Hammashuoltoala

Johdanto

Hammashuollon tehtävänä on väestön suun terveyden edistäminen sekä hammassairauksien ehkäisy ja hoito. Hammashuolto on osa terveydenhuoltoa samoin kuin suun terveys on osa kokonaisterveyttä. Hammashuollossa tehdään ihmisläheistä asiakaspalvelutyötä, jossa koulutus määrittelee pitkälti työtehtävät ja työnjaon. Työpaikkoja on terveyskeskuksissa, sairaaloissa, yksityisillä hammaslääkäriasemilla ja hammaslaboratorioissa.

Tuotteet ja palvelut

Hammashuollon palveluiden järjestäminen on kansanterveyslain mukaan kuntien vastuulla. Ne voivat tuottaa palvelut itse tai yhteistyössä naapurikuntien kanssa tai ostaa palvelut toiselta kunnalta tai yksityiseltä palvelun tuottajalta. Hammashoitoa järjestetään kuntien terveyskeskuksissa ja yksityisillä hammaslääkäriasemilla.

Toimenpiteisiin kuuluu sekä korjaavaa että ehkäisevää hammashoitoa. Tavallisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi suun ja hampaiden tarkastukset, terveysneuvonta ja puhdistukset sekä hammaskiven poistot, fluorikäsittelyt, valkaisut, hampaiden paikkaukset, hampaiden tavanomaiset poistot sekä hampaiden ja leuan alueen röntgenkuvaukset.

Kunnallisen hammashoidon asiakkaita ovat kaikenikäiset ihmiset. Hoitotakuun perusteella hammashoitoon on päästävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa yhteydenotosta. Hoitoon pääsy arvioidaan tarpeen perusteella, kiireellisissä tapauksissa hoitoon pääsee nopeammin.

Kuntien terveyskeskusten on huolehdittava myös lasten ja nuorten ehkäisevästä suun ja hampaiden terveydenhuollosta. Kouluterveydenhuoltoon kuuluu hammashuolto, jossa peruskouluikäiset kutsutaan vuorovuosina hammastarkastukseen hammaslääkärille tai hammashuoltajalle. Vanhemmat varaavat alle kouluikäisille ajan hammashuoltajalle tai hammashoitajalle.

Kuntien hammashuollon henkilökunta osallistuu myös äitiys- ja lastenneuvolatyöhön ja lasten päivähoitoon sekä vanhusten hoitoon antamalla terveyskasvatusta suun terveydentilan edistämisessä.

Yksityisen terveydenhuollon osuus terveyspalvelujen tuotannosta kasvaa jatkuvasti kuntien järjestäessä kunnallisia terveyspalveluja ostamalla niitä yksityisiltä palveluntuottajilta. Hammashuollon palveluja tarjoavat hammaslääkäriasemat, hammaslääkärien yksityisvastaanotot ja hammaslaboratoriot.

Kela korvaa osan yksityisen hammashoidon kustannuksista. Alle 18-vuotiaat saavat terveyskeskuksen hammashoidon maksutta. 18 vuotta täyttäneet maksavat hoidosta terveyskeskuksessa perittävät asiakasmaksut.

Erikoissairaanhoitoa ja erikoishammaslääkäripalveluja

Perusterveydenhuollon lisäksi kuntien on järjestettävä asukkaidensa erikoissairaanhoito myös hammashuollon osalta. Potilaat ohjataan erikoissairaanhoitoon hammashoitoloista terveyskeskushammaslääkärin lähetteellä.

Erikoishammaslääkäripalvelut ovat suun terveydenhuollonhoitopalveluja, joita antavat erikoishammaslääkärin tutkinnon suorittaneet hammaslääkärit tai erikoishammaslääkärin ohjauksessa työskentelevät erikoistuvat hammaslääkärit perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa.

Palveluja järjestävät sairaanhoitopiirien sairaalat, yksityiset erikoishammaslääkärit sekä myös osa terveyskeskuksista valmiuksistaan ja tapauksesta riippuen. Suurin osa erikoishammaslääkäreistä toimii yksityisellä sektorilla, esimerkiksi hammaslääkäriasemilla.

Erikoishammashoidon palveluja ovat esimerkiksi oikomishoidot, paikkaushoidot vaativissa tapauksissa, kariesta ehkäisevät toimenpiteet kariesriskipotilailla, juurenhoito vaikeissa ja vaativissa tapauksissa, iensairauksien hoito, hammasprotetiikka, purennan toimintahäiriöiden hoito sekä suu- ja leukakirurgia.

Erikoishammashoidon palveluita ovat myös esimerkiksi nukutushammashoito, pelkopotilaiden hoito ja esteettinen hammashoito. Erikoishammashoitoa annetaan myös sairaaloissa sairaalan muilta klinikoilta tuleville potilaille, joilla on esimerkiksi sairaalahoitoa vaativia yleissairauksia tai tartuntavaarallinen tauti.

Työ hammashuoltoalalla

Hammashuoltoalan työ on ihmisläheistä palvelutyötä, jonka tavoitteena on suun terveyden edistäminen sekä hammassairauksien ehkäiseminen ja hoito. Asiakkaiden tarpeet tulla vastaanotolle vaihtelevat rutiininomaisista vuositarkastuksista särkyihin ja vammoihin sekä esteettisiin syihin.

Hammaslääkäri on lääketieteellinen asiantuntija, joka on erikoistunut tutkimaan, hoitamaan ja ehkäisemään suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja.

Yleisimpiä hammaslääkäreiden työtehtäviä ovat suun ja hampaiston tutkimus, diagnoosi ja hoitosuunnitelman tekeminen, hampaiden paikkaaminen, erilaisten suun alueen tulehdusten hoitaminen, hampaiden oikominen sekä hampaiden poistoon ja proteeseihin liittyvät tehtävät. Hammaslääkärit myös ennaltaehkäisevät suun sairauksia opastamalla asiakkaita hampaiden hoidossa.

Suuhygienisti on suun terveydenhoidon asiantuntija. Suuhygienisti antaa terveysneuvontaa ja tekee suun terveystarkastuksia sekä hoitotarpeen arviointeja ja hoitosuunnitelmia. Tavallisimpia suuhygienistin tekemiä hoitotoimenpiteitä ovat hammaskiven ja värjäytymien poisto, hampaiden pinnoitus sekä fluorikäsittely.

Suuhygienisti voi työskennellä myös hammaslääkärin avustajana sekä toimia klinikan hoitohenkilöstön esimiehenä. Ammattinimikkeenä voi olla myös hammashuoltaja, ylempi hammashoitaja tai erikoishammashoitaja.

Hammashoitaja avustaa hammaslääkäriä hoito- ja tutkimustoimenpiteiden aikana. Hän antaa hammaslääkärille tarvittavat instrumentit ja ottaa ne vastaan käytön jälkeen. Hammashoitaja huolehtii myös hammaslääkärin vastaanoton toimintavalmiudesta. Tehtäviin kuuluu mm. varata valmiiksi tarvittavat instrumentit ja aineet sekä huolehtia aseptiikasta. Hammashoitaja on suun terveydenhuoltoon suuntautunut lähihoitaja.

Hammasteknikko suunnittelee ja valmistaa mm. hammasproteeseja sekä hampaiden oikomiseen ja purennan hoitoon liittyviä kojeita hammaslaboratoriossa. Tuotteet ovat yksilöllisiä. Hammasteknikko saa toimeksiannot hammaslääkäriltä eikä välttämättä tapaa potilaita itse. Hammaslaborantit työskentelevät usein hammasteknikoiden kanssa em. tuotteiden valmistuksessa, minkä lisäksi he voivat toimia mm. vastaanottotehtävissä.

Hammashoitotyö edellyttää hoitotyön hallintaa sekä asiakaspalvelutaitoja. Vuorovaikutustaidot ovat tarpeen potilastyössä, joka edellyttää valmiuksia eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Yhteistyötaitoja tarvitaan työskenneltäessä työpareina, tiimeinä ja muun terveydenhuollon henkilöstön kanssa. Yrittäjänä tai ammatinharjoittajana toimiminen edellyttää yrittäjyyteen liittyvää osaamista ja valmiuksia.

Hoitotyön lisäksi hammashuoltoala työllistää tutkimus- ja opetustyössä sekä hammasalan tukkukaupassa myynti- ja markkinointitehtävissä. Järjestöissä ja yhdistyksissä ala työllistää asiantuntijatehtävissä, jotka liittyvät esimerkiksi edunvalvontaan. Valtiolla ja kunnilla työskennellään myös hallinnollisissa tehtävissä.

Ammatin harjoittaminen säänneltyä

Terveydenhuollon ammattien harjoittaminen on tarkasti säänneltyä ja valvottua. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää ammatinharjoittamisoikeudet terveydenhuollon ammattihenkilöille sekä luvat yksityisen terveydenhuollon palvelujen tuottamiseen.

Hammaslääkäri, suuhygienisti ja hammasteknikko ovat laillistettuja ammattihenkilöitä. Näitä ammatteja saa harjoittaa vain laillistettu ammattihenkilö. Valvira myöntää hakemuksesta laillistuksen em. ammatteihin.

Lähihoitaja on nimikesuojattu ammattihenkilö. Nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammateissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on hoitamaansa tehtävään riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Heillä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää nimikesuojattua ammattinimikettä.

Työpaikat

Terveyskeskusten hammashoitolat. Sairaaloiden suusairauksien poliklinikat. Yksityiset hammaslääkäriasemat. Hammaslaboratoriot. Tutkimuslaitokset. Yliopistot. Oppilaitokset. Alan tukkukauppa. Järjestöt. Yhdistykset. Puolustusvoimat. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö.

Ammatit

Hammaslääkäri. Erikoishammaslääkäri. Hammashoitaja. Ylempi hammashoitaja. Erikoishammashoitaja. Hammashuoltaja. Suuhygienisti. Hammasteknikko. Erikoishammasteknikko. Hammaslaborantti. Lähihoitaja. Välinehuoltaja. Laboratorioassistentti. Vastaanottoapulainen.

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suuntautuen suu- ja hammashoitoon. Tutkintonimike on lähihoitaja.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa myös hammastekniikan perustutkinnon. Tutkintonimike on hammaslaborantti.

Perustutkinnot voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella suun terveydenhuoltoa. Tutkintonimike on sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto suuhygienisti (AMK).

Hammastekniikkaa opiskellen voi suorittaa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon hammasteknikko (AMK).

Yliopistoissa voi opiskella hammaslääketiedettä. Ylempi korkeakoulututkinto on hammaslääketieteen lisensiaatti.

Työllisyys

Hammaslääkäreitä on työelämässä noin 4 600 (v. 2017). Heistä noin puolet työskentelee terveyskeskuksissa. Seuraavaksi yleisintä on työskentely ammatinharjoittajana, sitten toimiminen työsuhteessa yksityisellä sektorilla.

Hammaslääkäreistä erikoishammaslääkäreitä on noin 600. Heistä noin kaksi kolmesta työskentelee yksityissektorilla ja kolmasosa sairaaloissa tai terveyskeskuksissa.

Hammaslääkäreiden työllisyystilanne on hyvä, eikä työttömyyttä käytännössä juuri esiinny. Hammaslääkäreistä on pulaa erityisesti terveyskeskuksissa. Monella hammaslääkärillä on päätoimensa ohella myös sivutyö, joka on tavallisimmin vuokralaishammaslääkärinä toimiminen kliinisessä työssä.

Hammashuoltoalan työllisyyttä ylläpitää jatkuva tarve edistää suun terveyttä sekä ehkäistä ja hoitaa hammassairauksia. Hammaslääkäreiden lukumäärän arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa, koska väestön ikääntyminen lisää palveluiden kysyntää ja työmääriä. Uusia hammaslääkäreitä tarvitaan myös eläkkeelle jäävien tilalle. Sama koskee erikoishammaslääkäreitä.

Suuhygienistit työllistyvät useimmiten terveyskeskusten hammashoitoloihin, sairaaloihin, muihin hoitolaitoksiin ja yksityisille hammaslääkäriasemille. Suuhygienistejä toimii myös yrittäjinä omilla vastaanotoillaan. Suuhygienistien työllisyystilanne on pääasiassa hyvä, mutta vaihtelee jonkin verran alueellisesti.

Hammashoitajat (lähihoitajat) työskentelevät terveyskeskusten hammashoitoloissa, sairaaloissa, muissa hoitolaitoksissa ja yksityisillä hammaslääkäriasemilla. Heidän työllisyystilanteensa on yleisesti ottaen hyvä.

Hammasteknikot työskentelevät usein yrittäjinä tai toisen palveluksessa hammaslaboratoriossa, joihin myös hammaslaborantit enimmäkseen työllistyvät. Työllisyystilanne on hyvä.

Kehitysnäkymät

Hammashuoltoalaan vaikuttavat esimerkiksi palvelujen kysyntä, yksityisten yritysten tarjonnan lisääntyminen, julkisen puolen hammashoidon kasvavat jonot, hammashoitoalan yritysten välinen koventuva kilpailu ja ketjuuntuminen sekä hammaslääketieteen ja teknologian edistymisen myötä uudet hoidot.

Suun terveydenhoitoa tarvitsevat kaikki säännöllisesti. Palvelujen kysyntää nostavia tekijöitä ovat esimerkiksi elintason kohoaminen, asiakkaiden uudet vaatimukset ja väestön ikääntyminen. Perinteisten toimenpiteiden lisäksi halutaan entistä useammin esteettistä hammashoitoa, hampaiden valkaisua ja muodon korjauksia.

Hammashoidon tavoitteena on säilyttää suu terveenä ja toimintakykyisenä. Suun terveys on kohentunut, mutta ei jakaannu väestössä tasaisesti. Eniten ongelmia suun alueella on vähän kouluttautuneilla ihmisillä, jotka myös hakeutuvat hoitoon harvemmin. Suomalaiset eivät usein hoida hampaitaan riittävästi, varsinkaan lapset ja nuoret.

Suun terveyden edistämisessä korostuu ennaltaehkäisy. Suuri osa suun sairauksista on ennaltaehkäistävissä harjaamalla hampaat säännöllisesti ja käyttämällä hammaslankaa. Oman hammashoidon laiminlyömisestä seuraa tarpeettomia suun terveysongelmia sekä palvelujärjestelmän kuormittumista. Hyvä suun terveys on myös tärkeä osa yleisterveyttä.

Suun terveydenhuoltoa määrää terveydenhuoltolaki. Kunnan on järjestettävä asukkailleen suun terveydenhuollon palvelut joko itse kunnan terveyskeskuksessa, kuntayhtymänä tai ostettava palvelut palveluntuottajilta.

Yksityisten palvelujen merkitys hammashuollossa on suuri, sillä yksityishammaslääkärin hoidossa käy vuosittain noin miljoona potilasta, jotka ovat pääasiassa aikuisia. Yksityisillä hammaslääkäreillä on usein vapaita aikoja samanaikaisesti pitkien terveyskeskusjonojen kanssa. Yksityisvastaanotot ovat pääasiassa kaupungeissa.

Hammashoidossa hoitotakuu on lisännyt terveyskeskusten hammashoitoloiden palvelujen kysyntää ja pidentänyt jonoja. Henkilökunnan puutteen johdosta hoitotakuu ei ole toteutunut aina. Terveyskeskusten hammaslääkärivajetta on paikattu ostamalla palveluja yrityksiltä ja ammatinharjoittajilta. Lasten ja nuorten parissa suuhygienistit ja lisäkoulutetut hammashoitajat tekevät suun terveystarkastuksia ja antavat ennaltaehkäisevää hoitoa.

Terveyskeskuksessa potilas maksaa hammashoidosta lakisääteisen asiakasmaksun. Yksityisvastaanotolla hoidon hinnasta vähennetään Kela-korvaus, mikä edistää yksityisten palvelujen käyttöä. Korvauksia on hallitusten säästöissä pienennetty koko ajan.

Hammaslääkäriliitto on painottanut Sote-uudistuksessa, että suun terveydenhuollon palvelut tulee turvata kaikille vähintään nykylaajuudessa. Toimiva valinnanvapausmalli ja järjestelmä edellyttävät, että erikokoisia hoidon tuottajia on riittävästi, resursseja on lisättävä ja korvausjärjestelmää on muutettava. Palvelut mitoitetaan oikein, potilaat pääsevät ajoissa hoitoon ja hoitosuhteet perustuvat jatkuvuuteen.

Lähialat

Terveydenhuoltoala. Apteekkiala. Lääketeollisuus. Eläinlääkintätyö.

Hammashuoltoala