Keittiötyöstä linja-autonkuljettajaksi

Jaana Jokiharju, 44 v.

Kauhan varresta ratin varteen

Ensimmäiset kahdeksan vuotta keittiötyössä olivat suorastaan rikasta aikaa. Työskentelin koulunruokalan emäntänä ja laitoin itseni peliin täysillä. Valmistin ruoat ja hoidin paperityöt. Mielekäs työ, hieno työyhteisö.

Työperäinen rasitusvamma molemmissa kyynärpäissä kivisti. Ongelma korjautui leikkauksella, mutta ajatus alanvaihdosta kyti jo. Rauhoitin itseäni jäämällä kolmen kuukauden vuorotteluvapaalle. Jos tuona aikana tasaantuisin, jatkaisin keittiössä.

En tasaantunut. Syntyi entistä suurempi hinku tehdä jotain muuta. Harkitsin kuljetusfirman töitä, mutta pienikokoisena naisena tuskin selviäisin suurten massojen liikuttelusta. Hylkäsin ajatuksen mahdottomana, kouluttauduin linja-autonkuljettajaksi, enkä ole katunut.

Kyyneleet ja korkokengät kotiin

Alun perin opiskelin ammattikoulussa hotelli- ja ravintola-alaa. Se ei ollut minun juttuni. Keskeytin opinnot ja lähdin Ahlmanin emäntäkouluun. Suoritettuani yleisjakson menin Jyväskylän kotitalousopettajaopistoon ja valmistuin ravitsemusteknikoksi.

Pääsin kesäksi Tampella Tamrockin keittiöön. Kesän jälkeen siirryin Tampereen Sampolan kouluun, jossa työskentelin lähes kaksikymmentä vuotta. Nimikkeet vaihtuivat, mutta työ pysyi samana. Aloitin keittäjäemäntänä ja lopetin ravitsemusesimiehenä.

Jos olisin halunnut edetä urallani, olisin päätynyt hallinnon paperitöihin, joista en pidä. Ateriapalvelujen uusi liikelaitosmuoto puolestaan olisi tuonut mukanaan lisää tylsistyttävää tietotekniikkaa.

Huomasin JAKK -aikuiskoulutuskeskuksen sivuilla kiinnostavan jutun linja-autonkuljettajan työstä. Minäkin halusin Tampereen Kaupunkiliikenteen bussikuskiksi. Työnantaja pysyisi samana. Vuosilomat ja muutkin etuudet säilyisivät.

Innostuin ideastani. Opintovapaan turvin aloitin opiskelun JAKK: ssa vuoden 2008 tammikuussa. Opiskelin tiiviisti. Jo toukokuussa pääsin harjoittelemaan linjaliikenneajoa. Lokakuussa sain vakituisen työpaikan.

Ratkaisuani epäiltiin. Entisessä työssä varmaankin lyötiin vetoa, milloin palaan takaisin. Kieltämättä oli iso harppaus astua naisvaltaiselta alalta miesvaltaiselle. En kuitenkaan pelännyt. Miesporukassa meno on suoraviivaista mutta reilua.

En tavoittele miesmäistä työotetta, mutta jotain naisen koristeellisuudesta katoaa työpäivän ajaksi. Mottoni on: kyyneleet ja korkokengät kotiin. Tietyllä tavalla olen kuitenkin ylpeä kuljettajan työasustani. Asu kertoo, kuka olen.

Entisestä työstäni kaipaan työkavereita, esimiesasemaa en lainkaan. Kun lähden varikolta tien päälle, olen herra omassa autossani

Kasvatettu työhön ja vastuunkantoon

Kuljettajan ammatti on asiakaspalvelutyötä siinä missä keittiötyökin. Asiakasta pitää kunnioittaa, olipa tämä millainen tahansa. Ketään ei saa loukata, ei vähätellä. Asiakas saattaa loukata, mutta hyvä kuljettaja suodattaa pois ikävät puheet.

Olen ajanut kaikenlaisilla linjoilla eri vuorokauden aikoihin, enkä ole koskaan kokenut olleeni uhattuna. Häiriköivän asiakkaan hoidan autosta ilman riitaa. Pysäytän auton ja pyydän häirikköä poistumaan. Muussa tapauksessa poliisi odottaa seuraavalla pysäkillä.

Poliisin ilmestyminen on hyvä pelote. Jokainen häirikkö poistuu vapaaehtoisesti.

Kuljettajan käytös vaikuttaa aina matkan tunnelmaan. Tervehdin matkustajia. Jos bussi on myöhässä, pyydän anteeksi aiheutunutta harmia. Aamuruuhkassa pidän radion kiinni, sillä tiedän ihmisten haluavan valmistautua rauhassa uuteen päivään.

Käsittelen autoa hellästi ja säästeliäästi. Talvisin menen ajoissa varikolle, jotta auto lämpiää eikä matkustajan tarvitse nousta jääkylmään autoon.

Pysyäkseni kunnossa liikun ruokatauoilla. Työni on istumistyötä, joskus rasittavaa mutta entisen ammatin näkökulmasta fyysisesti kevyttä.

Teen työni hyvin ja tunnollisesti. Minut on kasvatettu työhön ja vastuunkantoon. Lapsuusaikana maalla työ oli itsestäänselvyys kesälläkin. Kun kaupunkilaisvieraat pyöräilivät pyyhkeet kaulassa uimaan, me menimme navettaan ja heinäpelloille.

Repäisy, jota suosittelen muillekin

En ole kadottanut yhteyttä maaseutuun, päinvastoin. Retkeilen, sienestän ja marjastan. Uusin kiinnostuksen kohde on metsänhoito. Ostin vanhemmiltani metsäpalstan ja harjoittelen parhaillaan moottorisahan ja raivaussahan käyttöä.

Metsä on minulle vastapaino kaupunkiliikenteen hälinälle. Elämänlaatuni on parantunut muutoinkin. Terveys kestää, työnteko kiinnostaa. Alanvaihdos oli luultavasti palvelus entiselle työyhteisölleni. Paha oloni olisi aikaa myöten heijastunut myös työkavereihini.

Uusi ammatti oli repäisy, jota suosittelen muillekin.

Piirrä elämällesi ympyrä. Astu ulos ja tee arviosi. Miltä oma työsi näyttää ympyrän ulkopuolelta katsoen? Ihan rehellisesti, oletko valmis kääntämään kaiken ylösalaisin, ja onko perheesi valmis samaan?

Jos näin on, ota selvää asioista ja rakenna omien mahdollisuuksien mukainen paketti.

Omalla kohdallani muutos pudotti taakan harteilta. Tänään oloni on kevyt. Työasiat eivät pyöri mielessäni iltaisin. Kun ajan auton varikon tankkijonoon ja teen tilityksen, päivä on nollattu:

Olen tehnyt täydellisen päivän, ajanut liikennesääntöjen mukaan törttöilemättä ja pahoittamatta yhdenkään matkustajan mieltä.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki