mahdollisuus mennä kouluun jo vuotta aiemmin.

Esiopetusjakson päättyessä arvioimme tuloksia vanhempien kanssa. Heidän luvallaan neuvottelemme ala-asteen rehtorin ja opettajien kanssa. Kerromme tulevista ekaluokkalaisista, jotta koulu osaisi valmistella luokkajakoa ja varautua mahdollisiin erityisjärjestelyihin. Koulutyön alettua saamme viestejä lapsen edistymisestä.

Teemme yhteistyötä koulujen, muiden päiväkotien, neuvoloiden ja sairaaloiden kanssa. Lasta koskevissa asioissa saatan toimia neuvotteluryhmissä päiväkodin asiantuntijana. On tilanteita, joissa oma asiantuntemukseni ei riitä. Siksi hyödynnän yhteistyöverkostoamme. Lähin apu tulee omalta henkilökunnaltamme ja päiväkodeissa kiertäviltä erityislastentarhanopettajilta.

Leikki on oppimisen väline

Lainsäädäntö ja opetussuunnitelmat määrittävät esiopetuksen tavoitteet ja sisällön. Valmistamme lasta kouluun, tutustutamme kirjaimiin ja numeroihin, kehitämme kielellisiä ja matemaattisia valmiuksia. Tärkein tavoite on kuitenkin kartuttaa lapsen sosiaalisia taitoja. Pyrimme siihen, että lapsi ala-asteelle mennessään osaisi toimia ryhmässä. Istua paikallaan ja keskittyä koulutyöhön.

Ala-asteella tavoitellaan oppimistuloksia, meillä päiväkodissa lapsi saa olla lapsi. Oppimisen väline on leikki. Lastentarhanopettaja yrittää löytää keinot, joilla uusia asioita harjoitellaan. Materiaalit ja apuvälineet löytyvät kyllä. Keksimme niitä itsekin.

Emme opeta lasta lukemaan vaan harjoittelemme sanojen hahmotusta, eräänlaista esilukemista.
Silti moni lapsi oppii lukemaan esikoulun aikana. Tuemme työllämme vanhempien kotikasvatusta. Emme halua vetää eri linjaa, vaan etsimme tarvittaessa keskitien.

Mediakasvatusta ja retkeilyä

Valitsemme esiopetuksen aihe-alueet usein lasten kiinnostuksen mukaan. Kun kävimme tutustumassa Orinoco -näyttelyyn, lapset innostuivat Amazonasin intiaanien elämästä ja elinolosuhteista. Muunsimme teeman päivittäiseksi toiminnaksi, projektityöskentelyksi. Osa lapsista valmisti liaaneja, osa kaloja. Perähuoneeseen syntyi sademetsämaisema jokineen ja eläimineen.

Tällä hetkellä olemme kovasti innostuneet elokuva-animaatiosta. Lapset suunnittelevat käsikirjoituksen, valmistavat animaatiohahmot, ja Pirkanmaan elokuvakeskuksen väki kuvaa. Lapset liikuttelevat hahmoja ja keksivät ääniä. Viime vuonna parin minuutin animaatiomme esitettiin oikein televisiossa.

Pidämme paljon retkeilystä. Kuljemme kaupungilla ryhmänä ja herätämme tietenkin huomiota. Mummot ja papat pysäyttelevät. Valitettavasti myös humalaiset. Keräämme lapsen retkivalokuvat digitaaliseen kasvun kansioon ja kirjaamme sinne yhteiset kokemuksemme. Vanhemmat voivat katsella sivuja suljetussa internet-verkossa. Tämä uusi toimintamuoto tukee yhteistyötä ja rikastuttaa samalla omaakin työtämme.

Innostuin asiasta yläasteella

Omana kouluaikanani en ajatellut itselleni lastentarhanopettajan uraa. Huoltoasemanmyyjän työ oli ihan varhaislapsuuteni haave. Kouluaikana haaveet vaihtuivat useasti. Yläasteella suoritin TET -jakson
päiväkodissa ja innostuin asiasta. Myöhemmin havaitsin voivani opiskella sekä kasvatustiedettä että varhaiskasvatusta. Ajattelin kokeilla.

