Voimalaitoshoitaja, prosessinhoitaja

Tuomas Sironen, 24 v.

On uskallettava tehdä se, mikä pitää tehdä

Voimalaitostyö vaatii voimalaitosprosessin ymmärrystä. Informaatiovirrasta on löydettävä oleellinen. Häiriön sattuessa ei saa panikoida.

Jyväskylän Energia Oy:n Keljonlahden voimalaitos tuottaa lämpöenergiaa. Raakavesi kuumennetaan ja syötetään kaupungin kaukolämpöverkkoon. Kun vesi palaa voimalaan hiukan viilenneenä, se lämmitetään uudelleen.

Yksinkertaista, eikä kuitenkaan aivan helppoa. Laitoksen kaukolämpöteho on 240, sähkön 215 megawattia. Hyvänä päivänä prosessi toimii moitteetta, Kun tulee ongelmia, ne pitää ratkaista nopeasti. Vesi on kuumaa, virtausnopeus 850 kg sekunnissa.

Mutta ei hätää. Kun tunnet jokaisen putken, osaat kääntää oikeaa venttiiliä. Voimalaitostekniikka ei ole rakettitiedettä vaan ammattityötä luonnonlakien ehdoilla.

Kuumaa vettä ja sähköä

Kuulun voimalaitoksen käyttöhenkilökuntaan. Yhdessä valvojan ja kahden muun prosessinhoitajan kanssa huolehdin kaikista voimalaitoksen toiminnoista, polttoaineen annostelusta sähköntuotantoon. Työskentelemme vuoromestarin alaisuudessa.

Lämmöntuotannon raaka-aineena käytetään puuta ja turvetta. Öljy on tukipolttoaine, jolla palamisprosessi käynnistetään. Polttoaine syötetään hienojakoiseen hiekkaan. Kuuma hiekkapöly kiertää polttoainekattilassa ja kuumentaa veden höyryksi. Höyryn lämpötila on 562 astetta, paine 162.5 baaria.

Raakavesi otetaan kaupungin vesijohtoverkosta. Voimalassa siihen lisätään väriainetta, joka paljastaa kaukolämpöverkon vuodot. Jäähdytysvesi pumpataan Päijänteestä ja palautetaan muutaman asteen lämmenneenä.

Voimalaitosprosessissa syntyvä kuuma höyry johdetaan turbiiniin, jossa lämpöenergia muuttuu liike-energiaksi. Syntyy sähköä, joka syötetään valtakunnanverkkoon.

Osa höyrystä johdetaan vaihtimiin, jossa lämpö siirtyy kaukolämpöveteen ja sitä kautta kaukolämpöverkkoon. Vesi kiertää suljetussa järjestelmässä satoja kilometrejä.

Matkan varrella on pumppaamoja, joista lämpö siirtyy asiakkaille. Menoveden lämpötila on ulkoilmasta riippuen 75-115 astetta.

Tarkastuskierroksilla ja valvomossa

Työskentelen vuoroin valvomossa, vuoroin käyttötiloissa tarkastuskierroksilla. Tarkkailen laitteita ja teen havaintoja. Kattilalaitoksessa on kahdeksantoista kerrosta. Voisin käyttää hissiä, mutta liikun mieluummin jalan.

Kokemus on herkistänyt kuuloaistini. Usein jo poikkeuksellinen ääni kertoo häiriön lähteen. Pikkuviat korjaan itse, vaativat työt hoitaa voimalan kunnossapitoyksikkö.

Tyypillinen pikkuvika on venttiilivuoto. Kiristän laipan ja jatkan kierrostani. Suuri vuoto vaatii suurempaa työtä. Silloin voimala ajetaan alas korjaustöiden ajaksi.

Työni vaatii tarkkaavaisuutta. Kuuma höyry polttaa ja tekee pahaa jälkeä. Mitään vakavaa ei kuitenkaan ole sattunut. Työturvallisuus voimalassa on huipussaan. Kaikki ammattilaiset tietävät, mitä pitää tehdä, ja mitä ei saa tehdä. Työssä ei saa pelätä.

Valvomovuorollani tarkkailen monitoreja ja säädän automatiikkaa. Parametrit ilmaisevat prosessin nykytilan ja kehitystrendin. Kun työtä tekee tarpeeksi kauan, parametrien arvot syöpyvät mieleen. Voimalaitoksen tila selviää silloin kertasilmäyksellä.

Valvomo on kuin komentokeskus, josta viestit siirtyvät kentälle. Valvojana olen vastuussa ensisijaisesti muualla voimalassa liikkuvista työkavereistani. Heistä olen ensimmäiseksi huolissani.

Jos eteeni tulee ratkaisematon ongelma, kysyn muilta. Talossa on valtava määrä tietoa ja osaamista. Kun kaikki pelaa, työssä ollaan kuin sukkasillaan. Kun tapahtuu, toimitaan ripeästi. Ajatus ei saa harhailla eikä käsi vapista.

Voimalaitostyö sukuperintönä

Valmistuin ammattioppilaitoksesta sähköasentajaksi. Olin kesätöissä ja työharjoittelussa Rauhalahden ja Savelan voimalaitoksilla. Valmistumisen jälkeen sain yhdeksän kuukauden pestin Rauhalahteen.

Varusmiespalvelun jälkeen pääsin prosessinhoitajaksi vastavalmistuneeseen Keljonlahden voimalaitokseen. Sähköalan opinnot eivät siis menneet hukkaan. Sähkömiehet hyödyntävät sähköä, jota täällä valmistetaan.

Suoritin voimalaitoskäyttäjän ammattitutkinnon työn ohella. Kokemuksen karttuessa minulla olisi mahdollisuus hankkia alikonemestarin pätevyys. Ajattelin kuitenkin kouluttautua insinööriksi.

Olen oppinut ammattini pääosin käytännön voimalaitostyössä. Jokaisessa työvaiheessa on ollut oma mielenkiintonsa. Kokeneemmat työkaverit tuntevat kaikki metkut ja ovat opettaneet ne minullekin.

Mukavinta ammatissani on porukan yhdessätekeminen. Olemme kuin jääkiekkojoukkue: mestari valmentaa, valvoja toimii kapteenina ja prosessinhoitajat pelaavat.

Olen tyytyväinen myös työnantajaani. Minut perehdytettiin hyvin. Kaikki paikat koluttiin ja katsastettiin. Kiipeillessä lähti korkeanpaikankammokin. Opittavaa on edelleen, mutta ala on mielenkiintoinen, joten opiskelen mielelläni.

Saan tehdä itsenäistä työtä ja ratkoa ongelmia. Pääsen vaikuttamaan asioihin, suomalaiseen energiatuotantoon ja ympäristöystävälliseen energiapolitiikkaan.

Ammattityötä on takanani kohta neljä vuotta. Ala on tullut kohdalleni sukuperintönä. Työ on mielessä aina. Vanhempieni kotonakin puhutaan työasioista, sillä isäni on Keljonlahden voimalaitoksen päivämestari.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki