Keramiikkataiteilija

Heini Riitahuhta, 35 v.

 

Intohimoammatissa

 

Keramiikka- ja lasiala tarjoaa vähän valmiita työpaikkoja. Menestyminen alalla vaatii ideoita ja erityisosaamista. Taiteilijalla pitää olla tavoite ja intohimoa selvittää vaikea alkutaival. Vain pyrkimällä kohti voi päästä perille.

 

Maailma on globaali. Mikä meillä jää marginaaliin, voi menestyä muualla. Suomalaista neuvokkuutta osoittaa vaikkapa idea suunnitella uunikaakeleita ja valmistaa niitä perinteisin menetelmin.

 

Itse olen kiinnostunut kuvioista ja esineiden pinnoista. Työskentelen Arabian tehtaan taideosastolla Helsingissä. Suunnittelen Arabian toimeksiannosta astiastokoristeita.

 

Taideteollinen työ merkitsee minulle paljon. En ota paineita siitä, pidetäänkö työtäni oikeana taiteena. Pääasia, että saan tehdä. Suunnittelutyön ohella teen taidekeramiikkaa. Se on toinen työni ja intohimoni.

 

 

Taiteilija toteuttajana

 

Arabia, posliini ja kukat kuuluvat yhteen. Aloittaessani astiastokoristeiden parissa hämmästelin itseäni. Olenko niin sovinnainen ja hempeä tyyppi, että piirtelen kukkasia?

 

Päätin tehdä kukkasista omannäköisiäni.

 

Kasvikunnassa kaikki mahdolliset rakenteet ja muodot ovat jo olemassa. Kaukaa katsottuna kukka näyttä kukalta. Läheltä tarkasteltuna se avaa runsaitten pintojen maailman.

 

Merkittävin suunnittelutyöni, astiastokoriste ”Runo” oli luonteva jatkumo Arabian perinteelle.

Se on suunniteltukin vanhanaikaisesti. Piirsin koristeet käsin. Rytmittelin osia kuin runoa. Runosarja siitä syntyikin, värikäs ja moniosainen.

 

Malliston toteutus kesti kaksi vuotta. Astiastokoristeelle se on lyhyt aika. Suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana aina myös tuotekehitys ja tuotantoprosessin väki. Suunnittelu on jatkuvaa ideointia ja kokeilua. Jos tuote ei myy, se poistuu markkinoilta. Tuotantoon päätyvät mallit ovat vain osa työtämme.

 

Arabia voi pyytää suunnittelutyön keneltä tahansa taiteilijalta. Vakinaisia suunnittelijoita on yhdeksän. Tuotemerkkipäällikkö ja valikoimapäällikkö vastaavat kehitystyötä. Me taiteilijat olemme toteuttajia. Seuraamme joko valmista konseptia tai ideoimme uutta.

 

 

Taiteellisessa vastuussa

 

Kehittelen omia ideoitani piirtämällä. Pidän kynän rahinasta paperilla. Tietokoneella tai piirrospöydällä sommittelen ja kokoan koristekuvioni osia. Piirrän, luonnostelen ja maalaan. Tuotekehitystiimi arvio luonnostani.

 

Tuotantoprosessi ja painotekniikka asettavat rajoituksia suunnittelulle. Joskus uhmaan niitä, mutta teollisten tuotteiden suunnittelussa on pakko hyväksyä kompromissit. Yritän kuitenkin pitää kiinni niistä elementeistä, jotka antavat tuotteelle luonteen.

 

Kun ideaa sovitetaan tuotantoon, originaali muuttuu. Saatan haluta värikästä kuviota. Käytössä ovat kuitenkin vain silkkipainon viisi painopäätä. Kannan taiteellisen vastuun omalla nimelläni, mutta tuote ei enää ole minun vaan Arabian.

 

Työskentelen joko työhuoneessa tai tehdassalissa. Suunnittelen, työstän näytteitä, valan, lasitan ja koristelen. Työni on erittäin monipuolista. Projektien myötä olen mukana kaikissa keramiikan osa-alueissa. Opettelin tekniikat jo Hämeen ammattikorkeakoulussa. Taideteollisessa korkeakoulussa syvensin osaamistani.

