Pukusuunnittelija

Johdanto

Pukusuunnittelija on taiteilija, joka suunnittelee esityksen puvustuksen ja valvoo sen toteutusta. Pukusuunnittelijat työskentelevät ammattiteattereiden ja tv-yhtiöiden palveluksessa sekä elokuvatuotannoissa. Monet pukusuunnittelijat suunnittelevat myös lavastusta. Työ edellyttää luovuutta, laajaa yleissivistystä ja ryhmätyötaitoja.

Työtehtävät

Pukusuunnittelija on taiteilija, joka suunnittelee esityksen puvustuksen. Hänen tehtävänsä on ilmaista esityksen idea vaatetuksen kielellä, tukea näyttelijän roolityötä ja luoda visuaalista kokonaisuutta.

Monet pukusuunnittelijat suunnittelevat esiintymispukujen ohella myös lavastusta. Skenografi on yhteisnimike lavastajalle ja pukusuunnittelijalle. Osa tekee suunnittelutyön lisäksi myös opetustyötä.

Puvustuksen idea lähtee aina näytelmätekstistä. Jokainen tehtävä sisältää ainutkertaiset haasteensa, kun puvustuksesta pyritään tekemään osa esityksen taiteellista kokonaisuutta.

Suunnittelutyö tapahtuu poikkeuksetta yksin, ja periaatteessa se on mahdollista tehdä missä vain. Kynä, paperi ja kangasmallit ovat suunnittelun tärkeimmät työvälineet. Myös tietotekniset kuvankäsittelymenetelmät saattavat tarjota apuvälineen suunnitteluun.

Pukusuunnittelijat myös valvovat puvustuksen toteutusta, jonka hoitaa työryhmä. Isoimmilla teattereilla on yleensä oma ompelimo, jossa työskentelee 2-5 ompelijaa. Toteutustyöryhmän muita jäseniä ovat vaatturit, puvustonhoitajat ja pukijat.

Kaikkia esiintymispukuja ei valmisteta kokonaan alusta asti, vaan pukusuunnittelija myös etsii, yhdistelee ja muokkaa esitykseen sopivia pukuja käytettävissä olevista asusteista.

Toteutusvaiheessa tuotannon aikataulu määrää työtahdin ja silloin joutuu usein matkustamaan paikkakunnalta toiselle. Ideointivaiheessa työtä tehdään vapaammalla aikataululla.

Työajat muodostuvat helposti epäsäännöllisiksi, eikä kiirehuippuihin voi juuri vaikuttaa, mutta kokemuksen avulla voi ennakoida tiettyjä työvaiheita.

Vuodessa tulee noin 3-5 suunnitteluprojektia. Keskimäärin yksi projekti kestää noin 3 kuukautta, josta ensimmäinen kuukausi on ideointia ja taustatietojen hankkimista, seuraava kuukausi taas konkreettista suunnittelutyötä ja viimeinen kuukausi toteutuksen valvontaa ompelimoissa ja verstailla.

 

Työpaikat

Pukusuunnittelijoita työskentelee ammattiteattereiden ja tv-yhtiöiden palveluksessa sekä elokuvatuotannoissa, ja jonkin verran myös muoti- ja vaatetusalalla.

Kiinteät ammattiteatterit sekä tv- ja elokuvayhtiöt työllistävät parhaiten. Suurin osa pukusuunnittelijoista työskentelee freelanceina. Puheteattereissa vakinaiset tehtävät ovat vähentyneet vierailijatehtävien kustannuksella.

Suurten kaupunkikeskusten työllisyystilanne on parempi, mutta niiden ulkopuolella freelancetyön teettäjiä ei juuri ole muutamia kaupunginteattereita lukuun ottamatta.

 

Työn vaatimukset

Luovuus on pukusuunnittelijalle tärkeää, sillä koko ajan on pystyttävä luomaan uutta. Laajaa yleissivistystä ja tiedonhankintataitoja tarvitaan päivittäin, sillä on tunnettava tarkkaan mm. työn alla olevan näytelmän aikakausi ja tyylilaji.

Ideoiden ilmaiseminen työryhmälle edellyttää ryhmätyötaitoja. Tarkkaavaisuus ja kyky kuunnella muita ovat tärkeitä ominaisuuksia, sillä puvustuksen kokonaisuudesta keskustellaan ohjaajan, lavastajan, näyttelijöiden ja toteutuksesta vastaavan työryhmän kanssa. On myös osattava sovittaa yhteen erilaisia arvo- ja asennemaailmoja.

Avoimen uteliaasta, innostuvasta ja kokeilunhaluisesta luonteesta on etua. Syrjäänvetäytyvyys ja itsepäisyys haittaavat ammatissa toimimista.

Pukusuunnittelijan on kestettävä monelta suunnalta tulevia keskenään ristiriitaisiakin vaatimuksia ja odotuksia, joten työssä tarvitaan henkistä kestävyyttä ja itseluottamusta, samoin kykyä itsenäiseen päätöksentekoon.

Pukusuunnittelija osallistuu suunnittelutyön lisäksi myös aikataulujen ja budjetin laatimiseen ja noudattamiseen, joten organisointikykyä vaaditaan myös.

Jokainen tehty työ on julkisen arvostelun alainen ja tekijänsä käyntikortti, joten kritiikkiäkin on kestettävä. Ammattikriitikoilta tosin saattaa puuttua tieto-taitoa pukusuunnittelun arvioimiseen, siksi julkista kritiikkiä tulee harvemmin.

Halu tehdä taiteellisesti yhä täysipainoisempia kokonaisuuksia sekä täydennyskoulutus ovat tekijät, jotka auttavat urakehityksessä.

 

Koulutus

Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa voi opiskella esittävän taiteen pukusuunnittelua. Tutkinto on taiteen kandidaatti tai maisteri.

Teatteripuvustusta voi opiskella Mikkelin ammattikorkeakoulussa, jossa voi suorittaa kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon, artenomi (AMK).

Tekstiili- ja vaatetusalan opintoja järjestetään myös lukuisissa muissa oppilaitoksissa eri puolilla maata, mm. ammattikorkeakouluissa, käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksissa sekä ammatillisissa oppilaitoksissa.

Myös oppisopimuskoulutusta on, jolloin toimitaan pukusuunnittelijan assistenttina.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Kiinteissä ammattiteattereissa ja tv-yhtiöissä palkkaus on yleensä alan työehtosopimuksen mukainen, muuten palkkaus vaihtelee. Peruspalkka arvioidaan aina kulloisenkin työn laajuuden perusteella ja päälle tulevat kokemuslisät sekä mahdolliset henkilökohtaiset lisät.

Jotkut teatterit ovat alkaneet siirtyä suorituspalkkaukseen tai edellyttävät laskuttavaa yhtiötä tai toiminimeä.

Pukusuunnittelijoiden on mahdollista hakea vuosi- ja työskentelyapurahoja, mutta niitä on vaikea saada.

 

Työmarkkinatiedot
Elokuva-ala

Elokuvien tuotanto hoidetaan tuotantoyhtiöiden kautta. Tuotantoyhtiöissä on jonkin verran vakinaisia työpaikkoja, mutta tuotanto on pitkälti alihankintaa, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät tuotantoyhtiön tilauksesta tietyn osan tuotannosta. Alan yritykset ovat tyypillisesti pieniä.

Elokuvatuotannoissa tehdään pääasiassa projektiluonteista ja tuotantokohtaista työtä. Elokuvanteko kokoaa ammattilaiset määräajaksi yhteen tuotantotiimiksi, jolloin tuotantoyhtiön palkkalistoilla olevien lukumäärä moninkertaistuu tuotannon ajaksi. Yksi kotimainen elokuva työllistää yleensä 50-300 henkilöä määräajaksi.

Toimiminen freelancena, ammatinharjoittajana, yrittäjänä tai alihankkijana on elokuva-alalla yleistä. Kilpailu alan työtilaisuuksista on kovaa, eikä kaikille alalle kouluttautuneille riitä töitä. Elokuva-alan oppilaitoksista on valmistunut alan taiteellisiin ja tuotannollisiin tehtäviin enemmän kuin alalla on työpaikkoja tarjolla. Työttömyyskausia voi seurata myös työn projektiluonteisuuden vuoksi. Elokuva-ala houkuttelee silti yhä uusia tulijoita.