Suoritin Jyväskylän yliopistossa kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon. En siirtynyt heti työelämään vaan opiskelin lisää. Kun Jyväskylässä ei työtä oikein ollut tarjolla, muutin Tampereelle. Tein pitkäaikaisia sijaisuuksia, ja sain vakituisen työpaikan kolme vuotta sitten.

Esikoulukokemukseni on vielä sen verran vähäinen, etten selviä työstäni rutiinilla. Mietin paljon perusasioita, omaa työskentelytapaani ja ryhmädynamiikkaa. Suunnittelen etukäteen, miten vedän yhteiset aamukokoontumiset. Sijoitan vilkkaimmat lapset kosketusetäisyydelle ja katson, etteivät pahimmat sählärit satu samaan ryhmään. Työstä ei tule mitään, jos aikani menee lasten hillitsemiseen. Rauhallinen ilmapiiri takaa hyvän tuloksen.

Vanhempien luottamus

Koululykkäysasiat mietityttävät, pohdin mahdollisia tukitoimia usein kotonakin. Yritän esittää mielipiteeni lapsen vanhemmille heitä loukkaamatta. Olen vastuussa työstäni vanhemmille, siksi haluan olla heidän luottamuksensa arvoinen. Hekin osoittavat luottamusta antamalla lapsensa vastuullemme.

Ennakko-odotukset ovat suuret. Jos lapset eivät kiinnostu, jotain on vinossa. Onnistuminen lapsen kanssa perustuu usein onnistumiseen vanhempien kanssa. Toistaiseksi olen saanut työstäni hyvää palautetta. Vastaan työstäni myös organisaatiolle ja esimiehilleni. Työpaikan palavereissamme keskustelemme työstämme, kasvatusperiaatteista ja pedagogisista linjauksista.

Joskus kurkkuani myöten täynnä

Alalla ei voi toimia ilman kiinnostusta lapsiin. Koen onnistuneeni, kun lapsi oppii ja edistyy. Lapset antavat aina suoraa palautetta, ja tyytymättömyys näkyy heti. Kun lapsi ei viitsi, hän ei osallistu. Jokainen ryhmä on
erilaisuudessaan haastava. Viimevuotinen vilkas ryhmä vaihtui tänä vuonna pohdiskelevaan.

Nautin arkipäivän yhdessä tekemisestä ja lasten innostuneisuudesta. Joskus taas olen kurkkuani myöten täynnä lapsia. Saatan väsähtää jatkuvaan meteliin ja papatukseen. Jos mitta silloin tällöin tuleekin täyteen, jokaisena aamuna lähden silti mielelläni työhön.

Lapsetkin ymmärtävät, ettei opettaja voi aina olla iloinen. Kun asiat harmittavat, aikuinen voi näyttää sen lapsille. Lapset huomaavat, tunnistavat aikuisten tunnetilan ja oppivat lisää. He osaavat jopa käyttää kaiken hyväkseen.

Eskarin päivä on pitkä

Esiopetus uudistui kolme vuotta sitten, niillä linjoilla ollaan edelleenkin. Suuria muutoksia ei liene odotettavissa. Kasvatustyössä puhutaan tänä päivänä konstruktiivisuudesta. Tietoa rakennetaan vanhan pohjalle. Opettaja ei paukuta tietoa lasten päähän vaan luo tilanteita yhdessä oppimiselle. Yhä useammin suuntaudutaan projekteihin ja laajoihin kokonaisuuksiin.

Lapselle saatetaan tarjota suorittajan roolia jo varhaisessa vaiheessa. Lapsen pitäisi harrastaa, soittaa, liikkua tai toimia partiossa. Rooli tuntuu kuusivuotiaalle aika raskaalta. Esikoululaisen päivä on pitkä. Päiväkodissa se alkaa aamukahdeksalta. Lapsi haetaan kenties vasta neljältä. Jos sen jälkeen mennään illaksi vielä harrastamaan, päivälle tulee turhan paljon pituutta.

Lapsuuden ja nuoruuden raja hämärtyy. Tytöistä tulee pimuja jo aika nuorena, lastenmusiikki ei enää uppoa. Nuorison alakulttuuri näkyy selvästi koulun ala-asteella. Jo ekaluokalla kiinnitetään huomiota pukeutumiseen. Onneksi ilmiö ei ole levinnyt esikouluun. Meillä eskarissa lapset suostuvat vielä pukemaan kurahousut jalkaansa.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila