Ammattisukeltaja

Jani Jokelainen, 38 v.

Harrastesukeltaja näkee kenties eksoottisia vedenalaista maisemia. Minä en välttämättä näe mitään. Kunnostan parhaillaan Wärtsilän rannan vanhaa puuarkkulaituria Turussa. Aurajoen vesi on sameaa ja liejuista. Myrskyisellä ilmalla näkyvyys on nolla.

Huono näkyvyys hidastaa mutta ei haittaa. Työtä voi tehdä käsikopelollakin.

Laiturin kunnostustyöhön osallistuu seitsemän ammattisukeltajaa. Osa korjaa paaluja, osa hirsiarkkulaituria. Minun tehtävänä on raudoittaa tuhoutuneiden hirsien jättämät aukot, asentaa niihin teräsmuotit ja betonoida aukot umpeen.

Joskus laiturilla oli telakkatoimintaa, nyt sitä valmistellaan asuinrakennuskohteeksi. Mittavan hankkeen pääurakoitsijana toimii rakennusyhtiö Skanska. Minä teen töitä aliurakoitsijalle. Työskentelen työparini kanssa kahdeksan metrin syvyydessä.

Kymmenessä metrissä ja sitä suuremmassa syvyydessä sukeltajan täytyy varoa sukeltajantautia. Matalissa vesissä rajoituksia asettavat vain kylmyys, nälkä ja jano.


Rutiini - sukeltajan pahin vihollinen

Sukeltajan perusvarusteisiin kuuluvat luonnonkumista valmistettu sukelluspuku, kypärä, henkiliina eli sukellusletku, painovaljaat ja puhelaitteisto. Sukelluspuku ei eristä. Tarvitaan alusasuja. On mahdollista käyttää myös sukelluspuvun sisäisiä lämmittimiä.

Hengitysilma kypärään tuotetaan kompressorilla. Samalla syntyy ilmaa myös vedenalaisen nosteen hallintaan. Varusteet painavat kaikkiaan muutamia kymmeniä kiloja. Maan päällä liikkuminen on kömpelöä. Vedessä varusteiden paino ei tunnu.

Sukellus suoritetaan aina parityönä. Toinen sukeltaja laskeutuu veteen, toinen jää maihin varmistamaan ja ohjaamaan pintaorganisaatiota. Tällä työmaalla pinnan alla edetään tunnustelemalla laiturin seinämää.

Työkohde on pystyseinä. Etsin oikean työskentelykorkeuden säätelemällä nostetta kypärässä olevan venttiilin avulla. Liikun vedessä monin tavoin. Kävelen pohjassa, olen polvillani, selälläni tai kyljelläni. Kaikki mahdolliset asennot ovat käytössä.

Pidän yhteyttä pintamieheen kaapelikäyttöisellä puhelimella. Kuulokkeet sijaitsevat kypärässä. Pintamies on oikea käteni. Olen aina tietoinen, mitä kollega yläpuolellani touhuaa. Tiedän voivani luottaa siihen, että hätätilanteessa hän vetää minut ehjänä ylös. Toistaiseksi olen päässyt ylös omin avuin.

Vedessä helppokin voi olla vaikeaa. Sukeltajan pahin vihollinen on rutiini. Rutiini sopii työsuoritukseen, ei itse sukeltamiseen. Kokeneenkin sukeltajan pitää psyykata itsensä valmiustilaan. Vesi on ihmiselle aina vieras elementti.


Terve jännitys antaa latausta

Veden alla käytän poraa, piikkaustyökalua ja polttoleikkausvälineitä. Kuuma sula voi syövyttää reiän sukelluspukuun. Saatan joskus polttaa näppinikin, mutta suurin vaara tulee ylhäältä. Nosturilla veteen laskettavat osat painavat tonneja. Jos kappale irtoaa matkalla, veden vastus ei suojaa sukeltajaa.

Yhteys pintamieheen ja nosturinkuljettajaan on välttämätön. Annan veden alta ohjeita, kunnes raudoite asettuu oikealle työkorkeudelle. Asetan raudoitteen kohdalleen, juotan ja pulttaan kiinni hirsiarkun takana olevaan betonivaluun.

Tarvittaessa kuvaan kohteen vedenalaisella kameralla. Ennen valua rakennuttajan määräämä kontrollisukeltaja saattaa tarkistaa työn. Kun kaikki on valmista, betoni pumpataan kohteeseen.

Matalissa vesissä työtä tehdään pinnan alla tuntikausia. Emme pompi kahville. Ruokatunninkin pidämme työn kannalta sopivalla hetkellä. Vaihtelemme sukellusvuoroa ja teemme pitkää päivää. Viihdyn pintamiehenä mutta mieluiten sukellan. Se on itselleni luontaisinta tekemistä.

Olen aina viihtynyt veden alla. Nautin saadessani tehdä yksin ja myös vastata tekemisestäni. Nuoret sukeltajat voivat arkailla pahoja paikkoja. Itse olen ollut sen verran kauan alalla, etten ihmettele mitään.

Jännittäminen kuuluu sukeltajan työnkuvaan, pelko ei. Pelko vie ajatukset vain hengissä pysymiseen. Silloin työnteko käy mahdottomaksi. Terve jännitys sitä vastoin antaa työhön turvallisuutta lisäävän positiivisen latauksen.


Reissumiehen elämää

Olen pienestä pitäen ollut tekemisissä rakentamisen kanssa. Suoritin aikoinaan metallialan tutkinnon ja työskentelin vuosia maanpäällisessä vesistö- ja laiturirakentamiskohteissa. Ammattisukeltamisen aloitin kahdeksantoista vuotta sitten. Olen suorittanut sukeltajan ammattitutkinnon.

Työskentelin aluksi YIT:n palveluksessa, myöhemmin toimin ammatinharjoittajana. Viisi vuotta sitten perustin sukellusalan osakeyhtiön. Saan toimeksiantoni kunnilta, muilta yrityksiltä ja urakointifirmoilta. Typpisimpiä toimeksiantojani ovat satamien, siltojen ja voimalaitosten vedenalaiset rakennustyöt.

Työni on jatkuvaa reissaamista. Asun Helsingissä, mutta toimeksiannon saatuani kokoan varusteet pakettiauto-työvaunu-yhdistelmään ja lähden matkaan. Majoitun viikoksi hotelliin tai toimeksiantajan järjestämään asuntoon.

Työtä aloittaessani tuskin tiedän seuraava työkohdettani, mutta siedän epävarmuutta ja osaan varautua siihen. Ennemmin tai myöhemmin kohdalle osuu palkaton jakso. Rakennusalan suhdanneherkkyys näkyy sukeltajankin arjessa.

Lupakirjani mahdollista vedenalaisen työ aina viiteenkymmeneen metriin asti. Merimerkkien kunnostustyössä sukellan lähes maksimiin, neljäänkymmeneen metriin. Merellä työ on nautinnollista. Kirkas vesi takaa näkyvyyden.

Viihdyn merellä vapaa-aikanakin. Saaristo on minulle työn vastapaino, henkireikä. Olen harrastanut trooppista sukellusta lomakohteissakin. Viime kerrasta tosin on vuosia. Nautin sukeltamisesta, mutta jo viikossa se alkoi maistua työlle.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle