Tutkimuspäällikkö

Johdanto

Tutkimuspäällikkö johtaa, suunnittelee ja koordinoi tutkimustoimintaa eri aloilla. Työhön kuuluu myös osallistumista tutkimusten tekemiseen, projektien johtamista ja tutkimustuloksista tiedottamista. Tutkimus voi kohdistua esimerkiksi yhteiskuntaan, tekniikkaan tai lääketieteeseen. Työpaikkoja on tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa, yrityksissä, järjestöissä, valtiolla ja kunnilla. Ammatissa tarvitaan tieteellistä osaamista, tutkimusmenetelmien hallintaa, esimiesosaamista, yhteistyötaitoja ja viestintäosaamista.

Työtehtävät

Tutkimuspäällikkö vastaa tutkimustoiminnan toteutuksesta esimerkiksi järjestössä, yrityksessä tai muussa organisaatiossa. Tehtäviin kuuluu tutkimustoiminnan johtamista, suunnittelua ja kehittämistä, tutkimushankkeiden ja -projektien suunnittelua ja koordinointia sekä tutkimustyöhön osallistumista.

Tutkimuksilla pyritään saamaan lisää tietoa jostakin asiasta tai luomaan ratkaisu johonkin ongelmaan. Tutkimuksella voidaan myös pyrkiä kehittämään jotakin toimintaa, prosessia, palvelua tai tuotetta paremmaksi, jolloin voidaan puhua kehitystyöstä. Tutkimusta tehdään kaikilla toimialoilla. Tutkimus voi olla yrityksen sisäistä ja käynnistyä sen omista tarpeista, liittyä järjestön ydintoimintoihin tai tutkimusyrityksessä asiakkaiden tarpeisiin.

Tutkimuspäällikön tehtäviin kuuluu tutkimuksen tavoitteiden asettamista, tutkimusmenetelmien ja kohderyhmien valintaa sekä tutkimuksen toteutuksen suunnittelua ja kysymysten laatimista. Toteutustapa riippuu tutkimuksen kohteesta ja aiheesta. Menetelminä voidaan käyttää esimerkiksi kyselyjä, haastatteluja, havainnointia ja kokeita.

Tutkimusta varten on hankittava riittävät resurssit, joihin kuuluvat tutkijat, tilat ja välineet sekä rahoitus ja aikataulut. Tutkimuksen aikana työ on ohjausta ja valvontaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Aineiston keräämisen jälkeen työ on analysointia, johtopäätösten tekemistä tutkimustuloksista, raportointia ja selvitysten laatimista sekä tilastointia.

Tehtäviin voi kuulua myös tiedotustilaisuuksien pitämistä, haastattelujen antamista sekä asiantuntijatapaamisten ja seminaarien järjestämistä.

Suuremmissa tutkimusyksiköissä voi työskennellä tutkimusjohtaja, joka toimii erittäin vaativissa asiantuntijatehtävissä, jotka koskevat koko yritystä, organisaatiota tai laitosta. Tutkimuspäällikkö työskentelee tällöin tutkimusjohtajan alaisuudessa johtaen tutkimusryhmiä käytännössä ja vetäen tutkimusprojekteja. Nimikkeet vaihtelevat eri työpaikoissa, joten työnkuva voi olla samankaltainen.

Työtä tehdään yhdessä muiden tutkimukseen osallistuvien kanssa sekä yrityksen tai organisaation muun henkilökunnan kanssa. Työhön voi kuulua myös haastateltavien henkilöiden tai tutkimuksen tilanneiden asiakkaiden tapaamista. Työympäristönä ovat enimmäkseen työhuone ja tutkimustilat. Työssä käytetään apuna tietotekniikkaa. Työaika on yleensä toimistotyöaika. Työhön voi kuulua matkustamista.

Työpaikat

Järjestöt. Tutkimusjärjestöt. Tutkimuslaitokset. Tutkimusyritykset. Yliopistot. Korkeakoulut. Valtio. Kunnat. Kaupan ala. Teollisuus. Maatalousala. Metsätalous. Kemian ala. Fysiikan ala. Lääketiede. Terveydenhuoltoala. Sosiaaliala. Opetusala. Tekniikan ala.

 

Työn vaatimukset

Tutkimuspäälliköltä edellytetään tehtävään soveltuvaa tieteellistä asiantuntemusta ja tutkimusmenetelmien hallintaa.

Tutkimuspäällikön on hallittava tilastolliset tutkimusmenetelmät.

Työnantajan toimialan tuntemus on tarpeen.

Tutkimustoiminnan johtaminen edellyttää esimiesosaamista, projektinhallintataitoja ja koordinointitaitoja ja suunnitteluosaamista.

Tutkimuspäällikön on kyettävä itsenäiseen ja oma-aloitteiseen työskentelyyn.

Ammatissa tarvitaan myös yhteistyötaitoja, ryhmätyöskentelyn taitoja ja neuvottelutaitoja.

Työ edellyttää tulosvastuullisuuta, sillä tutkimukseen on käytettävissä vain tietty rahoitus, aika ja muut resurssit, minkä lisäksi myös tavoitteet on saavutettava.

Tutkimustoiminnan vaiheista ja tuloksista raportointi edellyttää hyvää kirjallista ja suullista viestintäosaamista.

Työhön voi kuulua myös esiintymistä, jolloin esiintymistaidot ovat eduksi.

Kielitaito on työssä välttämättömyys, erityisesti englannin kielen hyvä hallinta.

Tietotekniikan käyttötaidot ovat tarpeen.

Oman alan tieteellisen kehityksen seuraaminen on ammatissa välttämätöntä.

Koulutus

Tutkimuksen johtotehtävissä voidaan toimia useilla korkeakoulututkinnoilla. Soveltuva korkeakoulututkinto riippuu toimialasta sekä tehtävästä ja vastuualueesta.

Tutkimustehtävissä toimitaan usein tieteellisillä jatkotutkinnoilla, joita ovat eri koulutusalojen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Tätä ennen on suoritettava yliopistossa ylempi korkeakoulututkinto.

Ylempiä korkeakoulututkintoja ovat esimerkiksi yhteiskuntatieteiden maisteri, valtiotieteiden maisteri, filosofian maisteri, kauppatieteiden maisteri, diplomi-insinööri, lääketieteen lisensiaatti, oikeustieteen maisteri ja terveystieteiden maisteri.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Palkkaus voi työnantajan toimialasta riippuen perustua eri toimialoilla noudatettaviin työehtosopimuksiin tai työnantajan kanssa sovittavaan työsopimukseen. Palkkaan vaikuttavat tehtävän vaativuus, koulutus ja työkokemus.

Työmarkkinatiedot
Opetusala

Opetusala työllistää yhteensä noin 100 000 opetusalan ammattilaista, joita ovat esimerkiksi luokanopettajat, aineenopettajat, lehtorit, erityisopettajat, rehtorit, lastentarhanopettajat, opetuksen ja koulutuksen asiantuntijat sekä tutkijat.

Opettajien työpaikat ovat peruskouluissa, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, aikuiskoulutusta järjestävissä oppilaitoksissa, vapaassa sivistystyössä kansalais- ja työväenopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa sekä varhaiskasvatuksessa päiväkodeissa. Kunnat ja kuntayhtymät ovat suurin työnantaja opetusalalla, mutta opettajia työskentelee myös yksityisellä opetusalalla ja valtiolla.

Opettajat työllistyvät yleisesti ottaen hyvin koulutustaan vastaavaan työhön, mutta työllistyminen riippuu omasta koulutuksesta. Varsinkin lastentarhanopettajien, erityisopettajien, harvinaisempien kielten ja matemaattisten aineiden opettajista on pulaa. Työntekijöiden tarpeessa ja työllisyydessä on alueellisia eroja.

Opetusalalla esiintyy myös työttömyyttä esimerkiksi aikuiskoulutuksessa ja yliopistoissa. Työttömyys vaihtelee kausittain siten, että kesällä ja joulun aikaan on enemmän työttömyyttä. Työllistymisessä vaikeinta on uran alku. Esimerkiksi luokanopettajilla vakinaisen viran tai toimen saaminen voi olla hankalaa. Opetusalalla toimitaan myös määräaikaisuuksissa ja sijaisuuksissa.

Opettajia siirtyy lähivuosina paljon eläkkeelle, mikä luo runsaasti työpaikkoja uusille opettajille. Työllisyyteen vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, esimerkiksi pienenevät tuntikehykset, tuntiopettajista säästäminen ja oppilasryhmien koon kasvattaminen. Opettajat ovat kysyttyjä työntekijöitä myös muilla aloilla.

Järjestötyö

Suomessa toimii paljon erilaisia järjestöjä, jotka vaihtelevat suurista valtakunnallisista järjestöistä pieniin paikallisiin järjestöihin. Järjestöt työllistävät sekä palkattua henkilökuntaa että vapaaehtoisia. Järjestöjen määrä työnantajina on lähes kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä.

Järjestöt ovat keskimäärin melko pieniä työpaikkoja, sillä arviolta noin 40 prosenttia kolmannen sektorin palkansaajista työskentelee korkeintaan 10 hengen työpaikassa. Lähes 80 prosenttia järjestöistä on alle 50 hengen toimipaikkoja. Suuria yli 250 työntekijän toimipaikkoja on vain kolme prosenttia.

Suurimmassa osassa valtakunnallisista järjestöistä työskentelee alle 50 palkattua työntekijää. Paikallisyhdistyksistä vain noin neljäsosassa on palkattua henkilökuntaa, ja heitä on keskimäärin viisi henkilöä. Suurin osa paikallisyhdistyksistä toimii täysin vapaaehtoisvoimin.

Kolmannen sektorin työpaikkoja luonnehtii yleisesti ottaen työyhteisön pieni koko, työtehtävien asiantuntijapainotteisuus ja henkilöstön naisvaltaisuus. Asiantuntijoina työskentelee noin 60 prosenttia henkilöstöstä. Kolmannen sektorin työntekijöistä noin 85 prosenttia on naisia.

Järjestöissä työskennellään usein määräaikaisissa työsuhteissa tai työllistettyinä esimerkiksi projekteissa. Noin joka viidennes työntekijöistä on määräaikaisia. Järjestöt työllistävät myös osa-aikaisesti.

Järjestöt palkkaavat henkilöstöä tarpeidensa mukaan. Työllistämisedellytyksiin vaikuttavat esimerkiksi työllistämiseen käytettävissä olevat määrärahat sekä järjestön saamien tukien ja avustusten määrä. Järjestöjen työllisyyttä pitää yllä niiden toimiminen yhteiskunnallisten palvelujen tuottajina ja kansalaistoiminnan aktiivisuus. Kansainväliset järjestöt työllistävät sekä Suomessa että ulkomailla.

 

Sosiaalialan työ

Sosiaalipalvelut työllistävät kunnissa noin 126 000 ammattilaista, esimerkiksi lähihoitajia, sosiaaliohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä. Yksityiset sosiaalipalvelut työllistävät noin 70 000 ammattilaista yrityksissä ja järjestöissä. Näiden tarjoamia palveluita ovat esimerkiksi vanhuspalvelut, lasten ja nuorten palvelut sekä vammaisten palvelut, joita kunnat hankkivat ostopalveluina.

Sosiaaliala on työllistänyt koko ajan enemmän viime vuosina. Eniten työllisten määrä on lisääntynyt alan yrityksissä, sillä nopeasti kasvavalle alalle on tullut runsaasti sosiaalipalveluyrityksiä, itsenäisiä yrittäjiä ja ammatinharjoittajia. Alan ammattilaiset ovat perustaneet esimerkiksi palvelutaloja, ryhmäkoteja, päivähoitopaikkoja sekä perhe- ja laitoshoitoa tarjoavia hoitopaikkoja. Myös järjestöt työllistävät merkittävästi.

Sosiaalialan työllisyystilanne on yleisesti ottaen hyvä, mutta vaihtelee eri puolilla maata. Korkeakoulutetuista sosiaalityöntekijöistä on pulaa. Ammattikorkeakouluista valmistuneet sosionomit (AMK) työllistyvät hyvin, mutta työelämään siirtymisen alkuvaiheessa voi olla lyhytaikaista työttömyyttä. Myös alalle kouluttautuneiden lähihoitajien työllistyminen on ollut hyvää. Määräaikaiset työsuhteet ovat kuitenkin sosiaali- ja terveysalalla yleisiä.

Työllisyysnäkymät ovat sosiaalialalle kouluttautuneille hyvät, sillä uusia työntekijöitä tarvitaan tulevaisuudessa paljon. Tarvetta lisää monen työntekijän jääminen eläkkeelle lähivuosina varsinkin kuntien palveluksesta. Myös kasvavat palvelutarpeet väestön ikääntyessä lisäävät uusien työntekijöiden tarvetta.

Lähinimikkeet

tutkimusjohtaja
tutkija
tutkijatohtori
elintarviketieteiden maisteri
elintarviketieteiden tohtori
eläinlääketieteen lisensiaatti
eläinlääketieteen tohtori
diplomi-insinööri
tekniikan tohtori
filosofian maisteri
filosofian tohtori
hallintotieteiden maisteri
hallintotieteiden tohtori
hammaslääketieteen lisensiaatti
hammaslääketieteen tohtori
kasvatustieteen maisteri
kasvatustieteen tohtori
kauppatieteiden maisteri
kauppatieteiden tohtori
liikuntatieteiden maisteri
liikuntatieteiden tohtori
lisensiaatti
lääketieteen lisensiaatti
lääketieteen tohtori
maatalous- ja metsätieteiden maisteri
maatalous- ja metsätietreiden tohtori
maisteri
oikeustieteen maisteri
oikeustieteen tohtori
professori
proviisori
farmasian tohtori
psykologian maisteri
psykologian tohtori
terveystieteiden maisteri
terveystieteiden tohtori
tohtori
tutkimusprofessori
valtiotieteiden maisteri
valtiotieteiden tohtori
yhteiskuntatieteiden maisteri
yhteiskuntatieteiden tohtori