Turkistarhaaja

Janne Penttilä, 32 v.

Turkistarhaaja luottaa osaamiseensa

Kulut tarhaustoiminnassa syntyvät heti, tulot vasta vuoden päästä jos silloinkaan. Luottamus omaan tekemiseen itää olla kova. Usko tulevaisuuteen ei saa horjua huonoinakaan aikoina.

Turkiskauppaa käydään määrävälein järjestettävissä kansainvälisissä huutokaupoissa. Siihen asti tarhaaja tekee arkityötään, kasvattaa ja hoitaa eläimiä. Tulosta syntyy, jos turkis täyttää laatuvaatimukset. Hyvä nahka on yrittäjän tavaramerkki. Nahkan laatu puolestaan riippuu eläimen hyvinvoinnista.

Peruskunnioitus eläintä kohtaan on tarhauksen perusedellytys.

Valtaosa maamme turkistiloista sijaitsee Pohjanmaalla. Minä harjoitan elinkeinoani Kaustisella. Tarhassani on yli kymmenentuhatta eläintä: minkkejä, sini- ja hopeakettuja sekä suomensupeja. Taloudellisen riskin tasapainottamiseksi kasvatan useita eläinlajeja. Se lisää työmäärää mutta vahvistaa yritystä. Jos yhden lajin kysyntää hiipuu, toisen kenties kasvaa.


Vain terve eläin tuottaa laadukasta nahkaa

Turkiseläin tarvitsee asianmukaiset tilat. Omassa tarhassani on neljäkymmentä varjotaloa, joissa turkiseläimet kasvavat. Häkit sijaitsevat molemmin puolin kymmenien metrien pituista käytävää. Olen investoinut tarharakennuksiin ja rakennan parhaillaan uusia tiloja. Teen kaiken kertarysäyksellä voidakseni jatkossa keskittyä itse tarhaamiseen.

Turkistarhaaja on moniosaaja, jonka tärkein osaamisalue on jalostus. Tarhaajalla pitää olla silmää eri turkistyypeille, sillä vain parhaat yksilöt valitaan jalostukseen.

Minkit paritetaan, suurin osa ketuista siemennetään. Kantava naaras siirretään häkkiin, jossa se synnyttää pentueen. Paritus- ja siemennysaika kestää kaksi ja puoli kuukautta, helmikuusta huhtikuuhun.

Hyvät lajiominaisuudet siirtyvät eläimeen siinä missä huonotkin. Vain terve ja luottavainen eläin tuottaa hyvän ja laadukkaan nahkan. Ruokinta ja ravinnon laatu vaikuttavat sekä pentuetulokseen että nahkan laatuun.

Ruokin eläimet sekoittamosta hankkimallani rehulla, joka sisältää muun muassa silakkaa, lohta, viljaa ja ihmisravinnoksi kelpaamattomia teurassivutuotteita. Ainesosien suhde ja energiamäärät ovat tarkoin määritettyjä. Ruokinta tapahtuu eläimen kehitysvaiheen ja ulkoisten olosuhteiden perusteella. Kylmällä ilmalla energiamäärää nostetaan, helteellä lasketaan.

Eläimen hyvä ruokahalu kertoo ruokinnan onnistuneen. Liian kylläinen eläin ei kasva normaalilla tavalla.


Kasvatuksesta nahkomiseen

Ruokinta on aikaa vievää työtä. Ruokin eläimet kaksi kertaa päivässä, myös viikonloppuisin. Päivittäinen kertaruokinta onnistuisi sekin mutta heikentäisi nahkan laatua. Käytän ruokkimiseen vähintään kuusi tuntia päivässä. Kaksi työntekijäänikin osallistuu työhön. Silti ruokin mieluummin itse. Näen eläimet päivittäin ja tiedän aina missä mennään.

Rehua kuluu päivässä viisituhatta kiloa. Istun trukin päällä, kuljetan rehua ja annostelen. Juomaveden eläimet saavat kesäisin automaattijärjestelmästä, talvella juottokupeista.

Muihin tavanomaisiin töihin tarhalla kuuluu pesien kuivikkeiden vaihto, häkkien puhdistus ja yleisen siisteyden ylläpito.

Turkiseläin kehittyy nahkontaikään puolessa vuodessa. Nahkonta suoritetaan marras-joulukuussa. Minkki lopetetaan, minkä jälkeen ruhot toimitetaan nahkontaan erikoistuneeseen yritykseen.

Ketun ja supin nahkomme itse. Eläin lopetetaan, nyljetään, kaavitaan, rummutetaan, asetetaan puualustalle kuivattavaksi ja kammataan. Valmiit nahkat kuljetetaan rekalla huutokauppaliikkeisiin.

Alaan perehtymätön saattaa kuvitella, että turkistarhassa keskitytään vain eläinten lopetukseen. Todellisuudessa nahkonta on vain loppuvuoteen ajoittuva, kuukauden kestävä jakso. Enin osa vuodesta hoidetaan eläimiä.


Tuntuma nenänpäässä

Kouluttauduin alunperin konepuusepäksi, tein kirvesmiehen ja ravintolavahtimestarin töitä. Armeijan jälkeen olen työskennellyt lähes yksinomaan turkistarhauksen parissa. Suoritin kurssejakin, mutta vanhempieni turkistarhalta tarhaustyö oli ennestään tuttua. Kun vanhempani hiljattain luopuivat tarhauksesta, tehtävät siirtyivät minulle.

Pyrin määrätietoisesti viemään elinkeinoani eteenpäin. Tukenani on luotettava verkosto, sillä lähes kaikki ystävänikin toimivat tarhaajina. Olen sen verran onnekas, että tuottamani nahat menestyvät turkismarkkinoilla. Minulta hankitaan siitoseläimiäkin.

Haluan kehittyä ja kuulua turkistarhaajien kärkikaartiin.

Tarhaajalta vaaditaan käytännön taitoja, talousosaamista ja kiinnostusta jalostukseen. Hänen tulisi tuntea turkismarkkinat ja omata kyky ennakoida suuntauksia. Tarvitaan oikea tuntuma nenänpäässä, sanoisivat vanhat tarhaajat.

Turkismarkkinoita heiluttaa milloin dollarin kurssi, milloin kansainvälinen kriisi, milloin muoti. Tänään suositaan matalaa velvet-peitinkarvaa, mutta suositaanko vielä huomennakin, vai hakevatko ostajat pitkäkarvaista nahkaa? Hintaero voi olla kymmenen euroa nahkalta.


Tarhauksen arvostus kohoamassa

Tällä hetkellä olen tyytyväinen tarhani kokoon, eläinmäärään, ammattiini, ylipäänsä kaikkeen. Vaikka kroppa joutuu koetukselle, en pelkää työtä. Kykenen, ehdin ja haluan tehdä tätä työtä vielä kymmenenkin vuoden päästä.

Turkisten kysyntä ailahtelee mutta uskon vanhaan totuuteen: viittä huonoa vuotta seuraa viisi hyvää. Peräänkuulutan muitakin vanhoja ja vähemmän urbaaneja perusarvoja. Syön meijerivoita, juon punaista maitoa ja kulutan ylimääräisen energian liikkumalla. En surffaile netissä, vaan rakennan mieluummin ulkosaunaa.

Tarhauksen arvostus on kohoamassa. Tarhaajien ei tarvitse pyydellä anteeksi ammattiaan. Olen tavannut nuoria, jotka tutustuttuaan tarhaukseen ovat innostuneet ja hankkiutuneet alalle. Tarhauskeskittymät sijaitsevat Pohjanmaalla, mutta se lienee vain etu. Pohjanmaalta ei ole pitkä matka minnekään.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki