Puvustonhoitaja

Johdanto

Puvustonhoitaja huolehtii teatterin tai tv- tai elokuvayhtiön pukuvarastosta sekä osallistuu puvuston hankintaan ja joskus myös suunnitteluun. Puvustonhoitaja toimii myös ompelimon työnjohtajana ja vastaa puvuston toteuttamisesta ja kunnostamisesta. Ammatissa tarvitaan esimiestaitoja, kekseliäisyyttä, kätevyyttä ja taiteellista silmää.

Työtehtävät

Puvustonhoitaja huolehtii teatterin, elokuvayhtiön tai television pukuvarastosta ja ateljeesta. Puvustonhoitaja vastaa myös ompelimossa tarvittavien materiaalien hankinnasta ja varastoinnista.

Hän toimii myös ompelimon työnjohtajana ja vastaa puvuston toteuttamisesta ja kunnostamisesta pukusuunnittelijalta saatujen suunnitelmien ja ohjeiden ja aikataulujen mukaan.

Puvustonhoitaja osallistuu myös itse tarvittavien pukujen suunnitteluun, mutta ei kuitenkaan suunnittele itsenäisesti esimerkiksi koko produktion puvustoa paitsi siinä tapauksessa, että kysymys on vain valmisvaatteiden valitsemisesta.

Puvustonhoitaja-pukusuunnittelija on pienten teattereiden nimike. Puvustonhoitajan tehtäviin kuuluvat silloin myös suunnittelutehtävät.

Varsinkin pienissä teattereissa puvustonhoitaja saattaa toimia myös pukijana ja pukuhuoltajana, jopa ompelijana. Tällöin hän auttaa näyttelijöitä pukeutumisessa ja vaatteiden vaihdossa. Lisäksi hän huolehtii siitä, että tarvittavat puvut ovat saatavilla ja tekee mahdolliset korjaustyöt ja puvuston huollot.

Puvustonhoitajan työpäivä voi jakaantua teatterissa kahteen osaan siten, että lyhyempi osa on vähintään kolme tuntia ja työjaksojen väliaika vähintään 2,5 tuntia. Työajat sijoittuvat Iltoihin ja viikonloppuihin. Työrytmi saattaa olla joskus kiivas.

Puvustonhoitajan, pukuhuoltajan, pukijan ja ompelijan tehtäviä pyritään yhä useammin yhdistämään.

 

Työpaikat

Teatterit sekä elokuva- ja televisioyhtiöt.

 

Työn vaatimukset

Puvustonhoitajan tehtävät edellyttävät taiteellista silmää ja kätevyyttä.

Yleensä vaaditaan myös esimiestaitoja ja kykyä neuvotella omista taiteellisista näkemyksistä taiteellisen henkilökunnan kanssa.

Luonteeltaan työ on ihmisläheistä ja vaatii myös kykyä hyväksyä toisten erilaisia näkemyksiä.

Puvustonhoitajalta odotetaan kekseliäisyyttä pulmallisissa tilanteissa sekä myös kykyä pitää asiat järjestyksessä. Hänen on varauduttava tietyissä tilanteissa työskentelemään kiireen ja paineen alaisena.

Ammatissa tulee seurata alan kehitystä ja pystyä vastaanottamaan uusia ideoita ja omaksumaan uusia kehityssuuntia.

Työajat vaativat joustavuutta.

Eräät materiaali- ja pölyallergiat voivat haitata ammatissa työskentelyä.

 

Koulutus

Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa voi opiskella mm. vaatetussuunnittelua, pukutaidetta ja pukusuunnittelua. Lapin yliopistossa voi opiskella tekstiili- ja vaatetusalaa. Tutkinto on taiteen kandidaatti tai taiteen maisteri.

Vaatetusalaa voi opiskella myös ammattikorkeakouluissa, joissa voi suorittaa kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon, artenomi (AMK), muotoilija (AMK) ja vestonomi (AMK).

Ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon ja artesaanin tutkinnon.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Palkkaus määräytyy teatterialan työehtosopimuksen mukaan.

 

 

Työmarkkinatiedot
Elokuva-ala

Elokuvien tekeminen tapahtuu tuotantoyhtiöiden kautta. Elokuvatuotantoyhtiöitä on Suomessa noin 100. Tuotantoyhtiöissä on jonkin verran vakinaisia työpaikkoja, mutta tuotanto on pitkälti alihankintaa, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät tuotantoyhtiön tilauksesta tietyn osan tuotannosta. Elokuva-ala työllistää riippumattomissa av-alan yrityksissä Suomessa noin 2 500 henkilöä (v. 2017).

Elokuvatuotannoissa tehdään pääasiassa projektiluonteista ja tuotantokohtaista työtä. Elokuvanteko kokoaa ammattilaiset määräajaksi yhteen tuotantotiimiksi, jolloin tuotantoyhtiön palkkalistoilla olevien lukumäärä moninkertaistuu tuotannon ajaksi. Yksi kotimainen elokuva työllistää yleensä 50-300 henkilöä määräajaksi, mutta voi työllistää jopa 350 henkilöä eripituisiksi jaksoiksi. Lisäksi elokuvien teko työllistää välillisesti, koska niiden aikana käytetään runsaasti muiden toimialojen palveluita.

Elokuva-alalla yleistä on toimiminen freelancena, ammatinharjoittajana, yrittäjänä tai alihankkijana. Kilpailu alan työtilaisuuksista on kovaa, eikä kaikille alalle kouluttautuneille riitä töitä. Elokuva-alan oppilaitoksista on valmistunut taiteellisiin ja tuotannollisiin tehtäviin enemmän kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyskausia voi seurata myös työn projektiluonteisuuden vuoksi. Elokuva-ala houkuttelee silti yhä uusia tulijoita.

Elokuva-ala työllistää myös elokuvien markkinointia ja levitystä hoitavissa levitysyhtiöissä, esitystoiminnassa elokuvateattereissa sekä elokuvatallenteiden myyntiä ja vuokrausta harjoittavissa yrityksissä. Kokopäiväisiä töitä on lähinnä hallinnollisissa sekä markkinointi- ja myyntitehtävissä. Ala työllistää myös huomattavan määrän osa-aikaisia esimerkiksi lipunmyynnissä. Elokuvafestivaalien järjestäminen työllistää projektiluonteisesti.

Elokuva-ala työllistää myös alan järjestöissä sekä opetus- ja tutkimustehtävissä. Yleisesti ottaen vaihtuvuus alan työpaikoissa on vakituisten työsuhteiden osalta vähäistä. Työpaikkoja avautuu lähinnä muihin tehtäviin tai eläkkeelle siirtymisten vuoksi.

Teatteri- ja tanssiala

Teatteriala työllistää ammattimaisen teatterin, tanssin ja sirkuksen kentällä yhteensä noin 3 500 henkilötyövuoden edestä. Vakinaisen henkilöstön osuus on noin 2 500 ja tilapäisten osa-aikaisten ja vierailijoiden noin 1 000.

Työnantajia ovat 46 puhe- ja 11 tanssiteatteria, jotka kuuluvat valtionosuuslainsäädännön piiriin, sekä Suomen Kansallisteatteri ja Suomen Kansallisooppera (Teatterin tiedotuskeskuksen TINFO Teatteritilastot 2015).

Teatterit työllistävät henkilöstöä eri tehtäväalueilla, joiden osuus vaihtelee teatterikohtaisesti. Yhteensä näissä ammattimaisissa teattereissa taiteellisen henkilöstön osuus henkilötyövuosista on lähes puolet ja teknisen henkilöstön osuus reilu kolmannes. Henkilöstöä työskentelee myös hallintotehtävissä ja teatterien johdossa.

Teatterialan eri oppilaitoksista valmistuu vuosittain enemmän uusia teatterintekijöitä kuin ala pystyy työllistämään. Etenkin pysyvä työllistyminen on vaikeutunut merkittävästi. Teattereihin työllistytään yhä enemmän vierailijatehtävissä freelance-pohjalta. Tämä tarkoittaa käytännössä usein myös pätkätöitä, joiden lomassa on apurahatyöskentelyä tai työttömyyttä.

Näyttelijät työskentelevät useammin freelanceina kuin vakinaisissa työsuhteissa. Freelanceina työskentelevillä työn määrä vaihtelee eri aikoina. Näyttelijöiden työttömyys on useimmiten vajaatyöllisyyttä.

Tanssitaiteilijoilla ei juuri ole vakinaisia työsuhteita, sillä lähes kaikki työskentelevät freelanceina. He tekevät tyypillisesti myös koreografin ja tanssinopettajan työtä yhtäaikaisesti tai peräkkäisissä työsuhteissa tanssijan työn kanssa. Tanssijoilla esiintyy työttömyyttä, mutta tanssinopettajilla ei juurikaan.

Teatterialan teknisissä ja toimihenkilötehtävissä työllisyys on ollut suhteellisen vakaata, suuntauksena on kuitenkin siirtyminen vakinaisista määräaikaisiin ja pätkätöihin. Teatteri-ilmaisun ohjaajat työllistyvät useimmiten soveltavan teatterin alueelle. Teatterialalla toimii myös ammatinharjoittajia ja produktiokohtaisia työryhmiä.

Valtion ja kuntien määrärahat vaikuttavat teattereiden toiminta- ja työllistämisedellytyksiin niiden myöntämien avustusten ja apurahojen kautta.

Televisio- ja radioala

Televisio- ja radioala työllistää radiossa ja televisiossa sekä ohjelma- ja tuotantoyhtiöissä. Radio- ja televisiotoimittajien liitto RTTL:ssä on jäsenenä noin 5 000 alan ammattilaista, jotka ovat esimerkiksi radio- ja tv-toimittajia, ohjaajia, tuottajia, äänitarkkailijoita, kuvaajia, kameramiehiä, opettajia ja tutkijoita (v. 2017).

Televisio- ja radioalan työpaikat ovat vähentyneet viime vuosina. Vakinaisten työsuhteiden vähennyttyä yhä useampi työllistää itsensä freelancena, ammatinharjoittajana, yrittäjänä tai alihankkijana. Työpaikoista on yleisesti ottaen kova kilpailu. Alan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Työskentely on yhä useammin projektiluontoista ja tuotantokohtaista, mistä voi seurata myös työttömyyskausia.

Viestintäalan oppilaitoksista on valmistunut alalle enemmän tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla, joten kaikille alalle kouluttautuneille ei riitä töitä. Ala kuitenkin houkuttelee jatkuvasti uusia tulijoita.

Merkittävää työntekijöiden tarpeen kasvua ei ole odotettavissa eläköitymisen myötä, sillä henkilöstö on keskimääräistä nuorempaa. Myös digitalisoitunut tekniikka tehostaa tuotantoja, jolloin kaikkien alalta poistuvien tilalle ei tulla palkkaamaan uusia työntekijöitä.

Moniosaaminen parantaa työllistymismahdollisuuksia, esimerkkeinä digitaalinen viestintä, kuvaaminen, äänittäminen, editointi, kirjoittaminen jne. Monipuolisten teknisten valmiuksien lisäksi eri ilmaisumuotojen hallinta ja liiketaloudellinen osaaminen ovat eduksi.

Lisäaineistot

 

 

 

 

 

 

Lähinimikkeet

artenomi
artesaani
taiteen kandidaatti
taiteen maisteri
puvustohoitaja-pukusuunnittelija