Virosta vartijaksi Espooseen

Andrus Tartu 35, Espoo
Vartija

Olen kotoisin Rakvere nimisestä kaupungista Virosta. Se on vajaa sata kilometriä itään päin Tallinnasta. Asukkaita siellä on noin 25 000. Olin Viron armeijassa rajavartiolaitoksessa ja kävin sen jälkeen kymmenen kuukautta kestäneen poliisikoulutuksen. Ehdin työskennellä noin vuoden verran kentällä poliisina ennen muuttoani Suomeen. Virolainen tyttöystäväni asui silloin Suomessa ja tulin hänen perässään tänne keväällä 1995.

Aloitin vartijan työt Suomessa vuonna 1997, mutta kielitaitoni ei ollut silloin vielä kovin hyvä. Olin käynyt yhden kolmen kuukauden mittaisen suomen kielen kurssin. Tein työtä aluksi pienen vartioliikkeen kautta. Sinänsä huvittaa, mutta totta, että ensimmäinen kohteeni oli Korkeasaaren eläintarha. Työ oli oikein kivaa, mutta kielitaitoa ei vaadittu. Siihen aikaan sai väliaikaisen vartijakortin, jos oli työpaikka. Sillä sai työskennellä neljä kuukautta vartijana. Työnantajalla oli tuolloin vielä oikeus itse kouluttaa vartijat ja sain pysyvän vartijakortin silloisen työnantajani kautta. Vartijakortin myönsi poliisi, kuten nykyäänkin. Olin myös toisen pienen vartiointiliikkeen kautta töissä, sekä sen jälkeen henkilöstönvuokrausyrityksessä vahtimestarina ja muuttomiehenä.

Kävin Securitaksella työhaastattelussa ja sain vartijan paikan Mankkaan Vexi-marketista Espoosta maaliskuussa 1999. Olen ollut siitä lähtien Securitaksen palveluksessa. Mankkaan kauppias vaihtoi kauppiaaksi Sellon K-citymarkettiin ja hän pyysi minua mukaansa. Aloitin Sellossa työt jo kauppakeskuksen rakennusvaiheessa noin neljä vuotta sitten. Hoidin silloin rakennustyönmaan kulunvalvontaa. Siirryin marketin puolelle töihin, kun kauppakeskus avattiin.

Olen miettinyt sitä, mistä on oikeastaan lähtenyt kiinnostukseni turvallisuusalan ammatteihin. Tulee mieleen lapsuus ja kesät mummolassa, jossa leikimme poliisia ja rosvoa muiden lasten kanssa. Olin aina leikeissä poliisi. Kyseessä on varmaan joku ajattelutapa tai luonne, mikä on vienyt minua turvallisuusalan ammatteihin. Uskon, että minua auttoi alkuun ja vartijan uralle Suomessa poliisi- ja armeijataustani, sillä virolaisiin suhtauduttiin kuitenkin hiukan epäillen, kun heitä on sotkeutunut rikollisuuteen täällä Suomessa.

Turvallisuusala on kasvussa

Mielestäni maailma on mennyt turvattomampaan suuntaan. On olemassa paljon epärehellisyyttä, minkä olen huomannut myös vartijan työssä täällä Suomessa. Varkaudet ja rikollisuus ovat lisääntyneet, vaikka Suomen taloudella menee paremmin kuin 1990-luvun puolessa välin, kun tulin Suomeen. Turvallisuusala onkin kasvussa ja alalle tarvitaan tulevaisuudessa paljon ammattitaitoista väkeä.

Ihmisistä on tullut jollain tapaa röyhkeämpiä ja moraalin taso on laskenut. Viisi-kuusi vuotta sitten, kun joku jäi kiinni näpistyksestä, hän ei kehdannut näyttää naamaansa kaupassa pitkiin aikoihin. Nykyään tullaan takaisin aivan parin päivän päästä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Rangaistukset ovat niin pieniä, että niistä ei välitetä. Väkivalta ei ole kuitenkaan lisääntynyt, vaan enemmänkin piittaamattomuus rangaistuksia ja kiinnijäämisiä kohtaan.

Teemme raportit kiinniotoista poliisille, kauppiaalle ja yksi kappale jää myös meidän yritykselle. Raportointi on lakisääteistä. Näistä raporteista tehtyjen tilastojen valossa kiinniottojen määrä on kasvanut. Varmasti oma ammattitaitokin on kasvanut, mutta näpistysten määrä on muissakin meidän kohteissa kasvanut. Vartijan työnkuva ei ole olennaisesti muuttunut näinä vuosina, kun olen ollut töissä täällä Suomessa. Kun rikollisuus on lisääntynyt, tulee vartijana olla kuitenkin entistä tarkkaavaisempi ja huolellisempi. Toisaalta, koska vartijat ovat nykyään paremmin koulutettuja ja ammattitaitoisempia ja toisaalta rikollisuus on ollut kasvussa, niin totta kai se näkyy myös kiinniottojen määrässä.

Vuoden 2002 lakiuudistuksen myötä vartijan tulee opiskella 100 tuntia saadakseen vartijakortin, jolla voi työskennellä vakituisesti vartijana. Tilapäisenä vartijana voi toimia opiskeltuaan 40 tuntia. Vartijakorttia haetaan koulutuksen jälkeen poliisilta, joka tekee oman arvionsa henkilön soveltuvuudesta vartijan työhön. He tarkistavat rikosrekisterin ja arvioivat muutenkin soveltuvuutta vartijaksi. Alalle on tullut myös ammatillinen perustutkinto, jonka voi suorittaa oppisopimuksella tai päiväkoulutuksena. Opiskelin itse vartijan ammattitutkinnon vuosina 2001-2002 oppisopimuksella.

Vuoden 2002 lakiuudistuksen myötä vartiointiliikkeet eivät saa enää itse järjestää koulutusta, vaan koulutuksesta on tullut Opetushallituksen koordinoimaa. Opetushallitus hyväksyy oppilaitoksen järjestämän koulutuksen. Pääkaupunkiseudulla kaikki suurimmat vartiointiliikkeet ovat tehneet sopimuksen yhteistyöoppilaitoksen kanssa, joka kouluttaa heidän vartijat. Esimerkiksi Securitas Oy maksaa vartijakurssin, jos henkilö läpäisee sen hyväksytysti ja jää Securitakselle töihin.

Hyvä vartija on ennen kaikkea rehellinen ja ahkera. Kaikista ei voi kuitenkaan tulla koulutuksen kauttakaan hyvää vartijaa, sillä periaatteet pitää olla kunnossa. Kielitaito on tärkeää vartijan työssä, ainakin täällä myymäläpuolella. Maahanmuuttajalla tulee olla riittävän hyvä kirjallinen anti suomen kielestä suullisen taidon ohella, koska vartijan työhön liittyy myös raportointia. Kun saa vartijakortin ja on töissä alalla pari vuotta, on helpompi saada vakituinen työpaikka täällä Suomessa ja ylipäätänsä pärjätä täällä. Nykyään turvallisuusalalla on enemmän ulkomaalaistaustaisia töissä, kuin silloin aikanaan, kun aloitin työt Suomessa. Asenteet ovat varmaan muuttuneet ulkomaalaisia kohtaan.

Vartijan työ on monipuolista

Olen pystynyt järjestämään työnantajani kanssa työvuoroni Sellossa pääsääntöisesti vain päivävuoroihin, mihin olen ollut todella tyytyväinen. Minulla on kolme lasta, joista nuorin on vain kolmen kuukauden ikäinen. Työpäiväni pituus on arkisin 7 tuntia 45 minuuttia. Teen myös välillä lauantaisin töitä. Silloin töissä ollaan yhtä kauan kuin kauppa on auki. Teen myös välillä ylitöitä, mikä ei ole ollenkaan paha asia, sillä niistä saa hyvät korvaukset.

Työnkuvani on hyvin monipuolinen. Valvon myymälää valvontakameroiden kautta ja pidän huolta paloturvallisuudesta, myymälän avaamisesta ja kulunvalvonnasta. Minun tulee luoda turvallinen ilmapiiri markettiin, jotta asiakkaat ja henkilökunta kokevat olevansa turvassa. Teen myös kierroksia myymälän puolella. Varkauksien kannalta on kuitenkin parempi, että seuraan tilannetta kameroiden kautta, sillä jos olen koko ajan myymälän puolella, en voi nähdä, mitä toisella puolella myymälää tapahtuu.

Pidän vartijan työstä nimenomaan kaupan alalla kuin esimerkiksi työstä teollisuuden tai tuotantolaitosten piirivartijana. Täällä näkee kaikenlaista uutta ja kiinnostavaa. Kun työskennellään ihmisten parissa, joutuu pohtimaan erilaisia vuorovaikutustilanteita. Laki säätelee vartijan toimintaa ja ihmisillä on myös oikeuksia, vaikka heitä epäiltäisiin varkaudesta. Vaikea tilanne on työssäni erityisesti silloin, kun olen ottanut jonkun asiakkaan kiinni epäiltyäni häntä näpistyksestä ja häneltä ei löydykään mitään. Näitä tilanteita on sattunut kuitenkin aika harvoin ja työkokemuksen myötä yhä harvemmin. Toinen tilanne, mikä harmittaa todella paljon, on se, kun varas pääsee karkuun. Aika harvoin minun täytyy kuitenkaan käyttää voimakeinoja kiinniottotilanteissa.

Vaikka olenkin työskennellyt aiemmin poliisina, ei poliisin ammatti kiinnosta minua enää, enkä ole ajatellut hakeutua täällä poliisiin tehtäviin. Siihen tarvitaan Suomen kansalaisuus ja lisäkoulutusta. Poliisin työ on monella tapaa pikkutarkkaa ja työvuorot ovat hankalia perheelliselle ihmiselle. Uskon, että työskentelen vielä viidenkin vuoden päästä vartijana.

Haastattelu ja teksti: Anu Likonen
Kuvat: Nanni Akkola