Graafinen suunnittelija

Arja Karhumaa, 33 v. 

Graafinen suunnittelu – muotoilun laji 

Graafinen suunnittelija luo merkityksiä yhdistelemällä kuvaa ja tekstiä. Hän kiteyttää toimeksiantajansa määrittämän viestin yksinkertaiseen ja tajuttavaan muotoon. 

Graafinen suunnittelu on sukua taiteelle, mutta ei missään nimessä ole sitä. Taiteilija tekee työtä omista lähtökohdistaan, graafinen suunnittelija vie eteenpäin jonkun toisen viestiä. Urani alussa saatoin pitää itseäni lahjakkuutena, jonka tekemisiin ei ole hyvä puuttua. Nyt otan asiakaspalautteen vakavasti. Muutosehdotukset eivät enää ole ongelma vaan keskustelun alku.  

Suunnittelijat toimivat mitä erilaisimmissa tehtävissä. Asteikon toisessa päässä on kuvittaja, toisessa päässä minunkaltaiseni tekstiä ja typografiaa painottava tekijä. Opiskelin mainosgraafikkokoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Tein töitä mainostoimistoissa kuusi vuotta ja totesin, ettei mainostyö sittenkään sovi minulle. 

Palattuani opiskelutauolta ja äitiyslomilta ryhdyin itsenäiseksi yrittäjäksi. Graafisen suunnittelun toimistoni Ama Design toimii Helsingissä Kirjatyöntekijänkadulla. 

Mietin kirjaimia, mietin kuvamaailmaa 

Mainonnan suunnittelijat keksivät ja ideoivat. Minä olen pulassa, jos pitäisi luoda tyhjästä. Rakennan uutta annetuista elementeistä. Kuvitan niukasti, joten suunnittelutyössäni korostuu teksti, kirjainten muoto ja niiden asettelu.  

Lähes kaikki toimeksiantoni liittyvät jollain tavalla kulttuuri- ja taideviestintään. Suunnittelen julkaisuja ja muotoilen kirjoja. Vastaanotin hiljattain kunniakirjan Vuoden kaunein kirja –kilpailussa. Teen esitteitäkin, lehtiä, jopa ruokalistoja. Tyypillinen työ on yrityksen tai yhteisön visuaalinen ilme. 

Aloitan työn perehtymällä aihemaailmaan. Tutustun toimeksiantajan materiaaliin ja tutkailen muiden vastaavien organisaatioiden ratkaisuja. Luonnostelen, merkitsen muistiin mielleyhtymiä, piirrän ja hahmottelen. Alku on usein tuskallinen, kärsivällisyyttä vaativa vaihe. Kun työ alkaa jäsentyä, pääsen vauhtiin. 

Paljon elementtejä sisältävä projekti vie kuukausia. Pidän yhteyttä asiakkaaseen ja varmistun, että etenen oikeaan suuntaan. Mietin kuvamaailmaa, yhdistelen elementtejä, koostan ja sommittelen. Pohdin taittoa ja asettelua. Minulle tyypillistä on etsiä ja löytää oikea typografia. Mainosten ideoijaa tuskin kiinnostaa, miten kirjaimet välistetään. Minä sen sijaan nautin saadessani kirjaimet kohdalleen. 

Työ jäsentyy, viesti kiteytyy, ja visuaalinen ilme asettuu tasapainoon. Valmis työ on useimmiten kokonaisuus yritysilmeineen, logoineen ja lomakkeineen. Huolehdin tavallisesti materiaalin  painoon saattamisestakin. Toimitan sen sähköisessä muodossa, joten vastaan käytännössä myös materiaalin teknisestä laadusta. 

Projektin alkuvaiheessa luotan kynään ja paperiin, muutoin työskentelen tietokoneella. Käytän taitto- ja kuvankäsittelyohjelmia. Ne ovat kuitenkin vain apuvälineitä. Graafikon osaaminen perustuu tajuamiseen. Kuten entinen opettajani Tapani Aartomaa sanoi, ammattilainen kykenee työskentelemään sähkökatkonkin aikana.  

Lopputuloksessa oma leima 

Työskentelen samanaikaisesti useiden projektien parissa. Muutamalle toimeksiantajalle teen töitä jatkuvasti, jotkut tilaavat vain kertaluontoisen suunnittelupalvelun. Tilauskannan suhteen olen onnekas. Toistaiseksi minun ei ole tarvinnut markkinoida palvelujani. Tänä päivänä toimeksiantoni ovat laajoja kokonaisuuksia. En luultavasti ryhtyisi enää suunnittelemaan pelkkää käyntikorttia.  

Deadlinet, työn valmistumisen määräajat lyhenevät jatkuvasti. Perheellisenä en kuitenkaan istu iltojani työn äärellä. Yrittäjän vapaus ja kannettava tietokone antavat joustovaraa. Teen töitä toimistollani tai kotona. Vapaata pidän tarpeen mukaan. Toimin yksin ja jaan työhuoneen valokuvaajaystäväni kanssa. Viihdyn omissa oloissani, mutta toisinaan kaipaan sparrausta, toisen graafikon kommentointia. 

Toimin yhteisössä osallistumalla graafisen alan ammattijärjestö Grafia ry:n työhön. Tapaan kollegoitani ja pidän itseni ajan tasalla. Opiskeluaikana syntyneessä kaveriporukassa pääsen käsittelemään ammatin pieniä hienouksia. Kokoonnumme silloin tällöin ja keskustelemme viinilasin äärellä taitto-ohjelmien näppäinkomennoista.  

Itsenäisenä ammatinharjoittajana suhtaudun työhön entistäkin kunnianhimoisemmin. Mainostoimistossa tein firman töitä, nyt suunnittelujäljessäni on oma leima. Kukaties käytän tänään entistä suurempaa osaa aivoistani. Jopa yrityksen hallintoasiat sujuvat. Ennen yrittäjän ammattitutkintoa pelkäsin numeroita, taseita ja tilinpäätöksiä.  Nyt olen löytänyt itsestäni yrittäjän. 

Pois mainosmaailmasta 

Lukioaikana olin lukutoukka. Ylioppilastutkinnon jälkeen lähdin opiskelemaan kirjallisuutta Tampereen yliopistoon mutta jaksoin vain yhden lukukauden. Käteni syyhysivät todellisen ja silminnähtävän kimppuun. Hain muutamaan graafisen alan kouluun, mutta kun en päässyt, menin vuodeksi Englantiin piikomaan. 

Palattuani ulkomailta sain harjoittelupaikan helsinkiläisestä yhden miehen multimediatoimistosta. Omistaja opetti minulle kaiken suunnitteluohjelmien käytöstä. Kun hän myi firmansa, pääsin suunnittelutoimisto Uniqueen. Opiskelin iltaisin Markkinointi-instituutin alaisessa mainosgraafikkokoulussa, ja työskentelin myöhemmin kolme vuotta mainostoimistossa SEK&Greyssä. 

Pienessä mainostoimistossa sain tehdä työtä monipuolisesti lippusista yritysmarkkinoinnin suunnitteluun, suuressa  yrityksessä vain sektoroituja palasia. Vähitellen mainostoimistotyö alkoi sotia omia arvojani vastaan. En pitänyt oikeana mainostaa vaikkapa virvoitusjuoman terveellisyyttä ja luonnonmukaisuutta, jos tuote oli täynnä lisäaineita.                     

Halusin pois mainosmaailmasta. Harkitsin lapsentekoa tai opiskelua. Lapset tulivat vasta myöhemmin, joten aloitin Taideteollisen korkeakoulun maisteriopinnot. Kun palasin työelämään toden teolla, tein sen itsenäisenä yrittäjänä. Muutaman vuoden aikana oli alalla tapahtunut paljon. 

Visuaalinen kulttuuri yhteistä omaisuutta 

Ympärillämme näkyvä kuva– ja tekstitulva näyttää itsestäänselvyydeltä. Emme aina tule ajatelleeksi, että visuaalisilla tuotteillakin on tekijänsä. Visuaalisuus elää ja muuttuu siinä missä muotikin. Kun kokeileva idea päätyy arkiseen mainokseen, se alkaa alkuhämmennyksen jälkeen näyttää mukavalta. Silloin  keksitään taas toisenlaista uutta. Luova idea ei kimpoa tyhjästä vaan heijastelee reaalimaailmaa.  

Visuaalinen kulttuuri on kaikkien yhteistä omaisuutta. Ei ole oikeaa ja väärää. Tänään kuka tahansa pääsee yhdistelemään kuvaa ja tekstiä hankkimalla itselleen suunnitteluohjelman. Jokainen voi harjoitella käden ja silmän yhteistyötä sekä opetella itseilmaisua visuaalisen kommunikaation keinoin. 

Graafinen suunnittelu kiinnostaa minua tutkimusalueena. Opetan ja luennoin alan oppilaitoksissa, seuraan keskustelua ja haaveilen väitöskirjan tekemisestä. Lähitavoitteeni on pitää yritykseni kannattavana. Vaikka viestintään liittyy aina houkuttelua ja koukuttamista, haluan kulutushysterian vastapainoksi olla mukana luomassa aidosti hyviä asioita. Minulle on tärkeää voida seistä töitteni takana. 

Teksti ja haastattelu: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila