Liikuntafysiologi

Juha Peltonen, 44

Opiskeluaikanani rustasin kaasupulloista, säähavaintopallosta, paineletkusta ja viemäriputkesta laitteen, jolla tutkin miten niukka happi vaikuttaa elimistöön kuormitustilanteessa. Kuvittelin rakentavani Suomen ensimmäisen alppimajan, mutta entinen Lahden kaupunginlääkäri oli ehtinyt ensin. Sain mukaani toisen innostuneen, ja yhteiset tutkimuksemme johtivatkin ensin tutkimusraporttien ja myöhemmin alppimajan syntyyn.

Lahden MM-hiihtojen dopingsotku, suuri hölmöily, sekoitti puurot ja vellit. Kiellettyihin menetelmiin hairahtuneet herrat poistuivat toki näyttämöltä, mutta samalla menetettiin paljon hyvääkin tietotaitoa. Tapahtuma jätti liikuntaelämään ikävät jälkensä, oma ammattikuntani saa edelleen syyttä korvilleen.

Media suhtautuu valitettavan usein kielteisesti liikuntafysiologeihin eikä tunnu aina ymmärtävän, että tehtävämme on edistää ihmisen hyvinvointia, kannustaa terveellisten liikuntaharrastusten pariin ja osallistua vahvasti anti-dopingtyöhön.

Soutajasta tohtoriksi

Nuorena miehenä harrastin kilpasoutua ja harjoittelin Tampereen Pyhäjärvellä. Aktiiviurheilijana ajattelin liikuntafysiologiaa tietenkin oman lajini kannalta, vasta paljon myöhemmin huomasin fysiologian tarjoamat valtavat mahdollisuudet.

Haaveilin aina liikuntaan liittyvästä ammatista ja pääsinkin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan valmennuslinjalle. Kesken opintoja minut kuitenkin rekrytoitiin Soutuliiton koulutus- ja valmennuspäälliköksi. Tuossa työssä vahvistui haluni toimia taustalla ja osallistua alan tutkimustyöhön. Valmistuin maisteriksi, jatkoin opiskeluani, opetin pari vuotta terveydenhuollon oppilaitoksessa ja valmistuin lisensiaattityön ja väitöskirjatyöni jälkeen liikuntatieteiden tohtoriksi.

Arvioin kuormitetun elimistön toimintaa

Työskentelen nyt liikuntafysiologina Urheilulääketieteen säätiön palveluksessa, Helsingin urheilulääkäriasemalla. Tutkin, testaan, analysoin ja koulutan. Arvioin ihmisen elimistön toimintaa fyysisessä kuormituksessa. Merkittävä osa työstäni liittyy tutkimukseen. Ilman teorian tuntemusta ei voisikaan pysyä mukana alan kehityksessä. Aina tarvitaan biologiaa, anatomiaa, biokemiaa, solubiologiaa ja enenevässä määrin genetiikkaa.

Työryhmäämme kuuluvat lisäkseni liikuntalääketieteen erikoislääkäri, nuorempi fysiologi ja sairaanhoitaja sekä erikoislääkäriksi kouluttautuva toinen lääkäri. Minä vastaan rasituslaboratorion toiminnasta. Keskitymme hengitys- ja verenkiertoelimistön analysointiin ja tutkimukseen.

Terveiden liikunnanharrastajien lisäksi tutkimme ja hoidamme liikunnanaikaisista oireista kärsiviä. Kun ihminen tuntee rasituksessa vaikkapa hengitysoireita, hengenahdistusta, yskää tai limaisuutta, hän saattaa tarvita apuamme. Toki huippu-urheilijatkin käyttävät palveluksiamme, mutta tavalliset liikunnanharrastajat ovat merkittävin asiakasryhmämme. Meille ei tarvitse tulla numerolappu rinnassa.

Emme heitä asiakasta heti juoksumatolle

Testimme on monivaiheinen. Asiakkaan kanssa suoritettavat manööverit saattavat kestää laitevalmisteluineen ja analysointeineen kolme tuntia. Emme kaappaa asiakasta ovelta ja heitä häntä heti juoksumatolle tai polkupyörä ergometrin päälle. Tarkastamme ensin hänen terveydentilansa. Tämä pohjatyö saattaa vaatia useitakin erikoistutkimuksia. Meidän tulee osata valita oikea testi ja siihen sopivat kuormitusmallit. Haemme optimia ja vältämme ylimitoitusta. Näin varmistamme turvallisen testin.

Joskus asiakas on saattanut luulla kaikkien vaivojensa selviävän suorituskykytestissä ja jättänyt kertomatta rasituksenaikaiset oireensa. Siksi panostamme alkukeskusteluun. Useimmat asiakkaat kertovat realistisesti liikuntaharrastuksestaan, jotkut voivat kuitenkin salailla oireitaan. Yllättävän hyvä testikysymys on: milloin viimeksi liikuit?

Asiakkaalle eväitä liikkumiseen

Ennen varsinaista testiä kalibroin mittalaitteet. Sitten asiakas tekee suorituksensa, asettuu alttiiksi rasitukselle, mikä useimmiten saadaan aikaan juoksumatolla tai polkupyöräergometrillä. Noin puolen tunnin kuormituksen aikana mittaamme hengityskaasut ja hengitetyn ilmamäärän. Näistä laskemme muuttujat, mm. hapenkulutuksen. Testissä rekisteröityvät samalla syke ja usein myös valtimoveren happikyllästeisyys.

Jos kuormituksen ensisijainen tavoite on antaa vinkkejä harjoittelun suunnitteluun, tutkimuksiin liitetään maitohappopitoisuuden mittaus. Sitä käytetään yhtenä muuttujana arvioitaessa sopivaa harjoitteluvauhtia ja harjoittelusykettä.

Testitulos on lähes kuusisivuinen asiakirja. Heti testin jälkeen annan asiakkaalle ensimmäisen palautteen. Käyn yksityiskohtaisesti ja selväsanaisesti läpi tuloksen hänen kanssaan. Tämä on tärkeää, sillä testiarvot, muuttujat ja numerosarjat yksinään eivät palvele asiakasta. Hänellä pitää olla mahdollisuus keskustella testiin ja liikunnanharrastukseensa liittyvistä asioista. Lopulliset ja perusteelliset testitulokset hän saa myöhemmin kirjallisena.

Annan asiakkaalle selkeitä vinkkejä ja ohjeita. Kerron miten hänen kannattaisi harjoitella, kuinka usein, kuinka paljon, millä harjoitusalueella, miten suurella sykkeellä ja kuinka pitkällä palautumisajalla. Asiakas tai hänen valmentajansa huolehtivat yksityiskohtaisesta suunnittelusta. Minä annan siihen eväät.

Keskitymme koko kehon fysiologiaan

Nopein ja helpoin tapa testata suorituskykyä olisi viedä asiakas juoksuradalle, pistää kello käymään ja katsoa kuin lujaa hän pääsee. Tällainen testi ei kuitenkaan paljastaisi, mistä osista suorituskyky koostuu. Laboratoriossa aloitamme kevyellä kuormituksella ja lisäämme sitä asteittain maksimiin asti. Mitattavien fysiologisten vasteiden avulla löydämme harjoitustasoja, joilla suorituskykyä olisi edullista kehittää.

Kaikkeen mittaamiseen emme pysty, testausyksiköt eivät voi hankkia kaikkia maailmalta löytyviä mittalaitteita. Me keskitymme koko kehon fysiologiaan, olemme kyenneet luomaan erinomaisen hengityskaasuanalyysimenetelmän.

Yleisimpien hengitysvasteiden ohella kykenemme määrittämään myös keuhkojen virtausrajoittuneisuuksia rasituksen aikana, ei pelkästään ennen tai jälkeen rasituksen. Tutkimustyössä olemme käyttäneet myös laitetta, joka selvittää sydämen minuutissa pumppaaman verimäärän, mittaa minuuttitilavuuden.

Ammattitaidon ydin

Suomessa noudatetaan yhtenäistä suorituskykytestien mittaustapaa ja tulokset analysoidaan yhdenmukaisesti. Asiantuntijayhteistyönä on sovittu perusperiaatteista, miten määritetään testitulokset ja miten niitä tulkitaan. Kaikki ei silti mene aina oppikirjaesimerkkien mukaan. Fysiologi ei voi luottaa yksinomaan tietokoneeseen, hänen täytyy ymmärtää mistä numeroarvot syntyvät ja mitä menetelmät tarkoittavat. Hänen pitää osata päätellä. Siinä piilee ammattitaidon ydin.

Erikoislääkäri ja fysiologi tarvitsevat toisiaan. En voi syvällä rintaäänellä puhua sairauksista, mutta osaan arvioida terveen elimistön vasteita kuormitustilanteessa. Minä vastaan siitä, että menetelmämme tuottavat luotettavia arvoja ja mittaavat oikein. Tiedän mitä kuormituksen eri vaiheissa pitäisi tapahtua. Terveiden liikkujien testauksessa annan palautteen suoraan asiakkaalle.

Kliinisessä työssä olen mukana silloin, kun asiantuntemustani tarvitaan. Jos sairautta diagnosoidaan tai sen mahdollisuus halutaan sulkea pois, seuraan kuormitusta ja sen etenemisestä. Raportoin tutkivalle lääkärille, joka päättää jatkotoimenpiteistä ja mahdollisesta hoidosta.

Kestääkö ihminen Marsiin asti

Organisaatiomme kuuluu Helsingin yliopiston liikuntalääketieteen yksikköön. Olen tällä hetkellä mukana viidessä tutkimuksessa. Toimin vastuullisena päätutkijana opetusministeriön tukemassa hankkeessa, jossa seurataan liikunnan aikaista aivoverenkiertoa ja hengitysilman happimäärän vaikutusta siihen.

Yksikään tutkija ei voi työskennellä yksinään, tarvitaan kontakteja ja kansainvälistä yhteistyötä. Kanadassa osallistuin vierailevana tutkijana kansainväliseen projektiin. Opiskelin kahta uutta mittausmenetelmää, joita käytin aivoverenkierron mittauksessa. Helsingissä kokoan parhaillaan kotimaisia voimia uuteen kansainväliseen projektiin. Yritämme pystyttää tänne Kanadassa oppimani mittausmenetelmät.

Hyvä esimerkki fysiologin työn monimuotoisuudesta on kanadalaisen kollegani työ. Hän osallistuu kansainväliseen projektiin, missä selvitetään pitkäaikaisen liikkumattomuuden haittavaikutuksia. Projektin perimmäisenä tavoitteena on löytää vastauksia kysymykseen voidaanko ihminen lähettää Marsiin, kestääkö hän vähäistä liikuntaa ja painovoimattomuutta niin kauan.

En voisi työskennellä fysiologin ammatissa, jos työ ei kestäisi eettistä ja moraalista tarkastelua. Ihmisen fysiologian tunteminen on arvo jo sinänsä, mutta tiedolla pitää olla vaikutusta hänen hyvinvointiinsa.

Kansallinen osaaminen kannattaa

Suomalainen alppimaja ei ollut ensimmäinen ihmisen hapenkäyttöön liittyvä yritelmä. Asiaa harrastettiin jo 1700 -luvulla. Ihmiset pyrkivät milloin kuuhun, milloin avaruuteen, milloin Kilimanjaron huipulle. 1900 -luvun alussa tutkijat kiipesivät kuumailmapalloon ja tutkivat miten ihmiselle käy korkeuksissa. He tekivät muistiinpanoja niin kauan kun olivat tajuissaan. Joku palasi retkeltä hengissä, joku vainajana.

Suomesta katsottuna korkean paikan tutkimukset saattavat tuntua merkityksettömiltä. Siellä missä vuoristosairaus on kansantauti, ne ovat kuitenkin elintärkeitä. Kansallisen osaamisen kasvattaminenkin kannattaa, retkeileväthän suomalaisetkin yhä enemmän todellisissa vuoristo-olosuhteissa. Myös monissa pitkäaikaissairauksissa ihmisen hapensaanti ja hapenkuljetus ovat konkreettinen ongelma.

Liikuntafysiologi voi halutessaan hakeutua töihin ulkomaille. Minulla ei ole sellaisia aikeita ainakaan tällä hetkellä, mutta seuraan aktiivisesti mitä maailmalla tapahtuu.

Sopiva yhdistelmä tutkimusta ja sen soveltamista

Nautin tutkimustyöstä, mutta haluan tehdä sopivassa määrin myös asiakastyötä ja käyttää työssäni tieteen saavutuksia, soveltaa niitä omaan palvelutoimintaamme. On hienoa oivaltaa uutta fysiologiasta, mutta yhtä nautittavaa on havaita asiakkaan tyytyväisyys. Tunnen itseni hyödylliseksi, kun liikkuja saa apua harjoittelunsa suunnitteluun tai potilaalle on tehty oikea diagnoosi ja hän voi jatkaa turvallisesti harrastustaan.

Työni saattaa joskus tunkeutua vapaa-aikaan, asiat eivät aina anna rauhaa. Teen työmatkani linja-autolla ja työskentelen matkan aikana. Lisäksi työtahti Helsingin yksikössämme on tiivis, joten eiköhän kymmenen tunnin työpäivä riitä. Omalla ajallani yritän rentoutua. En urheile enää aktiivisesti, liikun huolehtiakseni kunnosta ja terveydestäni ja siksi, että se on mukavaa. Juoksen aamuisin ennen töihin lähtöä, teen kanoottiretkiä, vaellan ja hiihdän.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila