Lakimiehet työelämässä

Teksti: Toni Lehtonen

Oikeustieteen maisteri, juristi, lakimies?

Oikeustiedettä voi opiskella yliopistoissa oikeustieteellisellä koulutusalalla, jolla voi suorittaa alemman korkeakoulututkinnon oikeusnotaari (ON) sekä ylemmän korkeakoulututkinnon oikeustieteen maisteri (OTM). Jatkotutkintoina voidaan suorittaa oikeustieteen lisensiaatin (OTL) ja oikeustieteen tohtorin (OTT) tutkinnot.

Juristeiksi voidaan kutsua kaikkia oikeudellisissa ammateissa toimivia, jotka ovat suorittaneet alan yliopistotutkinnon. Lakimiehiksi sen sijaan voidaan kutsua vain vähintään ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneita. Ainoastaan heillä on oikeus toimia lakimiesammateissa, joita ovat esimerkiksi oikeuslaitoksen tuomarit ja syyttäjät, yritysten ja järjestöjen lakimiehet sekä asianajajat.

Asianajaja-nimikettä saa Suomessa käyttää vain Suomen Asianajajaliiton jäseneksi hyväksytty ja liiton kelpoisuusvaatimukset täyttävä lakimies. Asianajajalta vaaditaan vähintään ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto, hyväksytysti suoritettu asianajajatutkinto ja liiton muiden pätevyysvaatimusten täyttäminen.

Lakialalla käytetään siis paljon erilaisia nimikkeitä. Niiden hahmottamista saattaa vaikeuttaa sekin, että aikaisemmin alempi korkeakoulututkinto oli varanotaari (VN), kun taas ylempi korkeakoulututkinto oli oikeustieteen kandidaatti (OTK).

Lakimiehet työskentelevät yhteiskunnan kaikilla sektoreilla

Eri oikeudenaloihin erikoistuneita lakimiehiä työskentelee yhteiskunnan kaikilla sektoreilla ja toimialoilla, sillä tämän päivän monimutkaisessa ja kansainvälistyvässä yhteiskunnassa on yhä suurempi tarve oikeudelliselle neuvonnalle ja asiantuntemukselle.

Suomen Lakimiesliitto ry on kaikkien juristien edunvalvonta- ja palvelujärjestö. Vuoden 2016 lopussa liiton jäsenmäärä oli 16 245, joista varsinaisia jäseniä oli 12 059 ja opiskelijajäseniä 4 182. Suomalaisista juristeista Lakimiesliittoon kuuluu noin 75 prosenttia. Vastavalmistuneista oikeustieteen maistereista yli 90 prosenttia liittyy Lakimiesliittoon. Naisia jäsenistä on 54 prosenttia ja miehiä 46 prosenttia.

Liiton jäsenet työskentelevät hyvin monipuolisissa tehtävissä, joissa vaaditaan oikeudellista osaamista. Yksityisellä sektorilla jäsenistä toimi vuoden 2016 lopussa 51 prosenttia ja julkisella sektorilla 49 prosenttia.

Yksityisellä sektorilla suurimmat toimialat ovat asianajoala sekä rahoitus ja vakuutus. Suurin yksittäinen työnantaja on kuitenkin valtio.

Työnantajasektori

%

valtio

22

asianajoala

21

oikeuslaitos

17

rahoitus ja vakuutus

11

järjestötoiminta

6

muu yksityinen

6

teollisuus

5

kunta

5

muu julkinen hallinto

3

yliopisto

2

tilintarkastus

2

 

Lakimiesten nimikkeitä työelämässä ovat esimerkiksi asianajaja, esittelijä, hallintoneuvos, hallinto-oikeuden ylituomari, hallintosihteeri, hallitussihteeri, henkikirjoittaja, hovioikeudenlaamanni, julkinen oikeusavustaja, kaupunginlakimies, kihlakunnan nimismies, kihlakunnansyyttäjä, kuluttaja-asiamies, käräjätuomari, lainsäädäntöjohtaja, lakiasiainpäällikkö, lakimies, oikeussihteeri, poliisipäällikkö ja tietosuojavaltuutettu.

Oikeuslaitoksessa, julkishallinnossa, yrityksissä

Oikeuslaitoksessa lakimiehet työskentelevät eri tehtävissä ja nimikkeillä, esimerkiksi tuomareina ja syyttäjinä. Oikeuslaitoksen perustuslaillisena tarkoituksena on antaa oikeusturvaa kaikille kansalaisille. Oikeuslaitoksen muodostavat tuomioistuimet, joihin kuuluvat käräjäoikeudet, hovioikeudet, korkein oikeus, hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus. Siihen kuuluvat myös syyttäjälaitos, ulosottoviranomaiset, Rikosseuraamuslaitos, asianajajalaitos ja valtion oikeusaputoimistot.

Oikeuslaitoksen palveluksessa työskentelevien tuomioistuinlakimiesten työnä on erilaisten oikeudellisten ongelmien erittely ja ratkaiseminen riita-, hakemus- ja rikosasioissa. Esittelijöinä toimiessaan he valmistelevat asian oikeudenkäyntiä varten, laativat aineiston pohjalta päätösehdotuksen ja esittelevät asian tuomareille oikeuden istunnossa. Tuomareina he ovat tuomioistuimien jäseniä ja ratkaisevat lainkäyttöasiat eli tekevät asiassa päätöksen.

Syyttäjän virassa toimivan lakimiehen työnä on huolehtia siitä, että rikoksesta seuraa tuomioistuinkäsittely. Syyttäjä ohjaa rikosasian käsittelyä esitutkinnassa, suorittaa syyteharkinnan ja ajaa rikosoikeudellisen vastuun toteutumista oikeudenkäynnissä. Muita oikeuslaitoksen tehtävänimikkeitä ovat esimerkiksi hovioikeudenneuvos ja käräjäviskaali.

Julkishallinnossa eli valtiolla ja kunnilla tarvitaan paljon laintuntemusta, sillä viranomaisilla on monia lakisääteisiä tehtäviä ja heidän tulee toimia päätöksissään siten, etteivät he loukkaa kansalaisten oikeuksia. Oikeudellinen asiantuntijatyö julkishallinnon virastoissa on mm. lausuntojen antamista, valitusten käsittelyä, sopimusten laatimista sekä neuvotteluja ja asiakaspalvelua. Ministeriöissä laaditaan lakiesityksiä, eduskunnassa tehdään puolestaan lainsäädäntöön liittyvää asiantuntijatyötä.

Valtio työllistää lakimiehiä pääasiassa ministeriöiden palveluksessa sekä valtion alue- ja paikallishallinnon virastoissa kuten maistraateissa ja verovirastoissa. Nimikkeet vaihtelevat tehtäväalueesta ja työpaikasta riippuen lakimiehestä hallitusneuvokseen, esittelijään, osastopäällikköön ja henkikirjoittajaan.

Kuntien ja kaupunkien hallintotehtävissä sekä paikallisviranomaisten palveluksessa työskentelevien lakimiesten työ liittyy yleensä henkilöstö- tai taloushallintoon tai virastojen erityistehtäviin. Tehtävänimikkeitä ovat esimerkiksi lakimies, kaupunginlakimies, hallintopäällikkö, hallintojohtaja, kaupunginsihteeri ja poliisipäällikkö.

Elinkeinoelämä työllistää lakimiehiä pääasiassa kaupan ja teollisuuden alojen yritysten sekä vakuutuslaitosten ja pankkien asiantuntija- ja johtotehtävissä. Lakimiesten tehtävänä on toimia oikeudellisina asiantuntijoina sekä valvoa yritysten etua muun muassa sopimusneuvotteluissa, vakuutus- ja korvausasioissa sekä henkilöstöhallinnossa.

Asianajotoiminnassa työskentelevät asianajajat antavat asiakkaalle oikeudellista neuvontaa tai avustavat tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa esimerkiksi perhe-, työ-, sopimus- tai rikosoikeudellisessa asiassa. Asiakas voi olla yksityishenkilö tai yhteisö kuten yritys. Asianajajat työskentelevät itsenäisinä yrittäjinä tai osakkaina yhtiömuotoisessa toimistossa, lakitoimiston tai muun alan yrityksen palveluksessa tai julkisina oikeusavustajina.

Tutkittua tietoa työllistymisestä

Aarresaari-verkosto on yliopistojen työelämä- ja urapalvelujen verkosto, joka tutkii ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työelämään sijoittumista. Syksyllä 2016 toteutetussa kyselytutkimuksessa selvitettiin vuonna 2011 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllistymistä (Eväitä hyvän työuran rakentamiseen. Aarresaari-verkoston maisteriuraseuranta 2016).

Kyselyyn vastanneista oikeustieteen maistereista suurin osa (43 %) oli ollut valmistumisesta lähtien yhtäjaksoisesti saman työnantajan palveluksessa tai yrittäjänä. Lähes yhtä monella (41 %) oli ollut useita eri työnantajia, määräaikaisuuksia, toimeksiantoja tai työskentelyä apurahalla ilman suurempia katkoksia.

Vaihtuvat työnantajat ja tehtävät, joiden väleissä oli katkoksia, opiskelua tai työttömyysjaksoja oli kuvaavinta 8 prosentin kohdalla. Työttömyyttä ei käytännössä esiintynyt vallitsevana asiantilana kenelläkään kyselyyn vastanneista. Pääasiassa työvoiman ulkopuolella esimerkiksi opiskelijana ja/tai vanhempainvapaalla oli valtaosan ajasta ollut 1 prosentti. Jokin muu oli tilanne 6 prosentin kohdalla.

Oikeustieteen maistereista suurin osa työskenteli yritysten palveluksessa, mutta myös valtiolla työskenteli huomattavan moni.

Työnantajasektori

%

valtio

38

suuri yritys

23

Pk-yritys

20

järjestö, säätiö tai vastaava

6

kunta

4

oma yritys tai työllisti itsensä

3

yliopisto

3

jokin muu

3

Myös Lakimiesliiton Vastavalmistuneiden sijoittumistutkimus 2014 selvitti vuonna 2013 valmistuneiden oikeustieteen maistereiden sijoittumista työmarkkinoille. Selkeästi yleisimmät ensimmäiset työnantajat olivat asianajotoimistot ja valtio. Ylivoimaisesti suurin osa työskenteli kokonaan lakimiestehtävissä.

Aarresaaren vuoden 2016 kyselytutkimuksessa työn katsottiin yleisesti ottaen vastaavan vaativuudeltaan koulutustasoa hyvin.

Vastaako työn vaativuustaso koulutustasoa

%

koulutustasoa vaativampaa

14

vastaa koulutustasoa

81

koulutustasoa alempaa

5

Vastaajista kaikki pystyivät hyödyntämään oppimaansa työssään jatkuvasti, jonkin verran tai osittain.

Pystyykö hyödyntämään oppimaansa työssään

%

jatkuvasti

68

jonkin verran tai osittain

32

Lähes kaikki olivat tyytyväisiä oikeustieteelliseen tutkintoonsa työuran kannalta.

Tyytyväisyys tutkintoon työuran kannalta

%

erittäin tyytyväinen

28

tyytyväinen

46

melko tyytyväinen

19

tyytymätön

7

Koulutuksen koettiin useimmiten antaneen riittävät valmiudet työelämään, mutta yli kolmannes oli ainakin jossain määrin eri mieltä.

Koulutus on antanut riittävät valmiudet työelämään

%

täysin samaa mieltä

5

samaa mieltä

19

hieman samaa mieltä

40

hieman eri mieltä

25

eri mieltä

8

täysin eri mieltä

3

Yliopisto-opiskelun arvioitiin kehittäneen eniten lainsäädännön tuntemusta sekä opinnoista saatua teoreettista osaamista ja kykyä oppia ja omaksua uutta. Työelämän tärkeimmiksi tarpeiksi nähtiin lainsäädännön tuntemuksen lisäksi kyky oppia ja omaksua uutta sekä itseohjautuvuus ja oma-aloitteisuus.

Aikaisemmassa Suomen Lakimiesliiton vastavalmistuneiden sijoittumistutkimuksessa hyviksi arvioitiin valmius omaksua uusia asioita, ongelmanratkaisuvalmiudet, viestintävalmiudet äidinkielellä ja englanniksi, vuorovaikutusvalmiudet, tieteelliset valmiudet sekä valmiudet toimia kansainvälisessä ympäristössä ja ryhmässä työskentelyyn.

Oikeustieteilijöiden työllistyminen heikentynyt

Oikeustieteilijät ovat perinteisesti työllistyneet erinomaisesti, mutta työllistyminen on heikentynyt viime vuosina johtuen useasta eri syystä. Ensinnäkin oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä työmarkkinoilla on kasvanut, mikä on koventanut kilpailua työpaikoista.

Vuonna 2002 oikeustieteen kandidaatteja tai maistereita oli 11 800 mutta vuonna 2015 jo 13 696. Tutkintouudistuksen myötä vuoden 2005 jälkeen ylempi korkeakoulututkinto on ollut oikeustieteen maisteri, joten luvussa ovat mukana aikaisemman ylemmän korkeakoulututkinnon oikeustieteen kandidaatti suorittaneet.

Oikeustieteellisen koulutusalan aloituspaikkoja lisättiin tilapäisesti vuosiksi 2014 ja 2015, vaikka alalla ei koeta tarvetta työvoiman määrän lisäämiselle. Aloituspaikkojen lisääminen voi heikentää erityisesti vastavalmistuneiden työllistymistä.

Toiseksi työpaikkojen määrä on vähentynyt erityisesti valtiolla, jolla on aikaisemmin ollut selkeitä lakimiehen urapolkuja. Yhtenä syynä työttömyyden kasvuun onkin valtion henkilöstömäärän vähentyminen johtuen säästötavoitteista.

Kolmas työttömyyttä lisännyt tekijä on yleinen heikko taloustilanne, joka on jatkunut jo pitkään ja näkyy myös korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvuna. Vuoden 2008 finanssikriisi ja sitä seurannut eurokriisi heikensivät voimakkaasti Suomen taloutta. Näitä seurasi pitkä heikon tai negatiivisen talouskasvun aika, joka heikensi työllisyyttä. Työttömyys alkoi kasvaa käytännössä kaikilla koulutusaloilla vuodesta 2011 eteenpäin.

Vuoden 2016 aikana kuukausitasolla oli työttömänä keskimäärin 456 lakimiestä, mikä on Lakimiesliiton mukaan historiallisesti arvioiden korkea luku. Toukokuussa 2017 oikeustieteen maistereista oli työttömänä noin 3,5 prosenttia (TEM).

Aarresaaren kyselytutkimuksen 2016 mukaan tärkeimmät oikeustieteilijöiden työllistymiseen vaikuttavat tekijät ovat työkokemus ja harjoittelu sekä kyky kertoa omasta osaamisesta. Osaamisen ja sen soveltamismahdollisuuksien hahmottaminen sekä kyky ilmaista tämä sanallisesti ovat keskeisen tärkeitä asioita sekä urasuunnittelun että työnhaun kannalta.

Oikeustieteen maisteriksi oikeusnotaarin tutkinnon kautta

Oikeustieteen maisteri (OTM) on oikeustieteellisen koulutusalan ylempi korkeakoulututkinto, joka on laajuudeltaan 120 opintopistettä. Tutkinto on mahdollista suorittaa oikeusnotaarin tutkinnon (ON) jälkeen, joka on pakollinen välitutkinto ja laajuudeltaan 180 opintopistettä.

Oikeustieteen maisteriksi valmistuvilla on opintoja takanaan yhteensä vähintään 300 opintopistettä. Oikeustieteen maisterin tutkinto on edellytyksenä moniin oikeushallinnon ja eräisiin hallinnon alan virkoihin. Esimerkiksi lakimiehenä ei voi toimia alemmalla tutkinnolla.

Oikeusnotaarin opinnot koostuvat oikeudellisista yleisopinnoista, oikeustieteen maisterin taas valinnaisista ja täydentävistä opinnoista eri oikeudenaloilta sekä jonkin oikeudenalan syventävistä opinnoista. Syventäviä opintoaloja ovat esimerkiksi rikosoikeus, työoikeus, ympäristöoikeus, kauppaoikeus, hallinto-oikeus ja kansainvälinen oikeus.

Oikeustieteen maisterin tutkinnon voi suorittaa Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa, Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuussa. Opintojen sisällöissä ja painotuksissa on eroja yliopistosta riippuen. Åbo Akademissa voi suorittaa oikeusnotaarin tutkinnon.

Oikeustieteen maisteri voi suorittaa tuomioistuinharjoittelun eli auskultoida, jolloin hän saa varatuomarin arvonimen, jota arvostetaan useissa lakimiestehtävissä. Tieteellisiä jatkotutkintoja ovat oikeustieteen lisensiaatti (OTL) ja oikeustieteen tohtori (OTT), jotka on mahdollista suorittaa oikeustieteen maisterin tutkinnon jälkeen.