Elokuva-ala

Johdanto

Elokuvat ovat keskeinen osa kulttuuria, ja niiden katsominen suosittua ajanvietettä. Elokuvat vaihtelevat pitkistä elokuvista dokumentteihin ja animaatioon. Elokuva-alan toiminta voidaan jaotella elokuvatuotantoon, elokuvien markkinointiin ja levitykseen sekä esitystoimintaan. Elokuva-alan työtehtävät vaihtelevat taiteellisesta luomisesta tekniseen toteutukseen ja erilaisiin kaupallisiin tehtäviin.

Tuotteet ja palvelut

Elokuvia, dokumentteja, musiikkivideoita

Elokuva-alan toimintoihin kuuluvat elokuvatuotanto, elokuvien markkinointi ja levitys sekä esitystoiminta. Elokuvien tekeminen ja saattaminen katsojien ulottuville on pitkä prosessi, johon osallistuu monia eri toimijoita. Tuotantoyhtiöt vastaavat elokuvien tekemisestä koordinoiden sen eri vaiheita sekä lukuisia tuotantoon osallistuvia tahoja.

Elokuvan rahoitus on suurelta osin julkista rahoitusta. Suomessa ei juuri ole mahdollista toteuttaa pitkää elokuvaa ilman Suomen Elokuvasäätiön tukea. Toisen merkittävän rahoituksen lähteen muodostavat ennakko-ostosopimukset television kanssa.

Suomessa tuotetaan pitkiä fiktioelokuvia, lyhytelokuvia, tv-draamaa, dokumenttielokuvia ja animaatioita. Näiden lisäksi tehdään mm. yritysten markkinointitarpeisiin elokuvia, jotka esittelevät niiden tuotteita ja palveluja sekä musiikkivideoita ja televisiomainoksia.

Elokuvat esitetään elokuvateattereissa, jonka jälkeen ne ovat tyypillisesti saatavilla DVD/Blu-Ray-levyinä videovuokraamoista ja muista elokuvia vuokraavista liikkeistä. Elokuvatallenteet päätyvät myös kauppoihin ja verkkokauppoihin myyntiin. Monet elokuvat esitetään aikanaan myös televisiossa, osa tehdään suoraan televisiota varten.

Elokuvan tuotantoprosessi

Elokuvan tuotanto on suunniteltu, aikataulutettu ja budjetoitu kokonaisuus, projekti. Tuotantoon osallistuu henkilöstöä muutamasta ammattilaisesta kymmeniin riippuen mm. elokuvan lajista (fiktio-, dokumentti-, tv-elokuva) ja rahoituksesta.Tuotantoprosessi on pitkä, ja se voidaan jaotella kolmeen päätyövaiheeseen: esituotantoon, kuvauksiin (varsinainen tuotanto) ja jälkituotantoon.

Esituotantoa ovat monenlaiset kuvauksia edeltävät työvaiheet ja toiminnot. Hyvin tehty esituotanto edistää varsinaisen tuotannon eli kuvausten sujuvuutta ja auttaa kustannusten hallitsemisessa. Ennen kuin elokuvaa aletaan filmata, sen eteen on voitu tehdä töitä jo vuosia.

Ennen kuvauksia elokuvalle valitaan ohjaaja, näyttelijät, lavastaja, kuvauspaikat jne. sekä huolehditaan rahoituksesta. Tuottajan rooli on tässä keskeinen. Elokuvan tekeminen alkaa käsikirjoituksen kirjoittamisella, johon osallistuvat käsikirjoittajan lisäksi tuottaja ja ohjaaja. Näiden kolmen ammattilaisen yhteistyö muodostaa kaikkien elokuvaprojektien perustan.

Kuvaukset ovat näkyvin osa elokuvatuotantoa. Kuvaukset kestävät yleensä 6-10 viikkoa ja ovat elokuvanteossa varsin lyhyt aika. Kuvauksiin osallistuu kymmeniä eri alojen ammattilaisia, joiden työtehtävät vaihtelevat taiteellisesta luomisesta teknisiin tehtäviin ja erilaisiin järjestelytehtäviin.

Tuotannollinen johto on tuottajalla yhdessä tuotantopäällikön kanssa. Taiteellinen johto on ohjaajalla. Kuvausten aikana henkilöstö on jaettu ryhmiin, joita johtavat taiteellisessa vastuussa olevat henkilöt: elokuvaaja, lavastaja, pukusuunnittelija, maskeeraaja jne.

Jälkituotanto alkaa kuvausten jälkeen.Jälkituotantoa kuitenkin suunnitellaan jo esituotantovaiheessa, koska sen kulut sekä tarvittava henkilöstö ja välineistö on huomioitava jo varhaisessa vaiheessa. Jälkituotannossa elokuva editoidaan ja leikataan(kuvaleikkaus, äänileikkaus, trikit ja efektit, värimäärittely), ja siihen lisätään musiikki ja äänitehosteet.

Elokuvan markkinointi alkaa jo kuvausvaiheessa. Markkinoinnilla pyritään saamaan elokuvalle näkyvyyttä, jotta se houkuttelisi mahdollisimman paljon yleisöä. Elokuvien tuotannot ovat yleensä kalliita projekteja, joten kyse on myös pyrkimyksestä kaupalliseen menestykseen. Markkinointiin kuuluvat mm. mainonta ja yhteydenpito mediaan.

Jakeluyhtiöt vastaavat elokuvien kopioiden valmistuksesta ja niiden toimittamisesta elokuvien esittäjille sekä markkinoinnista. Jakelijat saattavat vastata myös elokuvan tekstityksestä tai dubbauksesta.

Elokuvia esitetään elokuvateattereissa, joissa ne saavat myös ensi-iltansa, jolloin esittäjiä ovat elokuvateatteriketjut (-yhtiöt) sekä televisiossa, jolloin esittäjiä ovat televisioyhtiöt. Elokuvia saatetaan yleisön saataville myös tallenteiden myyjien (kaupat ja liikkeet), vuokraajien (videovuokraamot ja muut liikkeet) sekä lainaajien (kirjasto) kautta.

Elokuvan ammattilaisia

Tuottaja käynnistää ja päättää elokuvatuotannon. Esituotantovaiheessa hän suunnittelee projektin, järjestää rahoituksen sekä palkkaa käsikirjoittajan ja valvoo käsikirjoituksen kehittelyä. Tuottaja palkkaa myös ohjaajan, näyttelijät ja tuotantohenkilöstön sekä valvoo tuotantoa kuvausten ja leikkauksen aikana. Jälkituotantovaiheessa hän voi osallistua myös elokuvan levitykseen ja markkinointiin.

Käsikirjoittaja laatii käsikirjoituksen, joka on suunnitelma, jonka avulla elokuva voidaan kuvata. Käsikirjoituksen pohjana voi olla esimerkiksi romaani.

Ohjaajalla on vastuu elokuvan luovista puolista. Kuvauksissa hän toimii työryhmän johtajana mm. ohjaten näyttelijöitä sekä vaikuttamalla kameroiden sijainteihin, valaistukseen jne. Ennen kuvauksia ohjaaja osallistuu työryhmien valintaan ja käsikirjoittamiseen. Ohjaaja voi näkemyksillään vaikuttaa lopputulokseen vielä jälkituotannossakin.

Näyttelijä on elokuvan näkyvin ammattilainen. Ennen kuvauksia näyttelijä perehtyy käsikirjoitukseen, sisäistää oman roolinsa ja osallistuu harjoituksiin. Kuvauksissa hän esittää roolin kameroiden edessä. Sijaisnäyttelijä eli stunt tekee elokuvan mahdolliset vaaralliset tai erityistaitoja vaativat kohtaukset roolissa olevan näyttelijän puolesta.

Lavastaja vastaa elokuvan visuaalisesta kokonaisuudesta ohjaajan ja muun taiteellisen henkilökunnan kanssa. Lavastajan toteuttaa elokuvan aikakauteen ja tyylilajiin liittyvät ratkaisut, jotka liittyvät kuvausympäristöihin, tiloihin, esineisiin, väreihin, materiaaleihin jne. Lavastaja myös valvoo visuaalisten ratkaisujen toteutusta tuotannon aikana. Lavastajan apuna toimii esimerkiksi puuseppiä, metallimiehiä, maalareita ja verhoilijoita.

Pukusuunnittelija suunnittelee elokuvan puvustuksen, välittää taiteelliset ideat toteuttavalle henkilökunnalle (kuten puvustajalle) ja valvoo valmistusprosessia. Työnkuvaan kuuluu myös työn organisointi. Pienissä tuotannoissa pukusuunnittelija myös toteuttaa puvut sekä huolehtii niistä kuvausten aikana. Skenografi on yhteisnimike lavastajalle ja pukusuunnittelijalle.

Puvustonhoitaja suunnittelee ja valvoo puvuston henkilökunnan työskentelyä, tulkitsee pukusuunnittelijan ideat ja osallistuu tarvittaessa myös pukujen valmistukseen. Puvustaja toimii pukusuunnittelijan apuna ja puvustonhoitajan alaisena. Hän hankkii kuvauksiin oikeat puvut ja huolehtii vaatteista sekä puvustuksen jatkuvuudesta kuvauksissa.

Säveltäjä tekee elokuvan musiikin ja muusikot esittävät sen. Musiikkina voidaan käyttää valmiita äänitteitä tai yhtä hyvin sinfoniaorkesteria, joka esittää elokuvaa varten sävelletyn musiikin.

Apulaisohjaaja (1-3 per tuotanto) on ohjaajan oikea käsi. Tehtäviin kuuluu mm. aikataulujen laatimista, avustajien hankkimista ja kuvausten valvomista, jotta kaikki sujuisihalutussa järjestyksessä. Hän toimii myös yhdyshenkilönä tuotantopäällikköön tai toimii itse tuotantopäällikkönä.

Tuotantopäällikkö vastaa tuotannon hallinnollisten, taloudellisten ja teknisten yksityiskohtien koordinoinnista ja valvonnasta. Hänen tehtäviinsä kuuluvat myös erilaiset työsopimus- ja palkka-asiat.

Kuvauspäällikkö toimii tuotantopäällikön asettamissa budjettiraameissa. Hän vastaa kuvausten aikana käytännön järjestelyistä ja valvoo kuvausryhmän toimintaa.

Kuvaaja(elokuvaaja) suunnittelee ohjaajan kanssa elokuvan kuvauksen ja usein myös käyttää itse kameraa kuvauksissa. Kuvaajan apulaisina toimivatkamera-assistentit mm. pitävät kamerat toimintakunnossa, lataavat ja tyhjentävät kasetit, vaihtavat linssit, tekevät mittauksia sekä lyövät klaffia kuvausten aikana.

Valaisija tekee valaistussuunnitelman sekä koordinoi valaisua ja vastaa lamppujen valinnasta ja sijoittamisesta. Valaisijan apulaisena toimii valomiehiä ja gripejä, jotka tekevät mm. erilaisia valaistukseen käytettävän välineistön asennuksia ja säätöjä sekä niihin tarvittavia sähkötöitä.

Äänisuunnittelija tekee elokuvan äänisuunnitelman ja toteuttaa sen tai valvoo sen toteuttamista.Hän pyrkii löytämään elokuvan kokonaisuuden kannalta parhaat tekniset ja taiteelliset ratkaisut.

Äänittäjä tallentaa elokuvan äänen.Puomimies (toinen äänittäjä, ääniassistentti) toimii äänittäjän apuna. Hän ohjaa puomin päähän kiinnitettyä suuntamikrofonia niin, että kuvauksen aikana erilaiset äänet tallentuvat sen kautta tehokkaasti. Puomimies huolehtii äänittäjän kanssa myös äänityslaitteista ja ääninauhoista.

Leikkaaja työskentelee jälkituotannossa. Hän yhdistää kuva- ja äänimateriaalin ja rakentaa niistä halutunlaisen kokonaisuuden sekä luo elokuvan rytmin ja rakenteen. Leikkausassistentti on leikkaajan apulainen, jonka vastuualueisiin kuuluvat yleensä materiaalien siirrot ja nimeämiset sekä äänen ja kuvan synkronointi.

Kuvaussihteeri järjestää ja hoitaa monenlaisia käytännön asioita elokuvatuotannoissa. Hänen tehtäviinsä kuuluvat mm. yhteydenpito työryhmään sekä aikatauluista, rekvisiitasta ja kuvauspaikoista huolehtiminen.

Elokuvan teossa tarvitaan, kuten edellä ilmeni, lukuisia eri ammattilaisia, joiden työnkuvat vaihtelevat taiteellisesta luomisesta tekniseen toteutukseen, tuottamiseen ja markkinointiin.Alan ammattilainen voi olla suuntautunut esimerkiksi kuvaukseen, valaisuun, äänituotantoon, lavastukseen, pukusuunnitteluun, näyttelijäntyöhön, ohjaukseen jne.

Alalla tarvitaan sekä moniosaajia että erikoistuneita tekniikan tai tietyn taidon osaajia.Työ on pitkälti verkosto- ja tiimityöskentelyä, minkä vuoksi tarvitaan hyviä yhteistyötaitoja. Kansainvälisissä tuotantoympäristöissä tarvitaan kielitaitoa. Elokuva-alalla on sopeuduttava epäsäännöllisiin työaikoihin sekä matkustamiseen.

Työpaikat

Elokuvatuotantoyhtiöt. Videotuotantoyhtiöt. Animaatiotuotantoyhtiöt.

Elokuvien tuotanto on pitkälti alihankintaa, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät tuotantoyhtiön tilauksesta tietyn osan tuotannossa, esimerkkinä kuvaus, lavastus tai erikoistehosteet.

Alan yritykset ovat tyypillisesti pieniä.

Ammatit

Elokuvatuottaja. Tuottaja. Tuotantopäällikkö. Elokuva-ohjaaja. Ohjaaja. Apulaisohjaaja. Käsikirjoittaja. Elokuvaaja. Kuvaaja. Kameramies. Näyttelijä. Lavastaja. Lavastajan assistentti. Pukusuunnittelija. Puvustonhoitaja. Päämaskeeraaja. Maskeeraussuunnittelija. Maskeeraaja. Maskeeraajan assistentti. Rekvisitööri. Roolittaja. Kuvauspäällikkö. Kuvatarkkailija. Valaistusmestari. Valaisija. Valomies. Pää-äänittäjä. Kakkosäänittäjä. Kenttä-äänittäjä. Äänisuunnittelija. Äänitarkkailija. Äänittäjä. Ääniassistentti. Elokuvaleikkaaja. Leikkaaja. Kuvaussihteeri.Tv-, elokuva- ja videokääntäjä. Avustaja.

Elokuva-alalla työskennellään myös muilla nimikkeillä eri tehtäväalueilla, edellä mainitut ovat vain esimerkkejä.

Koulutus

Elokuva-alalla työskennellään monilla eri tehtäväalueilla, joten alalle soveltuva koulutuskin vaihtelee.

Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa Helsingissä voi opiskella elokuvataidetta. Opinnoissa voi voi suuntautua ohjaukseen, kuvaukseen, käsikirjoitukseen, leikkaukseen, tuotantoon, äänitykseen ja äänisuunnitteluun sekä dokumentaariseen elokuvaan.

Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa Helsingissä voi opiskella myös lavastustaidetta. Opinnoissa voi suuntautua elokuva- ja televisiolavastukseen, näyttämölavastukseen ja pukusuunnitteluun.

Alempi korkeakoulututkinto on taiteen kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on taiteen maisteri.

Teatteri- ja tanssialalla voi opiskella ohjausta, näyttelijäntyötä ja teatterityötä, dramaturgiaa sekä valo- ja äänisuunnittelua. Koulutusta järjestetään Teatterikorkeakoulussa Helsingissä sekä Tampereen yliopistossa teatterityön tutkinto-ohjelmassa (Näty).

Alempi korkeakoulututkinto on teatteritaiteen kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on teatteritaiteen maisteri.

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa voi opiskella audiovisuaalista mediakulttuuria. Alempi korkeakoulututkinto on taiteen kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on taiteen maisteri.

Ammattikorkeakouluissa voi elokuvaa ja televisiota opiskellen suuntautua tuottamiseen, käsikirjoittamiseen, kuvaukseen, leikkaukseen ja äänisuunnitteluun sekä teatterin ja tapahtumien ääni- ja valosuunnitteluun. Tutkintonimike on kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto medianomi (AMK).

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella myös esittävää taidetta. Tutkintonimike on kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK).

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voidaan suorittaa audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto. Tutkintonimike on media-assistentti. Opinnoissa voi suuntautua esimerkiksi esitystekniikkaan, videoilmaisuun ja äänituotantoon.

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinto sekä audiovisuaalisen viestinnän erikoisammattitutkinto.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Työllisyys

Elokuvien tekeminen tapahtuu tuotantoyhtiöiden kautta. Elokuvatuotantoyhtiöitä on Suomessa noin 100. Tuotantoyhtiöissä on jonkin verran vakinaisia työpaikkoja, mutta tuotanto on pitkälti alihankintaa, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät tuotantoyhtiön tilauksesta tietyn osan tuotannosta. Elokuva-ala työllistää riippumattomissa av-alan yrityksissä Suomessa noin 2 500 henkilöä (v. 2017).

Elokuvatuotannoissa tehdään pääasiassa projektiluonteista ja tuotantokohtaista työtä. Elokuvanteko kokoaa ammattilaiset määräajaksi yhteen tuotantotiimiksi, jolloin tuotantoyhtiön palkkalistoilla olevien lukumäärä moninkertaistuu tuotannon ajaksi. Yksi kotimainen elokuva työllistää yleensä 50-300 henkilöä määräajaksi, mutta voi työllistää jopa 350 henkilöä eripituisiksi jaksoiksi. Lisäksi elokuvien teko työllistää välillisesti, koska niiden aikana käytetään runsaasti muiden toimialojen palveluita.

Elokuva-alalla yleistä on toimiminen freelancena, ammatinharjoittajana, yrittäjänä tai alihankkijana. Kilpailu alan työtilaisuuksista on kovaa, eikä kaikille alalle kouluttautuneille riitä töitä. Elokuva-alan oppilaitoksista on valmistunut taiteellisiin ja tuotannollisiin tehtäviin enemmän kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyskausia voi seurata myös työn projektiluonteisuuden vuoksi. Elokuva-ala houkuttelee silti yhä uusia tulijoita.

Elokuva-ala työllistää myös elokuvien markkinointia ja levitystä hoitavissa levitysyhtiöissä, esitystoiminnassa elokuvateattereissa sekä elokuvatallenteiden myyntiä ja vuokrausta harjoittavissa yrityksissä. Kokopäiväisiä töitä on lähinnä hallinnollisissa sekä markkinointi- ja myyntitehtävissä. Ala työllistää myös huomattavan määrän osa-aikaisia esimerkiksi lipunmyynnissä. Elokuvafestivaalien järjestäminen työllistää projektiluonteisesti.

Elokuva-ala työllistää myös alan järjestöissä sekä opetus- ja tutkimustehtävissä. Yleisesti ottaen vaihtuvuus alan työpaikoissa on vakituisten työsuhteiden osalta vähäistä. Työpaikkoja avautuu lähinnä muihin tehtäviin tai eläkkeelle siirtymisten vuoksi.

Kehitysnäkymät

Elokuva-alaan vaikuttavat monet toimialakohtaiset muutokset. Elokuvia tehdään ja myös katsotaan yhä enemmän. Elokuvia on saatavilla ja katsottavissa erilaisten välineiden ja päätelaitteiden kautta. Elokuvatuotanto, jakelu ja esittäminen digitoituvat.

Elokuvateattereille digitointi mahdollistaa monipuolisemman ohjelmiston elokuvien ja myös muun kulttuurin tarjonnassa. Digitoitujen elokuvateattereiden yleisö saa ensi-illan samaan aikaan valtakunnallisen ensi-illan kanssa. Elokuvateatterit uudistuvat monisaliteattereiksi.

Kotikatselussa elokuvien maksulliset suoratoistopalvelut kehittyvät välineenä internet ja televisio, jolloin katsojat voivat päättää vapaammin ajankäytöstään. 3D-tekniikka ja -tarjonta yleistyvät myös kotikatselussa.

Suomalainen elokuva on elänyt viime vuosina vahvaa nousua sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Suomalaisen dokumenttielokuvan brändi on vahva myös kansainvälisesti. Animaatio on voimakkaan kasvun ala.

Elokuvien tekemisen taloudellinen tuki vaikuttaa kotimaisen elokuvan tarjonnan laatuun ja laajuuteen, alan kehitykseen ja kansainväliseen menestykseen sekä elokuva-alan ammattilaisten työllisyyteen.

Yleisradion kanavat tarjoavat tärkeän levityskanavan pitkille elokuville sekä lyhyt- ja dokumenttielokuville.Esitysoikeuksien ostona tapahtuva tuotantojen ennakkorahoitusmuodostaa tärkeän osan alan yritysten liiketoiminnasta.

Tavoitteena on saada kansainvälisesti kilpailukykyinen tuotantokannustin elokuva-alalle. Kannustinrahasto palauttaisi tuotantoyhtiöille osan kotimaassa kuvauksiin käytetyistä euroista. Kannustin säilyttäisi kotimaisten elokuvien tekemistä omalla maaperällä sekä houkuttelisi Suomeen ulkomaisia tuotantoja.

Tuotantoyhtiöiden tekijänoikeudet on turvattava myös niissä tuotannoissa, jotka saavat merkittävää kansainvälistä rahoitusta kokonsa ja tavoitteidensa vuoksi. Vahva kotimainen julkinen rahoitus mahdollistaisi tekijänoikeuksien säilymisen kotimaisilla yhtiöillä.

Nopeiden laajakaistayhteyksien ja tallentavien puhelimien yleistyessä yksityinen kopiointi lisääntyy.Tekijänoikeuskorvaus pienenee sitä mukaa, kun uudet laitteet korvaavat vanhentunutta tekniikkaa. Hyvitysmaksujärjestelmää tulee laajentaa vastaamaan teknologian kehitystä ja kuluttajakäyttäytymistä.

Elokuvien ja muiden sisältöjen laiton lataaminen eli piratismi vaarantaa perinteisen ansaintaketjun (tuottaja-levittäjä-esittäjä) toiminnan. Samaa tekniikkaa hyödyntämällä on kuitenkin myös mahdollista levittää sisältötuotteita entistä laajemmalle halvemmin kustannuksin, mikä luo mahdollisuuksia uusien liiketoimintamallien syntymiselle.

Sosiaalinen media lisää mahdollisuuksia suoraan kontaktiin yleisön kanssa. Yleisö voi osallistua elokuvan luomiseen, tuotantoon, rahoitukseen ja markkinointiin. Mediasosiaaliset yhteisöt ovat usein kansainvälisiä, jolloin näin syntyvät elokuvatkin ylittävät luontevasti kansalliset rajat.

Suomalaisen elokuvan viennin edistäminen voi toteutua mm. edistämällä tuotantoyhtiöiden hankkeita, joissa pyritään luomaan elokuvalle yleisösuhde jo varhaisessa vaiheessa ennen ensi-iltaa. Kansainväliset elokuvafestivaalit ovat jatkossakin merkittäviä kanavia elokuvien vientiä ajatellen. Suomalaisen elokuvan kansainvälistymisen ehtoja ovat mm.erilaisten lajityyppien moninaisuus sekä omaperäisten ilmaisu- ja kerrontatapojen vahvistaminen.

Lisäaineistot

Elokuva-ala