Studioyrittäjä, äänitetuotanto

Jussi Vuola, 34 v.

Temmellyskenttänä musiikki

Valmistuin teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitokselta vuonna 2007. Teatteriäänestä siirryin vähitellen omalle mukavuusalueelleni. Aloin tuottaa musiikkia kotistudiopohjalta.

Ajatus studioyrittäjyydestä realisoitui löytäessäni ihanteelliset studiotilat nykyisen Turun Logomon, taiteen ja luovan talouden keskuksen läheisyydestä. En kerta kaikkiaan voinut jättää tilaisuutta käyttämättä vaan perustin äänituotantoyritykseni V.R.Studion.

Ratkaisussa ei ollut nimeksikään liiketaloudellista järkeä. Studiolaitteiden hankinta velkarahalla oli riski. Turvaverkoston ja yrittäjäkokemuksen puute asettivat lisähaasteita, mutta omat unelmat pitää toteuttaa. Tämä oli juuri sitä.

Yrittäjäksi ryhtymistäni helpotti pääsy luovien alojen yrityshautomo Creveen, ELY-keskuksen tukemaan Humakin yrityshautomoon.

Tänään näyttää siltä, että firmani pysyy pystyssä startup-vaiheen jälkeenkin. Asiakkaita riittää, ja viimeinen erä Finnveran pienyrittäjälainasta on kohta maksettu.

Digitekniikkaa ja nauhaäänitystä

Päätoimialani on äänitetuotanto. Se tarkoittaa musiikin äänitystä, miksausta, spiikkituotantoja, kaikkea mahdollista ääneen liittyvää. Erikoisosaamisalueeni ja samalla mieltymykseni on rock-musiikki.

Tuotannostani soittolistoille päätyneitä yhtyeitä ovat progressiivista rockia esittävä turkulainen Sammal sekä oma bändini The Grammers. Turku Rock Academy-hanke on myös tärkeä yhteistyökumppani.

Studio sai mukavasti huomiota myös Voice of Finland-musiikkiviihdeohjelman harjoitus- ja kuvauspaikkana. Onpa osa tuomareista jo käynyt studiolla äänittämässäkin. Parhaillaan on käynnissä ensimmäinen monikansallisen, ison levy-yhtiön albumituotanto.

Laadukas ääni syntyy laadukkaasta äänilähteestä, hyvästä äänitystilasta ja akustiikasta. Sen jälkeen tulevat mikrofonit, miksauspöytä sekä nauhuri tai tehokas tietokone lisävarusteineen. Lisäksi tarvitaan äänen prosessointiohjelmia, tarkkailumonitoreja, kuulokkeita ja piuhaa jos jonkinlaista.

Laitteitakin tärkeämpää on kyky toimia niiden kanssa ihmisten parissa. Äänitystilanne on valtaosin yhdessätekemistä bändin kanssa. Miksaus on teknisempää. Aloitan sen yleensä yksinäni. Yksityiskohdat hion joko bändin tai tuottajan edustan kanssa myöhemmin yhdessä.

Miltei aina pyydän ulkopuolista masteroijaa viimeistelemään tuotoksen, sillä lopputuloksen pitää soida yhtä hyvin niin mummon radiossa kuin ammattitason ammattilaisäänentoistolaitteessa.

Studiossani on digitekniikkaa. Sitä tukee nauhaäänitykseen perustuva analoginen kalusto. Vanhalla tekniikalla haetaan musiikkiin perinteisiä sävyjä. Analogitekniikka on tulossa takaisin siinä missä vinyylilevykin.

Ihminen nähtävästi kaipaa muutakin kuin digitekniikan täydellisen puhdasta ääntä. Itsekin vältän temppuilua ja yletöntä korjailua tietokoneella. Uskon vanhanaikaisesti, että musiikin taika tulee muusikoiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta.

Äänen ja musiikin sekatyöläinen

Jokaisella merkittävällä studiolla ja tuottajalla on oma tunnistettava soundi-tavaramerkkinsä. Minun tavaramerkkini lienee lämmin ja maanläheinen kuulokuva riippumatta siitä, tehdäänkö kansanmusiikkia vai kuolonmetallia.

Äänitetuotannon kesto vaihtelee muutaman päivän työrupeamasta vuosien kestoisiin projekteihin. Projektini menevät usein päällekkäin. Eniten pidän intensiivisestä albumituotannosta, jossa taltioituu senhetkinen ajankuva.

Työ muusikkojen kanssa ei ole koskaan aamupainotteista. Äänitän usein iltaisin ja viikonloppuisin. Sen mukaan järjestelen muun elämän. Markkinointini perustuu enimmäkseen puskaradioon. Laatu ja hyvät referenssit puhuvat puolestaan.

Tuloni kertyvät pienistä puroista. Yrittäjyyden alkuvaiheessa järjestin itselleni muutakin työtä, opetusta ja äänisuunnittelua. Nyt keskityn studiooni. Levy-yhtiö on osa yritystäni, mutta pidän sitä enemmänkin sivutoimisena harrastuksena.

Olen harrastanut musiikkia pikkupojasta lähtien. Soitin bändeissä ja myöhemmin tein äänitöitä alueen teattereissa. Ammattiosaaminen kehittyi oman muusikkouteni myötä, mutta vasta teatterikorkeakoulusta valmistuttuani rohkenin kutsua itseäni ammattilaiseksi, äänen ja musiikin sekatyöläiseksi.

Valo- ja äänisuunnittelun laitoksella opin yhdistämään teknisen ja taiteellisen näkökulman. Niinpä päädyin tekemään äänimaailman esimerkiksi Linnateatterin Vares-näytelmiin. Opiskeluaikana loin äänimaailman myös lyhytelokuvaan, joka palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla.

Äänen ja musiikin tarkoitus on herättää ihmisessä tunteita ja tukea kerrontaa. Se voi onnistua isosti tai huomaamattomasti. Tietotaito, äänitekniikan tuntemus auttaa valinnoissa.

Unelmatyökin arkeistuu

Olen tyytyväinen uravalintaani ja kiitollinen, että saan tehdä ammattimaista työtä musiikin parissa. Nautin soundeista, melodioista, soitosta ja hyvästä porukasta. Nautin koko luomisprosessista.

Yrittäjyys on minunlaiselleni ainoa tapa tehdä musiikkia omaehtoisesti.

Teen unelmatyötä, mutta unelmatyökin arkeistuu. Kun yrityksen juoksevat kulut painavat päälle, on tienattava. Mikroyrittäjyyden ikävin puoli on se, että kaikki pyörii yhden ihmisen varassa. Sairastaa ei saisi, ja stressiä vastaan pitää taistella.

Saan ammatillista tukea kollegaverkostostani. Kasvatan itse aktiivisesti verkostoa tutustumalla uusiin ihmisiin ja tarjoamalla harjoittelupaikkoja alan opiskelijoille. Hehän ovat tulevia kollegoitani. Alasta kiinnostuneen on hyvä tietää, että oppiminen vaatii ponnistelua.

Hyvään tulokseen pääsee vaatimattomallakin kalustolla mutta ei ilman intohimoa.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki