Palo- ja pelastustoimi

Johdanto

Pelastustoimen tehtävänä on onnettomuuksien ehkäisy, pelastustoiminta, varautuminen ja väestönsuojelu. Kunnat vastaavat yhteistoiminnassa pelastustoimesta valtioneuvoston määräämällä alueella. Pelastustoimen tehtävien hoitamista varten alueen pelastustoimella on pelastuslaitos. Toisinaan puhutaan myös palo- ja pelastustoimesta.

Tuotteet ja palvelut

Pelastustoiminta

Palokunnat ovat laaja-alaisia pelastuslaitoksia, joiden työkenttä kattaa palo- ja pelastustoimen tehtävät sammutustöistä ja sairaankuljetuksesta laajoihin ympäristövahinkoihin asti. Myös pelastuspalvelu sisävesillä sekä kunnan merialueilla sattuvat tulipalot ja niihin verrattavat onnettomuudet kuuluvat palo- ja pelastustoimen tehtäviin.

Liikenneonnettomuudet ovat keskeinen pelastuslaitosten tehtäväkenttä. Lisäksi pelastuslaitokset huolehtivat ihmisten pelastamisesta sekä aiheutuneiden vahinkojen rajoittamisesta esimerkiksi räjähdysonnettomuuksissa, öljyvahingoissa, sortumissa ja luonnontapahtumissa.

Pelastuslaitokset hoitavat sopimusten perusteella myös merkittävän määrän muita tehtäviä. Lähes kaikki vakinaiset pelastuslaitokset huolehtivat ainakin kiireellisistä sairaankuljetuksista.

Muissa laitoksissa on yleistynyt ensivastetoiminta. Ensivasteella tarkoitetaan hätätilapotilaan ensimmäisenä tavoittavaa yksikköä, jonka tarkoituksena on lyhentää henkeä pelastavan hoidon alkamisviivettä. Tämä tarkoittaa sitä, että pelastuslaitoksen henkilöstö suorittaa sairaankuljetukseen kuuluvia tehtäviä, jos varsinainen sairaankuljetusajoneuvo ei ole käytettävissä.

Pelastuslaitos on myös pelastustehtävissä useimmiten ensimmäinen organisaatio, joka kohtaa vammautuneen potilaan. Loukkaantuneelle annettava ensiapu tapahtumapaikalla sekä sairaankuljetuksen aikana on tärkeä osa potilaan hoitoketjua.

Pelastuslaitos toimii läheisessä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Hätäilmoitusten vastaanottaminen ja hälytysten toimittaminen eteenpäin kuuluu hätäkeskuksissa toimivien hätäkeskuspäivystäjien tehtäviin. Hätäilmoitusten vastaanotto on keskitetty yhä suuremmista alueista vastaaviin yksiköihin.

Väestönsuojelu

Väestönsuojelun tarkoituksena on väestön ja omaisuuden turvaaminen sodan ja siihen verrattavissa olevien poikkeusolojen aiheuttamalta tuholta. Kuntien pelastuslaitokset vastaavat toiminnasta normaaliaikana. Palopäällikkö toimii kunnassa usein myös väestönsuojelupäällikkönä.

Poikkeusoloihin valmistautumista on väestönsuojien rakentaminen ja niiden kunnossapito, hälytysjärjestelmien ylläpito, erityiskaluston hankinta, suojelusuunnitelmien laatiminen sekä henkilöstön koulutus ja tiedotus.

Palonehkäisytyö

Tulipalojen ennaltaehkäisy on olennainen osa pelastustoimea. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat rakennusten ja ympäristön turvallisuutta lisäävät järjestelyt sekä automaattiset palonhavainnointi ja -sammutusjärjestelmät. Tekniikan kehitys on muuttanut palo- ja pelastustoimen tehtäviä. Tekniikan kehitys on tuonut käyttöön uusia hälytys- ja valvontajärjestelmiä, joiden ansiosta suuria onnettomuuksia sattuu melko harvoin.

Pelastustoimessa toimivat viranomaiset valvovat palotarkastuksin, että talojen rakentamis- ja paloturvallisuusmääräyksiä noudatetaan. Palotarkastukset toimitetaan tietyin väliajoin palovaarallisuuden mukaan.

Erityiskohteet kuten hotellit, majoitustilat ja ravintolat, joissa palovaara on ilmeisempi tai aiheuttaa vaaraa ihmisille, tarkastetaan vuoden välein. Yleiset kohteet, kuten omakotitalot ja niihin verrattavat kohteet tarkastetaan kunnan päätöksen mukaisesti yleensä 10 vuoden välein.

Paloja voidaan ehkäistä myös neuvonnan keinoin. Palotarkastuksiin on aina sisältynyt opastusta, mutta valistustehtävien merkitys on muutoinkin korostumassa mm. erilaisin tiedotuskampanjoin. Ihmisiä ohjataan välttämään virheitä, joista paloja aiheutuu sekä toimimaan oikein tulipalon syttyessä.

Pelastamista, suojelua ja ennaltaehkäisyä

Pelastustoimen työtehtävät voidaan jaotella pelastustehtäviin, väestönsuojelutehtäviin, onnettomuuksien ennaltaehkäisytehtäviin sekä valistus- ja neuvontatehtäviin. Myös toimintavalmiuden ylläpito harjoittelemalla sekä kalustoa huoltamalla on keskeinen osa palomiehen työtä.

Palomies on yhä useammin pelastaja kuin sammuttaja. Entisaikojen suuret kaupunkipalot ovat kivitalojen ja rakennusmääräysten myötä vähentyneet lähes olemattomiin. Tilalle ovat tulleet muut nopeaa ja tehokasta pelastustoimintaa vaativat onnettomuudet. Tyypillisin työtehtävä on yhtä ihmistä koskeva onnettomuus tai sairastapaus.

Pelastustoimen työtehtävät ovat vaativia. Jokainen palomies on monialainen ammattilainen, jonka vaihtelevat työtehtävät edellyttävät erinomaista fyysistä kuntoa, monipuolista teknistä osaamista sekä psyykkistä soveltuvuutta vaativiin pelastustoimiin. Työn luonne on lähellä monia teknisiä aloja. Alan ammattilaisen tulee hallita mm. fysiikan, kemian, konetekniikan, rakennustekniikan ja tietotekniikan tietoja ja taitoja.

Ammattipalokunnan henkilökunta on päätoimista ja välittömässä hälytysvalmiudessa. Palopäällikkö on jokaisessa kunnassa palo- ja pelastustoimen johtava viranhaltija. Lisäksi palokunnassa on sen koosta ja muodosta riippuen päällystö-, alipäällystö sekä miehistövirkoja.

Palopäällystön viranomaiset hoitavat tehtäviään kunnissa itsenäisesti. Pelastustoimen alipäällystöön ja miehistöön kuuluvat työskentelevät joko vakinaisesti pelastuslaitoksilla tai sivutoimisesti sopimuspalokunnissa. Hätäkeskuspäivystäjät toimivat hätäkeskuksissa.

Käytännön yhteistyökumppaneita ovat terveydenhuollon ja poliisin henkilöstö. Muita yhteistyötahoja ovat ilmailu- ja säteilyviranomaiset, rajavartiolaitos sekä puolustusvoimat. Myös nuohoojat suorittavat tärkeää palonehkäisytyötä.

Työpaikat

Suomessa on 22 pelastustoimen aluetta, joilla sijaitsevat kunnat vastaavat pelastustoimesta yhteistoiminnassa. Pelastuslaitokset (22) hoitavat pelastustoimen tehtävät alueellaan. Pelastuslaitoksilla on useita palokuntia. Paloasemia on 830.

Hätäkeskukset (6) sijaitsevat Oulussa, Kuopiossa, Porissa, Keravalla, Turussa ja Vaasassa.

Sisäministeriön pelastusosasto johtaa ja valvoo pelastustointa sekä sen palvelujen saatavuutta ja tasoa sekä huolehtii pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä.

Aluehallintovirasto valvoo pelastustointa sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa toimialueellaan.

Kunnat vastaavat pelastustoimesta yhteistoiminnassa pelastustoimen alueilla.

Vapaaehtoiset palokunnat, laitospalokunnat ja tehdaspalokunnat osallistuvat pelastustoimen tehtävien hoitamiseen alueen kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti.

Pelastusopisto on pelastusalan valtakunnallinen ammatillinen oppilaitos, joka toimii sisäministeriön alaisuudessa. Helsingin pelastuslaitoksen Pelastuskoulu toteuttaa pelastaja- ja alipäällystökoulutusta Helsingin pelastuslaitoksen tarpeisiin.

Pelastusalalla toimii useita viranomaistoimintaa tukevia järjestöjä. Niillä on tärkeä rooli mm. onnettomuuksien ehkäisyssä, valistuksessa ja pelastusalan koulutuksessa.

Ammatit

Palomies. Pelastaja. Paloesimies. Palomestari. Palopäällikkö. Palotarkastaja. Palotarkastusinsinööri. Riskienhallintapäällikkö. Palotekninen suunnittelija. Turvallisuuspäällikkö. Pelastuspäällikkö. Pelastusjohtaja. Hätäkeskuspäivystäjä.

Koulutus

Pelastusopistossa Kuopiossa voi suorittaa pelastajatutkinnon. Tutkinto antaa kelpoisuuden palomiehen tai palomies-sairaankuljettajan virkoihin.

Pelastusopistossa voi suorittaa myös hätäkeskuspäivystäjätutkinnon. Koulutuksen järjestävät Pelastusopisto ja Poliisiammattikorkeakoulu.

Alipäällystötutkinnon suorittaminen antaa kelpoisuuden hakea pelastuslaitosten alipäällystövirkoja.

Palopäällystön koulutusohjelmassa voi suorittaa tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon insinööri (AMK). Koulutus järjestetään yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa.

Helsingin pelastuslaitoksen Pelastuskoulu kouluttaa palomies-sairaankuljettajia ja paloesimiehiä Helsingin pelastuslaitoksen palvelukseen.

Pelastuskoulu järjestää myös jatkokoulutusta pelastuslaitoksen henkilökunnalle sekä kursseja eri kohderyhmille.

Työllisyys

Pelastuslaitoksilla on päätoimista henkilöstöä noin 5 800. Henkilöstöstä suurin osa on pelastustoimintaan osallistuvaa päällystöä, alipäällystöä ja miehistöä sekä ensihoitopalveluissa työskenteleviä. Pelastuslaitokset työllistävät myös muissa tehtävissä.

Suomessa on 22 pelastustoimen aluetta, joissa on pelastustoimen tehtävien hoitamista varten pelastuslaitos. Kunnat vastaavat pelastustoimesta määrätyllä alueella. Alueen pelastustoimi voi käyttää pelastustoiminnassa apuna sopimuspalokuntia, esimerkiksi vapaaehtoispalokuntaa tai tehdaspalokuntaa. Sopimuspalokuntia on noin 700, ja niissä on hälytyskelpoisia sopimuspalokuntalaisia noin 13 400.

Pelastustoimeen kouluttautuneet työllistyvät hyvin. Työpaikkoja vapautuu lähinnä työntekijöiden siirtyessä eläkkeelle tai muihin tehtäviin. Julkisen sektorin rahoitustilanne vaikuttaa pelastusalan työpaikkojen määrään. Työllisyyttä edistää laki, joka velvoittaa kuntia säilyttämään tietyn tasoisen pelastuslaitoksen lähtövalmiuden, joka edellyttää siihen tarvittavaa miehistövahvuutta.

Pelastustoimi työllistää myös Pelastusopistossa, sisäasiainministeriön pelastusosastolla ja aluehallintoviraston pelastusosastolla.

Kehitysnäkymät

Pelastustoimen monipuolinen toiminta ulottuu laajalle yhteiskuntaan eri toimialoille. Haasteita asettavat esimerkiksi muutokset yhteiskunnan väestö- ja aluerakenteessa, talouden kiristyminen ja teknologinen kehitys sekä kansainvälinen toimintaympäristö.

Onnettomuuksien määrään ei todennäköisesti ole odotettavissa muutoksia. Pelastustehtävät lisääntynevät erityisesti väestökeskittymissä. Haasteita turvallisuudelle ja palveluille asettaa väestön keskittyminen kasvukeskuksiin ja väheneminen syrjäseuduilla. 

Pelastustoimea ohjaa pelastuslaki, jonka tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toiminnot turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti. 

Pelastustoimen kansallisia tavoitteita ovat pelastustoimen jatkuvaan analyysiin perustuva kokonaiskuva yhteiskunnan riskeistä, joihin pelastustoimella on valmius vastata omalla toimialallaan. Onnettomuuksien ehkäisy, pelastustoiminta, varautuminen ja väestönsuojelu muodostavat kokonaisuuden, jonka valmius kattaa kaikki onnettomuustapaukset. 

Pelastusviranomaiset ehkäisevät onnettomuuksia ja vahinkoja ennalta yhteistyössä muiden tahojen kanssa sekä neuvonnan, tarkastusten ja koulutusten avulla. Yksilöiden ja yritysten oma vastuu korostuu viranomaismääräysten ja valvonnan sijaan, jolloin heidän on huolehdittava palonilmaisu- ja sammutuslaitteiden toimintakunnosta ja nuohouksesta. 

Pelastuslaitosten on oltava laaja-alaisia turvallisuuden osaajia, sillä niiden tehtävänä on auttaa hyvin monenlaisissa onnettomuuksissa. Lääkinnällinen pelastustoiminta tulee yhä keskeisemmäksi toiminnassa. 

Pelastuslaitokset joutuvat jatkuvasti kehittämään toimintavalmiuttaan henkilöstövoimavarojaan oleellisesti kasvattamatta. On tärkeää huolehtia siitä, että henkilöstöä on tehtäviin nähden riittävästi, ja se on osaavaa ja motivoitunutta. Sopimuspalokuntien toiminnan turvaaminen on tärkeää. Tehtävien kehittyminen ja kaluston teknistyminen edellyttävät miehistöltä korkeatasoisia taitoja. 

Teknologiaa hyödyntämällä voidaan lisätä turvallisuutta. Automaattiset valvonta- ja hälytysjärjestelmät sekä sammutuslaitteistot auttavat onnettomuuksien ennalta ehkäisemisessä ja rajoittamisessa. Pelastustoiminnan välineet kehittyvät. Kaluston on oltava käyttökelpoista monissa onnettomuustyypeissä. Tietojärjestelmillä voidaan kerätä ja analysoida tietoa, jolloin resurssit pystytään kohdentamaan tehokkaammin. 

Suomi osallistuu kansainväliseen pelastustoimintaan Euroopan unionin ja kansainvälisten järjestöjen kautta sekä valtioiden välisten sopimusten puitteissa. Sisäministeriön päätöksellä ulkomaille voidaan katastrofitilanteissa lähettää pelastus- ja avustusyksiköitä ja pelastustoimen asiantuntija-apua toisen valtion tai kansainvälisen järjestön pyynnöstä.

Lähialat

Terveydenhuolto. Poliisi. Rajavartiosto. Sotilastyö. Nuohousala. Ilmailuala. Säteilyturvallisuusala. Tekniikan alat.

Palo- ja pelastustoimi