Kasvatustieteilijät työelämässä

Teksti: Toni Lehtonen

Kasvun, kehityksen ja oppimisen asiantuntijoita

Kasvatustieteissä tutkitaan ihmisen koko elämänkaaren aikana tapahtuvaa kasvua, kehitystä ja oppimista. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi varhaiskasvatus, aikuiskasvatus ja erityispedagogiikka. Kasvatustieteissä tutkitaan myös erilaisia koulutusjärjestelmiä sekä pohditaan alaan liittyviä psykologisia, sosiologisia ja filosofisia kysymyksiä.

Kasvatustieteitä voi opiskella eri yliopistoissa vaihtelevin pääaine- ja suuntautumisvaihtoehdoin. Alempi korkeakoulututkinto on kasvatustieteen kandidaatti ja ylempi kasvatustieteen maisteri. Koulutus voidaan jaotella kasvatusalan asiatuntijakoulutukseen ja opettajankoulutukseen.

Asiantuntijakoulutus suuntaa kasvatusalan suunnittelu-, hallinto- ja tutkimustehtäviin. Asiantuntijakoulutus ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin, kuten esimerkiksi aineenopettajan tai lääkärin koulutus, vaan kouluttaa generalisteja, joilla on monenlaisia yleisiä valmiuksia työelämään. Työllistymiseen vaikuttavat esimerkiksi suuntautuminen opinnoissa, osaaminen ja kiinnostuksen kohteet.

Kasvatusalan asiantuntijat toimivat tyypillisesti asiantuntijoina tai esimiehinä henkilöstöhallinnon ja koulutuksen tehtävissä. Työpaikkoja ovat useimmiten oppilaitokset, yliopistot, tutkimuslaitokset, opetustoimen virastot, yritysten, kuntien ja valtion organisaatioiden henkilöstöosastot sekä järjestöt.

Tavallisimpia toimenkuvia ovat esimerkiksi opettajan tai kouluttajan tehtävät, opinto-ohjaus, koulutuksen suunnittelu, henkilöstön kehittäminen, konsultointi, työnohjaus, hallinto- ja johtamistehtävät, tutkimustehtävät sekä erilaiset arviointitehtävät ja projektit.

Yleisimpiä ammattinimikkeitä ovat esimerkiksi amanuenssi, asiamies, asiantuntija, erikoissuunnittelija, hallintopäällikkö, hankekoordinaattori, henkilöstöjohtaja, kehittämiskoordinaattori, kehittämispäällikkö, kouluttaja, koulutuspäällikkö, koulutussuunnittelija, opintoasiain päällikkö, opinto-ohjaaja, opintosihteeri, palvelupäällikkö, projektipäällikkö, suunnittelija, tutkija ja työhönvalmentaja.

Kasvatustieteilijöiden sijoittumista työmarkkinoille seuraa oman jäsenistönsä osalta SPECIA - Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry, johon suurin osa kasvatusalan asiantuntijoiksi kouluttautuneista on järjestäytynyt.

Kasvatustieteilijöitä myös opettajina

Kasvatustieteellistä koulutusta annetaan myös opettajaksi suuntaavissa pääaineissa. Näistä valmistutaan esimerkiksi luokanopettajiksi, lastentarhanopettajiksi, erityisopettajiksi, lehtoreiksi, opinto-ohjaajiksi ja päiväkodin johtajiksi.

Opettajan pedagogiset opinnot voidaan suorittaa joko tutkintoon sisältyen tai erillisinä opintoina. Nämä suuntaavat aineenopettajan tehtäviin tutkinnon pääaineen ja sivuaineiden mukaisesti esimerkiksi yläasteelle, lukioon tai ammatilliseen oppilaitokseen.

Opettajiksi kouluttautuneiden kasvatustieteilijöiden sijoittumisesta työelämään saa lisää tietoa esimerkiksi Opetusalan Ammattijärjestöstä OAJ ry:stä.

Tutkittua tietoa työllistymisestä

Aarresaari-verkosto on yliopistojen työelämä- ja urapalvelujen verkosto, joka seuraa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllistymistä. Maisteriuraseurantakyselyn kohderyhmänä ovat viisi vuotta aiemmin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet. Syksyllä 2016 toteutettu kysely suunnattiin vuonna 2011 valmistuneille (Eväitä hyvän työuran rakentamiseen. Aarresaari-verkoston maisteriuraseuranta 2016).

Kyselyyn vastanneet kasvatustieteiden maisterit olivat suorittaneet joko asiantuntijakoulutuksen tai valmistuneet opettajiksi ja olleet työmarkkinoilla viisi vuotta valmistumisensa jälkeen.

Kasvatustieteiden maistereista suurin osa (47 %) oli ollut valmistumisesta lähtien yhtäjaksoisesti saman työnantajan palveluksessa tai yrittäjänä. Viiden vuoden työelämässä olon aikana seuraavaksi yleisintä (28 %) olivat useat eri työnantajat, määräaikaisuudet, toimeksiannot tai työskentely apurahalla ilman suurempia katkoksia. Vaihtuvat työnantajat ja tehtävät, joiden väleissä oli katkoksia, opiskelua tai työttömyysjaksoja olivat myös melko yleisiä (13 %).

Kasvatustieteilijöillä, kuten myös humanisteilla ja yhteiskuntatieteilijöillä, joiden koulutus ei suuntaa suoraan mihinkään ammattiin, työllistyminen vakinaiseen tai toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen voi olla hyvinkin haasteellista varsinkin uran alkuvaiheessa.

Määräaikaiset työsuhteet ovat huomattavan yleisiä, erityisesti vastavalmistuneilla ja nuoremmilla työntekijöillä. Varsinkin julkisen sektorin eli valtion ja kuntien työsuhteet ovat useimmiten määräaikaisia. Tutkimustehtävissä ne ovat jopa tyypillisiä.

Määräaikaisuuksien keskeisenä syynä ovat julkisen sektorin pyrkimykset tehostaa toimintaansa ja vähentää kuluja, jolloin henkilöstöä ei palkata pitemmäksi ajaksi vaan ainoastaan projektien keston ajaksi tai määrärahojen puitteissa. Projektityyppiset tehtävät ovat julkisella sektorilla yleisiä.

Työttömyys, jota satunnaiset määräaikaisuudet, harjoittelut tai keikka- tai freelancertyöt pilkkoivat, oli kuvaavinta 1 prosentin kohdalla. Pääasiassa työvoiman ulkopuolella esimerkiksi opiskelijana ja/tai vanhempainvapaalla oli valtaosan viiden vuoden ajasta ollut 3 prosenttia vastaajista. Jokin muu oli tilanne 8 prosentin kohdalla.

Suurin osa kasvatustieteilijöistä työskenteli kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa. Tätä selittää se, että kyselytutkimuksessa olivat mukana asiantuntijoiden lisäksi myös opettajaksi kouluttautuneet kasvatustieteilijät, jotka työllistyvät tyypillisesti juuri kuntiin.

Työnantajasektori

%

kunta

73

järjestö, säätiö tai vastaava

6

yliopisto

6

Pk-yritys

5

suuri yritys

3

valtio

2

oma yritys tai työllisti itsensä

1

jokin muu

5


Specian aikaisempien tutkimusten mukaan useimmat asiantuntijoiksi kouluttautuneet kasvatustieteiden maisterit työskentelevät tavallisimmin yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa. Seuraavaksi yleisintä on työskentely kunnilla, yrityksissä, valtiolla ja järjestöissä. He työskentelevät tavallisimmin koulutustaan vastaavissa tehtävissä.

Toimiasemittain tarkasteltuna ylivoimaisesti suurin osa asiantuntijoista työskentelee ylempinä toimihenkilöinä (59 %). Toiseksi yleisintä on toimiminen johtotehtävissä (16 %). Alempina toimihenkilöinä työskentelee 13 prosenttia, työntekijöinä 9 prosenttia ja ylimmässä johdossa 3 prosenttia Speciaan kuuluvista kasvatustieteilijöistä.

Työtehtäviä katsottaessa yliopistojen aikaisempien uraseurantakyselyjen mukaan kasvatustieteilijät työskentelevät useimmiten opetus- ja kasvatustehtävissä.

Työtehtävät

%

opetus ja kasvatus

42

suunnittelu-, kehitys- tai hallintotehtävät

19

johto- tai esimiestehtävät

10

asiakas- tai potilastyö

6

konsultointi tai koulutus

6

tutkimus tai tuotekehitys

4

muut tehtävät kuten toimistotehtävät, markkinointi, myynti

13

Vuoden 2016 kyselytutkimuksen mukaan ylivoimaisesti suurimmalla osalla työn vaativuus vastasi koulutustasoa.

Vastaako työn vaativuustaso koulutustasoa

%

koulutustasoa vaativampaa

16

vastaa koulutustasoa

73

koulutustasoa alempaa

8

koulutustasoa selvästi alempaa

3

Lähes kaikki kasvatustieteiden maisterit pystyivät hyödyntämään oppimaansa työssään.

Pystyykö hyödyntämään oppimaansa työssään

%

jatkuvasti

57

jonkin verran tai osittain

40

ei juuri lainkaan

3

Koulutuksen katsottiin useimmiten myös antaneen riittävät valmiudet työelämään, mutta kolmannes kyselytutkimukseen vastanneista oli kuitenkin enemmän tai vähemmän eri mieltä.

Koulutus on antanut riittävät valmiudet työelämään

%

täysin samaa mieltä

8

samaa mieltä

22

hieman samaa mieltä

37

hieman eri mieltä

20

eri mieltä

10

täysin eri mieltä

3

Tutkintoon oltiin useimmiten tyytyväisiä.

Tyytyväisyys tutkintoon työuran kannalta

%

erittäin tyytyväinen

18

tyytyväinen

44

melko tyytyväinen

25

tyytymätön

13

Yliopisto-opiskelun nähtiin kehittäneen eniten esimerkiksi kykyä oppia ja omaksua uutta, tiedonhankintataitoja sekä opetus-, koulutus- ja ohjaustaitoja.

Työllistyminen edelleen suhteellisen hyvää

Kasvatustieteilijät ovat työllistyneet yleisesti ottaen hyvin verrattaessa kaikkiin muihin ammattiryhmiin tai jonkin muun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneisiin koko maan tasolla, mutta työllistyminen on heikentynyt viime vuosina.

Ensimmäinen syy tähän on kasvatustieteiden maistereiden lukumäärän merkittävä kasvu. Vuonna 2002 työvoimassa oli 21 397 kasvatustieteiden maisteria, kun määrä oli jo 37 573 vuonna 2015. Monilla akateemisilla aloilla on koulutettu työmarkkinoille uusia tulijoita niin paljon, ettei kaikille riitä oman alan työpaikkaa edes taloudellisesti hyvinä aikoina.

Toinen keskeinen syy on työpaikkojen määrän väheneminen. Julkinen sektori on korkeasti koulutettujen ihmisten suuri työllistäjä, mutta sen työpaikkojen määrä on viime vuosina jatkuvasti vähentynyt. Kunnissa ja valtiolla toimintaa on tehostettu eli kuluja on säästetty vähentämällä henkilöstöä, eikä eläkkeelle jäävien tilalle ole aina palkattu uusia työntekijöitä.

Kolmas heikentyneen työllisyyden syy on yleinen heikko taloustilanne, joka on jatkunut jo pitkään ja näkyy myös korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvuna. Vuoden 2008 finanssikriisi ja sitä seurannut eurokriisi heikensivät Suomen taloutta. Näitä seurasi pitkä heikon tai negatiivisen talouskasvun aika, joka heikensi työllisyyttä. Työttömyys alkoi kasvaa käytännössä kaikilla koulutusaloilla vuodesta 2011 eteenpäin.

Talouden laskusuhdanne vaikuttaa varsinkin yritysten kykyyn palkata uusia työntekijöitä. Työntekijöiden tarve vähenee, kun asiakkaat eivät enää osta korkeaa osaamista vaativia asiantuntijapalveluja johtuen oman toiminnan hiljentymisestä. Huonoina taloudellisina aikoina lomautukset ja irtisanomiset ovat arkipäivää.

Kasvatustieteiden maistereilla työttömyys nousi noin 2,5 prosentista noin 4 prosenttiin vuoteen 2016. Huhtikuussa 2017 työttömänä oli noin 4 prosenttia työvoimasta. Työttömyyden kasvu näyttää pysähtyneen, mutta on vaikeaa arvioida, missä määrin ja kuinka nopeasti työllisyystilanne paranee.

Työpaikoista käydään yhä kovempaa kilpailua. Yhtenä vaihtoehtona työllistyä on yrittäjyys. Kasvatustieteilijä voi myydä omaa osaamistaan esimerkiksi toiminimen perustamalla. Yrittäjyys asettaa kuitenkin omat osaamisvaatimuksensa. Lisäksi on huomioitava, ettei yrityksen perustaminen vielä työllistä ketään toimeentulomielessä. Yrittäjän on onnistuttava löytämään asiakkaat, mikä edellyttää ammattitaidon lisäksi markkinointia.

Työelämässä tarvitaan käytännön osaamista

Aarresaaren vuonna 2016 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kasvatustieteilijöistä ylivoimaisesti suurin osa piti tärkeimpänä työllistymiseen vaikuttavana tekijänä kykyä kertoa omasta osaamisestaan. Työkokemus ja tutkinnon aineyhdistelmä nähtiin myös tärkeinä. Sen sijaan tärkeimmiksi työelämän tarpeiksi nähtiin itseohjautuvuus ja oma-aloitteisuus sekä stressinsietokyky ja kyky oppia ja omaksua uutta.

Aikaisempien tutkimusten mukaan työelämässä olevat kasvatustieteilijät korostavat vuorovaikutustaitoja, taitoa suunnitella ja toteuttaa opetus- ja koulutustilanteita sekä projektinhallinta- ja tiedonhankintataitoja. Kasvatustieteilijöiden osaaminen korostuu myös esimerkiksi tiimityöskentely- ja yhteistyötilanteissa sekä yllättävien ongelmien edessä.

Asiantuntijatyössä tärkeinä työelämätaitoina nähdään kyky soveltaa teoriaa käytäntöön ja oppia uutta, suunnittelu- ja organisointitaidot, englannin kieli ja tietotekniikan perustaidot. Myös liiketoimintaosaaminen nähdään tärkeänä, sillä toiminnan suunnittelussa on huomioitava myös taloudelliset tekijät.

Työpaikkaa haettaessa korostuu hakijan ammattiosaamisen suuntautuneisuus. Kasvatustieteilijät ovat korostaneet työllistymistä tukevina sivuaineina esimerkiksi työ- ja organisaatiopsykologiaa sekä johtamista ja liiketaloutta.

Työelämässä tarvittava osaaminen määräytyy kuitenkin pitkälti työtehtävien mukaan. Työnantajat ovat ilmaisseet toivovansa, että varsinkin ne kasvatustieteilijät, jotka eivät suuntaudu opettajiksi, huomioisivat opintojensa aikana sivuainevalintoja tehdessään, että monissa työtehtävissä tarvitaan entistä enemmän liiketoimintaosaamista.

Asiantuntijoita haettaessa pyritään kuitenkin täyttämään työpaikan osaamistarpeet mahdollisimman osaavilla työntekijöillä riippumatta heidän koulutuksensa täsmällisestä alasta. Asiantuntijoilla sivuaineiden ja erityisosaamisen merkitys työllistymisessä voi olla hyvinkin suuri. Opettajilla puolestaan kelpoisuus on määritelty asetuksilla, jolloin pätevyyden on oltava ainakin muodollista.

Kasvatustieteilijäksi

Kasvatustiedettä voi opiskella useissa yliopistoissa. Kasvatustieteellisen tutkinnon voi suorittaa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Opetusta antavien tiedekuntien nimet vaihtelevat, esimerkkeinä kasvatustieteiden tiedekunta ja käyttäytymistieteellinen tiedekunta.

Myös oppiaineiden nimet sekä opintojen sisällöt ja painotukset vaihtelevat eri yliopistoissa. Kasvatusalan asiantuntijatehtäviin tähtäävät nimenomaan kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opinnot. Kasvatustieteissä voi suuntautua tai erikoistua myös erityispedagogiikkaan ja mediakasvatukseen.

Kasvatustieteellisen alan alempi korkeakoulututkinto on kasvatustieteen kandidaatti, jonka laajuus on 180 opintopistettä. Opintojen suorittaminen kestää noin kolme vuotta. Ylempi korkeakoulututkinto, kasvatustieteen maisteri, on laajuudeltaan 120 opintopistettä, ja sen voi suorittaa kandidaatin tutkinnon jälkeen. Kasvatustieteen tieteelliset jatkotutkinnot ovat kasvatustieteen lisensiaatti ja kasvatustieteen tohtori.

Kasvatustieteellistä koulutusta annetaan myös opettajankoulutukseen suuntaavissa pääaineissa, joita ovat luokanopettaja, lastentarhanopettaja, kotitalousopettaja ja kotitaloustiede, käsityönopettaja ja käsityötiede, oppilaan- ja opinto-ohjaaja, erityispedagogiikka ja erityiskasvatus. Näistä valmistutaan tyypillisesti esimerkiksi luokanopettajiksi, lastentarhanopettajiksi ja erityisopettajiksi.

Lisäksi voidaan suorittaa opettajan pedagogiset opinnot joko tutkintoon sisältyen tai erillisinä opintoina. Nämä suuntaavat aineenopettajan tehtäviin esimerkiksi lukioon ja peruskoulun yläasteelle.