 

 

Elämäni parhaat teokset

 

Joidenkin mielestä keraamikon ei tarvitse osata piirtää. Ainakin taideteollisessa työssä vaaditaan piirustustaitoa. Ilman piirustuksiani tuotannon väki ei mitenkään tajuaisi, mitä tavoittelen.

 

Arabialla pääsen kiinni asioihin, joista syntyy konkreettista tulosta. Kun saan kukkasen valmiiksi, siitä jää jälki. Teen oman työpanokseni, ja organisaatio hoitaa loput. Tuntuu mahtavalta. Koristeastiastot päätyvät ihmisten koteihin, missä alkaa esineiden uusi elämä.

 

Käytän Arabian uuneja ja laboratoriota myös luodessani taidekeramiikkaa. Parhaillaan valmistelen Arabianrantaan taideteosta, joka muodostuu kolmesta kaksimetrisyisestä keraamisesta kukasta. Aika ajoin teen näyttelytöitä. Näyttelyyn valmistautuessani tiedän luovani elämäni parhaat teokset. Näyttelyn jälkeen ihmettelen, tässäkö tämä olikin.

 

Mielen tyhjä tila kuuluu ammattiini. Tyhjällä on onneksi taipumus täyttyä. Siksi en kiirehdi ideoita. Ideat syntyvät usein joutilaisuudessa. Jokaiseen suunnitteluprosessiin sisältyy uuden projektin aihio. Uniikkityön osa voi päätyä taideteolliseen tuotantoversioon, ja päinvastoin.

Olen oppinut, ettei yhteen projektiin kannata tuhlata kaikkia ideoita.

 

 

Ilo irti onnistumisesta

 

Olen puuhannut keramiikan parissa yli kaksikymmentä vuotta. Jo opiskellessani Hämeen ammattikorkeakoulussa pyrin muotoilijaksi Arabialle. Sinnikkään soittelun jälkeen pääsin harjoitteluun, myöhemmin vastuusuunnittelijaksi.

 

Aikanaan kuvittelin ryhtyväni alalle, jossa ei tarvitse miettiä rahaa. Tosiasiassa tässä ammatissa toimintaa pitää pyörittää kuin miniyritystä. On otettava vastuu tuloista ja menoista. Taidetta tehdessä työtunteja ei tule lasketuksi. Pääasia on onnistunut lopputulos. Silti uskon, että maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia.

 

En ole tehnyt koskaan niin kuin luultavasti pitäisi. Keramiikkataitelijan taustalla suunnittelen jopa kankaita. Saan kiittää Arabiaa siitäkin, että japanilaiset kiinnostuivat töistäni. Keramiikan näyttelysarjani oli näyttävästi esillä Japanissa. Seuraava näyttelynikin tulee Tokioon.

 

Pyrin tekemään asioita, jotka kiinnostavat tai joihin tarjoutuu mahdollisuus. Keramiikkataiteilijan ammatti on elämäntapa. Tämänhetkisen, työkeskeisen jakson jälkeen en panisi pahakseni luovaa taukoa. Haaveilen ajanjaksosta, jolloin vain luonnostelisin ja keräisin ideoita.

 

Olen aina paneutunut projekteihini täysillä. Se tapa on kantanut, suunnitteluprojektit ovat vähitellen suurentuneet. Taidekeramiikassa työn painopiste on edennyt kokeellisista näyttelyprojekteista jopa julkiseksi taideteokseksi.

 

Työni ovat herättäneet kiinnostusta. Siksi niitä halutaan lisää. En halua koskaan kuvitella olevani niin suuri taiteilija, että voisin heittäytyä koppavaksi diivaksi.

 

Suunnittelutyön alkuvaihe on yksinäistä työtä, jossa pitää olla rehellinen itselleen. Suunnitteluprojekti alkaa aina tyhjästä. On vain pystyttävä luomaan uusi konsepti ja aihemaailma. Tietty epävarmuus tekee hyvää suunnittelulle. Se pakottaa kriittisyyteen ja parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

 

Keramiikkataiteilijan täytyy pitää tuntosarvet ylhäällä uusien töiden varalta. Pienikin saavutus on askel eteenpäin. Silloin kannattaa pysähtyä ja ottaa ilo irti. Nautinto pienestä onnistumista voi merkitä enemmän kuin suuri menestys.

 

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki