Kuntoutusohjaaja

Riitta Mäkilä, 51 v.

Edistän kuntoutujan asiaa

Kuntoutusohjaajan työn sisältö riippuu asiakkaan iästä, sairaudesta tai vammalajista. Minä työskentelen aivovamman saaneiden aikuisten parissa. Ohjaan heitä kaikissa kuntoutukseen liittyvissä asioissa. Suomalainen palvelujärjestelmä on kattava mutta monimutkainen.

Työskentelen erikoissairaanhoidon kuntoutusohjaajana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Yksikkömme kuuluu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin neuroalojen ja kuntoutuksen vastuualueeseen. Vastuualueen alaisuudessa toimii tällä hetkellä seitsemän kuntoutusohjaajaa.

Olen Taysin aivovammapoliklinikan moniammatillisen työryhmän jäsen ja koordinoin poliklinikan toimintaa. Ydintyöryhmämme koostuu neurologista, neuropsykologista, kuntoutusohjaajasta, tarvittaessa muistakin erityistyöntekijöistä.

Asiakkaani aivovamma on syntynyt tapaturmassa. Pään vamma voi sattua kenen hyvänsä kohdalle. Usein se on kuitenkin nuorten miesten vamma. Riskikäyttäytyminen altistaa aivovammalle. Vamma vaatii tavllisesti tehohoitoa. Lääkärit ja hoitohenkilökunta vastaavat alkuvaiheen toipumisesta.

Kun on aika suunnitella vamman jälkeistä elämää, kohtaan asiakkaan kuntoutumisosastolla ja aivovammapoliklinikalla. Pärjääkö hän, ja palaako entisenkaltaiseen elämään, työhön tai opiskeluun? Jos palaa, millä edellytyksillä? Traumaattinen vamma voi mullistaa elämän. Asiakkaalle ja hänen omaisilleen kuntoutuminen on täysin vieras prosessi. Kuntoutusohjaaja voi toimia heidän oppaana.


Sosiaaliturvajärjestelmän ja sairauden asiantuntija

Erittäin lievä aivovamma tarkoittaa useimmiten aivotärähdystä. Oireet ovat kurjia mutta ohimeneviä. Asiakas palaa normaalielämään. Jonkin verran tukea ja ohjausta tarvitaan, etteivät oireet ohjaisi asiakasta väärän hoidon piiriin. Erittäin lievässä tapauksessa asiakas saa vain kehotuksen soittaa tarvittaessa. Todennäköisesti hän ei soita. Kuntoutusohjaajan käyntikortti lompakossa on kuin sateenvarjo laukussa.

Muistia ja liikuntakykyä vioittaneet aivovammat saattavat vaatia vuosia kestävän kuntoutuksen. Toipuminen onnistuu sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa asiakas saa ohjauksen ja oikeaa tietoa. Hänen on hyvä tietää, että väsymys ja ärsyyntyminen voivat kuulua taudinkuvaan.

Ei ole tavatonta, että aivovammapotilas ei tiedosta oireitaan lainkaan vaan haluaa heti takaisin työhönsä. On toppuuteltava. Neuropsykologinen testi paljastaa, kuinka hyvin asiakas selviää muistia ja päättelykykyä vaativista tehtävistä.

Aivovammaan liittyvä lähimuistin heikkeneminen vaikeuttaa asiakkaan arkielämää. Huoli osaamattomuudesta laskee mielialaa ja aiheuttaa näköalattomuutta. Kuntoutuksen ammattilaisen tehtävä on motivoida ja luoda uskoa tulevaisuuteen. Kuntoutus onnistuu kyllä, mutta se vaatii myös asiakkaan omaa ponnistelua.

Kuntoutusprosessin pohjana on aivovammapoliklinikan moniammatillisen työryhmän ja asiakkaan yhdessä laatima kuntoutussuunnitelma. Kun potilas kotiutuu ja palaa kotikuntaansa, suunnitelman seuranta kuuluu vastuulleni. Pidän yhteyttä asiakkaaseen ja selvittelen, etenevätkö asiat suunnitellulla tavalla. Jos eivät etene, tartun niihin. Teen kotikäyntejä ja neuvottelen jatkokuntoutuksesta vastaavien viranomaisten kanssa.

Olen sosiaaliturva- ja kuntoutuspalvelujärjestelmän sekä omien vammaryhmäasioideni asiantuntija. Valvon asiakkaan etuja. Minun tehtäviini kuuluu tietää, mitä palveluja ja minkälaista kuntoutusta hän tarvitsee.


Asiakkaan puolella

Kuntoutustarve vaihtelee. Prosessit etenevät eri tavoin. Asiakkaan elämäntilanteet muuttuvat hänen hakeutuessa koulutukseen, pyrkiessä työmarkkinoilla tai palatessa entiseen työhönsä. Uudet käänteet vaativat uutta ohjausta ja tukea. Suunnitelmamuutoksia käsitellään tiimissämme. Pohdimme koulutuksen ja työkokeilun mahdollisuuksia.

Ammatillisessa kuntoutuksessa taloudellinen tuki riippuu kulloisestakin rahoittajasta. Liikenneonnettomuudessa vammautuneen sosiaaliturva on aivan erilainen kuin vapaa-ajan tapaturmassa loukkaantuneen tai väkivallan kohteeksi joutuneen sosiaaliturva.

Emme hanki kenellekään työpaikkoja, mutta voimme kutsua työnantajan pohtimaan vaikkapa osa-aikatyön mahdollisuutta. Jos asiakas ennen vammautumistaan on ehtinyt saavuttaa vakiintuneen aseman työpaikalla, hänen kuntouttamisensa voi onnistua luontevasti.

Työn löytyminen avoimilta markkinoilta on hankalampaa. Aivovamma vaikuttaa muistiin, keskittymiseen, toiminnan ohjailuun ja käyttäytymisen säätelyyn. Juuri näitä ominaisuuksia edellytetään tämän päivän työntekijältä. Kuntoutusreitti vaativiin töihin on pitkä. Mahdollista työkokeilua helpottaa se, että Kela tai vakuutusyhtiöt maksavat kokeiluajan toimeentulon.

Pysyäkseni ajan tasalla minun täytyy kouluttautua, hankkia uutta tietoa ja jakaa tietoa eteenpäin. Osallistun kehittämishankkeisiin ja koulutan itsekin. Puhun sairaudesta ja kuntoutuksesta omassa organisaatiossani ja vammaryhmän järjestämissä tilaisuuksissa.

Merkittävä osa ammattitaitoani liittyy ihmissuhdetaitoihin. Teen töitä tiimissäni ja tapaan yhteistyökumppaneita. Kohtaan suurten muutosten keskelle ajautuneita asiakkaita. Minun on saatava asiakas vakuuttuneeksi siitä, että olen hänen puolellaan ja tiedän, mikä toiminta vie hänen asioitaan eteenpäin.


Palvelujärjestelmä ei tunnista kaikkia sairaita

Suoritin sosiaalihuoltajan tutkinnon Tampereen yliopistossa, mutta en halunnut työhön sosiaalitoimistoon. Toimi perusterveydenhuollon sosiaalityöntekijänä Toijalan terveyskeskuksessa. Vammaistyöhön ja kuntoutuksen pariin ajauduin sattumalta. Aloitin Taysissa kuntoutusohjaajana vuonna 1991. Aivovammapotilaiden kuntoutustyöhön olen osallistunut intensiivisesti vuodesta 2004.

Työni on äärimmäisen mielenkiintoista. Aivovamma vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Kuntoutusprosessien aikana olen oppinut tuntemaan ihmistä, myös itseäni. Kiireen ja hallintobyrokratian vuoksi en koe saavani aikaan niin, paljon kuin haluaisin, mutta viihdyn työyhteisössäni ja nautin, kun asiakkaat tulevat autetuiksi.

Surukseni olen havainnut, että ymmärryksen saaminen asiakkaan kognitiiviselle haitalle on vaikeaa. Taistelen epäkohdan kanssa päivittäin. Selkeän fyysisen vamman omaava potilas pääsee palvelujärjestelmässämme aivovammapotilasta helpommalla. Nykyinen säännöstö on rakentunut fyysisen haitan ehdoilla.

On nähtävästi vaikea käsittää, että elinvoimaiselta vaikuttava nuorukainen ei selviä arjessa. Palvelujärjestelmä ei tunnista sairasta ihmistä, joka liikkuu ja näyttää hyvältä. Häntä ei torjuta, mutta tarpeenmukaiset palvelut voivat jäädä saamatta. Aivovammasta kärsivä nuori mies saattaa tarvita avustajaa yhtä lailla kuin potilas, joka ei saa takkia päälleen.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki