Lähiluomua pääkaupunkiseudulta

Samuli Laurikainen, 34 v, Helsinki

Osallistuin 7-vuotiaana Säämingin maamiesseuran satavuotisjuhliin, jossa Itä-Savon toimittaja teki juttua ja kyseli minultakin tulevaisuudensuunnitelmistani. Olen kotoisin maatilalta ja totesin, että isona minusta tulee tietenkin viljelijä. Ja niinpä tulikin, mutta ei ihan perinteisellä kaavalla. Tilani ei nimittäin ole maaseudulla, vaan Vantaalla, ja työmatkani Helsingin Sörnäisistä voin kulkea kätevästi metrolla miltei perille saakka.

Pitkäjänteisesti kohti yrittäjyyttä

Esimerkin yrittäjyyteen sain lapsuudenkodistani, sillä vanhemmat työskentelivät omalla tilallaan. Yläasteen kahdeksannella luokalla tein ensimmäisen liiketoimintasuunnitelmani ja siitä lähtien olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja aktiivisesti. Excel-taulukkoon on vuosien varrella kertynyt pitkä lista ideoita.

Lukiossa pohdiskelin, että ammatillisesti kannattaa pitää mahdollisimman monenlaiset ovet avoinna. Koneet kiinnostivat ja matemaattiset aineet sujuivat, joten päädyin Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon lukemaan konetekniikkaa. Samalla opiskelin jonkin verran myös kauppatieteitä.

Diplomi-insinööriksi valmistuttuani työskentelin parissakin yrityksessä yhteensä noin kuusi vuotta. Sain hyvää oppia työelämästä ja perehdyin mm. hankintoihin ja robotiikkaan. Välissä otin joitakin kuukausia vapaata ja reissasin ympäri maailmaa.

Vuosien ajan etsin aktiivisesti sopivaa liikeideaa tai ostokelpoista yritystä. Tutkailin ja selvittelin vaihtoehtoja hyvinkin erilaisilta aloilta. Ostoneuvottelujakin käytiin, mutta kaupat eivät toteutuneet. Kaikki yrityksen perustamiseen liittyvät käytännön asiat, rahoituskuviot jne. olin selvitellyt niin valmiiksi kuin mahdollista. Uusyrityskeskuksesta sain aina tarvitessani tukea ja hyviä neuvoja.

Yritysidean valinnassa pidin kasvupotentiaalin lisäksi tärkeänä myös ekologisuutta. Tutustuttuani miniversoviljelyyn ulkomailla vakuutuin toiminnan mahdollisuuksista myös Suomessa. Kun kaksi vuotta sitten päätin ryhtyä toteuttamaan hanketta, asiat etenivät todella vauhdikkaasti. Lyhyen ajan sisällä olin käynyt ulkomailla perehtymässä alan yrityksiin, tehnyt koemarkkinoinnin, neuvotellut kahden henkilön kanssa heidän tulostaan osakkaiksi, perustanut yrityksen ja rakentanut kasvihuoneen Vantaalle. Vauhti oli niin kova, että laihduin noiden muutaman kuukauden aikana toistakymmentä kiloa.

Kaksi satoa viikossa

Osakeyhtiössämme Silmusalaatissa kasvatamme siemenistä miniversoja. Ne ovat sinimailasen, puna-apilan ja vehnän silmuja, joita voi käyttää vihersalaattien tapaan. Kaikki ratkaisut on pohdittu ekologisesta näkökulmasta. Tilat ovat tehokkaat, energianlähteenä on tuulisähkö. Tuotanto tapahtuu tilausten perusteella, joten mitään ei heitetä hukkaan. Tuotteemme ovat saaneet markkinoilla hyvän vastaanoton, sillä luonnomukaisuutta ja täysin itse tehtyä arvostetaan.

Verson kasvu siemenestä valmiiksi tuotteeksi kestää viikon ja tavallisesti keräämme kaksi satoa viikossa. Olenkin viisastellut isälleni, että olen parissa vuodessa korjannut jo huomattavasti useamman sadon kuin hän kymmenien vuosien aikana.

Tällä hetkellä olen osakkaista ainoa, joka työskentelee yrityksessä kokopäiväisesti. Varsinaisen viljelytoiminnan lisäksi pidän parina päivänä viikossa pääkaupunkiseudulla tuote-esittelyjä. Se on todella tärkeä osa työtä ja mahdollistaa suoran palautteen saamisen asiakkailta. Iso osa työajasta kuluu myös puhelimen ja tietokoneen äärellä myyntityössä, tilauksista sopien tai nettisivuja päivittäen. Työtunteja ei voi tässä vaiheessa edes laskea, kaikki liikenevä aika kuluu yrityksen pyörittämiseen eikä se aina tunnu edes riittävän.

Virallisesti olen alkutuottaja. Yrityksemme on silti kaikkien maataloustukien ulkopuolella, sillä ne perustuvat maatilan pinta-alaan. Toimintamme ei oikein asetu mihinkään valmiiseen muottiin. Viranomaisetkaan eivät tiedä aina miten suhtautuisivat tai mitkä säädökset meitä koskevat.

Haaveile, mutta tiedosta myös riskit

Yrityksen perustamisessa pankki on hyvä sparraaja. Jos heitä ei saa vakuutettua omasta ideastaan niin että rahoitusta heruisi, on syytä itsekin miettiä asiaa vielä toisen kerran. Paljon apua ja neuvoja olen saanut myös tutuilta yrittäjiltä. Verkostoituminen ja yhdistystoiminta on hyödyllistä. Vaaditaan tietynlaista nöyryyttä, jotta jaksaa kysellä ja ottaa asioista kärsivällisesti selvää.

Olen aina ajatellut, että jos yrittäminen onnistuu muilta, niin miksei minultakin. Yrittäjänä saan toteuttaa itseäni ja omia juttujani. Itseluottamus on kasvanut kohisten, kun olen huomannut miten omaan elämäänsä voi vaikuttaa. Minulle tärkeintä on se, että haastetta on niin paljon kuin vain haluan tehdä. Myös hyvä asiakaspalaute auttaa jaksamaan ja kannustaa eteenpäin.

Yrittäjälle hyvä itsetuntemus on tärkeää - omat vahvuutensa ja heikkoutensa kannattaa arvioida rehellisesti, sillä itseään on tyhmää huijata. Rohkeutta ja uskoa omiin ajatuksiin pitää löytyä. Sinnikkyyden ohella on säilytettävä myös joustavuus. En välttämättä pääse harmaan kiven läpi lyömällä päätäni siihen yhä uudelleen, mutta jos onnistunkin muuntautumaan vesipisaroiksi, pääsen helposti valumaan kiven raoista sen toiselle puolelle.

Kannustan yrittäjyydestä haaveilevaa kokeilemaan sitä. Samaan hengenvetoon kuitenkin totean, että mieti hetki sellaista vaihtoehtoa, jossa kaikki mahdollinen meneekin pieleen. Onko sinulla valmiutta kohdata myös tuo tilanne ja millainen suunnitelmasi sen varalle on?

Yrittäjäksi voi ryhtyä yhtä hyvin nuorena kuin vanhempana, sinkkuna tai perheellisenä ja kaikissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa. Nuorella ja varsinkin sinkulla on todennäköisesti paljon aikaa käytettävissään. Toisaalta iän myötä on useimmiten kertynyt osaamista, säästöjä ja kontakteja, jotka kaikki ovat erittäin arvokkaita. Parisuhteessa olevan yrittäjän on tärkeää jo etukäteen keskustella ajankäyttöön ja työnjakoon liittyvät asiat selviksi puolison kanssa, sillä yrityksen alkuvaihe stressaa aivan varmasti myös suhdetta. Jos lähimmät ihmissuhteetkin alkavat silloin hiertää, tulee tilanteesta helposti liian kuormittava.

Tulevina vuosina runsaasti yrittäjiä jää eläkkeelle. Ostamista suunnittelevan kannattaakin ryhtyä ottamaan vaihtoehdoista selvää. Tietoa löytyy ja jos kysyy, ei häviä mitään. Kaikkein tärkeintä on miettiä, mikä juuri itselle sopii ja mitkä ovat omat tavoitteet. Jollekin esimerkiksi franchising voi olla hyvä tapa aloittaa yrittäjyys, sen puitteissa kun tukea ja ohjausta saa hyvinkin paljon.

Kasvusuunnitelmia ja aikaa myös perheelle

On myönnetettävä, että oma jaksaminen on ajoittain koetuksella. Tekemistä on paljon ja toisinaan nukun kasvihuoneella makuupussissa, jotta saan ajan käytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Hyvä kunto on tärkeää, ja pyrin harrastamaan reipasta hikiliikuntaa.

Perheeni on minulle erittäin tärkeä voimavara, ja tulevaisuuden haaveissani voin viettää heidän kanssaan nykyistä enemmän aikaa. Koska olemme juuri palkanneet ensimmäisen työntekijän, pystyn pian itse luopumaan tietyistä päivittäisistä rutiineista. Silloin tulee aikaa keskittyä nykyistä enemmän yritystoiminnan kehittämiseen. Toistaiseksi tuotteitamme myydään vain kotimaassa, mutta jatkossa suuntaamme myös kansainvälisille markkinoille.

Omina vahvuuksinani pidän laajaa osaamispakkia ja sitä, että olen aina ollut kiinnostunut monenlaisista asioista. Teknillisen koulutuksen myötä on tullut tietynlaista analyyttisyyttä, josta on hyötyä myös yrittäjänä. Myyntityö tai esiintyminen eivät aluksi tuntuneet minulle kovinkaan luontevilta, mutta olen onnistunut kehittämään itseäni myös niiden osalta.

Palkkaa ei kuluneen parin vuoden aikana ole vielä juurikaan kertynyt, mutta olen silti tyytyväinen, sillä olen oppinut valtavan paljon. Huomaan päässäni surraavan jo uusiakin ajatuksia siitä, mitä kaikkea jatkossa voisi vielä kehittää. Vaikka Itä-Savon toimittajalle annettu uravalintalupaus tulikin jo lunastettua, kiinnostavalle tekemiselle ei näy loppua.

Teksti: Tiina Simola
Kuvat: Linnea Hällström