Elokuva-ala työllistää myös elokuvien markkinointia ja levitystä hoitavissa levitysyhtiöissä, esitystoiminnassa elokuvateattereissa sekä elokuvatallenteiden myyntiä ja vuokrausta harjoittavissa yrityksissä. Kokopäiväisiä töitä on lähinnä hallinnollisissa sekä markkinointi- ja myyntitehtävissä. Ala työllistää myös huomattavan määrän osa-aikaisia esimerkiksi lipunmyynnissä. Elokuvafestivaalien järjestäminen ja toteutus työllistää projektiluonteisesti.

Elokuva-ala työllistää myös alan järjestöissä sekä opetus- ja tutkimustehtävissä. Yleisesti ottaen vaihtuvuus alan työpaikoissa on vakituisten työsuhteiden osalta vähäistä. Työpaikkoja avautuu lähinnä muihin tehtäviin tai eläkkeelle siirtymisten vuoksi.

Teatteri- ja tanssiala

Teatteriala työllistää eri tehtävissä yhteensä noin 3 800 henkilötyövuoden edestä, joista vakinaisen henkilöstön osuus on noin 2 600. Osa-aikaisuudet ja vierailijatehtävät työllistävät tilapäisesti vuosittain noin 1 200 henkilötyövuodella (Teatterin tiedotuskeskuksen TINFO Teatteritilastot 2012).

Alan eri oppilaitoksista valmistuu vuosittain enemmän uusia teatterintekijöitä kuin ala pystyy työllistämään. Etenkin pysyvä työllistyminen on vaikeutunut merkittävästi. Nykyään työllistytään yhä enemmän vierailijatehtävissä freelance-pohjalta. Tämä tarkoittaa käytännössä usein myös pätkätöitä, joiden lomassa on apurahatyöskentelyä tai työttömyyttä.

Näyttelijät työskentelevät useammin freelanceina kuin vakinaisissa työsuhteissa. Freelanceina työskentelevillä työn määrä vaihtelee eri aikoina. Näyttelijöiden työttömyys on useimmiten vajaatyöllisyyttä.

Tanssitaiteilijoilla ei juuri ole vakinaisia työsuhteita, lähes kaikki tanssitaiteilijat työskentelevät freelanceina. Tanssitaiteilijat tekevät tyypillisesti myös koreografin ja tanssinopettajan työtä yhtäaikaisesti tai peräkkäisissä työsuhteissa tanssijan työn kanssa. Tanssijoilla esiintyy työttömyyttä, tanssinopettajilla ei juurikaan.

Teatterialan teknisissä ja toimihenkilötehtävissä työllisyys on ollut suhteellisen vakaata, suuntauksena on kuitenkin siirtyminen vakinaisista määräaikaisiin ja pätkätöihin. Teatteri-ilmaisun ohjaajat työllistyvät useimmiten soveltavan teatterin alueelle.

Valtion ja kuntien määrärahat vaikuttavat teattereiden toiminta- ja työllistämisedellytyksiin. 

Televisio- ja radioala

Televisio- ja radioalan työpaikat ovat vähentyneet viime vuosina. Vakinaisten työsuhteiden vähennyttyä yhä useampi työllistää itsensä freelancena, ammatinharjoittajana, yrittäjänä tai alihankkijana.

Televisio- ja radioalan työpaikoista on yleisesti ottaen kova kilpailu. Alan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Työskentely on yhä useammin projektiluontoista ja tuotantokohtaista, mistä voi seurata myös työttömyyskausia.

Viestintäalan oppilaitoksista on valmistunut alalle enemmän tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla, joten kaikille alalle kouluttautuneille ei riitä töitä. Ala kuitenkin houkuttelee jatkuvasti uusia tulijoita.

Merkittävää työvoimatarpeen kasvua ei ole odotettavissa suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, sillä henkilöstö on keskimääräistä nuorempaa. Myös digitalisoitunut tekniikka tehostaa tuotantoja, jolloin kaikkien alalta poistuvien tilalle ei tulla palkkaamaan uusia työntekijöitä.

Televisio- ja radioalalla moniosaaminen parantaa työllistymismahdollisuuksia, esimerkkeinä digitaalinen viestintä, kuvaaminen, äänittäminen, editointi, kirjoittaminen jne. Monipuolisten teknisten valmiuksien lisäksi eri ilmaisumuotojen hallinta ja liiketaloudellinen osaaminen ovat eduksi.

Lähinimikkeet

artenomi
skenografi
taiteen kandidaatti
taiteen maisteri
teatteripukusuunnittelija

 

 

Pukusuunnittelija