Tekstiiliartesaani

Sirpa Olán, 43 v.

Käsityötä ja pienimuotoista yritystoimintaa

Teen työtä käsilläni, myyn ja markkinoin omia tekstiilituotteitani. Olen kuin torikauppias, kiertelen messut ja markkinat. En haaveile ison suuruusluokan liiketoiminnasta. Pysyttelen pienessä. Tavoittelen ainoastaan itselleni mieluisaa työtä ja pysyvästi vakaata toimeentuloa.

Olen aina ollut käsityöihminen. Alun perin kouluttauduin kuitenkin vakuutusalalle ja työskentelin kymmenen vuotta valtionhallinnossa. Vuosituhannen alussa kyllästyin ja aloitin tekstiiliartesaanin kolmevuotiset opintoni Lempäälän käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Minut valittiin myös puuseppäpuolelle, mutta tekstiili oli minun juttuni.

Jo opiskeluaikana tiesin päätyväni yrittäjäksi. Tekstiiliteollisuuskin olisi saattanut tarjota työtä, ei kuitenkaan sellaista, millaiseksi miellän käsillätekemisen. Osa-aikainen kudonnan ja muun käsityön opetustoiminta käsityökeskuksessa kiinnostaisi, mutta avoimia työpaikkoja ei niissä juuri ole tarjolla.

Artesaanikoulussa ei opetettu lainkaan yrittäjyyttä, joten valmistumiseni jälkeen suoritin yrittäjäkurssin ja perustin Artelinea Olán -toiminimeni. Ratkaisu tuntui oikealta heti alkumetreillä. Nyt olen toiminut elinkeinonharjoittajana neljä vuotta. Työtilani sijaitsevat omakotitalomme piharakennuksessa Pirkkalassa.

Kudon mattoja, liinoja ja ryijyjä. Ompelen saunatuotteita ja valmistan huovutettuja koruja. Työni ei ole taidetta vaan sisustustuotteisiin keskittyvää käsityötä ja useimmiten sarjatyön tekemistä. Vaikka käsityön arvostus kasvaa jatkuvasti, kuluttajat eivät mielellään maksaisi siitä.


Vaadin itseltäni hyvää työnjälkeä

Tekstiilialan käsityötuotteita on tarjolla pilvin pimein. Koska en kykene erottumaan edullisilla hinnoilla, yritän erottua laadulla. Tuotevalikoimani oli yritystoimintani alussa kuin sillisalaatti, täynnä kaikkea mahdollista. Pari vuotta sitten tajusin supistaa sortimenttia ja keskittyä tuotteisiin, joilla oli kysyntää.

Tekstiilimyynnin sesonkiaikoja ovat kesä, syksy ja joulun aika. Silloin kierrän tapahtumissa, markkinoilla ja kädentaitomessuilla. Esittelen ja myyn tuotteitani.

Valmistan tuotteita varastoon tai teen tilaustöitä. Suurimmat tilaukset tulevat yrityksiltä, jotka ostavat lähinnä saunatekstiilejä liikelahjoiksi asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen.

Yksityisasiakas saattaa messuilla ihastua mattomalliini, pistäytyy myöhemmin työhuoneellani tutkimassa malleja ja tilaa minulta täysimittaisen maton. Kudon sen perinteisillä kangaspuilla. Mallina saatan käyttää jo isoäitini aikanaan suosimaa ruusukas-kuviota, jonka modernisoidun version otin mukaan omaan tuotantooni.

Kuvion luominen tekstiiliin on artesaanin perusosaamista. Se pohjautuu sidosoppiin. Maton rungon muodostaa pituussuunnassa kulkevien loimilankojen järjestelmä. Loimi luodaan luomapuissa ensin halutun pituiseksi ja levyiseksi, jonka jälkeen se rakennetaan kangaspuihin kutomista varten.

Loimi kierretään oikean levyisenä käärinpirtaan jaettuna loimitukille. Loimilangat pujotetaan yksitellen ensin niiseihin ja toisen kerran luhaan kiinnitettävään pirtaan eli kaiteeseen. Lopuksi loimi sidotaan aloitusvarpaan. Varsinaista sidosoppia tarvitaan, kun niisivarret sidotaan ylä- ja alavälittäjien avulla polkusiin. Sitomisjärjestystä sekä polkusten ja niisivarsien määrää muuttamalla kankaaseen voidaan luoda lukematon määrän erilaisia rakenteita.

Kun sidos on valmis, aloitan kutomisen. Polkusia poljentaohjeen mukaisesti painelemalla vaihdan loimilankojen paikkaa ja asemaa. Polkaisu avaa loimilankojen välissä oleva tilan, viriön, jonne heitän kudesukkulan. Sukkulaan kiedottu kudemateriaali jää loimilankojen väliin. Painan sen kiinni kudottuun kankaaseen luhan avulla, vaihdan polkusta ja jatkan kutomista toisesta suunnasta.
Tavallisessa palttinamatossa käytän kolmea sukkulaa, jotta maton reunasta tulisi napakka ja siisti.

Valmistelutyö ja sidoksen luominen vaativat kärsivällisyyttä. Itse kutominen sen sijaan sujuu vauhdikkaasti. Kudon puolessa tunnissa lähes puoli metriä mattoa, pellavaliinaa paljon enemmän. Jos ajatus karkaa muuhun kuin työntekoon, tulee virheitä. Vaadin itseltäni aina hyvää työnjälkeä. Jos huomaan kutovani väärin, korjaan ja teen uudelleen.

Pidän kangaspuista ja kutomisesta todella paljon. Kutoisin enemmän ryijyjäkin, mutta koristeryijy ei korkean hintansa vuoksi mene kaupaksi. Ennen kudoin kymmeniä metrejä pellavakaitaliinoja. Sekin täytyi lopettaa, sillä suuren työmääräänsä vuoksi kankaan kutominen ei kannata. Se sijaan hyödynnän valmista pellavakangasta ompelemalla siitä saunatekstiilejä ja tuoksupusseja, jotka täytän kuivatuilla koivunlehdillä.

Saunatonttuni syntyvät turvepellavasta ja pellavanarusta. Kevyet ja pehmeät kaula- ja korvakorut valmistan huovuttamalla. Käytän ainoastaan luonnonmateriaaleja, pellavan lisäksi villaa ja puuvillaa.

Olen käsityöläinen ja omien tuotteitteni markkinoija. Arkailin pitkään myyntityötä. Messuilla avustaneet tuttavani ylistivät tuotteitani estoitta ja myivät minua paremmin. Nyt olen itsekin oppinut kehumaan.


Onnistunut hanke poikii uusia hankkeita

Teen kuuden tehokkaan työtunnin päiviä. Aloitan, kun lapset lähtevät kouluun. Useimmiten työstän aamupäivän yhtä työvaihetta, iltapäivällä toista. Koulun jälkeen keskityn perheen asioihin, valmistan ruokaa ja kuljetan lapsia harrastuksiin. Vain kiireisinä aikoina jään työhuoneelle vielä illaksikin.

Yrittäjäurani kaksi ensimmäistä vuotta menivät opetellessa. Tänään osaan jo jotakin. Yrittäjänä pyrin toimimaan oikea-aikaisesti ja kohdentamaan markkinointityöni. Etsin uusia markkinointiväyliä, seuraan tekstiilialaa ja yritän olla mahdollisimman kekseliäs.

Ehkäpä luon uuden hittituotteen, mattomallin tai uudenlaisen sidoksen. Onnistuneella hankkeella on taipumus poikia uusia hankkeita. Aion lisätä tuotteitteni tunnettuutta uudistamalla kotisivuni ja panostamalla nettimarkkinointiin.

Suoritan parhaillaan yrittäjän ammattitutkintoa ja laadin itselleni liiketoimintasuunnitelmaa. Suunnitelmallisuus auttaa konkretisoimaan tavoitteita ja ymmärtämään yrityksen tilaa. Artesaanina uskon osaavani kaiken sen, mitä työssäni tarvitsen.

Käsityöläiselle tyypillisen yksintekemisen vastapainoksi olen verkostoitunut itseni kaltaisten ammatinharjoittajien kanssa. Tapaamme aika ajoin, keskustelemme ja arvioimme toistemme töitä. Oman perheen tuki antaa minulle lisäpontta ja intoa keksiä uutta.

Nautin voidessani tehdä vapaata ja itsenäistä työtä. Uskon omaavani kyvyn tehdä käsillä. Kuinka hyvin onnistun siinä, riippuu vain itsestäni. Vaikka en rikastu tekstiiliartesaanin ammatissani, en joudu päivittäin miettimään toimeentuloani.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle