Terveydenhuoltoala

Johdanto

Terveydenhuollon tehtävänä on edistää väestön terveyttä, ennaltaehkäistä sairauksia sekä parantaa ja hoitaa sairaita ihmisiä. Ihmisläheisessä ja vastuullisessa työssä koulutus määrittelee pitkälti työtehtävät ja työnjaon. Julkiset terveyspalvelut jakautuvat perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Yksityiset terveyspalvelut täydentävät julkisen terveydenhuollon palveluja.

Tuotteet ja palvelut

Perusterveydenhuolto

Perusterveydenhuolto on yleisesti kaikkien saatavilla, ja se muodostaa terveysjärjestelmän perustan. Terveydenhoidon palvelujen järjestäminen on kansanterveyslain perusteella kuntien vastuulla. Kunnat voivat tuottaa palvelut itse tai yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Kunta voi myös ostaa palvelut toiselta kunnalta tai yksityiseltä palvelun tuottajalta.

Perusterveydenhuollon palveluja tarjoavat kuntien ja kuntayhtymien ylläpitämät terveyskeskukset sekä työterveyshuollon yksiköt ja lääkärin ammatin harjoittajat, jotka työskentelevät yksityisillä lääkäriasemilla.

Perusterveydenhuoltoa ovat mm. terveysneuvonta, sairaanhoito, kuntoutus, mielenterveyspalvelut, hammashuolto, kouluterveydenhuolto, opiskelijoiden terveydenhuolto sekä työterveyshuolto.

Terveysneuvontaa annetaan ennaltaehkäisevänä terveydenhuoltona äitiysneuvoloissa, perhesuunnitteluneuvoloissa, lastenneuvoloissa, vanhustenneuvoloissa sekä kaikissa muissakin toimipisteissä terveydenhuollon työntekijän ammatillisen osaamisen puitteissa.

Terveyskeskukset antavat yleislääkäritasoisia sairaanhoitopalveluja, jotka ovat joko avo- tai laitoshoitoa. Terveyskeskuksen sairaala tarjoaa yleislääkäritasoista hoitoa sellaisille pitkäaikaissairaille, joita ei voida hoitaa kotona tai jotka siirtyvät erikoissairaanhoidosta kuntoutumaan terveyskeskuksen vuodeosastolle ennen kotiuttamista.

Avohoidossa hoidetaan potilaita, jotka sairastuttuaan selviytyvät tuettuina kotonaan. Avosairaanhoitoa ovat myös lääkärien ja hoitohenkilökunnan vastaanotot sekä erityisvastaanotot kuten laboratorio-, röntgen- ja kuntoutusvastaanotot.

Kotisairaanhoito on osa avohoitoa. Kotona hoidetaan sekä lyhyt- että pitkäaikaisesti sairaita potilaita, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa. Kotisairaanhoidossa potilas saa kirjallisen hoitosuunnitelman mukaista säännöllistä sairaanhoitoa.

Kuntoutuksen tavoitteena on edistää ihmisen toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä, hyvinvointia ja työelämässä jaksamista. Kuntoutuksen keinot ovat lääkinnällisiä, hoidollisia, liikunnallisia, psykologisia, ammatillisia ja sosiaalisia. Kuntoutukseen voi sisältyä fysioterapiaa, psykoterapiaa, puheterapiaa ja toimintaterapiaa sekä apuvälinepalveluja. Kuntoutus on monen ammattilaisen yhteistyötä.

Mielenterveyspalvelut voivat olla joko avopalveluja terveyskeskuksessa ja mielenterveystoimistossa tai sairaalapalveluja. Osa mielenterveyspotilaista saa kotisairaanhoidon palveluja. Lisäksi sellaisille mielenterveyspotilaille, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa, mutta eivät selviydy itsenäisesti kotona, on perustettu tuettuja asuntoloita ja asumisyksiköitä.

Kouluterveydenhuoltoon peruskoulussa kuuluvat lääkärin tai terveydenhoitajan tekemät terveystarkastukset, terveyskasvatus, hammashuolto sekä psykologin ja puheterapeutin palvelut. Opiskelijaterveydenhuoltoon kuuluvat mm. lääkärin tai terveydenhoitajan tekemät terveystarkastukset ja terveyskasvatus. Opiskelijoilla on mahdollisuus saada myös sairaanhoito- ja hammashuoltopalveluja.

Työterveyshuollon tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työympäristö, työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisy sekä työ- ja toimintakykyinen työntekijä. Työnantajan on järjestettävä työntekijöilleen ennaltaehkäisevä terveydenhuolto joko terveyskeskuksista tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Halutessaan työnantaja voi järjestää myös sairaanhoito- ja muita terveyspalveluja.

Sairaankuljetus on olennainen osa terveydenhuoltoa. Terveyskeskuksilla on joko oma sairaankuljetuskalusto ja -henkilökunta tai se voi ostaa palvelut palolaitokselta, yksityisiltä sairaankuljetusyrityksiltä tai vapaaehtoisjärjestöltä kuten Suomen Punaisen Ristiltä.

Koko aikuisväestöllä on oikeus kunnalliseen hammashoitoon tai vaihtoehtoisesti oikeus saada sairausvakuutuskorvausta yksityisen hammashoidon kustannuksista. Hammashuollon henkilökunta osallistuu myös äitiys- ja lastenneuvolatyöhön, vanhusten hoitoon ja lasten päivähoitoon antamalla terveyskasvatusta suun terveydentilan edistämisessä.

Erikoissairaanhoito

Perusterveydenhuollon lisäksi kuntien on järjestettävä asukkaidensa erikoissairaanhoito. Yliopistollisissa keskussairaaloissa annetaan vaativinta erikoissairaanhoitoa. Myös muut keskussairaalat, aluesairaalat ja psykiatriset sairaalat antavat erikoissairaanhoitoa.

Sairaanhoidon periaatteena on ensisijaisesti hoitaa potilaat terveyskeskuksissa. Jos tarvitaan erikoislääkärin tutkimuksia, hoitoa tai kuntoutusta, potilas lähetetään erikoislääkärijohtoiseen sairaalaan tai poliklinikalle. Erikoissairaanhoitoon otetaan potilaaksi vain lääkärin lähetteellä. Poikkeuksen tekevät kiireelliset, potilaan henkeä uhkaavat sairaustapaukset.

Erikoissairaanhoidon kohteena on potilaan jossakin elimessä tai elinjärjestelmässä oleva ongelma. Tällöin tarvitaan erikoisalan erityisosaamista tai sellaisia laitteita tai valmiuksia, jotka on keskitetty suurempiin yksiköihin. Sairaaloissa tarvitaan monien alojen erikoislääkäreitä.

Erikoisaloja ovat mm. anestesiologia ja tehohoito, fysiatria, ihotaudit ja allergologia, keuhkosairaudet, kirurgia, kliininen kemia, korva-, nenä- ja kurkkutaudit, lastentaudit, naistentaudit ja synnytykset, neurologia, patologia, perinnöllisyyslääketiede, psykiatria, radiologia, silmätaudit, sisätaudit ja syöpätaudit. Erikoisaloista suurin on yleislääketiede.

Yksityinen terveydenhuolto

Yksityinen terveydenhuolto täydentää julkisen sektorin palveluita. Yksityisen terveydenhuollon osuus terveyspalvelujen tuotannosta kasvaa jatkuvasti kuntien järjestäessä kunnallisia terveyspalveluja ostamalla niitä yksityisiltä palveluntuottajilta. Yritysten tuottamat terveyspalvelut tarjoavat vaihtoehtoja julkisille palveluille ja lisäävät asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia.

Yksityisiä terveydenhuoltopalveluja tarjoavat yksityissairaalat, lääkäriasemat ja lääkärien yksityisvastaanotot, yksityiset vanhainkodit, kehitysvammalaitokset, kuntoutuslaitokset ja päiväkodit, fysikaaliset hoitolaitokset, laboratoriot, röntgenlaitokset, hammaslääkärien yksityisvastaanotot, hammaslääkäriasemat sekä sairaankuljetusyritykset.

Ihmisläheistä ja vastuullista työtä

Terveydenhuoltoalalla työskennellään monenlaisissa tehtävissä, joita yhdistää ihmisten terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy ja parantaminen sekä sairaiden ihmisten hoitaminen ja kuntoutus. Tehtäviin kuuluu myös sairauden aiheuttamien kipujen ja kärsimysten vähentäminen sekä parantumattomasti sairaiden ihmisten ja heidän läheistensä tukeminen ja auttaminen.

Terveydenhuoltoalalla toimitaan myös erilaisissa suunnittelun, kehittämisen, projektien, koulutuksen ja tutkimuksen tehtävissä sekä hallinnon ja johtamisen tehtäväalueilla. Myös palveluiden ja tuotteiden markkinointi- ja myyntityö työllistävät yksityisissä terveyspalveluissa. Ala työllistää myös esimerkiksi viestinnän, lakialan, puhdistuspalvelujen ja kunnossapidon tehtävissä.

Terveydenhuollossa työskennellään ihmisten kanssa ja heitä varten. Hoitotyössä korostuu kyky hyväksyä ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Työssä vaaditaan ihmissuhde-, vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja sekä kykyä työskennellä tiimeissä ja projekteissa.

Potilaan tilanteeseen on osattava eläytyä, lisäksi on kyettävä keskustelemaan ja kuuntelemaan. Erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten voimavaroja ja toimintakykyä on osattava tukea heidän omista lähtökohdistaan. Suhde potilaaseen ja hänen omaisiinsa on aina luottamuksellinen. On kunnioitettava potilaan oikeuksia. Kaikilla terveydenhuollossa työskentelevillä on salassapitovelvollisuus.

Jokainen työntekijä vastaa omalta osaltaan potilaiden turvallisuudesta ja hoidon onnistumisesta. Oma työ on hallittava hyvin, ja tietoa ja taitoja on osattava soveltaa käytäntöön. Oman ammattitaidon ylläpitäminen vaatii jatkuvaa täydennyskoulutusta ja uuden tiedon omaksumista, sillä alan menetelmät ja välineet kehittyvät nopeasti.

Työssä joutuu tekemään vaativia ja eettisesti vaikeita ratkaisuja. Hoitotyö edellyttääkin itsenäistä vastuunkantokykyä. Omia henkisiä voimavaroja on jatkuvasti huollettava.

Ammatin harjoittaminen säänneltyä

Terveydenhuollon ammattien harjoittaminen on tarkasti säänneltyä ja valvottua. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää ammatinharjoittamisoikeudet terveydenhuollon ammattihenkilöille sekä luvat yksityisen terveydenhuollon palvelujen tuottamiseen (valtakunnalliset luvat).

Valvira myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa terveydenhuollon ammattia Suomessa sekä Suomessa että ulkomailla koulutetuille terveydenhuollon ammattihenkilöille. Valvira ylläpitää valtakunnallista terveydenhuollon ammattihenkilörekisteriä.

Valvira voi myöntää terveydenhuollon ammattihenkilölle kolmenlaisia ammatinharjoittamiseen liittyviä oikeuksia: oikeuden toimia laillistettuna terveydenhuollon ammattihenkilönä, oikeuden käyttää nimikesuojattua ammattinimikettä tai antaa rajoitetun luvan harjoittaa lääkärin ammattia.

Laillistettuja ammattihenkilöitä ovat lääkäri, hammaslääkäri, proviisori, psykologi, puheterapeutti, ravitsemusterapeutti, farmaseutti, sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, laboratoriohoitaja, röntgenhoitaja, suuhygienisti, toimintaterapeutti, optikko ja hammasteknikko (17 nimikettä). Edellä mainittuja ammatteja saa harjoittaa vain ao. laillistettu ammattihenkilö. Valvira myöntää hakemuksesta laillistuksen em. ammatteihin.

Nimikesuojatun ammattihenkilön ammattinimikkeitä ovat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen mukaan apuvälineteknikko, jalkaterapeutti, koulutettu hieroja, kiropraktikko, naprapaatti, osteopaatti, lähihoitaja, psykoterapeutti, sairaalafyysikko, sairaalageneetikko, sairaalakemisti, sairaalamikrobiologi ja sairaalasolubiologi (13 nimikettä).

Nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammateissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on hoitamaansa tehtävään riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Heillä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää nimikesuojattua ammattinimikettä. Valvira merkitsee terveydenhuollon ammattihenkilöistä ylläpidettävään rekisteriin ammattinimikettä käyttämään oikeutetun ammattihenkilön.

EU/ETA-alueen ulkopuolella koulutetuilta lääkäreiltä vaadittavan ensimmäisen kuulustelun suorittamisen jälkeen Valvira voi myöntää rajoitetun toimiluvan työskennellä julkisyhteisön ylläpitämässä sairaalassa. Toisen kuulustelun jälkeen rajoitettu toimilupa voidaan myöntää myös terveyskeskuksessa työskentelyä varten.

 

Työpaikat

Terveyskeskukset. Sairaalat. Lääkärikeskukset. Työterveysasemat. Avoterveydenhuollon yksiköt. Laboratoriot. Kuvantamisyksiköt. Neuvolat. Päiväkodit. Koulut. Lastenkodit. Vanhainkodit. Vanhusten palvelutalot. Kuntoutuslaitokset. Hoitolaitokset. Sosiaalihuollon yksiköt. Puolustusvoimat. Vankeinhoitolaitokset. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Tutkimuslaitokset. Yliopistot. Oppilaitokset. Kuntien hallinto. Valtion hallinto. Järjestöt. Yksityiset alan yritykset.

Ammatit

Lääkäri. Ylihoitaja. Sairaanhoitaja. Terveydenhoitaja. Kätilö. Ensihoitaja. Mielenterveyshoitaja. Mielisairaanhoitaja. Laboratoriohoitaja. Röntgenhoitaja. Lähihoitaja. Perushoitaja. Apuhoitaja. Lastenhoitaja. Geronomi. Fysioterapeutti. Kuntohoitaja. Toimintaterapeutti. Kiropraktikko. Naprapaatti. Osteopaatti. Koulutettu hieroja. Jalkaterapeutti. Jalkojenhoitaja. Optikko. Ravitsemusterapeutti. Puheterapeutti. Bioanalyytikko. Lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja. Apuvälineteknikko. Välinehuoltaja. Vastaanottoapulainen. Sairaala-apulainen. Psykologi. Psykoterapeutti. Sairaalafyysikko. Sairaalageneetikko. Sairaalakemisti. Sairaalamikrobiologi. Sairaalasolubiologi.

Terveydenhuoltoalalla voidaan työskennellä myös muilla ammatti- ja tehtävänimikkeillä.

 

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon. Tutkintonimike on lähihoitaja.

Opinnoissa voi suuntautua asiakaspalveluun ja tietohallintaan, ensihoitoon, kuntoutukseen, lasten ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen, mielenterveys- ja päihdetyöhön, sairaanhoitoon ja huolenpitoon, suu- ja hammashoitoon, vammaistyöhön ja vanhustyöhön.

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös mm. jalkojenhoidon, kipsausalan, välinehuoltajan ja päihdetyön ammattitutkinnot sekä kipsimestarin, psykiatrisen hoidon, välinehuoltajan ja vanhustyön erikoisammattitutkinnot.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella sosiaali- ja terveysalaa usein eri suuntautumisvaihtoehdoin.

Tutkintonimikkeitä ovat sairaanhoitaja (AMK), terveydenhoitaja (AMK), kätilö (AMK), röntgenhoitaja (AMK), ensihoitaja (AMK), apuvälineteknikko (AMK), bioanalyytikko (AMK), fysioterapeutti (AMK), toimintaterapeutti (AMK), jalkaterapeutti (AMK), kuntoutuksen ohjaaja (AMK), naprapaatti (AMK), optometristi (AMK), osteopaatti (AMK), geronomi (AMK) ja sosionomi (AMK).

Yliopistoissa voi opiskella lääketiedettä. Ylempi korkeakoulututkinto on lääketieteen lisensiaatti.

Yliopistoissa voi opiskella myös terveystieteitä kuten esimerkiksi fysioterapiaa, ravitsemustiedettä, hoitotiedettä ja ergonomiaa. Alempi korkeakoulututkinto on terveystieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on terveystieteiden maisteri.

Yliopistoissa voi opiskella myös esimerkiksi puhetieteitä. Logopediassa voi suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon, filosofian maisteri, joka antaa pätevyyden puheterapeutiksi.

Psykologiaa opiskellen alempi korkeakoulututkinto on psykologian kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri tai psykologian maisteri.

 

Työllisyys

Terveyspalvelut työllistävät yhteensä arviolta yli 190 000 henkilöä. Eniten työllistää julkinen sektori kunnissa ja kuntayhtymissä. Terveyspalvelujen henkilöstöstä noin neljännes työskentelee yksityisellä sektorilla terveyspalveluja tarjoavissa yrityksissä ja järjestöissä.

Terveydenhuoltoalan ammattilaisia työskentelee jonkin verran myös ulkomailla esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin palveluksessa ja kehitysyhteistyössä kirkon järjestöissä.

Alalla työskentelevien kokonaismäärä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Työntekijöiden lukumäärä on kasvanut kaikilla sektoreilla, mutta alan yritykset ovat työllistäneet suhteellisesti koko ajan enemmän. Monet alan ammattilaiset ovat perustaneet oman yrityksen tai toimivat ammatinharjoittajina.

Terveydenhuoltoalan työllisyystilanne on yleisesti ottaen hyvä, ja työntekijöistä on jopa pulaa. Ammattikohtaisia ja alueellisia eroja kuitenkin esiintyy. Alalle ovat tyypillisiä myös lyhytkestoiset sijaisuudet, joita saattaa olla useita peräkkäin. Vastavalmistuneet työllistyvät usein aluksi erilaisiin perhe- tai opintovapaan sijaisuuksiin.

Terveydenhuoltoala tulee työllistämään tulevaisuudessa enemmän johtuen väestön ikääntymisestä, mikä lisää palveluiden kysyntää ja työmääriä. Työntekijöiden tarvetta kasvattaa myös henkilöstön eläköityminen.

Kehitysnäkymät

Suomessa kaikilla kansalaisilla on oikeus terveydenhuollon palveluihin. Terveydenhuollon sisältöä, palvelujen saatavuutta ja laatua on kehitetty viime vuosikymmenet. Lähivuosina Suomen terveydenhuolto uudistetaan.

Uudistuksilla halutaan varmistaa riittävän voimakkaat kunnat, jotta voidaan tarjota yhdenvertaisia ja laadukkaita palveluja koko maassa. Painopistettä pyritään siirtämään terveyden ja toimintakyvyn tukemiseen, sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisyyn sekä sairauden hoidosta hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen.

Yksityisen sektorin rooli terveydenhuollossa on suuri, sillä noin kolmasosa perustason lääkärikäynneistä tehdään yksityisellä sektorilla. Yksityisen sektorin lääkäripalvelut lisäävät asiakkaiden valinnanvapautta, monipuolistavat terveydenhuoltoa ja vähentävät osaltaan julkisen terveydenhuollon jonoja.

Väestön vanheneminen, terveydenhuollon teknologian kehittyminen ja lääketieteellistymisilmiö saattavat nostaa kustannuksia tulevina vuosina. Ikääntyvien terveys ja heidän pitkäaikaissairaanhoidon tarpeensa vaikuttavat olennaisesti kustannuksiin.

Terveydenhuollolta vaaditaan yhä enemmän tehokkuutta, ja palveluja joudutaan kohdentamaan. Sairaaloissa taloudellista vastuuta on siirretty kaikille toimintayksiköille ja osastojen työntekijöille. Viemällä päätöksenteko työpaikoille organisaatioita on voitu keventää ja samalla lisätä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä.

Erilaisia laatu- ja toiminnanohjauksen hankkeita on toteutettu, mistä hyötyy palveluiden käyttäjä. Avopuolen palveluiden kehittäminen on edelleenkin yhtenä keskeisenä painoalueena koko sosiaali- ja terveydenhuollossa kaikilla eri osaamisalueilla.

Erikoissairaanhoidossa hoitoajat ovat lyhentyneet polikliinisen ja lyhytjälkihoitoisen kirurgian myötä. Potilaan kotiuttaminen sairaalasta leikkauksen jälkeen edellyttää vahvaa ammattiosaamista avopalvelussa työskenteleviltä.

Lääketieteen ja lääketieteellisen tekniikan kehittyessä osa henkilökunnasta suuntautuu yhä kapeammille, syvällistä erikoisosaamista edellyttäville erikoisaloille. Lääketieteen ja terveysteknologian nopean kehittymisen vuoksi omaa ammattitaitoa ja osaamista on kehitettävä.

Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata kaikille yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Uudistuksella pyritään vahvistamaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja uudistamalla julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet, ohjaus ja hallinto. Tavoitteena on kustannustehokkaampi ja vaikuttavampi toiminta.

Lähialat

Hammashuoltoala. Eläinlääkintätyö. Lääketeollisuus. Lääketiede. Apteekkiala. Sosiaaliala.

 

 

Lisäaineistot

 

 

 

 

Terveydenhuoltoala