Sikayrittäjä, Sikalanhoitaja

Marko Iso-Tuisku, 34 v.

Eläimen hyvinvointi lähtee hoitajan hyvinvoinnista

Korkeat tuotantokustannukset ja ulkoiset paineet koettelevat sikayrittäjää. Silti tämä tuottaa eläinsuojeluvaatimukset täyttävää laadukasta lihaa. Jos tuottaja ei pitäisi huolta itsestään, hän ei kykenisi huolehtimaan eläimistäkään.

Sikayrittäjä vastaa omasta jaksamisestaan. Hänen työaikaansa ei valvo kukaan. Sikaloissa toimitaan tunnollisesti, mutta raskas työ ja taloudelliset riskit tuntuvat arjessa. Julkisuudessakin tavataan arvostella sikataloutta ja kauhistella sikaeläinten kohtelua. Useimmiten se on perusteetonta.

Sikalassa eläimet saavat ympärivuorokautista huolenpitoa

Sika viihtyy, kun läheltä löytyy vettä, ravintoa, lämpöä ja kavereita. Viileällä sika menee makaamaan kaverin vierelle, lämpimällä pysyy erillään. Kuumissaan se sontii lätäkön ja jäähdyttelee siinä. Ihmistä sellainen voi kauhistuttaa, mutta sika käyttäytyy niin luonnostaan.

Päädyin sikayrittäjäksi monien vaiheiden kautta. Opiskelin maatalousoppilaitoksen viljelijälinjalla. Viljatilalla aloitin myös työnteon. Myöhemmin rakensin porsastuotantoyksikön isän sikalan viereen kotitilalleni Ilmajoelle. Isä kasvatti lihasikoja, minä porsaita. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä ostin vanhempieni tilan ja ryhdyin
itsenäiseksi tuottajaksi.


Yhdistelmätuottajana ja viljelijänä

Sikayrittäjäksi voi ryhtyä vain maatilan haltija. Hän voi erikoistua porsastuotantoon, lihantuotantoon tai jalostukseen. Lihantuotanto voidaan jakaa myös usean tilan kesken. Yksi tiineyttää emakot, vie ne porsimaan toiselle tilalle, josta porsaat siirtyvät kolmannen kasvatettavaksi.

Minun kaltaiseni yrittäjä tekee kaikkea. Olen yhdistelmätuottaja.

Hoidan koko ketjun porsastuotannosta lihasikojen kasvatukseen. Sikalassani on 140 emakkoa lisääntymässä ja 1000-1300 sikaa kasvamassa. Apunani on kaksi työsuhteista sikalatyöntekijää. Eläinten hoito vaatii lähes aina kahden henkilön läsnäolon.

Sikalanhoidon ohella viljelen. Isäni osallistuu peltotöihin, joskus osa-aikainen ulkopuolinenkin. Hyvänä satovuonna kykenen tuottamaan kaiken rehuviljan. Sian lanta riittää omille, usein myös muiden tilojen pelloille.

Työllistävin osa sikataloutta on porsastuotanto. Emakoiden hoitaminen vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Kokonaiskierto emakon siemennyksestä lihasianteurastukseen kestää lähes yhdeksän kuukautta. Emakon siemennettyäni tiedän jo porsimishetkenkin. Sian kantoaika on 115 päivää, neljä kuukautta.


300 000 kg sianlihaa

Porsinta-aikana seuraan emakon synnytystä, tarvittaessa lääkitsen eläintä. Joskus autan porsaat ulos, joskus synnytys sujuu ongelmitta. Silloin riittää, kun varmistun, etteivät porsaat lähde harhailemaan vaan osuvat emakon utareille.

Sikalan päivärutiineihin kuuluu eläimen terveydentilan arviointi ja mahdollinen lääkitys. Eläinlääkäri tarkastaa eläimet vähintään kerran kahdessa kuukaudessa. Kolmen kuukauden kuluttua syntymästä porsaat siirtyvät lihasikaosastolle. Parhaat emakot valitaan jalostukseen ja siemennetään uudiseläimiksi.

Sian kasvu teuraskokoon kestää kolme kuukautta. Siat teurastetaan noin puolen vuoden ikäisenä. Ennen teuraskuljetusta eläimet valitaan punnitsemalla. Vain eläinlääkärin tarkastama terve eläin soveltuu teuraaksi.

Kun teuraat ovat lähteneet, pienimmät siat siirretään isompien karsinaan, josta kolmen viikon välein vapautuu tila uusille porsaille. Sikatilani tuottaa vuosittain noin kolmesataatuhatta kiloa sianlihaa. Tulos on keskimääräistä parempi.


Työllistääkö itsensä vai myös ulkopuolisia?

Sikatilan menestykseen vaikuttavat tuotantoluvut, tuotannon tehokkuus, tilakoko, tuotantosuunta, oman pääoman osuus, rakennuskanta, ympäristötekijät, jopa yhteistyö naapuritilojen kanssa. Perheen omat resurssit ratkaisevat. Yrittäjä päättää, haluaako työllistää
ainoastaan itsensä vai palkata myös ulkopuolisia.

Olen onnistunut organisoimaan sikalan työt niin, että ulkopuolinen työpanos onnistuu päivätyönä.

Sikalatyöntekijät ovat ammattiryhmä, jonka koulutuksen ei maassamme kiinnitetä huomiota. Valtaosa maatalousoppilaitosten opiskelijoista siirtyy yrittäjiksi, lomitustyöhön tai hallinnon virkoihin. Niinpä ulkomaalainen työvoima tekee Suomen maataloustyöt.

Yrittäjyys sikatalouden alalla on päivittäistä pohtimista. Asioita on paljon. Yhteen ongelmaan ei saisi juuttua. Työ tulee suunnitella, ennakoida ja rytmittää oikein. Tietokonepohjainen seuranta helpottaa suunnittelua.

Yrittäjän ei välttämättä pidä olla huipputekijä jokaisessa tuotantovaiheessa, kohtuullisen hyvä tulos riittää. Yksinkään ei tarvitse olla. Apua löytyy maatalousasiantuntijoilta ja tuotantoneuvojilta.

Markkinatilanteen muuttuessa yrittäjänkin pitää olla valmis muuttumaan, vaikka muutoksiin sitoutuu paljon pääomaa. Uuden tuotantosuunnan ylösajo kestää vähintään vuoden uudisrakentamisen jälkeen.


Kohotettakoon lihan laatua ja imagoa

Korkeisiin eläinsuojeluvaatimuksiin perustuvat määräykset säätelevät niin sikalan lattia- kuin karsinakokoakin. Tilavaatimusten jatkuva kasvu nostaa tuotantokustannuksia ja samalla kuluttajahintoja. Löysempien vaatimusten ulkomainen halpaliha kuitenkin tekee kauppansa. Kuluttaja ei ostopäätöstä tehdessään ajattele sikalan ritilöitä tai vaatimukset täyttävää
lämmitysjärjestelmää.

Tilastojen mukaan suomalaiset suosivat enenevässä määrin valkoista lihaa. Silti uskon sianlihan säilyttävän nykyisen asemansa. Uusia syöjiä syntyy päivittäin.

Viljelijä saa tukensa EU:lta, sikayrittäjä kansallisista varoista. Tuki voi riittää emakoiden rehustamiseen, kaikki muu tulee tuottajalta itseltään. Tuki on vähäinen, mutta sen turvin valtio ohjaa sikataloutta.

Suomalaisessa maataloudessa on valittu korkeiden tuotantokustannusten linja. Kohotettakoon siis lihan laatua ja imagoa mutta maksettakoon lihasta oikea hinta.

Teen pitkiä ja raskaita työpäiviä, mutta muunlaisesta elämästä en haaveile. Viljelijänä pääsisin kenties helpommalla. Kasviviljelyn sesongit ovat kuitenkin lyhyitä ja kierto pitkä. Pidän toimeliaisuudesta ja siitä, että jokaiselle päivälle riittää mielekästä tekemistä. Jos omat lapseni jatkavat tilaa, mikä sen hienompaa.

Viihdyn hyvin sikatalouden perustyössä. Tiedän kehitystyön ja johtamisen merkityksen, mutta ei ole edes todennäköistä, että synnynnäinen johtaja työskentelisi sikalassa.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki